Suuri vankilapako... ja hieman jänisajoa

Perjantaina käytiin Onnin ja Reetan kans kävelyllä metsässä. Onni sai tapansa mukaan juosta irti, ja minä jouduin roikkumaan narun nokassa. Voi mikä vääryys, en käsitä minkä tähtien alla Onni on oikein syntynyt, kun se saa aina tehdä kaikkea kivaa ja minun pitää katsella vierestä. Siinä synkkiä ajatuksia pyöritellessäni metsästä leijui huumaava jäniksen polkuanturahien tuoksu. Mutta eipä auttanut taaskaan itku markkinoilla. Lumessa uiminen on muutenkin niin raskasta, saatikka jos olis pitänyt raahata hidasta emäntää perässä. Emäntä siinä lässytti, muka niin säälivän näköisenä, että vasta puolen vuoden päästä saa taas juosta jänisten ja kettujen perässä. Katotaan perhana, ajattelin ja mulkaisin emäntää oikein pahasti.

Lauantaiaamuna emäntä ja isäntä pakkas meidät autoon, mutta innostus laski kuin kamuran häntä, kun minut nakattiin kaltereiden taakse ja Onni lähti kyläreissulle emännän ja isännän kans. En voi ymmärtää, että mistä minua taas rangaistiin. Aikani kuluksi aloin suunnitella suurta vankilapakoa. Naapurisellissä röhnöttävä isäukko ei aikonut osallistua kapinaan, joten minun piti tehdä yksin kaikki aivotyö. Tunnin ajan mittailin häkkiä ja totesin, että ainoa tie vapauteen on kiivetä häkin seiniä pitkin. Kerrankin isoista kinoksista oli jotakin hyötyä.

Lopulta sain pungerrettua itseni ulos ja Onnittelin itseäni oivallisesti suoritetusta työstä. Ennen metsään säntäämistä soin hetken ivallisen ajatuksen emännälle ja Onnille, ei tässä kuulkaa ruveta puolta vuotta odottelemaan... hah. Sain moukuttaa pitkäkorvan perässä kokonaiset neljä tuntia, ennen kuin pako huomattiin ja minut löydettiin metsästä. En olis kyllä jaksanutkaan enää juosta hangessa, joten iltapäiväunet leivinuunin kyljessä kuulosti ihan hyvältä vaihtoehdolta. Kävelin siis jokseenkin kiltisti kahleissa, kun vanginvartija Pirkko talutti minut metsästä vankilanjohtajan päämajaan.

Linjoja ja lähihakupillityksiä, vko 11

Maanantaina oli naapureilla taas ihmettelemistä, kun mittailin pihan laidalle neliön (3*3 m), jonka laidoille asettelin kepit ja niihin sidoin vielä riekaleet mustaa muovipussia. Kaiken lisäksi kolasin kaikki irtolumet ruudun ulkopuolelta. Kaiken tämän tarkoituksena oli aloittaa Onnin kans lähihakupillityksen opetteleminen.

Jätin Onnin istumaan jonkin matkan päähän ruudusta ja piilotin Onnin nähden dameja ruutuun (n. 5 kpl). Tämän jälkeen lähetin Onnin ruutuun ja heti, kun Onni oli ruudussa aloin viheltää lähihakupillitystä. Tai siis ainakin tämä oli tarkoitus, mutta Onni oli jokseenkin kuutamolla koko touhusta. Ensimmäinen virhe, jonka tein, oli viheltää pilliin heti ensimmäisellä kerralla, koska Onni tuli heti takaisn ruudusta. Parilla seuraavalla kerralla kehuin ensin sanallisesti, kun Onni oli ruudussa ja alkoi etsiä dameja, sitten yhdistin kehuihin pillityksen ja lopulta ainoastaan pillitin. Lopulta Onni sai hataran käsityksen jutun juonesta. Iltapäivällä käytiin harjoittelemassa uudestaan, jotta asiasta jäisi vahvempi mielikuva. Harjoitus onnnistuikin jo huomattavasti paremmin.

Tiistaina käytiin harjoittelemassa ihan normaaleja linjoja. Motivoinnin tein niin, että vietiin Onnin kans kahteen eri paikkaan dameja ja sitten lähetin Onnin aikaisemmin viedyille dameille. Toistettiin tätä ikäänkuin kuviona, jolloin linjoja tuli tehtyä viiteen eri paikkaan. Loppuviikko keskityttiinkin ihan vaan ulkoilemiseen ja asioiden sulattelemiseen :)

Lumikenkäilyä Marjaniemessä

Oli niin upea auringon paiste, että päätettiin koirien kanssa lähteä Marjaniemeen ulkoilemaan. Otin lumikengät mukaan siinä toivossa, että jäällä olisi vähemmän lunta kuin metsässä. Lumikengillä pääsi tosi hyvin kulkemaan ja käytiinkin Muskan ja Onnin kans tallustelemassa noin tunnin lenkki.

Niin ja vihdoinkin saatiin laitettua ulko-oveen Onnista varoittava kyltti. Valiettavasti kyltti on täysin aiheellinen, Onni on nimittäin ottanut hyvin vakavissaan nämä vahtimishommat.

Viikon 10 sekalaisia reenejä

Viikko 9 meni Onnin osalta lähinnä sohvalla maaten ja pihalla Muskan kans kaiskaten, mutta tällä viikolla ollaankin sitten touhuttu kaikenlaista. Viime sunnuntaina tehtiin muutama helpohko linja ja markkeeraus yleisön läsnäollessa.

Viikolla harjoiteltiinkin sitten Onnin kanssa kahdestaan. Maanantaina ohjelmassa oli linjoja, joita tehtiin sekä motivoituna, että sokkona. Aluksi siis pihalla tehtiin muutama linja siten, että oltiin Onnin kans viety damit yhdessä. Keskellä harjoitusta käytiin tekemässä pari linjaa sokkona aiemmin kaivamillani juoksuränneillä. Lopuksi otettiin vielä motivoitu linja. Onnista löytyi jo kiitettävästi vauhtia myös sokkolinjoilla (toki apuna oli selkeät urat). Motivoiduissa linjoissa damit olivat joko lumikasan rinteellä tai osittaisen näköesteen takana, mutta matkat eivät olleet hirvittävän pitkiä (30 - 40 m). Linjojen välillä harjoiteltiin hieman sivulla kulkemista.

Tiistaina tehtiin yksi hakuruutu. Piilotin n. 15 damia hakualueelle (n. 30*40 m) siten, että useimmat (värilliset) damit olivat lumikokkareen alla ja osa dameista (valkoisia) oli osittain näkyvillä. Hanki oli niin porkattu, että ainakaaan näkyvien jälkien perusteella Onni ei voinut hakua tehdä. Onni haki oikein mukavasti ja kuuden löytyneen damin jälkeen lopetettiin haku.

Torstaina ohjelmassa oli linjoja suurinpiirtein samanlainen repertuaari kuin maanantaina. Lisäksi Muska oli pihalla hillumassa häiriötekijänä, mutta se ei Onnia haitannut (tilanne olisi ehkä ollut toinen, jos Muskan tilalla olisi ollut joku muu).

Lauantaina käytiin harjoittelemassa markkeerauksia, kun Janne oli heittäjänä. Heittoihin liitettiin oikein autenttiset sorsapillin ränkytykset :) Ensimmäiset markkeeraukset meni ihan ok, mutta sitten Onni livisti. Se istui minun vieressä ja katsoi lentävää damia, sitten jokin sen muutamasta älynystyrästä pyörähti vahingossa väärään suuntaan ja se lähti damin perään. Oikeastaan heti lähdettyään Onni huomasi itsekin, että kaikki ei mennyt, niin kuin piti ja se tulikin heti komennosta takaisin. Asiasta ei tehty kovin suurta numeroa, vaan heitettiin uusi dami ja Onni lähti luvan kanssa noutoon. Maastojen löytäminen kaikenlaisiin harjoituksiin on nyt todella vaikeaa, kun on niin paljon lunta. Markkeeraukset tehtiinkin pellolla, johon Janne oli möyrinyt traktorin kans uria vähän joka suuntaan.

Sunnuntaina käytiin harjoittelemassa linjoja ampujan kera. Kävin ensin Onnin kans viemässä dameja suoran päähän, sitten Janne ampui ko. suuntaan (haulikolla pelkästään nallitettuja panoksia). Tämän jälkeen ohjasin Onnin linjalle. Kahden linjan jälkeen siirryttiin toiseen paikkaan, jossa damit oli valmiiksi viety suoran päästä hieman edemmäksi hankeen (damit olivat näkyvissä). Jälleen Janne ensin ampui ja sitten Onni ohjattiin linjalle. Nämä viimeiset linjat oli aika helpohkoja. Ainoa ongelma oli, että hangessa Onni meni dameille polkua pitkin, joka oli metrin sivussa tarkasta linjasta (pieni suunnitteluvirhe harjoituksen keksijältä).

Hirveitä veritekoja ja pienempiä rikoksia

No niin, nyt on sitten jahtikausi loppunut tällä erää. Järkyttävän pitkä aika pitää taas odotella ennen kuin pääsee itekseen tuonne juoksentelemaan, jos ei emännälle tai isännälle käy kämmiä tuon ulko-oven lukituksen kanssa... sitä odotellessa...

Viimeisenä jahtipäivänä pääsin maastoon, mutta päivä loppui valitettavasti lyhyeen. Isäntä tuli aamun lumessamährimisen jälkeen käymään minun kans kotona. Sitten se lähti kattomaan jotain emännän ja Onnin typeriä damijuttuja. Isäntä oli kaiken lisäksi niin häikäilemätön pirulainen, että asetteli leipäpussin pöydänreunalle oikein houkuttelevasti. Sitten kun ne tuli sisälle, niin emäntä riemastu oikein toden teolla. Minä jäin kotiarestiin, kun emäntä sano, että tulee vatsalaukun kiertymä metsässä, kun maharepussa hölskyy puoli kiloa kauraleipää. Loppujen lopuksi jouduin puoleksi viikoksi häkkiin. En kylläkään ymmärrä, että miksi isäntä sai kulkea vapaalla jalalla tuon ajan, vaikka oli syyllistynyt törkeään rikokseen yllyttämiseen.

Lopulta tuli onneksi sen verran pakkasta, että emäntä heltyi ja päästi minut sisäkoiraksi.

Viime torstaina jäätiin taas Onnin kans kotimiehiksi, kun emäntä lähti käymään mantereen puolella. Siinä sohvalla maatessani laskeskelin päiviä ja totesin, että loppiaisesta on kulunut jo monta jäniksen juoksua ja silti pöydällä tökötti olkipukki. Siinä se seisoi sarvet kaarella ja tuijotti minua olkisilla silmillään, enkä minä saanut enää unta. Emäntä aina hospottaa meidän karvoista, joita lojuu pitkin nurkkia, mutta itse se jättää joulukoristeet lojumaan pitkin pöytiä. Asialle oli siis tehtävä jotain, ja kiireesti.

Muistelin, että joskus pari vuotta sitten Reetalla oli pöydällä joku tosi pahalle haiseva ihoöljypurkki. Ja koska se haju ärsytti minun herkkää nenää, niin purin siitä korkin auki ja valutin öljyt nukkumahuoneen paksulle matolle, eikä emäntä huomannut mitään. Sain siis kuningasajatuksen olkipukin pään menoksi.

Otin pukin pöydältä, revin sen tuhasen silpuksi ja levittelin sen nukkumahuoneen paksulle matolle.

Mutta en ymmärrä mikä meni pieleen, kun tällä kertaa emäntä huomasi kotiin tultuaan minun ja olkipukin yhteenotosta jääneet suolen pätkät. Onnikin tuli siihen jotain mielistelemään ja taas sillä oli se saamarin vinkuva leijona alibina. Emäntä vain lässytti Onnille, että voi sinua pientä raasua, sinulla ei varmaan ole mitään osallisuutta tähän hirveään veritekoon. Ja leijona Onnin suussa säesti nyyhkuvirttä ja väitti, että oli muka nukkunut koko päivän Onnin hampaiden välissä ja että Onni ei siis ollut voinut yhtäaikaa syyllistyä aiemmin päivällä tapahtuneeseen henkirikokseen.

Ja jälleen kerran minä sain kaikki syyt niskoilleni.

-Muska