NOWT VOI Kemi 11.10.2014

Meidän viimeinen koerypistys tälle kaudelle on nyt takanapäin. Saatiin tämän kauden ensimmäinen tulos ja siihen ollaan Onnin kans varsin tyytyväisiä. Tuomarina kokeessa oli Pauliina Ahola.

Rasti 1: Ykkösmarkkeeraus pellolla metsäkulmauksen taakse. Onni kiersi metsäkulmauksen ja juoksi samalla hieman pitkäksi. Palaili kuitenkin pian alueelle ja löysi damin. (18/20)

Rasti 2: Ensin tuli heitto pellolle. Ennen ykkösmarkkeerausta oli kuitenkin ohjaustehtävä kahden pellon välisen metsän läpi kapeahkosta aukosta toisen pellon taaempaan reunaan. Onni teki hienon suoran linjan, jolla kuitenkin vahvistin koiraa aiempien luokkien hajujälkien kohdalla. Onni ajautui muutaman metrin liian pitkälle ja jouduin kutsumaan sitä lähemmäs ennen uutta lähihakukehotusta. Markkeerauksen Onni muisti hyvin ja haki hienosti. (19/20)

Rasti 3: Korkeassa metsikössä olleen metsäkoneen uran päähän tuli markkeeraus, jossa dami jäi risukasan ja metsikön katveeseen. Itse lentorata näkyi kuitenkin hyvin, ainakin ohjaajalle. Ennen markkeerauksen noutoa piti puolivälistä ottaa lähihaulla dami ylös uran reunassa olleen kuusen juurelta. Jouduin hieman säätämään, että sain Onnin oikean kuusen alle ja jouduin kutsumaan myös lähemmäksi, kun koira juoksi pois näkyvistä. Onneksi Onni ei kuitenkaan karannut noutamaan markkeerausta vaan löysi lopulta oikean damin. Muistikuva itse markkeerauksesta kuitenkin himmeni ja jouduin avustamaan Onnia myös sille. (13/20)

Rasti 4: Walk up vanhalla niityn pohjalla, jossa pitkää heinää ja pajuja. Pellon päähän, koirakoiden etenemissuunnan puolelle, tuli markkeeraus metsän reunaan ja heti perään laukaus koirakoiden taakse metsän reunassa olevalle ohjaukselle. Toinen koira haki ensin ohjauksen ja sitten toinen puolestaan markkeerauksen. Tämän jälkeen hetken matkaa seuraamista ja sama uudelleen, jolloin koirakot vaihtoivat tehtäviä. Sekä ohjaukset, että markkeeraukset tulivat luonnollisetikin kummallekin koiralle eri paikkoihin. Onnin suoritus ei ollut kovin lennokas, mutta saatiin kuitenkin muutaman ohjaamisen saattelemana molemmat damit ylös. Palautuksissa Onni tuli kolmasosan matkasta kävellen, kuten niin usein paritehtävissä. (10/20)

Tulos siis 18, 19, 13, 10. Yhteensä 60 pistettä VOI2 (sij. 1)

VOI2 tulos oli meille todellakin työvoitto ja mahtava päätös tälle kaudelle. Luokkavoittoa ei kuitenkaan saavutettu omalla loistamisella vaan finaalikoirien todella harmillisella, pienistä sattumuksista johtuneella, epäonnistumisella.

Päivä oli kylmästä kelistä ja räntäsateesta huolimatta todella mukava ja tunnelma kokeessa rento.

Kohta kymmenen kuukautta täynnä

Aivan hirvittää, kuinka nopeasti aika on mennyt. Kesäkin yhdessä hujauksessa ja Intokin on kasvanut ahkerasti, joskin on henkisesti vielä hyvin hyvin pentumainen. Suuri merkkipaalu oli, kun Into oppi nostamaan koipea. Löytämisen ja oppimisen riemusta piti metsälenkilläkin tirauttaa joka toisen puun kylkeen.

Kaikenlaista ollaan myös reenailtu ja harjoiteltu. Loppukesästä asettelin pihalle kaksi valkoista ämpäriä, jotta Into oppisi kohdistamaan katseensa linjalle lähtiessä. Sittemmin pihalla on koko alkusyksyn ja syksyn köllötellyt sorsan kuvia puutarhakoristeina ja Inton harjoituksissa totuteltavana. Linjoja ollaan harjoiteltu nyt myös sänkipellolla, jonka keskellä on yksi sähköpylväs ja sen juurella hieman tuuheampaa heinikkoa. Paikka oli erinomainen myös lähihaun ja linjan yhdistämiseen, mitä uskallettiin ensimmäisen kerran opetella vasta syksymmällä. Nyt samanlaisia harjoituksia on tehty lisäksi pienellä hiekkamontulla, jossa on sopivia horsmapusikkoja muisti- ja lähihakupaikoiksi.

Pihalla ollaan harjoiteltu samaisia ämpäreitä muistipaikkoina käyttäen ohjauksia, oikeaa, vasenta ja eteen (eli taaksepäin) kummankin kyljen kautta. Muistipaikat on ollut yhdeksänkymmenen asteen kulmassa, joten samassa harjoituksessa on saatettu tehdä sivulle ohjauksia ja taaksepäin ohjauksia. Reeneissä ollaan kuitenkin pysytelty kohtuudessa ja tyydytty melko pieniin noutomäärin per kerta. Viikko sitten kokeiltiin sivusuuntia ensimmäisen kerran pellolla ojan reunassa. Onneksi älysin hieman helpottaa tehtävää, uudessa paikassa. Pelkkä valokuvaajan (Janne) läsnäolo oli Intolle jo melkoinen häiriö.

Inton jahtikoiran ominaisuuksia ollaan herätelty muutamalla jäljestysharjoituksella. Jäljen vedin linnulla (sorsa ja telkkä) onkivapaa käyttäen, niin, että omat jäljet ovat eri paikassa kuin linnun jälki. Hirveällä vauhdilla Into meni jäljet (pidempi n. 200 m), juoksi pari kertaa harhaan, teki ympyrän ja törmäsi uudelleen jälkeen. Seuraavaksi olisi tarkoitus vetää jälki ja päästää koira sille vasta muutaman tunnin päästä tai jopa seuraavana päivä.

 

Into on nimensä mukaisesti hyvin Innokas... aivan kaikkeen. Se malttaa kuitenkin keskittyä, kun tehdään tehtäviä, mutta heti kun homma on hoidettu, niin innostus pärskähtelee yli äyräidensä.

Malttia on harjoiteltu kotioloissa paljonkin. Nykyään esim. autosta jokainen koira pääsee vuorollaan omalla nimellä, samoin ruokakupille. Hienosti Intoonkin voi jo luottaa näissä tilanteissa. Eilen en enää malttanut mieltäni vaan kokeilin aivan pienellä helpolla noutoharjoituksella Onnin ja Inton yhteistyötä. Pihalla oli jonkin matkan päässä pari damia, joita pojat pääsivät vuorollaan hakemaan. Into istui todella hienosti paikallaan hieman taaempana, kun vanhempi haki damia, mutta suureksi yllätykseksi paikallaan oleminen tuotti Onnille vaikeuksia. Nämä parireenit jätän vielä toistaiseksi vähemmälle, vaikka se Intolta melko upeasti sujuikin, mutta tulipahan kokeiltua :)

Kotona Muska on edelleen aktiivisesti osallistunut pojanklopin kasvatukseen. Välillä Into kiusaa Onnia eikä todellakaan ota todesta vaikka toinen yrittää naama rutussa murista. Tällöin Muska menee väliin ja kertoo hyvin selkeästi Intolle, että usko nyt, kun toinen sanoo. Toisaalta Muska myös riehuu Inton kanssa sydämensä kyllyydestä ja Onni katselee hommaa jostain syrjästä turvallisen matkan päästä.

Lenkillä Into on hyvinkin rohkea ja itsenäinen, ehkä turhankin itsenäinen. Kyllä se käy ilmoittamassa itsestään säännöllisesti, mutta saattaa huidella välillä näkymättömissä. Eilen viimeksi jäljesti ilmeisesti hirveä hämärässä metsässä, eikä jälkikään kovin vanha ollut, kun Muska antoi sille jopa ääntä. Loppukesästä käytiin vielä rannallakin säännöllisesti, mutta nyt hieman satunnaisemmin, kun tuuli on ollut melko hyytävää. Flunssainen emäntä on muutenkin joutunut lyhentämään lenkkejä, mutta kunhan tästä toivutaan sitten taas mennään :)

Lenkeillä ollaan muutaman kerran käyty tutustumassa myös Inton tuleviin työmaastoihin. Kolmemetrisessä kaislikossa tuntee olonsa melko avuttomaksi. Vaikka kulkeminen tiheässä rytikössä on hankalaa, niin eksyminen puolestaan sitäkin helpompaa.