Viikko 16: Lähihaku + pillitys

Alkuviikosta käytiin vain parilla metsälenkillä, mutta muuten Onnilla oli vapaata. Keskiviikkona aloitettiin meidän lähihaku-teemaviikko. Koska piha on sulannut ihan paljaaksi, käytin viimeisiä lumen rippeitä apukeinona lähihakupillityksen opettelussa. Lapioin nimittäin keskelle paljasta maata lumikasat, joihin damit oli hyvä piilottaa ja koirallekin oli erittäin selvää, että mistä niitä dameja pitää etsiä.

Keskiviikkona tehtiin siis yksi harjoitus, jossa Onni istui lumikasan vieressä ja katsoi, kun piilotin kaksi damia lumikasaan. Tämän jälkeen päästin Onnin etsimään dameja ja pillitin samalla lähihakupillitystä.

Torstaina aamupäivällä toistettiin sama harjoitus. Iltäpäivän harjoitusta varten lapioin kaksi lumikasaa lisää. Käytiin Onnin kans piilottamassa jokaiseen lumikasaan 2-3 damia, minkä jälkeen lähetin Onnin linjalle kohti lumikasaa. Kun Onni oli loikan tai kahden päässä lumikasasta, aloin taas lähihakua.

Perjantaina harjoiteltiin edelleen lähihakua, mutta yhdistettiin harjoitukseen ohjaukset vasemmalle ja oikealle. Koska lähihaut lumikasoista onnistui niin hyvin, siirryttiin iltapäivällä heinikkoon. Kävin Onnin kans viemässä kaksi damia heinikkoon, laitoin damit kaatuneiden heinien alle piiloon, mutta hieroin dameja ensin maahan, jotta Onni varmasti löytäisi ne hajun perusteella. Harjoitus onnistuikin oikein mukavasti eikä Onni juossut kertaakaan yli dameista

Lauantaina oli laiskottelupäivä ja sunnuntaina käytiin tekemässä pari linjaa samaisessa heinikossa ja kokeiltiin myös taaksepäin työntöä linjalle. Viikon harjoituksiin tyytyväisinä taidetaan ensiviikoksi jättää lähihaun harjoittelu hautumaan ja tehdään jotain muuta.

Naapureita ja reviirirajoja

Me ollaan saatu uusia naapureita tuohon tien toiselle puolelle ja emäntä on käyttäytynyt vähän kummallisesti parina päivänä. Joskus se on istunut ihan rauhassa tietämyskoneella tai katsellu näkölaatikkoa, sitten se on muka nähnyt ulkona jonku hiipparin. Siinä on mökki jytissy, kun emäntä on sännänny ovesta ulos kauhian pöminän kans.

Aikani touhua seurattuna menin ikkunaan katsomaan, kun emäntä laukko ulos. Siellä se juoksi kirjavat kalsarit vilkkuen naapurin terrierin perässä ympäri taloa. Voi taju, että hävetti. Sille kyllä nauraa naapurikylän kapiset ketutkin. Emäntä yritti puolustella rillutteluansa sillä, että Onni lähtee terrin perässä naapuriin huitelemaan tai että meille tulee tappelu sen kans.

Homma näytti siltä, että minun ja Onni uskottavuus laskee ihan pohjalukemiin, jos ei asialle tehdä mitään. Seuraavan kerran, kun emäntä alko ikkunan edessä puhumaan sekavia, vaadin päästä itse ulos. Emäntä päästi vielä sen hönön daminkantajankin avuksi. Onneksi Onnista sentään on apua näissä vahtihommissa ja saatiin ajettua se luolarassi omalle pihalleen. Siellä se kyyristeli peräkärryn alla ja mulkoili tihrusilmillänsä, kun me Onnin kans annettiin kuulua vähän informaatiota meidän reviirirajoista.

Tympäsee kyllä vähän, kun emäntä ei heti antanut meidän itse hoitaa koko selkkausta. Oltais säästytty siltäkin häpeältä.

Salaperäinen piisami

Käytiin tänään koirien kans Hyypällä katsomassa, joko meidän ulkoilureitit on sulanu. Harjun päällä kyllä oli jo hyvä kulkea, mutta alhaalla oli vielä lunta ihan kahlata asti, joten tyydyttiin vajaan tunnin lenkkiin.

Tulipa taas todettua, etten ikinä lähde koirien (varsinkaan Onnin) kans lenkille ilman hanskoja. Onni nimittäin löysi kuolleen piisamin ja tuli tietenkin ylpeänä sitä esittelemään. Eihän siinä auttanut kuin kehua koiraa ja ottaa, jo hieman haiseva, piisami-aarre käteen. Ongelma olikin siinä, että piisamia piti kantaa niin kauan, että Onni juoksi tarpeeksi kauas, jotta sain vaivihkaa viskattua saaliin piiloon. Jäin kyllä hieman ihmettelemään, että mitä piisami oli tehnyt kuivalla hiekkaharjulla kaukana ojista ja lammikoista.

Hankinome 17.4.2010

"Hei, hän syntynyt on vauhti kallossaan, hei hei hei ja bensaa suonissaan..." (Rauli Badding Somerjoki)

Tänään lastattiin pahaa aavistamaton Onni autoon ja ajeltiin Oulunsaloon Kisakankaalle hankinomeilemaan. Kyseinen epävirallinen koe oli ihan ensimmäinen koetilanne sekä koiralle että emännälle. Näistä kahdesta osapuolesta emäntä tais kuitenkin olla se, jota jännitti enemmän :)

Meidän suoritusvuoro oli kymmenentenä, joten ehdin käydä katsomassa pari ensimmäistä suoritusta. Nielaisin pari kertaa tyhjää, kun selvisi, että mukana oli myös tuplamarkkeeraus. Onnin kans ei ole harjoiteltu tuplamarkkeerauksia yhtään... ei kerrassaan ollenkaan. Luotin kuitenkin koiraan, että kyllä se molemmat damit tuo, mutta ei välttämättä tehtävän vaatimalla tavalla :)

Ensimmäisen noudon Onni juoksi hieman yli vaikka markkeerasi heiton hyvin. Toisen noudon eli ensimmäisen markkeerauksen Onni juoksi suoraan oikeaan suuntaan, mutta painoi sata lasissa metrin päästä tuulen yläpuolelta damista ohi. Onni kävi melko kaukanakin, mutta lähti sitten palailemaan takaisin tuulen oikealta puolelta ja löysi damin. Toinen dami tuplasta löytyi siis haulla.

Ohjauksessa Onni juoksi taas damista yli. Tuomari jo hieman ehdotti, että pitäiskö koiraa kutsua lähemmäs, mutta kun me ei olla oikein semmosta vielä harjoiteltu. Lähihakupillityskin on vielä sen verran alkeissa, että Onni ei sen avulla hiljentänyt damin kohdalla. Dami kuitenkin tuli ohjaajalle, mutta ohjaamisesta ei ehkä voida puhua :)

Tuomarin sanojen mukaan Onni on TURBOAHDETTU noutaja.

Hakutehtävä oli viimeisenä ja se meni mielestäni hyvin vaikka kolmen minuutin sisällä löytyi vain neljä damia. Haku oli vauhdikasta ja Onni pysyi hyvin hakualueella. Aikaa meni hieman hukkaan, kun otin Onnin aina luovutuksen jälkeen sivulle, yritin hieman asennon avulla suunnata Onnia ja samalla hieman rauhoittaa tilannetta ennen seuraavaa lähetystä.

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen suoritukseen, koska mielestäni koira ja ohjaaja toimivat ihan hyvin tämän hetkisellä tasollaan. Koko hankinomeen lähdettiin täysin harjoitusmielellä ja siihen tilaisuus olikin aivan loistava. Saatiin taas lisää ajatuksia siitä, mitä kaikkea vielä pitää harjoitella :) Ja ennen kaikkea näki miten Onni toimii koetilanteessa (ja kuinka paljon ohjaaja jännittää).

Tulos: Alo pist. 47/60, jaettu 10. sija (29 osallistujaa)

Pihahommia ja päivänpaistetta

Tänään aamupäivällä ehdittiin nauttia auringonpaisteesta.

Kitalakirusketus, ja miten se hankitaan



Kuolleeksi tekeytyminen tehoaa aina


Kyllä ne sitten on komeita ;)

Hieman hakua ja omatoimisuutta

Tällä viikolla tuli sitten todettua, että ainakaan hakua ei voida enää harjoitella pihapiirin läheisyydessä, Onnilla on siihen aivan liian hyvä muisti. Vein keskiviikkona tuohon tien toisella puolella olevalla tontille dameja (tontilla sopivasti puita ja muuta maaston vaihtelua), hain Onnin ja päästin sen hakuun.

No Onni pääsi puiden juurelle ja sen haku muuttui ihan nuuskutteluksi, sitten se otti jotain suuhunsa. Onni teki hetken aikaa todella raskasta ajatustyötä ja päätti lopulta tiputtaa suussaan olevan asian. Tämän jälkeen Onni jatkoi hakua omatoimisesti, enkä uskaltanut puhua mitään koko tapahtumasarjan aikana. Pieni epätoivokin ehti iskeä, kun en tiennyt oliko se Onnin suuhunsa ottama ja tiputtama asia damin nyöri/liehuke. Kauhuissani jo ajattelin, että näinkö se rupesi nirsoilemaan damien kans. Tehtiin harjoitus loppuun ja vein Onnin sisälle. Olin melko lailla hämmästynyt, kun kävin tarkistamassa, että minkä kans Onni oli ollut ripasilla. Onni oli nimittäin löytänyt kesken hakuharjoituksen jonkin luun kappaleen, jossa oli vielä hieman kuivuneita lihan jäänteitä. Raukka oli luopunut sellaisesta aarteesta ihan omasta päätöksestään, ja jatkanut tylsien damien hakemista. Täytyy koiralla olla aika hyvä työskentelymotivaatio ja miellyttämisen halu :)

Jätin loput damit vielä maastoon ja ajattelin hakea ne myöhemmin pois, mikä oli tosissaankin virhepäätös. Päästin koirat nimittäin hetkeä myöhemmin ulos ja kun kymmenen minuutin päästä kävin kurkistamassa ikkunasta, istui Onni dami suussa portailla ja odotti. Onni ei selvästikään ollut saanut hakuharjoituksesta kyllikseen vaan oli ajatellut fiksuna poikana olla hieman omatoiminen.

Samalla tuli mieleen, kun viime syksynä Janne oli jättänyt iltalennolta saamansa saaliin hieman liian matalalle puupinon päälle. Aamulla pissareissun päätteksi Onni, silloin vielä ihan pikkupoika, istui portailla tavi suussa ja odotti, että joku tulisi vastaanottamaan aarteen.

Viikko 14: pitkiä linjoja ja taipparitreenejä

Tiistain lasikottelun jälkeen pakkasin koirat autoon ja ajeltiin yhden metsäautotien päähän, missä on muutama pitkähkö suora. Talven mittaan kaikki linjaharjoitukset on rajoittunut pisimmillään 70 metriin, joten päätettiin nyt vähän pidentää.

Aluksi lähetin Onnin suoran puoleenväliin hakemaan ensimmäisen damin, minkä jälkeen vuorossa oli koko pitkä linja. Edellisen damin kohdalla huusin vahvistuskäskyn, ja vaikka Onni hidasti ja vähän nuuhki maata tällä kohdalla, jatkoi se kuitenkin loppulinjan hyvällä vauhdilla. Tehtiin välissä vähän seuraamista ja pari damin suussapitoharjoitusta, minkä jälkeen lähetin Onnin hakemaan vielä viimeisen damin. Onni juoksi koko pitkän suoran innokkaasti ja hidastelematta. Damit vietiin Onnin kans yhdessä ja motivoinnin aikana Onni istui ilman remmiä ja katsoi.

Seuraavana päivänä käytiin samassa paikassa harjoittelemassa linjoja. Käytettiin kahta eri suoraa, joista toinen oli kokonaan sula ja toinen vielä ohuen lumikerroksen peittämä. Ensin käytiin sulalla suoralla tekemässä samanlainen harjoitus, kuin edellisenä päivänä. Sitten pidettiin lyhyt hengähdystauko ja vietiin damit toiselle (lumen peitossa) suoralle. Tällä suoralla ei tarvinut tehdä kuin yksi pitkä suora lyhyen jälkeen, koska Onni ei hidastellut ollenkaan ensimmäisen damin paikan kohdalla. Hyvin näytti Onnilla vauhtia ja intoa riittävän pitkähköstä juoksumatkasta huolimatta. Ehkä asiaan vaikuttaa koiran hyvä kunto, joka on hankittu talven aikana metsälenkeillä pitkin pehmeitä hankia :)

Perjantaina käytiin koirien kans kävelemässä metsässä, kumpikin koira pääsi vuorollaan ja toinen odotti autossa. Onnin kans otin damin mukaan ja lenkin aikana pysäytin Onnin pari kertaa pillillä. Onnin pysähdyttyä, heitin damin. Onni pääsi paikaltansa noutoon luvan saatuaan. Pysähdykset sujui hyvin ja tulipahan samalla harjoiteltua markkeerauksia.

Lauantaina oli taipparitreenien ryhmiin jako. Oli tosi mielenkiintoista päästä ensimmäistä kertaa näkemään, miten Onni toimii tilanteissa, joissa on paljon ihmisiä ja muita koiria. Itse tehtävät (luoksetulo ja lyhyt markkeeraus/nouto) olivat helppoja, mutta oli hyvä tilaisuus harjoitella rauhassa istumista ja odottelua vaikka ympärillä oli melkoinen vilske. Onni käyttäytyi mallikkaasti, ei kertaakaan edes puksauttanut vieraille ihmisille. Tehtävät onnistui ihan mukavasti eikä Onni hirveästi häiriintynyt ympärillä olevista tapahtumista, rauhassa istuminenkin onnistui ihan hyvin. Istuessa Onni toki kuunteli ja vilkuili muita koiria, mutta pysyi silti rauhassa paikallaan. Tässä testitilanteessa ohjaaja oli täysin rauhallinen eikä jännittänyt, joten saapas nähdä miten sitten käy, kun ohjaajan jännitysmomentti on hieman korkeampi :) Ohjaajan usko koiran kykyihin on vahva, joten jos jokin menee mönkään, voi allekirjoittanut ainoastaan katsoa peiliin.

Kestorusakko ja ensimmäinen jälkiharjoitus

Kelit on lauhtunut niin kovasti, että tänään piti keksiä käyttöä varastossa roikkuneelle rusakolle ennen, kuin se menee pilalle. Varastoon rusakko oli jäänyt, koska Janne oli räjäyttänyt sen syömäkelvottomaksi. Pakastin on ääriään myöten täynnä, joten sinnekään sitä ei voinut laittaa. Päätettiin siis vetää Onnille ensimmäinen jälki (n. 70 - 80m). Onneksi tuosta piha-alueelta on sulannut lumet paikoitellen kokonaan, niin ei tarvinut ihan hankeen vetää jälkeä. En viitsinyt jättää jäljen päähän vettynyttä ja nuhjaantunutta rusakkoa, joten tein valmiiksi kestorusakon.

Kestorusakon teko-ohje :)

1. Metsästä rusakko
2. Riiputa ja nylje rusakko siten, että saat koko nahan talteen, lihoista voi keittää vaikka kastikkeen
3. Venytä nahka paksun pahvin päälle kuivumaan (neuloilla tai nauloilla voi kiinnittää nahan reunoistaan pahviin)
4. Leikkaa nahka keskeltä poikki ja kääri nahkakappale damin ympärille
5. Solmi nahka villalangalla tiukasti damin ympärille kiinni esim. siansorkka-solmuilla


Jäljen päähän siis jätin kestorusakon ja poistuin tietä pitkin paikalta. Hain Onnin ja päästin sen jäljelle etsi-käskyllä. Onni lähti juoksemaan suoraan eikä huomannut parin metrin päässä olevaa jäljen alkupäätä (syy oli jäljen vetäjässä, koska jälki oli osittain vesilammikossa ja tuuli taisi tuoda jäljen hajut hieman kauempaa). Lopulta Onni juoksi suoraan jälkeen pahki ja pysähtyi kuin seinään. Sitten se lähti muutamien kehujen saattelemana nokka maassa tuksuttamaan kohti jäljen päätä. Saalis löytyi ja Onni tuli tohkeissaan kestorusakko suussa takaisin. Ja koira, emäntä sekä kameran takana oleva isäntä olivat erittäin tyytyväisiä :)

Seuraavana päivänä harjoiteltiin rusakon jälkeä kahteen otteeseen, minkä jälkeen rusakko pääsi haudan lepoon. Ensimmäinen jälki ei ollut täysin onnistunut, koska päästin Onnin jäljelle jäljen suuntaisesti, mutta joka tapauksessa Onni palasi saalis suussa. Iltapäivällä vedettiin vielä yksi jälki, joka meni sulalla maalla ja hangella. Tämä harjoitus onnistui jo ihan mukavasti (siis jälki oli vedetty suht järkevästi). Onni lähti hyvin seuraamaan jälkeä, mutta puolessa välissä tuli pieni hukka. Ohjaajan tuntiessa jo hetkellistä epätoivoa koira kuitenkin teki loistavaa työtä. Hukan kohdalla se lähti tekemään pientä ympyrää hieman laajentaen, kunnes törmäsi taas jälkeen. Tämän jälkeen loppu meni kuin elokuvissa ja Onni löysi kestorusakon pellonreunasta. Vaikka jäljellä ei ollut mittaa kovin hirveästi, sai Onni tehdä silti sopivasti töitä sen kanssa.

Vinkkejä Onnin kasvattajalta ja taipparikurssilta

Tässäpä siis viikonlopun antia, joka ei varsinaisesti ole meille Onnin kans vielä ajankohtaista, mutta joka on parempi kirjoittaa muistiin mahdollista myöhempää tarvetta varten.

Mikäli koiralla on taipumus vaihtaa damia, jos esimerkiksi linjoja harjoitellessa koiralle on tarjolla useampi kuin yksi dami, on avustaja erittäin tarpeellinen. Eli avustaja seisoo damien vieressä, kun ohjaaja lähettää koiran linjalle/noutoon. Avustaja pyrkii estämään vaihdon eikä anna koiralla muuta vaihtoehtoa kuin palauttaa ohjaajalle se dami, jonka ensimmäisenä otti suuhunsa. Mikäli koira tiputtaa ensimmäisen damin ja on ottamassa tai ehtii ottaa jo toisen damin, avustaja äänenkäytöllä tahi muilla keinoin saa koiran tiputtamaan väärän damin. Tämän jälkeen koira ohjataan ottamaan oikea dami tai tarpeen tullen avustaja antaa koiralle oikean damin, minkä jälkeen damin palautus ohjaajalle tapahtuu normaalisti.

Taipparikurssilla vaihtamisongelman korjaamiseen/ ennaltaehkäisyyn annettiin sellainen vaihtoehto, jossa avustajaa ei tarvita. Eli ohjaaja tiputtelee useamman damin korkeintaan parin metrin päähän itsestään. Tämän jälkeen koiran annetaan noutaa dami ja ohjaaja itse pitää huolen, että koira ei vaihda.

Hieman vaativampiin linjaharjoituksiin saatiin myös kasvattajalta vinkkejä ja ohjeita. Ensinnäkin, jos samalla linjalla on useampia dameja peräkkäin, koira ohjaataan aina ensin lähimmälle damille. Koiraa ei saa koskaan ohjata riistan yli.

Mikäli linja/ohjausharjoituksissa koira pysäytetään linjalla ja ohjataan esimerkiksi tästä sivulle, kannattaa harjoitus kuitenkin aina lopettaa niin, että koira saa juosta koko pitkän linjan ilman pysäytyksiä. Tavoitteena on siis säilyttää pitkät ja vahvat linjat.

Lyra, Vega ja Lansu kyläilemässä 28.3.

Sunnuntaina 28.3. saatiin harvinaisia vieraita Somerniemeltä :) Varsinkin Onni oli odottanut vieraita koko loppuviikon. Anna, Timo ja koirat tuli käymään Hailuodossa Onnia katsomassa ja samalla vähän reenattiin veljesten kans. Se olikin ihan ensimmäinen "ryhmä"reeni Onnille ja minulle. Sankan lumisateen jäljiltä Janne oli aamulla traktorin kans käynyt aukomassa meidän reenipaikkaa, joten päästiin sinne kokeilemaan vähän linjoja.

Onni toimi tosi mukavasti yleisöstä ja Lansun läsnäolosta huolimatta. Ensin käytiin koirien kans viemässä dameja kolmeen eri paikkaan, jolloin lähetyspaikalta saatiin tehtyä linjoja kolmeen eri suuntaan. Aluksi käytiin viemässä koirien kans damit suorien päähän. Motivoinnin ajaksi koirat käskettiin istumaan ja otettiin remmi pois kaulasta. Heiteltiin muutama dami, kytkettiin koirat ja palattiin lähetyspaikkaan.

Ihan aluksi huomasi, että sivulla kulkemista meidän pitää reenata (ainakin muiden harjoitusten ohessa) paljon lisää. Vaikka Onni kulkeekin suht nätisti sivulla, niin aina välillä sen kuono harhautuu ihan omiin nuuskutteluihin ja välillä koko koira lähtee edistämään.

Eteen lähdöt ja linjat Onnilta sujui ihan mukavasti, mutta palautusvauhti ei haittaisi vaikka olisi vielä ripeämpi. Elikkä varsinkin, jos Onni palautukseen lähtiessään epäröi ja miettii, että menikö kaikki ihan oikein, niin minun pitää innostua ja riemastua ja kannustaa Onnia reippaasti.

Ja sitten on tämä meidän häpeäpilkku eli lähihakupillitys. Me ei olla harjoiteltu Onnin kans sitä oikeastaan ollenkaan ja ensimmäinen harjoitus pari viikkoa sitten oli turhan vaikea. Joku mutteri minun päässä oli ilmeisesti hirttänyt kiinni, kun en ollut ajatellut, että lähihakupillityksen voi yhdistää damin ottamis/etsimishetkeen ihan normaaleissa linjaharjoituksissa. No nyt kasvattajien hyvien neuvojen ansiosta tämäkin asia selvisi minulle :)

Pari kertaa harjoiteltiin myös taaksepäin lähetystä. Tässäkin asiassa sain paljon hyviä neuvoja siitä, kuinka oikealla ja vasemmalla kädellä taaksepäin lähetykset voi koiralle opettaa. Onnille taaksepäin lähetykset ovat jokseenkin tuttuja, mutta oikean tai vasemman käden käyttöön en ollut aiemmin kiinnittänyt hirveästi huomiota. Tarkoituksenahan olisi siis se, että koira kääntyisi ohjaavan käden puoleisen kyljen kautta taakselähtöön, jolloin koiraa voi suunnata halutulla tavalla. Alussa kannattaa tarkastella istuuko koira vinossa. Jos koira istuu esim. vasemmalle päin vinosti niin kannattaa lähettää vasemmalla kädellä, jolloin koira jo luonnostaan kierähtää vasemman kyljen kautta lähtöön. Eräs tapa on myös se, että istuttaa koiran linjalla esim. lumipenkan viereen siten, että sen on ainoastaan toisen kyljen kautta helppo kierähtää taaksepäin.

Damin oikean kanto-otteen harjoitteluun saatiin myös vinkkejä. Onni nimittäin ottaa helposti damin toisesta päästä kiinni, jos dami on lumessa. Eli käsketään koira istumaan, annetaan sille dami suuhun siten, että koira ottaa siitä keskeltä kiinni, kehutaan, kävellään muutaman metrin päähän koirasta, pyydetään koira luokse, kehutaan ja otetaan dami ihan normaalisti. Ihan simppeli harjoitus siis tämäkin :)

Anna myös totesi, että Onnin luovutus tapahtuu sen verran hyvin ja rauhallisesti, että minä voisin ottaa damin Onnilta nopeammin heti palautuksen jälkeen.

Hirveästi saatiin taas uusia ideoita. Erittäin mukavaa oli se, että saatiin vähän tilannekatsausta siitä, missä ollaan Onnin kans menossa ja miten jatkaa eteenpäin. Kaiken lisäksi Lansun näkeminen ihan livenä oli hauskaa, sai vähän vertailla veljeksien olemusta ja ulkonäköä :)

(Tekstin kuvat Päivi Kuusisto)

Taipparikurssille

Lauantaina 27.3. oli Kempeleessä Oulun seudun noutajakoirayhdistyksen järjestämän taipparikurssin teoriaosuus, jossa oltiin Jannen kans kuuntelemassa. Perusasioista ja koulutuksesta oli paljon asiallista asiaa, osa asioista oli ehkä jo hieman "myöhässä" Onnin tapauksessa, mutta eihän oppi ojaan kaada ja varsinkin näin märkäkorvana on mukava kuunnella eri kouluttajien ja koiranohjaajien näkemyksiä noutajan kouluttamisesta. Ehkä kaikkein mielenkiintoisin osuus, käsitteli itse taipumuskoetta: kokeen kulkua käytännössä sekä arvostelua.

Nyt sitten odotellaan innolla taipparikurssin käytännön harjoituksia :)