Syyskuun reenejä ja linjaongelmia

Elokuussaa Onnilla oli 'jahti'lomaa oikeastaan derbystä lähtien syyskuun alkuun asti. Kun sitten lopulta kaivettiin damit esille ja lähdettiin reenaamaan, oli meno aika hurjaa. Onni juoksi hullun kiilto silmissä ja moottorista otettiin taatusti kaikki väännöt irti. Reenipellot oli elokuun puintien seurauksena laajentunu aika radikaalisti, joten harjoiteltiin hieman pidempää linjaa (150 -190 m) erilaisin variaatioin (ojan ylitystä, puidulta pellolta kesantopellolle siirtymistä yms.). Onni oli joka tapauksessa mielissään, kun sai juosta eikä tarvinu heti jarrutella dameja noukkimaan.

Vesireenejä ollaan käyty pariin otteeseen tekemässä, kun näyttää nuo ilmat kylmenevän melko hurjaa vauhtia, niin voi olla että kohta ei enää tarkene. Ohjelmassa on ollut hieman linjoja ja markkeerauksia. Markkeerauksia on tehty esimerkiksi korkean kaislikon taakse veteen ja linjoja ollaan harjoiteltu paikassa, jossa siellä täällä vedestä pilkistää pieniä heinätuppaita.

Kuun puolessa välissä törmättiin kuitenkin ainakin omasta mielestä melko vakavaan ongelmaan, jota ei aloittelijoina oltu aiemmin osattu tunnistaa. Jostain syystä linjaharjoituksissa Onni on pitkään ja useasti selviytynyt tehtävästä 'jäljestämällä'. Olen siis liian usein lähettänyt Onnin linjalle sellaista reittiä, joka on mennyt hyvin läheltä valmiita hajujälkiä (damit siis viety samaa reittiä muistipaikkaan). Hyvän ilmavainunsa ansiosta Onni on kyllä juossut vauhdilla ja suoraan, mutta hajujälkeä apuna käyttäen. Tästä syystä tuulella Onnin linjat ovat olleet joskus kaarevia ja toisaalta Onni valitsee usein sinnikkäästi itse parhaaksi näkemänsä linjan eikä juuri sitä, joka sille osoitetaan. Onni onnettumuudessa on tietenkin se, että ylipäänsä itse tajuttiin tällainen epäkohta ja ruvettiin työskentelemään sen korjaamiseksi.

Ollaan harjoiteltu linjoja muun muassa niin, että damit on jossain tietyssä muistipaikassa, jota sitten kierretään koiran kans sopivalla etäisyydellä. Tällöin linjat lähtevät aina eri paikasta eivätkä kulje samoja jälkiä pitkin. Vastaavasti ollaan tehty myös niin, että kävellään aluksi koiran kans sopivaa reittiä pitkin (tuulen suunta huomioiden) ja viedään dameja eri muistipaikkoihin. Tämän jälkeen jatketaan kierrosta niin, että koira lähetetään linjalle kohti muistipaikkaa, mutta linja ei missään vaiheessa kulje saman suuntaisesti valmiiden hajujälkien kanssa. Huimaa parannusta on jo tapahtunutkin. Onni ottaa täsmällisemmin annetun suunnan ja seuraa kättä paremmin kuin ennen :).

Linjan sopivan pituuden arviointi on kuitenkin hieman haastavaa, koska tällaisilla kiertotietä motivouduilla linjoilla Onnin itseluottamus ei ole läheskään samalla tasolla kuin linjoilla, joissa hajujälki tms. apuna (luonnollisestikin). Kohtuullisen lyhyillä matkoilla ollaan siis yritetty aloittaa, mutta välillä ohjaajan arviot eivät osu kohdalleen ja ne kerrat näkyvät Onnin hieman epävarmana vauhtina linjalla. Mutta jospa se taas tästä :) Aina ei mene niin kuin elokuvissa, eikä sitä voisi odottaakaan.

Positiivisena vastapainona voisi kuitenkin mainita, että Onnin markkeeraukset ovat kehittyneet mukavasti ja ollaan reenattu myös helpohkoja tuplamarkkeerauksia ja markkeerauksia pitkään heinikkoon.

Syyskuun jahtijuttuja

Onni on päässyt pari kertaa mukaan juoksemaan, kun ollaan käyty metsässä kävelemässä maalintujen perässä. Onni toimii ihan mallikkaasti sielläkin eli linnut kyllä pölähtää ilmaan, kun säikähtävät rytinällä juoksevaa koiraa, mutta Onni ei lähde juoksemaan lentävien lintujen perään eli ei siis aja niitä. Niillä kerroilla kun saalista on tullut, ei Onni valitettavasti (tai onneksi) ole ollut mukana. Joka tapauksessa melko mukavaa hakukuviota Onni juoksee, on ihan ilo seurata sen touhuja metsässä.

Vesilintujahdissa ei olla varsinaisesti oltu Onnin kans syyskuussa, mutta yhdellä yllä mainituista metsäreissuista tuli Onnille ihan ensimmäinen oikea riistatilanne, jossa koiralle opetetut asiat pääsivät testiin tositilanteessa. Metsälenkin loppuvaiheilla Janne kävi porkkaamassa yhden suolammen reunaa samalla kun me istuskeltiin koirien kans kannon nokassa ja odoteltiin. Tovin kuluttua kuuluikin laukaus ja hetken kuluttua siitä Janne soitti, että Onnille olis töitä. Siirryttiin siis lammen reunaan Onnin ollessa vapaana. Vapaalla haulla ei tilanteesta kuitenkaan oltaisi selvitty, joten Onni piti ottaa käskyn alle.

Tavi oli tippunut lammen keskellä olevalle suoheteikölle lähelle vesirajaa (uintimatkaa n. 25 m). Annoin Onnille hieman vihjettä suunnasta ja lähetin etsimään. Onni meni veteen, mutta jäi uimalla perkkaamaan vesialuetta, jolloin kehotin sitä jatkamaan hakua minusta poispäin. Niinpä Onni nousi heteikölle (jolla oli silminnähtävän hankalaa liikkua) eikä aikaakaan, kun se paikallisti tavin putoamispaikan. Tavi oli kuitenkin jäänyt henkiin ja lähtenyt karkuun, joten Onni joutui vielä jäljestämään sitä muutaman kymmenen metriä. Onnistuneen tilanteen päätteeksi Onni palasi takaisin elävän (mutta haavoittuneen) tavin kans. Koira oli kyllä ilmeisen tyytyväinen itseensä :) Samoin kuin emäntänsäkin.