NOWT Ylikiiminki 16.7.2016

Tämäkertaisen wt-kokeen voi jälleen luokitella alkaneen jo edellisenä yönä. Uni ei taaskaan tullut silmään ja kellokin soi jo viideltä, joten melkoisessa zombimoodissa ajelin aamulla kuuden lauttaan ja siitä Ylikiiminkiin. Ennen kokeen alkua jopa jännitys jäi jäätävän väsymyksen jalkoihin, mutta toki se tuttu vatsan kipristely ja hetkittäiset jännnitysaallot lopulta saapuivat.

No sitten hieman kokeesta, josta varsinainen tulostaso meidän osalta jäi heikoksi, mutta onneksi reenikaverit pärjäsivät paremmin. Ja jos vielä jotain positiivista, niin olin älynnyt pakata reppuun vaihtopaidan ja takin, sillä reilun vesisateen vuoksi hytisin jakkaralla jo kahden ensimmäisen rastin jälkeen sekä paita että takki märkänä.

1. Rasti

 Pari tehtävä, joka alkoi ohjauksella heinittyneelle hakkuulle aivan metsän reunaan. Lähetys oli hieman viistosti eli ei metsän reunan suuntaisesti. Metsä veti Intoa puoleensa ja se vilahti kerta toisensa jälkeen sinne liian aikaisin, mutta olipa oma ohjaaminenkin aivan ala-arvoista. Jälkiviisaana voisi ajatella, että olisi pitänyt ohjata koira reilusti pois metsän läheisyydestä ja yrittää hakkuun puolelta ohjata se damille.

Seuraavana oli vuorossa ykkösmarkkeeraus myöskin hakkuulle eri suuntaan kuin, missä ohjaus oli. Tästä Into sentään suoriutui itsenäisesti ja melko suoraviivaisesti. Tässä vaiheessa kuitenkin jo mainittakoon, että vaikka ensimmöiseltä rastilta tuli jo nollat, niin jännitystä se ei poistanut. Eli oma jännitys ei edes johdu tuloshaaveista vaan jostain ihan muusta.

Pisteet 0/20

2. Rasti

Kaksoismarkkeeraus metsässä. Heitot tulivat melko suureen kulmaan (n. suorakulma), mutta heittäjä ja ampuja siirtyivät heittojen välillä. Ensimmäinen nouto meni Intolla hienosti, mutta jälkimmäisen eli sen ensiksi heitetyn Into muisti hieman liian lyhyeksi ja jouduin ohjaamaan pariinkin otteeseen ennen kuin dami saatiin lopulta lähihaulla ylös.

Pisteet 13/20

3. Rasti

Rasti oli pellolla, jossa etualalla oli niitosta ja heti niitoksen takana alkoi pitkä heinikko. Tehtävä alkoi pitkällä ykkösmarkkeerauksella heinikkoon niitoksen taakse. Tämän Into markkeerasi liian lyhyeksi ja jouduin ohjaamaan sitä niitoksen rajasta syvemmälle heinikkoon ja sielläkin pariin otteeseen ohjaamaan takaisin oikelle alueelle. Märkä pitkä heinikko on aiemminkin osoittautunut Intolle vaikeaksi, joten se vaatii vielä paljon lisää harjoitusta.

Markkeerausken jälkeen tuli ohjaus eri suuntaan. Dami oli pienessä notkelmassa, jossa heinikko oli vielä pidempää kuin muualla. Lähihakualue oli hieman pitkänomainen kaistale ja sain Inton töihin juurikin sieltä 'väärästä' päästä. Mutta ohjaajan avustamana Into sai käytyä koko kaistaleen läpi ja lopulta löysi damin.

Pisteet 10/20

4. Rasti

Walk-up parityönä. Kummallekin koiralle tuli kaksi ykkösmarkkeerausta. Tästä tehtävästä Into suoriutui hienosti. Molemmat damit tulivat talteen nopeasti, itsenäisesti ja suoraviivaisesti.

Pisteet 19/20

5. Rasti

Vesityö soistuvalla järven rannalla, jossa rantaviivasta lähti peräkkäin pieniä hetteisiä niemekkeitä. Aluksi lähemmän niemekkeen juureen kaislatuppaaseen tuli markkeeraus. Into oli aikeissa juosta pitkäksi, joten jouduin puuttumaan sen tekemisiin. Tarvittiin parikin lähihakuun ohjausta ennen kuin Into jäi perkkaamaan juuri sitä yhtä pusikkoa.

Markkerauksen jälkeen koira piti ohjata taaemmalle niemekkeelle, jonka edessä olevassa lumpeikossa dami kellui ohjaajaltaja koiralta näkymättömissä. Odotuspaikalta käsin tehtävä oli kuulostanut raskaalta ja jopa hankalaltakin, kun koiran oli vaikea löytää syvällä uiva dami lumpeiden seasta. Suunnittelin ohjaavani Inton veden kautta oikealle alueelle, mutta Into ratkaisi asian toisin. Aluksihan se tietenkin meni suoraan linjalla olevalla markkerausapaikalle, josta pysäytyksen jälkeen aioin kääntää sen oikealle veteen ja siitä vettä pitkin damille. Olin kuitenkin sellaisessa kulmassa koiraan nähden, että Into tulkitsi oikean oikelle takaviistoon. No onneksi jäin seuraamaan tilannetta, enkä heti sekaantunut asiaan. Into nimittäin juoksi heitteikköä pitkin suoraan kauemmalle niemekkeelle, otti sieltä välittömästi damin tähtäimeensä ja pulahti lumpeikkoon suoraan damille. Ohjausosuus tältä rastilta meni siis täysillä pisteillä.

Pisteet 16/10

Kokonaistulos oli siis AVO0 pistein 0, 13, 10, 19, 16

Elämä jatkuu

Into ja Onni ovat pitäneet emännän jaloillaan vaikka Muskaa ikävä onkin. Onneksi on ihanat muistot ja onneksi on kesä. Ollaan reenailtu melkolailla säännöllisesti, joskin aika kevyesti. Into on harjoitellut jonkin verran vesijuttuja, varsinkin linjaa, ykkösmarkkeerauksia ja helppoja kakkosmarkkeerauksia. Toki pyritään pitämään kaikki palikat sopivasti mukana ja välillä palataan ihan perusteisiin.

Tänään innostuin reenaamaan Inton kanssa pihalla ohjauskäskyjä, oikeaa, vasenta ja taakselähtöä. Päähänpistona virittelin ensimmäistä kertaa tuon puukatoksessa jo monta vuotta lojuneen muoviaidan käyttöön. Ainoastaan yhdesti reenin alussa Into yritti palauttaa kiertoreittiä vaikka aita melkein koko piha-alueen levyinen olikin. No opastin mustan lentokoneen tassusta pitäen, että ei kierretä vaan tullaan suoraan yli. Toista kertaa ei asiaan sitten tarvinnutkaan puuttua.

Oikean kyljen kautta taaksepäin, kyllä minä osaan :)

Into oli mielissään reenistä ja suunnat sujuivat erittäinkin hyvin. Melkoinen pomppu on kyllä pikkukoiralla, kun ilmavaraa jää välillä melkolailla. Koska olen itse aika pehmo koiran kouluttaja (ainakin joissakin asioissa), reenataan me aidan ylitystä aika harvoin. Itsellä tekee heikkoa katsella hirveitä loikkia ja varsinkin alastuloja.

Sunnuntaista asti kelit ovat hellineet meitä auringonpaisteella ja lämmöllä. Koiran juoksutus onkin siis ollut pienimuotoinen haaste, koska itse en todellakaan jaksa herätä neljän huiteilla lenkille. Onneksi meillä on kuitenkin tuo meri lähellä ja pitkät hiekkarannat, joissa itse voi kahlata vyötäröä myöten vedessä vaikka useamman kilometrin. Yleensä lenkki kestää kuitenkin puolisen tuntia. Näillä lenkeillä Into ja Onni siis uivat lähes koko ajan ja ainoastaan välillä pääsevät säikälle juoksemaan ja tarpeilleen. Vaikka Into ei reippaana poikana tarpeiden tekoon kuivaa maata tarvi vaan pelkästään se riittää, että tassut yltää hyvin pohjaan.

NOME-B ALO Tornio 9.7.2016

Inton toinen b-koestartti tapahtui siis Torniossa. Koe alkoi ykkösmarkkeerauksella, jossa heittäjä oli metsässä ja heitto tuli metsän ja kosteikon reunaan, kuitenkin metsän puolelle. Homma jatkui vesiohjauksella, jossa oli pieni matka kosteikkoa ja pienehkön vesialueen yliuitto. Riista oli siis vesilampareen vastarannalla heti vedenrajassa. No tässä tehtävässä Into otti taas löysät pois (koska jossainhan se on tehtävä :) ). Into otti kyllä hienosti linjan, mutta oli uimassa tuulen väärältä puolelta rantaan, joten yritin sitä pariinkin otteeseen ohjata oikealle. Into kuitenkin jatkoi aina ohjauksen saatuaan matkaansa suoraan eteenpäin ja vastarannelle päästyään päräytti vielä kosteikkoalueen yli ja suoraan järveen. Takaisin kutsun jälkeen paluumatkalla ohjaus oikelle sitten viimein onnistui ja selvittiin tehtävästä. Luultavasti oma ohjaaminenkin näytti koirasta oudolta ja jäykältä, kun saappaat oli suossa jumissa ja piti varoa kaatumista.

Haku oli melko laaja syvyyssuunnassa, mutta siitä huolimatta Into aloitti jälleen kauimmaisesta riistasta. Haettavaa oli sekä kosteikkoalueella että metsässä. Lopuksi oli vielä kaksoismarkkeeraus pienen vesialueen yli.

Koeselostus

Haku

Liikkuu laajalla alueella, on tehokas annetussa tehtävässä.

Ohjattavuus

Vesiohjaus: Ottaa erinomaisen linjan ja suorittaa erinomaisen tehtävän.

Paikallistamiskyky

1.mark. Havaitsee hyvin heiton, noutaa sen nopeasti ja suoraviivaisesti.

2.mark. Havaitsee hyvin molemmat heitot, noutaa molemmat suoraviivaisesti.

Riistan käsittely

Moitteetonta koko kokeen ajan.

Passityöskentely

Siirtymätilanteissa on hyvin ohjaajansa hallinnassa.

Muut ominaisuudet

Hyvä laukauksensietokyky.

Yleisvaikutelma

Miellyttävässä yhteistyössä ohjaajansa kanssa oleva metsästyskoiran alku, joka suorittaa mallikkaasti koko kokeen läpi.

ALO1

Nanuchka 29.4.2005 - 27.6.2016

Tapasin Muskan tämän ollessa alle vuoden ikäinen ja Muska siis sai kunnian olla elämäni ensimmäinen koira. Ja melkoinen koira olikin.

Muska oli suuri persoona niin kotona kuin metsällä. Lämmöllä muistelen niitä syyspäiviä, kun metsässä vierähti tunti jos toinenkin Muskan ajoa seuraillen. Ja viisaana koirana Muska oppi itse ilmoittamaan, milloin ajot oli siltä päivältä pulkassa. Eihän se toki autolle aina tullut, mutta metsästä kuului sydäntä raastava väsyneen ajokoiran ulvonta, joka kutsui palvelusväkeä paikalle :)

Ja todellakaan vähäisin saavutus ei ole se järkähtämätön määrätietoisuus, jolla Muska opetti Onnin ja Inton olemaan koiria. Muskan toimintaa seuratessa ei voinut kuin haaveilla oppivansa edes pienen rippeen siitä koiran lukutaidosta ja koiran kielen hallinnasta. Ja rauhallisesta itsevarmuudesta.

Loppukevään ja alkukesän aikana Muska muuttui entistä väsyneemmäksi ja pilke silmäkulmassa alkoi pikkuhiljaa hiipua. Spondyloosin ja lonkkavikojen vuoksi takapään liikkuminen heikkeni entisestään. Viimein tuli aika tehdä raskas ja kipeä päätös päästää rakas jahtikaveri ja perheenjäsen taivaan metsämaille. Muska sai nukahtaa syliini korvissaan lupaus loppumattomista kettu- ja jänisajoista.

Kiitos Muska, että tiemme kohtasivat ja sain elämää sinunkin kanssasi opetella.

Muistathan minua vielä,

kun myrsky mennyt on.

Kun aallot rantaa muovanneet

ja maa merestä noussut on.

Muistathan matkan yhteisen,

kun aurinko jälleen laskenut on.

Kun vuoksi luoteeksi

kerta toisensa jälkeen vaihtunut on.

Muistathan vieläkin,

kun talvet ulappaa jäätäneet on.

Kun kaislikko männyiksi muuttunut

ja kallio sileäksi hioutunut on.

Vieläkin,

kun enää tähdet jäljellä on.

                         

                                  -Reetta K