Vaihtelua reeneihin

Ollaan tällä viikolla toteutettu parit reenit hieman eri tavalla kuin aiemmin. Meidän lenkkeilyreitit ovat kulkeneet metsäautoteilla ja pelloilla, joten ollaan tehty kaikki harjoitukset lenkkeilyn lomassa. Menomatkalla olen kylvänyt muutaman damin reitin varrelle ja paluumatkalla Onni on ottanut damit spontaanisti ylös, mikäli on kulkiessaan saanut hajun. Nenän käyttö voisi ehkä olla hieman tehokkaampaa, koska damien talteensaamisprosentti on ollut n. 70.

Edellisten hupailuhommien lisäksi ollaan tehty lähiahakua, linjoja ja ykkösmarkkeerauksia. Markkeeraukset olen ampunut launcherilla ja muutaman ihan heittämällä. Markeerauksia on tehty hyvin vaihtelevasti pellolla, tieltä pusikkoon, pellolta pitkään heinikkoon ja toisin päin sekä metsästä pellolle ja pellolta metsään. Onni malttaa pysyä paikallaan, vaikka menenkin aina ampumaan damin hieman etäämmältä, ettei tarvi koiran korvan juuressa paukuttaa.

En tiedä onko uutuuden viehätystä vai vapauden aikaansaamaa intoa, mutta vaikutukset on näkynyt koirassa hyvin selvästi. Onni on ainakin toistaiseksi ollut niin kuuliainen koira, että hieman vapaamuotoisemmin toteutetut reenit voivat olla hyvinkin paikallaan. Jokatapauksessa markeerauksissa ja lähihaussa hakuinto ja erityisesti vauhti on ollut ilahduttavan reipasta. Toisaalta myös palautusvauhtiin on löytynyt muutama vaihde lisää, mistä todisteena ohjaajan polvessa on komea mustelma.

Niin, ja luulisi ohjaajan talutusvyössä tempovan ajokoiran käyvän hyvästä häiriöharjoitteesta :)

Viikko etelässä

Vajaa viikko sitten Onni ja Janne starttasivat auton keulan kohti Viroa. Valitettavasti Onni ei kuitenkaan reisussa päässyt tällä kertaa isommin töihin. Onnin onneksi tai epäonneksi kuvioissa oli myös eräs erittäin hurmaava venäjänajokoiran pentu.

Pojat tulivat Suomen puolelle jo torstaina ja loppuviikko menikin Muskaa lukuunottamatta koko porukalla kyläillessä Riksussa. Päästiin samalla reissulla katselemaan myös hieman koiria ;), vaikka Onnilla olikin ehkä hieman eriävä mielipide tutustumisesta. Onnia ei haittaa juoksennella toisten koirien kanssa, mutta leikkiminen ei kertakaikkiaan sovi tämän tosikon repertuaariin.

NOWT Tornio 5.10.2013

Tuomarina kokeessa oli Heikki Nevalainen.

Koe alkoi taas hirveällä jännittämisellä, kuten aina. Tällä kertaa todella kurja flunssa vei ohjaajalta hieman mehut, mutta kohtuudella suoriuduttiin siitä, mistä suoriuduttiin.

Ensimmäisellä rastilla oli ykkösmarkkeeraus viistosti pellolta korkeaan heinikkoon. Onni onneksi suoriutui tehtävästä itse, koska koiran auttaminen olisi ollut melko hankalaa. Onnimainen hidastelu palautuksessa tiputti kuitenkin pisteitä.

Toisella rastilla oltiin kohtalaisen tiheässä metsässä ja tähyiltiin metsän reunassa olevan horsmapöhelikön yli pellolle. Pellolle tuli ykkösmarkkeeraus, jota Onni ei markkeerannut lainkaan, ei edes kuulon avulla. Ennen markkeerauksen ylösottoa otettiin lyhyellä ohjauksella ja lähihaulla horsmikosta dami ylös. Jo tämän ensimmäisen damin ylös saaminen oli työläs ja markkeeraus jäi saamatta kokonaan. Onni kyllä meni pellolle, mutta ei edennyt siellä tarpeeksi kauas pellolla olevan ojan yli. Lyhyenläntä ohjaaja oli hieman ongelmissä, kun koiraa ei näkynyt juuri lainkaan pusikon takaa.

Kolmannella rastilla oltiin vesialueen reunalla heinä- ja pajupuskan takana. Puskaan oli lisäksi viritetty naamioverkko, jonka takaa koira ei siis nähnyt mitään ja ohjaajakin rajoitetusti. Lammelle tuli ykkösmarkkeeraus, minkä jälkeen toinen koirakko laitettiin ohjaukseen.

Tämän jälkeen oli meidän vuoro ja äsken heitetty markkeeraus olisi pitänyt saada ylös. Onni teki töitä hienosti ja minun ohjeiden mukaan. Tehtävä kariutui kuitenkin ohjaajan huonoon markkeeraamiseen, koska en tajunnut ohjata koiraa oikealle alueelle hakemaan.

Neljännelle rastille piti hieman koota itseään kahden epäonnistumisen jälkeen. Rastilla oli paritehtävä, jossa aluksi oli pieni walkup. Kauempana pellolla heittäjä ja ampuja olivat kutakuinkin avoimen luokan hajualueen takana/kohdalla. Heittäjän ja ampujan molemmin puolin tuli markkeeraukset, joissa molemmissa yhdellä heitolla heittetiin kaksi damia.

Toinen koira aloitti hakemalla damin oikealta puolelta. Tämän jälkeen Onni haki damin vasemmalta ja sitten oikealta. Laitoin koiran suoraan linjalle ja damit löytyikin aivan mallikkaasti. Tällä kertaa ohjaajakin siis markkeerasi hyvin. Avoimen luokan hajualue veti Onnia puoleensa ja jouduin yhdesti ohjaamaan koiran pois sieltä ja oikealle alueelle.

Viimeisen rastin hieno onnistuminen oli täydellinen lopetus hieman takkuiselle koesuoritukselle.

Kaikenkaikkiaan koe oli hyödyllinen kokemus. Omaa vuoroaan odotellessa ja edellisiä rasteja sulatellessa omaan päähän ehti kasautua hurja määrä reeni-ideoita :) Nyt vain pitäisi saada karistettua viimeiset rippeet flunssasta ja saada koira kotiin ulkomaanreissulta.

Pistesaldo ei päätä huimannut 16, 0, 0, 18  yht. 34  VOI0

Vesille venehen mieli

Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan. Onni tosin taitaa olla eri mieltä, kun on kyse venereeneistä. Mökillä päätettiin aloittaa veneeseen totuttaminen ja opetella, miten veneeseen mennään ja miten sieltä tullaan pois.

Onnin mielestä vene oli selvästi hyvin jännittävä paikka, ei oikeastaan pelottava, mutta hieman hermostuttava kuitenkin. Toisaalta Onni oli aivan vauhdissa aina, kun onnistui pääsemään veneeseen. Myös veneestä poistuminen piti suunnitella tarkasti ja harkita oikea ajoitus keskittyneesti. Veneen reinalla keikkuva koira oli kieltämättä hieman huvittava näky.

Seuraavana päivänä, mentiin veneeseen heti rannalta ja soudeltiin vähän matkan päähän rannasta. Tällä kertaa myös emäntä istui veneessä. Kahdesti heitin damin lyhyen matkan päähän ja päästin Onnin noutamaan. Onni osasi mennä veteen rauhallisesti (kuten emäntä toivoikin). Damin luovuttaminen ennen veneeseen tuloa aiheutti lievää kummastusta ja merestä veneeseen nouseminen koetteli Onnin itseluottamusta jo tosissaan. Kahden vauhdinottokierroksen jälkeen Onni kuitenkin pääsi hienosti pungertamaan veneeseen, kun hieman antoi kädellä tukea. Lopuksi otettiin vielä rannalta pari noutoa niin, että soutaja heitti damin veneestä.

Rantaelämää

Ei kesää ilman merta. Aurinko, tuuli, aallot ja märkä, hiekkainen koiran turkki :)

NOME-B Hailuoto 29.6.2013

Vuoden tauon jälkeen ennen koestarttia ohjaajan jännitys oli aivan huippulukemissa. Itse koe oli kuitenkin mukavan oloinen vaikka keli olikin melko tukala, lämmin ja tuuleton.

Onni suoriutui ohjauksista ja markkeerauksista hyvin ja hakukin alkoi hienosti. Onni muun muassa päätti omatoimisesti uida järven peränteen yli hakemaan lokkia pohjukan toiselta puolelta, palautuskin tapahtui uimalla samaa reittiä. Pari muutakin riistaa tuli reippaasti ylös, mutta sitten Onnin itseluottamus hieman nuupahti ja se jäi tarkistelemaan vanhoja paikkoja. Jouduin siis tukemaan ja kannustamaan koiraa haun lopussa, jotta viimeinenkin riista saatiin ylös. Muilta osin siis ohjaaja erittäin tyytyväinen koesuoritukseen, mutta hakua on selvästi vielä petrattava, mikä oikeastaan oli tiedossa jo ennestäänkin. Mukava tilannekatsaus, tietää mihin kannattaa reeneissä painottua vielä ennen jahtikauden alkua.

Koeselostus: tuomarina Timo Väisänen

Haku

Aloittaa hyvin ja tehokkaasti tutkien kaislikkoaluetta. Löytää nopeasti 4 riistaa. Työskentelystä katoaa hieman itsenäisyys ja ohjaaja joutuu hieman tukemaan koiraa jotta se etenisi. Saa vielä kuivalta maalta variksen.

Ohjattavuus

Ottaa riittävästi ohjausta sekä vedessä, että maalla, selvittää molemmat tehtävät.

Paikallistamiskyky

Havaitsee heitot ja muistaa putoamispaikat hyvin. Selvittää tehtävän vaivattomasti.

Riistan käsittely

Hyvät otteet ja luovutukset.

Muut ominaisuudet

Rauhallinen passissa.

Yleisvaikutelma

Hyvässä yhteistyössä ohjaajan kanssa työskentelevä koira, joka selvittää kaikki kokeen tehtävät hyvin. Pienet puutteet hakutyössä eivät vaikuta palkintosijaan.

AVO1

Koejännitystä ja laiskaa reenaamista

Heti kesäkuun alussa ilmoitin Onnin Hailuodon kokeeseen, ihan periaatteesta. Ilmoittautuminen toimi sopivana ryhtiliikkeenä ja saatiin vihdoinkin hilattua luumme pöpelikköihin ja lammen rannoille reenailemaan. Ehkä osin laiskuuttaan tai vain rennommasta reeniasenteesta johtuen ollaan kuitenkin reenailtu vain 1-2 kertaa viikossa, mikä on osoittautunut Onnille ja allekirjoittaneelle yllättävän hyväksi rytmiksi.

Kaiken lisäksi reenit ovat olleet melko lyhyitä ja ytimekkäitä. Ja vihdoinkin olen uskaltanut tehdä riittävän haastavia harjoituksia. Varsinkin ohjauksien osalta kehitystä on tapahtunut pelkästään olemalla reenitauolla. Niissä parissa ohjausreenissä, mitä ollaan ehditty tekemään, Onni on kestänyt ohjaamista hienosti ja omasta mielestäni on suoriutunut melko haastavistakin tehtävistä. Pääkopassa on siis ainakin tältä osin hammasrattaat öljyyntyneet hieman lisää :)

Pari markkeerausreeniä on myös mahtunut harvaan reenikalenteriin ja samoin pari hakureeniä, joka tällä hetkellä selvästi vaatii syvempää paneutumista. Hakua siis tullaan harjoittelemaan ajatuksen kanssa lisää ja reenikaverikin on jo sovittuna, niin tästä on hyvä jatkaa :)

Lomailua ja isojen poikien hommia

Onnin kevään ohjelma sisälsi paljon lorvailua ja rentoa lenkkeilyä (eli metsässä juoksemista). Reenejä kertyi pari hullua kertaa ja nekin kevättalvella.

Isojen poikien hommissa Onni on toki ollut mukana useaan otteeseen. Varisjahtia kotona ja muualla ja ehkä mielenkiintoisimpana lisänä yhdistetty lokkijahti + pilkkireissu merenjäällä.

 

Jäällä Onni oli asianmukaisesti naamioituneena kuten isäntänsäkin ja niinä hetkinä, kun lokkeja ei näkynyt eikä kuulunut, narrattiin kaloja.

Muutamalla pilkkireissullakin Onni oli mukana ja kartutti kalansaalista hakemalla omaehtoisesti aikansa kuluksi muilta pilkkijöiltä jääneitä kaloja pitkin jääkenttää.

Vihdoinkin reenausta

No niin, nyt on sitten vihdoin lopetettu laakereilla makailu ja totaalinen lorvailu. Tällä viikolla ollaan päästy Onnin kans peräti kahdesti porukkareeneihin. Reenejä olisi tarkoitus jatkaa näin alkuun sopivan harvakseltaa, jotta jää aikaa välillä laiskotteluunkin.

Keskiviikon reenit oli enimmäkseen linja ja ohjauspainotteiset. Onni toimi varsin kivasti vaikka pari kertaa töitä pitikin tehdä karvat pystyssä. Vauhti pysyi kuitenkin yllä ja suunnat yms. oli hyvässä muistissa, joten reenin jälkeen jäi todella hyvä mieli.

Tänään harjoiteltiinkin sitten markkeerauksia ja aluksi ilmassa oli lieviä katastrofin merkkejä. Oltiin ensin Onnin kans heittovuorossa mäen takana ja kun sitten päästiin mäen toiselle puolelle suoritusvuoroon, kurvasi Onni tietenkin mutkan mäen takakautta. Ei siinä mutkassa varsinaisesti mitään, mutta mäen takana olikin koira heittäjän vieressä. Onni oli ilmeisesti hieman säikähtänytkin, kun oli pitänyt oikein murahtaa ja sen jälkeen damin hakeminen sekä palautus piti hoitaa kävellen. En tehnyt asiasta suurempaa numeroa, mutta ilmaisin kuitenkin jäykistelevälle Onnille, etten pitänyt moisesta esityksestä.

Tässä kohtaa pitkän tauon suoma kehitys astui kehiin ja sekä koira, että ohjaaja pääsi tilanteesta yli yllättävän nopeasti. Onni paransi suoritustaan koko ajan loppua kohti ja viimeisen keskipitkän ykkösmarkkeerauksen Onni palautti todella reipasta vauhtia ja oli tohkeissaan juosta päälle damin kanssa. Moinen Onnille epätyypillinen käytös, varsinkin porukkareeneissä, sai toki emännän hykertelemään hyvillään :) Täydellinen päätös reeneille!

Tauosta on todellakin ollut hyötyä. Ainakin emännän pääkoppa on kehittynyt huimasti ja asioita ei tarvi ottaa ihan niin valtavalla vakavuudella. Onni on toivottovasti myös mielissään ohjaajassaan tapahtuneessa kehityksessä ;)