Tänään tuli Intolle tasan yksi vuotta mittariin. Kovasti on poika kasvanut, mutta hirvittävästi (vajaa 10 kg) olisi vielä matkaa, mikäli Onnin raameihin haluaisi yltää. Tuskinpa siitä aivan Onnin kokoinen tuleekaan. Pääkoppa Intolla on kyllä vielä melko vaiheessa, tai sitten emäntä ei vaan aina aivan ymmärrä. Oli niin tai näin, on Inton kanssa sattunut ja tapahtunut kaikenlaista tässä männä kuukausina.
Intosta on kehittynyt selvästi erittäinkin riistaviettinen metsästyskoiran alku, vaikkei metsällä olla käyty laisinkaan. Tästä on siis kiittäminen hyviä geenejä :) Kaiken lisäksi musta salama on hyvinkin oma-aloitteinen ja kun ei kerta jahtihommiin ole vielä opetettu, täytyy asiat selvittää Inton mielestä itse. Tällä kombinaatiolla Into on ottanut yhteen piisamin kanssa, ajanut jäniksen liikkeelle äänen kanssa ja saanut emännän karjumaan kurkku punaisena kutsuhuutoja pimeässä metsässä.
Piisami löytyi pelto-ojasta ja sen hampaista sai osumaa sekä Into että Onni. Välissä piisami huusi koiran suussa ja hetkeä myöhemmin koira huutaa ja piisami roikkuu kiinni Inton huulessa. Tässä vaiheessa Into päätti tehdä piisamista vainajan, nappasi sen suuhunsa, lähti juoksemaan emäntää karkuun röttiäinen suussaan ja teki tapporavistuksia minkä niskalihaksistaan jaksoi.
Katoamistemppuja Into teki metsässä pariin otteeseen, kunnes laitettiin sille Muskan tutkapanta kaulaan. Eihän nuo reilun puolentunnin kadoksissa olot mitenkään ennenkuulumattomia ole, mutta Onnin kanssa on totuttu niin helpolle. En olisi ikikuuna päivänä uskonut, että noutajalle on laitettava paikannusvälineen killumaan kaulaan. Viimeaikoina on panta kuitenkin jätetty pois ja pimeässä metsässä Intolla on ainostaan kirkas ledivalo valjaissa niin, ettei se häikäise Intoa itseään. Hyvin näkyy matkankin päähän, kuinka valo poukkoilee pitkin vitikoita.
Allekirjoittanut sai myös elämänsä ensimmäisen harrastepyörän, eli pyörän jolla ajetaan vain huvikseen :) Into ja Onni on tykästynyt pyöräilyhommaan kovastikin, kun ei tarvi koko ajan palata tarkistamaan, että onko hidas emäntä vielä mukana. Näillä lenkeillä Into ei juurikaan häviä näkyvistä (ainakaan vielä toistaiseksi), kun vauhti on hieman reippaampi.
Jonkin verran on reenailtukin, minkä pimeydeltä on pystynyt. Inton kanssa on yritetty keskittyä lähihaun ja linjojen harjoittelemiseen. Paljon on vielä töitä ja jatkuvasti on ohjaaja äimänkäkenä ihmettelemässä ripeän koiran tarjoamia ratkaisuvaihtoehtoja. Sivulla kulkemisessa Into keksi, että hänpä jääkin aina istumaan ja odottamaan ja hidastelemaan, jos dami oli jätetty jonnekin odottamaan. Tästä ongelmasta selvittiin kuitenkin kohtuudella, mutta nyt Into suhtautuu ajoittain sivulla kulkemiseenkin hetkittäin hieman kiihkeästi. Linjalle lähetyksenkin Into oli jo omasta mielestään sisäistänyt, kun karkasi linjalle saman tien, kun sain laksettua käden alas. No tästä tuskin tulee ongelmaa, mutta taas oli emäntä ihmeissään, kun piti kieltää koiraa linjalle ryntäämisestä. Linjalle lähetyksiinkin on siis keskityttävä aivan satasella, mutta onneksi tämä liukas luikku oppii melko nopeasti ja ymmärtää, että käskysanakin on odotettava. Into vain tahtoo niin hirveän kovasti tehdä ja miellyttää. Kerrassaan aivan ihana pakkaus :)
