Juhannuspäivänä ajeltiin mökiltä Sompion luonnonpuistoon tarkoituksena käydä ihastelemassa maisemia ja tooreja Pyhä-Nattasen huipulla. Soku oli enismmäistä kertaa tunturiretkellä ja oikeastaan juuri sitä syystä kyseinen kohde oli ideaalinen, koska Sompiojärventieltä Pyhä-Nattasen huipulle on matkaa hieman alle kaksi kilometriä.
Alkumatkan pitkospuut ja juurakkoinen, paikoin vedessä oleva polku sujui mallikkaasti, mitä nyt Soku yritti harventaa polulla olevia risuja parhaansa mukaan. Ylempänä louhikko muodosti pienen haasteen, koska Soku ei vielä ymmärrä, että jos valjaat ja remmi on jo kireällä, niin ei kannata hypätä ainakaan eteenpäin juuri silloin. Ihan lopussa pikku apina olikin pakko kantaa pahimpien paikkojen yli. Ja ne maisemat... todellakin parin tunnin ajomatkan väärti.
Tämä on kirkkoni.
Täällä on temppelini.
Täällä painan pääni ja kiitän.
Samassa todellisuudessa.
Samaa ihmettä kaikki.
Saman mestarin kätten töitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti