Viikko 20-21: Tylsistymistä, lisää haasteita (vai lomaa)

Taippareiden jälkeen Onnilla oli koko alkuviikko lomaa, lukuunottamatta paria kävelyreissua rannalla. Loppuviikosta palattiin sorvin ääreen ja Onni osoitti hyvin selvästi, että lällärijutut ei enää kiinnosta sitä. Vein Onnin kans pitkällä suoralla tiellä dameja linjalle etäisyyksin lähetyspaikka-1. dami 40 m, 1. dami - 2.dami 30 m, 2. dami - 3. dami (kasa) 35 m. Kauimmaiset damit vietiin ensin ja lähimmät viimeisenä, jotta lähin dami olisi tuoreimmassa muistissa. Lähihakupillityksistä huolimatta Onni oli sitä mieltä, että kuka nyt viitsii heti hiljentää, kun on kerran juoksuun lähtenyt. Onni rakastaa lujaa juoksemista niin paljon, että se olisi heti halunnut hakea kauimmaiset damit. Jouduin siis pysäyttämään koiran, koska se sivuutti lähihakupillityksen ihan totaalisesti. Pysäytyksen jälkeen Onnilla oli kuitenkin sama vauhti päällä, kun lähetin sen linjalle. Tällä kertaa se kuitenkin kuunteli pillityksiä paremmin. Joka tapauksessa totesin, että ainakaan motivoidusti tällaisia harjoituksia ei enää tehdä (vähään aikaan).

Vesilinjoja käytiin myös harjoittelemassa ja niistä Onni oli erittäin mielissään. Tehtävissä oli ilmeisesti riittävästi haastetta.

Viikon 21 tiistaina tein yhden harjoituksen sokkolinjoja. Kun kerran lällärijutut tuntuu tylsiltä, niin annetaan vähän haastetta :)

Onnilla riitti intoa, linjat oli ihan mukavan suoria ja lähihakukin toimi moitteettomasti. Yhden kerran jouduin pysäyttämään koiran, kun se valui aivan liikaa oikealle linjalta (ehkä sivutuulen takia). Koska tehtävä oli sokkona, eikä Onni valmiiksi tiennyt missä damit oli, pysähtyi se tosi nätisti ja innokkaana katsoi minuun, että mihinkäs sitten juostaan, missä ne damit on. Ohjasin Onnin vasemmalle kuusiaidan reunaa pitkin ja Onni otti ohjauksen innokkaasti ja mukisematta vastaan, damikin löytyi heinikosta nopeasti.

Keskiviikkona oli taipparitreenit, missä tuli mukavasti malttiharjoitusta ja ihan rauhassa Onni kyllä jaksoikin olla. Kanijälki onnistui hyvin ja ohjelmassa oli myös pari vesinoutoa lokilla. Suunniteltiin, että Onni saa pitää viikon vapaata ensi viikon taipparitreeneihin asti. En kyllä silti usko, että pieni taukokaan saisi Onnia enää kovin hirveästi innostumaan nössötehtävistä (ainakaan kotioloissa), mutta ei pienestä vapaasta mitään haittaakaan mahda olla.

Taipumuskokeet Nivalassa 15.5.10

NOU 1

Koeselostus:

1. Sosiaalinen käyttäytyminen
-Suhtautuu ystävällisesti ja myötäisesti muihin ihmisiin ja koiriin

2. Uimahalu
-Ui mielellään

3. Hakuinto
-Erinomainen vauhdikas haku

4. Noutohalu
-Nopeat oma-aloitteiset talteenotot

5. Nouto-ote
-Erittäin hyvät pehmeät otteet

6. Palauttaminen
-Hyvällä vauhdilla suoraan ohjaajan käteen

7. Reagointi laukaukseen
-Tarkkaavainen ja rauhallinen

8. Itseluottamus ja aloitekyky
-Hyvä itseluottamus

9. Yhteistyö
-Erinomainen yhteistyö

10. Yleisvaikutelma
-Tänään kaikilla osa-alueilla erinomaisia taipumuksia esittänyt uros, suorittaa tehtävät näytöstyyliin

Viikko 19: Ohjauksia, jälkiä ja lokkijuttuja

Viikko aloitettiin kellotauluharjoituksilla. Maanantaina kokeiltiin pihalla, mutta Onni on nykyään ollut pihalla hieman flegmaattinen, kun etäisyydet on aika lyhyitä eikä pääse kunnolla juoksemaan. Siirryttiin siis pellolle harjoittelemaan. Pellolla Onnilla olikin tosi kovasti intoa ja se oli niin innoissaan lähdössä uudestaan, että tuli palautuksen ja luovutuksen jälkeen oma-aloitteisesti sivulle (jospa se siitä kehittyisi tavaksi). Seuraavaksi pari kuvaesimerkkiä alkuviikon harjoituksista. Yhteensä lähetyksiä tais tulla 5 - 6 per harjoitus.

Keskiviikkona oli taipparitreenien eka käytännön osuus Oulussa Valkiaisjärvellä. Ohjelmassa oli varikseen tutustumista (vaikka on jo Onnille tuttu) ja hakua dameilla. Tärkeintä meille tais olla harjoitella tilanteessa, jossa lähettyvillä on vieraita ihmisiä ja koiria.

Torstaina ja perjantaina kävin vetämässä Onnille jäljen (autonalle jääneellä ja tienpenkasta löytyneellä, mutta vielä hyväkuntoisella) jäniksellä, vaikkakaan jäljen päähän ei ollut jättää muuta kuin meidän kestorusakko. Onni selvitti jäljet hyvin, kylläkin mahdollisuuksien mukaan ilmavainun avulla oikoen. Kumpanakin päivänä käytiin myös uimassa ja noutamassa lokkia vedestä (meressä ja järvessä). Onnin vesityöskentely meni ihan ok, vaikka useamman kerran lokki tuli rannalle ja ohjaajan käteen siivestä roikuttaen.

Viikko 18: variksia ja vesijuttuja

Alkuviikosta sulatin pakkasesta kuusi varista ja tein niillä hakuruudun Onnille. Hakualueen toisessa reunassa oli pidempää heinikkoa ja toisessa lyhyttä nurmea sekä muutama puu. Onnilla ei ollut minkäänlaisia ongelmia löytää variksia ja annoin sen hakea kaikki kuusi, kun intoa näytti löytyvän.

Keskiviikkona käytiin Onnin ja Muskan kans lenkillä, minkä jälkeen ajettiin rantaan ja tein Onnin kans kolme vesinoutoa dameilla. Lähetyspaikka oli aivan vesirajassa, ensimmäinen heitto tuli kahluusyvyydelle ja loput kaksi noutoa Onni kävi uimassa.

Torstaina tehtiin Jannen kans Onnille hakuruutu lentokentän päähän, missä osa variksista oli pajukossa ja osa tasaisella maalla. Taaskaan Onnille ei tuottanut mitään ongelmia löytää variksia ja lisäksi Onni käsitteli niitä ihan nätisti eikä sillä ollut minkäänlaista ajatusta vaihtaa.
Hakujuttujen jälkeen ajettiin rantaan ja tehtiin kolme vesinoutoa lokilla (uintimatka oli 10 - 20 m). Nyt lähetyspaikka oli hieman kauempana vesirajasta ja Onni lähti vauhdikkaasti noutoon, mutta jäi hetkeksi miettimään vesirajaan, että mistä olisi lyhin uintimatka. Seuraavalla noudolla lokki lensi hieman eri paikkaan ja Onni lähti rantaa pitkin kiertämään lähemmäs lokkia, jolloin kielsin Onnia ja kävelin koiran kans oikeaan paikkaan vesirajassa ja lähetin Onnin uudestaan noutoon.


Viikonloppuna käytiin uudestaan kokeilemassa uintijuttuja ja taas Onni haki rannasta mieleisensä paikan ennen veteen menoa (n. 2-3 m sivussa oikeasta linjasta). Hieman harmistuneena totesin, että lähdetäänpä hakemaan sellainen ranta, missä ei voi kierrellä ja kaarrella. Toisessa paikassa vettä oli korkeintaan koiraa kylkiin asti, joten uintiharjoitusta ei tullut, mutta veteen menot oli suoria, koska lähetyspaikka oli hiekkasärkän nokasta.

Sunnuntaina lähdettiin Onnin kans rantaan hakemaan Jannea, kun se tuli veneen kans jäiden seasta verkkojen hakureissulta. Onni juoksi vedessä minkä jaksoi ja koira oli korvia myöten märkä, mutta eipä sitä näyttänyt pieni kosteus haittaavan. Välillä Onni suoritti ihan mallikelpoisen seisonnan kahdelle naurulokille :), tai paremminkin seisonta oli himokas kyttäys. Välillä Onni kävi ryteikössä juoksemassa ja siellä se poika paino menemään kuin aropiru ja kaislikko vaan ryskäsi. Illalla haettiin vielä vene samaisesta paikasta ja heitin samalla Onnille pari damia. Onni suorastaan lensi veden päällä, kun se kiisi noutoon.

Yksin kotona tyhjällä vatsalla

Illalla emäntä pakkas meidät autoon ja tarkoituksena oli mennä ruokkimaan Mökö, Papunen ja Aapo. Päivi ja Panu on ollut reissussa, niin Reetta on käyny antamassa niitten sorkkaelukoille sapuskaa. En kyllä voi käsittää, että miten kukaan voi elää pelkällä heinällä. Ihme sakkia, kun eivät huolehdi omista oikeuksistaan. Lihaa kaikille, on minun motto.

No joka tapauksessa, emäntä ei sitten ottanutkaan minua mukaan, kun olin kuulemma liian tunkeileva Onnia kohtaan. On sekin melko murjaani, kun ei käsitä, että minulla olis nyt ne menopäivät. Emäntäkään ei päästä minua kylille helluja kattomaan. Jouduin siis eteiseen arestiin, kun Onni lähti emännän mukaan. Reetta oli tukkinut herkkuhuoneen oviaukon aidalla ja se raukka kai luuli, että minä tyytyisin makaamaan eteisen matolla ja syömään nuivahtanutta luuta. Pah, sanon minä.

Aikani taisteltuani sain väännettyä aidan yläreunan mutkalle ja pääsin hyppäämällä livahtamaan murkinanlaittohuoneeseen. Samantien bongasin pöydältä ruokakupit, joissa oli minun ja Onnin herkkupapanat vedessä lillumassa. Minua alko hiukomaan aivan hirvittävästi. Tiskasin kupit viimeistä murenta myöten ja jätin ne samaan paikkaan, missä ne olivatkin, tai ainakin yritin. Viimeistelin salakavalan ruokaryöstön kiipeämällä aidan yli takaisin eteiseen.

Olin varma, että ei ne kaks blondia edes huomaa mitään. Täytyy kyllä myöntää, että suunnitelman heikkous oli syntipukin puuttuminen. Onnilla oli vedenpitävä alibi, joten otin strategiakseni täydellisen muistinmenetyksen. Kun emäntä ja Onni sitten tulivat kotiin, makasin eteisen matolla ja vedin mahaa sisään, minkä suinkin pystyin. Pahuksen emäntä kuitenkin äkkäsi välittömästi keittiön tapahtumat. Olin vahingossa kiireissäni tiputtanut Onnin kupin lattialle. Voi raato, että pitikin kärähtää.

Emäntä passitti minut illaksi makuuhuoneeseen ja kuulin, kun se soitti isännälle. Se lurjus kyseli isännältä jotain, että saako se tahallaan päästää minut karkuun ja unohtaa minut sille tielle. Sitten se törkimys uhkasi, etten saa ruokaa ollenkaan huomenna enkä ylihuomennakaan. En kyllä ymmärrä, että miksi emäntä veti herneet palkoineen nenään, kun minä kävin vain hakemassa vähän täytettä nälkäiseen vatsaani.

Viikko 17: Tuplia

Ollaan harjoiteltu vähän kaikkea sekalaista. Ohjauksia ollaan Onnin kans reenattu kellotauluharjoituksella, jossa damit (n. 3 aina kussakin paikassa) ovat olleet kello 9, 12 ja 3:a tai kello 10, 12 ja 2:a. Erityisesti tavoitteena on ollut, että Onni kääntäisi rintamasuunnan automaattisesti samaan suuntaan kuin minä. Etäisyydet dameille on toistaiseksi olleet vielä kohtalaisen lyhyitä.

Tuplamarkkeerauksia ollaan harjoiteltu useampaankin otteeseen. Janne on ollut meillä heittäjänä ja toistaiseksi ollaan kaikki harjoitukset tehty niin, että ensimmäinen heitto on heitetty muistipaikkaan (samassa paikassa ollaan aiemmin harjoiteltu jonkin verran myös linjoja). Ensimmäiset noudot menee Onnilla monesti vähän pitkiksi, kun intoa on vaikka muille jakaa. Tuplamarkkeeraukset on kuitenkin onnistunut ihan mukavasti, mutta ensimmäisen heiton/markkeerauksen helpottaminen muistipaikalla ja selkeällä maastolla on ollut aika oleellista. Noutomatkat ovat olleet 30-50 m.

Hauskaa vappua, sateesta huolimatta

Onks tukka hyvin?

Vapun juhlinta voi viedä mehut konkariltakin.