Vuosi 2011 pakettiin

Syksy meni ja talvi tuli, tai ainakin yrittää tulla. Blogipäivitykset on jääny tekemättä, vaikka kaikenlaista ollaan koirien kans toki puuhattu ja oltu myös puuhaamatta.

Jahtikauden ajan Onnilla oli vapaata reeneistä aika pitkä tovi, ja kun sitten ruvettiin taas jotain harjottelemaan oli Onnilla ihan hirveästi virtaa. Pääsääntöisesti reenit meni ihan hyvin, kun reenattiin itekseen. Välillä oli tosin itsellä hieman vaikeuksia säätää vaikeustaso optimiin (ei liian vaikeita, muttei liian helppojakaan). Lumijoen kv-kokeiden jälkeen oli koulutus, johon osallistuttiin Onnin kans. Ei ollut kovin mieltä ylentävää huomata, että Onnin jäykistely jatkui taas, kun oli muita koiria läsnä harjoituksissa.

Kyseisen koulutuksen jälkeen muokattiin lähestymistapa reenaamiseen ihan uuteen uskoon. Kaiken lisäksi päästiin muutaman kerran kimppatreeneihin (iso kiitos reeniseuralle :) ). Onnin työnteko rupesi jo näyttämään ihan lupaavalta muiden koirien seurassakin, mutta juuri kun oltiin pääsemässä vauhtiin oli päivät jo niin lyhyitä, ettei täältä saaresta päässyt mihinkään valosan aikaan ja lisäksi sairastuin itse jälleen kerran lentsuun. Lentsu onkin sävyttänyt koko tätä syksyä, eikä olla pystytty reenaamaan yli kuukauteen ollenkaan, kun allekirjoittanut on maannut vällyjen välissä ja napostellut antibiootteja. Tänä aikana Onni on saavuttanut kunnioitettavasti grand prix -tason vullukkakoirana olemisessa. No... uusi vuosi ja uuteen nousuun :)

Jahtikautta voi onneksi muistella lämmöllä. Onnin kanssa on ollut tosi mukava käydä jahdissa ja hommat sillä puolella on luistanut tosi mukavasti. Pataan laitettavaakin on tullut, joten ei ole valittamista.

Passissa on vietetty eräskin tunti ja malttia on riittänyt niin koiralla kuin ohjaajallakin.


Aika on kulunut mukavasti isosta saaliista haaveillen ;)

Kun ilmat hieman jäähtyivät, pääsi Muskakin ihan tosissaan metsään tuuskaamaan. Aikaa säästyy rutkasti, kun lyö kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Muskan juostessa pupun perässä käytiin Onnin kans porkkaamassa kaislikoita haavakoita katselemassa ja muuten vain ryskäämässä.

Kaiken huipuksi Muska on päässyt tässä loppuvuodesta ajamaan useampaan otteeseen kettuakin ja hienosti on Muksutti kyllä ajanutkin. Huomaa, että on ikää ja älliä karttunut ja tarttunut :)

Ulkona paukkuu jo ensimmäiset raketit, joten lienee aika ruveta asennoitumaan vuoden vaihtumiseen :)

Jännittävää ja menestyksekästä uutta vuotta 2012!

Kyyhkyjahti 2011

Janne lähti maanantaina Kuopioon kyyhkyjahtiin ja vei Onnin mukanaan.

Kyyhkysiä oli lentänyt hyvin, joskin vähemmän kuin edellisenä vuonna. Joka tapauksessa tiputuksia oli tullut ja Onni oli päässyt ihan tosissaan noutajan hommiin :)

Perjantaina kotiin tuli melko väsynyt, mutta onnellinen parivaljakko :)

VAK:n kesäpäivät

Päätettiin sitten kuitenkin lähteä käymään Kuopiossa venäjänajokoirien kesäpäivillä, ja onneksi lähdettiin. Reissu oli mukava ja varsin mielenkiintoinen.

Aamupäivällä käytiin Kuopion kv näyttelyssä, jonka yhteydessä pidettiin venäjänajokoirien päänäyttely. Erityisen mielenkiintoisen tapahtumasta teki asiantunteva tuomari rodun kotimaasta. Venäjänajokoirien näyttelyissä erityisen mukavaa on kehän laidalla vallitseva varsin lupsakka tunnelma :)

Muska ei osallistunut näytelmiin, kunhan vain oli maskottina kehän laidalla. Yhdessä välissä jo miettiittiin, josko olisi Onni ujutettu salanimellä kehään jonon jatkoksi, mutta ei kehdattu... olisihan se ollut aika noloa saada serti noutajalle venakkokehästä ;)

Illalla saimme kuulla hieman venäjänajokoiran historiasta sekä rodun kotimaan käytännöistä niin jahdin kuin jalostuksenkin puitteissa. Kattavin tietopaketti taisi kuitenkin tulla venäjänajokoiran rakenteesta ja ulkomuodosta... väliin hyvinkin yksityiskohtaisesti :)

Meri

Vedestä tehty,
maalle syntynyt.

Iäksi erotettu,
rannalle jätetty.

Kunpa voisin kotiini mennä,
meren aalloksi tulla
ja taivaan pinnan alla nähdä.

Reenejä ennen jahtikautta

Ylikiimingin kokeen jälkeen reenattiin pari kertaa hakua ihan vain todetaksemme, että työintoa koiralta kyllä löytyy. Mutta siinä vaiheessa, kun otettiin reeneihin ohjaukset mukaan, niin hommat ei enää aivan loistavasti sujuneetkaan. Paikaltaan ohjauksia harjoitellessa, vasen oli toisinaan Onnin mielestä eteen ja eteen tarkoitti oikealle jne. Parin reenikerran mentyä pälliköimiseksi vihellettiin peli poikki ja aloitettiin ohjaukset ihan alusta.

Aluksi kaksi ihan selkeää ja vieläkin selvemmin motivoitua muistipaikkaa (vasen ja oikea), minkä jälkeen lisättiin kolmaskin muistipaikka. Pikkuhiljaa motivointi häivytettiin vähän vähemmän ilmeiseksi (damit vietiin eri reittejä pitkin muistipaikkoihin) ja myös maastoa muutettiin hieman haastavammaksi. Lopulta yksi kolmesta muistipaikasta muutettiin 'sokkopaikaksi'.

Esim.
Koiran näkemättä vietiin ojan reunaan pari damia (dameja ei viety ojan reunaa pitkin vaan eri reittiä, jolloin ei jäänyt edes hajujälkiä). Koiran kanssa vietiin myös ojan reunaan pari damia, mutta eri suunnalle. Tämän jälkeen paikaltaan ohjaus muistipaikalle (esim. vasen), minkä jälkeen paikaltaan ohjaus sokkopaikalle (esim. oikee). Kun nämä onnistu, ja ihmeen hyvin onnistuikin, otettiin kolmas suunta mukaan. Kolmas suunta saatettiin motivoida pitkähkönä markkeerauksena ojan toiselle puolelle, jonka koira haki, ja palautuksen aikana samaan paikkaan heittettiin pari damia 'muistiksi'. Tämän jälkeen uudelleen paikaltaan ohjaus esim. oikeelle ja lopulta ohjaus myös eteen ojan yli.

Kolme viikkoa harjoiteltiin ohjauksia pari kolme kertaa viikossa, minkä jälkeen omasta mielestä Onni toimi niin kuin ennenkin ja ehkä hieman paremminkin, joten jätettiin ohjaukset hyvillä mielin hautumaan jahtikauden ajaksi.

NOME-B AVO Ylikiiminki 3.7.2011

Koe oli parikoe, jossa siirryttiin tehtävien mukana ja seuraamista tuli ihan kohtuullisesti. Ensimmäisessä tehtävässä turvekukkulalta tuli laukaus järvelle päin ja toinen laukaus sekä markkeeraus kukkulan toiselle puolelle metsänrajaan. Ensimmäinen koira lähettettiin ohjaukseen kukkulaa alas rantaheinikon läpi järvelle ja ohjaustehtävän aikana toinen koira haki markkeerauksen. Suorituksen jälkeen koirakot vaihtoivat paikkoja ja lyhyen siirtymän jälkeen tuli samanlaiset markkeeraus- ja ohjaustehtävät.

Markkeeraus onnistui Onnilta ihan normaalisti, mutta ohjauksessa se jäi sakkaamaan rantaheinikkoon. Lopulta Onni sai vainun riistasta ja ui järvelle (ei kylläkään ohjattuna).

Turvekukkulan toisessa päässä ensimmäiselle koiralle tuli tuplamarkkeeraus järven rantaan veteen, heitot veneen kummallekin puolelle. Noutaessaan koira joutui juoksemaan alas kukkulalta, ylitäämään rantaheinikon ja etenemään hetteikköalueen yli järven rantaan. Tämän jälkeen hakualueelta haettiin kaksi riistaa. Ensimmäisen koiran palauttaessa toista riistaa alueelta toiselle koiralle tuli samainen tuplamarkkeeraus. Kun toinenkin koira oli tuonut markkeerauksen jälkeen hakualueelta kaksi riistaa, jatkettiin hakua vuorotellen. Kaikkiaan hausta tuli noudettavaksi neljä riistaa per koira.

Tuplamarkkeerauksessa ensimmäinen nouto ei tuottanut vaikeuksia. Tämän jälkeen näytti, että Onni muistaa myös ensimmäisen heiton ja etenikin aluksi siihen suuntaan, mutta kääntyikin sitten äsken hakemalleen heitolle. Jälkimmäinen riista tuli siis talteen hakemalla, mutta tuli kuitenkin.

Hakuruudussa Onni teki erittäin epätasaista työtä. Se lähti ensin vauhdilla, mutta löysi sitten jonkin vanhan hajun ja, kun ei mitään siitä löytänyt, nosti koipea. Tämän jälkeen taas jatkoi hakua näennäisen normaalisti ja joko löysi riistan, jonka palautti, tai toisen hajun, joka piti jälleen merkata. Siinäpä sitä sitten tuijotettiin silmät pallona, kun koira kusee kokeen aikana yli kymmenen kertaa. Kertaakaan se ei siis nostanut koipea palauttaessaan vaan hakualueella. Kyllähän ne neljä riistaa sieltä alueelta tuli, mutta eipä sillä varsinaisesti ollut ainakaan itselle enää mitään merkitysta.

Koko kokeesta päälimmäisenä mieleen siis jäi se, että Onni päätti ruveta isoksi koiraksi isolla I:llä ja isolla koivella. Näin vakavat murkkuiän oireet olisi varmasti tullu aiemminkin esille, mutta kun ollaan päästy kohtuullisen vähän reenaamaan porukassa. Nyt siis on otettava härkää sarvista tai koiraa koivesta ja ruvettava siedättämään puppanaa kaikenlaisissa hajuissa työskentelyyn ja yritettävä päästä reenaamaan enemmän koirakavereiden kanssa. Moisesta sikailusta ei missään nimessä haluta tapaa, joten voi olla, ettei kokeissa startata ennen kuin asiaa on saatu työstettyä harjoitteluolosuhteissa.

Totta kuitenkin sekin, että kaikki maistuu hieman paremmalle, kun sekaan lisätään vähän suolaakin ;)

Koeselostus: tuomarina Mikael Rönnbäck

Haku

Söker ibland lite oinspirerad. Stannar vid gamla viltläger och blir låst i områden. Kommer igen och avslutar effektivare.

Ohjattavuus
Löser uppgiften omständig, önskar snabbare lydnad av förarens direktiv.

Paikkallistamiskyky
Registrerar samtliga, löser alla bra.

Riistan käsittely
Spontana upptag, snabba inlevereringar, fina avlämningar.

Muut ominaisuudet
Följsam vid promenad, lugn och tyst.

Yleisvaikutelma

En hund, som gör ett bra markeringsjobb, fin apportering och statga. Omständigt vattenredigering samt ogämt agerande vid söket förur sakar dagets pris.

AVO3

Vesihirviöitä ja "uimataidottomia" ajokoiria

Vielä, kun oli helteitä, käytiin koirien kans rannalla nautiskelemassa. Nauru on kyllä herkässä, kun seuraa noiden kahden paukapään toilailuja.

Tämä yksilö on elementissään.

Jopa niin elementissään, että välillä oli jo pientä epäselvyyttä lajintunnistuksessa.

Erehdyttävästä ulkomuodosta huolimatta kyseessä ei ollutkaan halli tai muu kalastajien kauhu.

Useiden havaintojen vuoksi vesihirviön mahdollisuutta ei voitu sulkea pois.

Ja samaan aikaan toisaalla, eräs ajokoira päätti tekeytyä uimataidottomaksi.