Linjoja, lorvailua ja kaupunkireissu

Tässä männäviikoilla ollaan Inton kans puuhasteltu kaikenlaista pientä. Harjoitukset on ollut todella lyhyitä, noin kaksi tai kolme noutoa (maksimissaan neljä) per reeni. Lähihakua harjoiteltiin makupaloilla ja lopulta yhtenä iltana tehtiin lähihakuharjoitus tennispallolla. Into siis istui ja katsoi vierestä, kun piilotin pallon heinikkoon. Lähihakupillityksellä Into lähti reippaasti töihin ja nuuskutti häntä heiluen heinikossa, kunnes pallo löytyi. Toki tehtävä oli kohtuu helppo, eli pallo löytyi suhteellisen nopeasti. Sama toistettiin pari kertaa ja tämän jälkeen jätettiin odottelemaan hieman viileämpiä kelejä, oli nimittäin aika kuumentava juttu ja pallo rupesi hieman pyörimään suussa, ei pahasti, mutta kuitenkin.

Myös oikeaa ja vasenta ollaan kokeiltu pari kertaa tennispalloilla ja sekin sujui hienosti. Linjoja ollaan reenattu pihanurmella. Ajatus on ollut tehdä linjoja myös niin, että pallo viedään yhtä reittiä muistipaikkaan ja lähetys tehdään kuitenkin niin, että koira ei juokse omia jälkiään pallolle. Nämä tehtävät oli Intolle helppoja, kun ollaan tehty linjat niin helpossa 'maastossa' ja kohtuu lyhyillä matkoilla. Lopulta lisättiin linjareeniin häiriöpallo. Järkevimmäksi harjoituksesksi näin alkuun osoittautui tehtävä, jossa ensin vietiin varsinainen muistipallo ja palatessa vietiin toinen pallo vähän matkan päähän sivulle lähetyspaikasta. Into nappasi idean nopeasti ja juoksi epäröimättä osoitetulle pallolle. Harjoitus tehtiin kahtena päivänä ja sitten jäätiin pienelle huilitauolle sulattelemaan opittua.

Nyt Into on siis ollut jo viisi päivää harjoittelematta mitään erityistä. Metsässä on toki käyty juoksentelemassa ja yhden pilliluoksetulon tein, kun Into oli hyvin keksittyneesti mansikkamaalla syömässä marjoja. Upeasti tuli luokse vaikka vaihtoehtona olisi ollut ihanat herkut suoraan suun ulottuvissa. Tästä marjojen syömisestä täytyy sanoa vielä sen verran, että Inton kakkaläjistä löytyy mielenkiintoista informaatiota sen ruokavaliosta. Väliin pökäle on aivan täynnä pieniä pisteitä, jotka eivät suinkaan ole matoja vaan mansikansiemeniä. Välillä kakka koostuu lähes yksinomaan raaoista pihlajanmarjoista. C-vitamiinia luulisi ainakin koiran saavan riittävästi :)

Tänään tehtiinkin Inton kanssa kahdestaan aivan toisenlainen harjoitus. Lähdettiin aamulla Oulun puolelle hakemaan koirille ruokaa ja samalla ajettiin keskustaan. Käytiin kävelemässä pitkin kaupunkia, muun muassa Torinrannassa ja Rotuaarilla. Into oli tosi hienosti ja varsinkin, kun sai upeasta käytöksestä välillä makupaloja. Ihmisiin ja kaikkeen muuhunkin Into suhtautuu mielenkiinnolla, mutta ei liian kiihkeästi. Useamminkin ehkä pitäisi käydä erilaisissa ympäristöissä. Väkeä oli kyllä aikaisesta ajankohdasta huolimatta liikkellä enemmän, kuin kuvista voisi olettaa, mutta kameralla on jotenkin sellainen kumma vaikutus.

NOWT Muhos 19.7.2014

Tuomarina kokeessa oli Pauliina Ahola ja Tomi Sarkkinen.

Päivän sää oli todella tukahduttava, aurinko paistoi ja ukkosta oli ilmassa. No ei pidä valittaa, kun kesä on kuitenkin niin lyhyt ja riittävällä nestetankkauksella selvittiin. Oma tavoite numero uno oli olla jännittämättä tai ainakin jännittää mahdollisimman vähän ja nauttia hienosta päivästä. Näin jälkikäteen täytyy sanoa, että onnistuttiin tavoitteessa yllättävänkin hyvin. Toki jännitti, mutta ei niin lamaannuttavasti, kuin joskus.

Ensimmäisellä rastilla (rasti 3) oltiin vanhan hyvin tiheästi heinittyneen tienpohjan päässä. Heinäkaistaleen toisella puolella sivulla kasvoi pajukkoa ja toisella sivulla kulki oja pusikon sisällä. Lähetyspaikasta muutaman kymmenen metrin päässä oli dami vasemmalla puolella ojassa ja oikealla puolella pajukossa. Vasen dami piti noukkia ylös ensin. Heinikon seassa erottui hieman tallaantunut ura, jota pitkin lähetin Onnin eteen tarkoituksena ohjata sitten vasemmalle ojaan. Homma sujui kyllä muuten hienosti, mutta Onni ei edennyt kertaakaan vsemmalle päin riittävän pitkälle. Itseluottamus ei ilmeisesti riittänyt mennä tekemään töitä, kun alueella oli jo muiden hajuja. No syystä ei titenkään voi olla varma, mutta eka tehtävä meni siis Onnilla jäykistelyksi ja damit jäivät pusikkoon.

Toisella rastilla (rasti 4) oli ohjelmassa kakkosmarkkeeraus samankaltaisella heinäalueella. Ensimmäinen heitto tuli heinikon ja pajukon reunaan ja toinen heitto pidemmälle pitkään heinikkoon. Kauemmin damin Onni löysi hienosti ja toiselle jouduin hieman ohjaamaan. Muisti kyllä luultavasti paikan, mutta hakeminen oli vielä hieman kankeaa. Molemmat damit siis tuli talteen, mutta pisteitä laski Onnin antama nihkeä yleiskuva.

Kolmannella rastilla (rasti 2) Onni alkoi jo hieman lämmetä ja homma rupesi sujumaan jo paremmin. Tehtävä oli pieni walk up mäntymetsikössä. Rasti suoritettiin pareittain. Pienen etenemisen jälkeen tuli heitto toiselle koiralle metsikön reunassa kulkevan pienen tien toiselle puolelle taimikon reunaan. Kun ensimmäinen koira oli damin noutanut, tuli toiselle koiralle heitto eri suuntaan männikköön. Tämän jälkeen vaihdettiin puolia, pieni eteneminen ja samanlaiset markkeeraukset uudelleen. Tehtävä sujui Onni osalta kohtuu hienosti, koska markkeerasi molemmat hyvin ja löysi itsenäisesti. Toisen palautuksen loppu meni kuitenkin kävelyksi, mikä tietetnkin pudotti pisteitä. Mutta pääasia, että molemmat damit tallessa.

Neljännellä rastilla (rasti 1) Oltiin jälleen mäntymetsikössä. Aluksi tuli laukaus ja heitto metsikön reunassa olevan taimikon rajaan ja tämän jälkeen laukaus kohti ohjausdamia. Aluksi siis piti ottaa ohjaus ja sitten markkeeraus, joiden välinen kulma ei ollut aivan hirveän suuri, mutta kuitenkin selkeä. Ohjauksessa Onni meni aluksi liian pitkälle ja jouduin kutsumaan lähemmäksi, mutta muuten tehtävä sujui aivan mukavasti.

Tulos 17, 17, 0, 14  yht. 48  VOI0

Nollatuloksesta huolimatta päivä oli mukava ja tehtävät olivat hyviä. Taas ollaan yhtä kokemusta rikkaampia :)

Siestaa ja rantafiestaa

Vihdoin rupesi tällekin kesälle tarkenemaan. Onnin reenailut on keksittynyt pääsääntöisesti veden ääreen ja Inton lyhyet tehtävät on pidetty tosiaan lyhyinä.

Onnin kanssa ollaan työstetty ohjauksia häiriöillä maustettuna ja muutamia markkeerauksia on harjoiteltu. Myös jokunen luoksetulo on tehty, koska tyhjänä luoksetulo on Onnille edelleenkin hirveän nahkeaa. Into puolestaan on harjoitellut lähihakua ruuan kanssa ja hieman sivulla olemista. Inton kans otettiin ohjelmaan jälleen kahdenkeskiset metsäkävelyt, ettei Onni valtaa liian suurta osaa Inton toiminnasta.

Suurin osa ajasta ollaan kuitenkin lepäilty ja nautittu kesästä, kukin omalla tyylillään.

Ja rantareissut ovat tietenkin sisältyneet ohjelmaan. Suppailuharjoitukset osoittautui yllättävän haastavaksi, kun koko porukka oli rannalla. Joko kukaan ei tullut lähellekään tai sitten kaikki änkesivät yhtä aikaa laudalle. Muska kuitenkin osoitti jälleen viileän rauhallisuutensa ja otti tämänkin lajin omakseen.

Onnin kanssa käytiin toisena päivänä kahdestaan suppailemassa ja reissu oli tragikoomisuudessaan vertaansa vailla. Vajaan kymmenen minutin aikana ehdittiin suppailla pieni lenkki ja Onni osoitti osaavansa hienosti istua laudalla emännän meloessa. No sitten alkoi tapahtua, kun heitin Onnille markkeerauksen, meloin hieman eteenpäin ja päästi sitten Onnin noutoon. Onni roikaisi laudalta niin, että minä lensin selkä edellä uppeluksiin ja korvassa rutisee edelleenkin vesi. Onni ei myöskään enää muistanut damin paikkaa ja jouduin ohjaamaan, kunhan sain itseni hilattua takaisin laudalle.

Lopulta dami saatiin ylös ja Onni palasi laudalle. Siinä kömpiessään raapaisi allekirjoittaneelle jalkaan komeat naarmut, joista vuosi aivan vertakin (siis näön vuoksi vain, ei mitään syviä haavoja). Sitten iski ukkoskuuro ja jouduttiin vetäytymään. Ja kaikki tämä tapahtui maksimissaan varttitunnin aikana. Kyllä on Einstein todellakin oikeassa ajan suhteellisuudesta ;)

Etelän hetelmät osa 2: Veneilyä ja reeniä

Samaisella etelän reissulla päästiin Onnin kans reenaamaan osaavassa seurassa peräti kahdesti. Kiitollisina otettiin vastaan kaikki neuvot ja vinkit ja tässä kun ollaan taas kaikkea sulateltu, niin reenimotivaatio on lähes huipussaan ja ehkäpä se punaisen langan pääkin häilyy aivan käden ulottuvilla.

Ensimmäiset reenit tehtiin metsässä ja toiset pienen järven rannalla. Lamppu syttyi erityisesti häiriöiden käytöstä. Lähes tehtävässä kuin tehtävässä häiriöillä saa tehtäviin haastetta ja toisaalta saa vahvisttettua varsinaista reenattavaa asiaa, kuten lähihakua tai ohjauksia. Luultiin kyllä Onnin kanssa osaavamme jo kohtuullisesti edellä mainitut asiat, mutta todettiin kyllä olevamme vielä aika alkeissa.

Onni edelleen lämpiää varsin hitaasti, kun paikalla on muita (outoja) koiria. Ensimmäinen lähihakutehtävä meni kävelyksi ja ihmettelyksi, mutta reenien loppua kohti Onni löysi taas itsensä ja toimi aivan mukavasti. Linjat sujuivat hyvin vaikka puolimatkassa oli heitetty sivuun häiriömarkkeeraukset. Ja ne markkeerauksetkin löytyivät hienosti vaikka olivatkin taimikossa ja lähetys eri paikasta, kuin mistä koira heiton näki.

Vesityöskentelyssä puolestaan ohjauksia rannalta veteen on vielä harjoiteltava. Tässäkin otettiin häiriöt avuksi ja kun ohjaajakin lopulta löysi itsensä karttalehden samalle sivulle tehtävän ja koiran kanssa, niin homma sujui jo hieman paremmin. Eli onni ohjautui hetteikkörannalta äkkisyvään veteen sekä taaksepäin, että oikealle, vaikka tehtävään lisättiin häiriömarkkeeraus.

Onnille on motivoitava tehtävät uudelleen heti, jos näyttää liian hankalalta. Eli turha ruveta vänkäämään ja vekslaamaan, vaikka kyllähän se ehkä lopulta niinkin menisi, mutta ei siitä kyllä mitään hyötyä ole, ainoastaan haittaa työskentelymotivaatiolle ja yhteistyölle. Ja totesin myös jälkikäteen, että minun on luultavasti opeteltava ottamaan huomioon Onnin suorituskyvyn lasku tilanteissa, joissa muita koiria. En siis voi olettaa (ja/tai vaatia), että Onni osaa asiat tällöin yhtä hyvin kuin kotona. Porukkareeneissähän tällaisia tehtäviä voi motivoida ja rakentaa osa kerrallaan, mutta kokeissa tilanne on sitten eri. Mutta seuraavaan kokeeseen ollaankin menossa harjoittelemaan itse koetilannetta, siis yritetään olla jännittämättä (ainakaan kovin paljon) :).

Reenien vastapainoksi Onni ja Into olivat pari päivää lasten palvonnan kohteena ja veneilemään sekä uimaan päästiin myös. Into oli ensimmäistä kertaa veneessä, mutta oli kuin kotonaan. Tarkasti seurasi kaikki taivaalla lentävät lokit ja tietysti yritti pyydystää veneen reunalta lentäviä pärskeitä.

Mielenkintoisena yksityiskohtana voisi mainita, että Onni ei edelleenkään osaa hypätä laiturilta kovinkaan sulavasti, mutta osaa kyllä oma-aloitteisesti kiivetä uimatikkaita takaisin laiturille :)

Etelän hetelmät osa1: Inton pentutreffit

Intolla oli pentutreffit Tampereella 5.7., joten lähdettiin jo paria päivää aiemmin Inton ja Onnin kanssa ajelemaan Riihimäelle. Kaikkinensa reissussa vierähti hieman reilu viikko, minkä aikana ehdittiin veneillä ja reenata Onnin kanssa sekä kärventyä helteessä. Mutta kaikista näistä muista toisessa tarinassa ja nyt niihin pentutreffeihin.

Heti lauantai aamuna oli ilmassa katastrofin tunnusmerkkejä, kun heräsin kuudelta hirveään ripulikakan hajuun. Into ulos ja unihiekat syöpyivät silmistä jälkiä luututessa. Matka Tampereelle taittui Inton ydinperheen matkailuautolla, jossa Into sai jakaa äitinsä kanssa kahden hengen loosin. Matka sujui hyvin, eikä sotkujakaan syntynyt.

Treffeille oli saapunut koko sisarusporukka tukijoukkoineen. Aamu aloitettiin jutustelulla ja tutustumisella. Niin ja isäntäväki sai valitettavasti mattopyykkiä, kun Into ei kesken leikkien tajunnut tahtoa ajoissa pihalle löysän vatsansa kanssa (eikä puusilmä omistaja ollut ajan tasalla... voi miten hävetti).

Aamupalan jälkeen ruokahalua lähdettiin kasvattamaan läheiselle niitylle, jossa jokaisen pennun kanssa katsottiin yksitellen hieman missä ollaan menossa ja mitä kukin on harjoitellut. Oli mielenkiintoista nähdä kuinka samanlaisia, ja silti niin erilaisia pennut olivat. Niin ja yhden siskon vauhti ja sähäkkyys oli kyllä vertaansa vailla :). Into esitteli pari alkeellista pillipysäytystä, luoksetulon ja pari spontaania ylösottoa, löytyipä siinä samalla niitokselta kaninkarvadamikin. Hirveästihän meillä ei ollut mitä esitellä, kun ei aivan valtavasti olla vielä treenattukaan.

Reenituokioiden jälkeen kaikki neljä hurjapäätä haettiin samalle niitylle ja siitähän se remmien löysättyä riemu sitten repesi.

Iltapäivällä suunnattiin kaupungin laidalle pienen järven rannalle, jossa harjoiteltiin vedestä tennispallon noutoa ja tutustuttiin lokkiin. Inton uimaharjoittelut näkyivät selvästi vesityöskentelyssä ja tennispallot tulivat hienosti vedestä käteen asti. Lokkiin Into tutstui ensimmäistä kertaa ensin maalla, mutta koska lintu ei suurempaa ihmettelyä aiheuttanut, niin kokeiltiin pari vesinoutoakin ja sieltähän se tuli valtava linnunräähkä vedestä emännän käteen (mamman mussukasta siis saattaa kuin saattaakin tulla vielä joku päivä oikea jahtikoira ;) )

Lopuksi siirryttiin metsäalueelle, jossa Inton siskot kokeilivat kaninkarvadamilla lyhyttä jälkeä. Ja pari rohkeinta harjoittelivat vielä pientä hakutehtävää. Näistä iltariennoista emäntä jätti Inton tylysti pois ajatellen, ettei lörppäkorvien väliin mahdu enempää kerralla (ja ripulikin varmasti vei voimia, vaikka paranikin iltaa kohden). Mutta mukava oli seurata muiden touhuja ja vaihtaa ajatuksia. Huikean päivän päätti vielä makkaran grillaus hienossa kodassa. Tässä vaiheessa Into oli tosin jo unten mailla äitinsä kyljessä. Todella mieleenpainuva ja tapahtumarikas päivä, jonka kruunasi mukava seura ja tietenkin herkkuruuat :)