Me ollaan saatu uusia naapureita tuohon tien toiselle puolelle ja emäntä on käyttäytynyt vähän kummallisesti parina päivänä. Joskus se on istunut ihan rauhassa tietämyskoneella tai katsellu näkölaatikkoa, sitten se on muka nähnyt ulkona jonku hiipparin. Siinä on mökki jytissy, kun emäntä on sännänny ovesta ulos kauhian pöminän kans.
Aikani touhua seurattuna menin ikkunaan katsomaan, kun emäntä laukko ulos. Siellä se juoksi kirjavat kalsarit vilkkuen naapurin terrierin perässä ympäri taloa. Voi taju, että hävetti. Sille kyllä nauraa naapurikylän kapiset ketutkin. Emäntä yritti puolustella rillutteluansa sillä, että Onni lähtee terrin perässä naapuriin huitelemaan tai että meille tulee tappelu sen kans.
Homma näytti siltä, että minun ja Onni uskottavuus laskee ihan pohjalukemiin, jos ei asialle tehdä mitään. Seuraavan kerran, kun emäntä alko ikkunan edessä puhumaan sekavia, vaadin päästä itse ulos. Emäntä päästi vielä sen hönön daminkantajankin avuksi. Onneksi Onnista sentään on apua näissä vahtihommissa ja saatiin ajettua se luolarassi omalle pihalleen. Siellä se kyyristeli peräkärryn alla ja mulkoili tihrusilmillänsä, kun me Onnin kans annettiin kuulua vähän informaatiota meidän reviirirajoista.
Tympäsee kyllä vähän, kun emäntä ei heti antanut meidän itse hoitaa koko selkkausta. Oltais säästytty siltäkin häpeältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti