Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan. Onni tosin taitaa olla eri mieltä, kun on kyse venereeneistä. Mökillä päätettiin aloittaa veneeseen totuttaminen ja opetella, miten veneeseen mennään ja miten sieltä tullaan pois.
Onnin mielestä vene oli selvästi hyvin jännittävä paikka, ei oikeastaan pelottava, mutta hieman hermostuttava kuitenkin. Toisaalta Onni oli aivan vauhdissa aina, kun onnistui pääsemään veneeseen. Myös veneestä poistuminen piti suunnitella tarkasti ja harkita oikea ajoitus keskittyneesti. Veneen reinalla keikkuva koira oli kieltämättä hieman huvittava näky.
Seuraavana päivänä, mentiin veneeseen heti rannalta ja soudeltiin vähän matkan päähän rannasta. Tällä kertaa myös emäntä istui veneessä. Kahdesti heitin damin lyhyen matkan päähän ja päästin Onnin noutamaan. Onni osasi mennä veteen rauhallisesti (kuten emäntä toivoikin). Damin luovuttaminen ennen veneeseen tuloa aiheutti lievää kummastusta ja merestä veneeseen nouseminen koetteli Onnin itseluottamusta jo tosissaan. Kahden vauhdinottokierroksen jälkeen Onni kuitenkin pääsi hienosti pungertamaan veneeseen, kun hieman antoi kädellä tukea. Lopuksi otettiin vielä rannalta pari noutoa niin, että soutaja heitti damin veneestä.
