Into 1v

Tänään tuli Intolle tasan yksi vuotta mittariin. Kovasti on poika kasvanut, mutta hirvittävästi (vajaa 10 kg) olisi vielä matkaa, mikäli Onnin raameihin haluaisi yltää. Tuskinpa siitä aivan Onnin kokoinen tuleekaan. Pääkoppa Intolla on kyllä vielä melko vaiheessa, tai sitten emäntä ei vaan aina aivan ymmärrä. Oli niin tai näin, on Inton kanssa sattunut ja tapahtunut kaikenlaista tässä männä kuukausina.

Intosta on kehittynyt selvästi erittäinkin riistaviettinen metsästyskoiran alku, vaikkei metsällä olla käyty laisinkaan. Tästä on siis kiittäminen hyviä geenejä :) Kaiken lisäksi musta salama on hyvinkin oma-aloitteinen ja kun ei kerta jahtihommiin ole vielä opetettu, täytyy asiat selvittää Inton mielestä itse. Tällä kombinaatiolla Into on ottanut yhteen piisamin kanssa, ajanut jäniksen liikkeelle äänen kanssa ja saanut emännän karjumaan kurkku punaisena kutsuhuutoja pimeässä metsässä.

Piisami löytyi pelto-ojasta ja sen hampaista sai osumaa sekä Into että Onni. Välissä piisami huusi koiran suussa ja hetkeä myöhemmin koira huutaa ja piisami roikkuu kiinni Inton huulessa. Tässä vaiheessa Into päätti tehdä piisamista vainajan, nappasi sen suuhunsa, lähti juoksemaan emäntää karkuun röttiäinen suussaan ja teki tapporavistuksia minkä niskalihaksistaan jaksoi.

Katoamistemppuja Into teki metsässä pariin otteeseen, kunnes laitettiin sille Muskan tutkapanta kaulaan. Eihän nuo reilun puolentunnin kadoksissa olot mitenkään ennenkuulumattomia ole, mutta Onnin kanssa on totuttu niin helpolle. En olisi ikikuuna päivänä uskonut, että noutajalle on laitettava paikannusvälineen killumaan kaulaan. Viimeaikoina on panta kuitenkin jätetty pois ja pimeässä metsässä Intolla on ainostaan kirkas ledivalo valjaissa niin, ettei se häikäise Intoa itseään. Hyvin näkyy matkankin päähän, kuinka valo poukkoilee pitkin vitikoita.

Allekirjoittanut sai myös elämänsä ensimmäisen harrastepyörän, eli pyörän jolla ajetaan vain huvikseen :) Into ja Onni on tykästynyt pyöräilyhommaan kovastikin, kun ei tarvi koko ajan palata tarkistamaan, että onko hidas emäntä vielä mukana. Näillä lenkeillä Into ei juurikaan häviä näkyvistä (ainakaan vielä toistaiseksi), kun vauhti on hieman reippaampi.

Jonkin verran on reenailtukin, minkä pimeydeltä on pystynyt. Inton kanssa on yritetty keskittyä lähihaun ja linjojen harjoittelemiseen. Paljon on vielä töitä ja jatkuvasti on ohjaaja äimänkäkenä ihmettelemässä ripeän koiran tarjoamia ratkaisuvaihtoehtoja. Sivulla kulkemisessa Into keksi, että hänpä jääkin aina istumaan ja odottamaan ja hidastelemaan, jos dami oli jätetty jonnekin odottamaan. Tästä ongelmasta selvittiin kuitenkin kohtuudella, mutta nyt Into suhtautuu ajoittain sivulla kulkemiseenkin hetkittäin hieman kiihkeästi. Linjalle lähetyksenkin Into oli jo omasta mielestään sisäistänyt, kun karkasi linjalle saman tien, kun sain laksettua käden alas. No tästä tuskin tulee ongelmaa, mutta taas oli emäntä ihmeissään, kun piti kieltää koiraa linjalle ryntäämisestä. Linjalle lähetyksiinkin on siis keskityttävä aivan satasella, mutta onneksi tämä liukas luikku oppii melko nopeasti ja ymmärtää, että käskysanakin on odotettava. Into vain tahtoo niin hirveän kovasti tehdä ja miellyttää. Kerrassaan aivan ihana pakkaus :)

NOWT VOI Kemi 11.10.2014

Meidän viimeinen koerypistys tälle kaudelle on nyt takanapäin. Saatiin tämän kauden ensimmäinen tulos ja siihen ollaan Onnin kans varsin tyytyväisiä. Tuomarina kokeessa oli Pauliina Ahola.

Rasti 1: Ykkösmarkkeeraus pellolla metsäkulmauksen taakse. Onni kiersi metsäkulmauksen ja juoksi samalla hieman pitkäksi. Palaili kuitenkin pian alueelle ja löysi damin. (18/20)

Rasti 2: Ensin tuli heitto pellolle. Ennen ykkösmarkkeerausta oli kuitenkin ohjaustehtävä kahden pellon välisen metsän läpi kapeahkosta aukosta toisen pellon taaempaan reunaan. Onni teki hienon suoran linjan, jolla kuitenkin vahvistin koiraa aiempien luokkien hajujälkien kohdalla. Onni ajautui muutaman metrin liian pitkälle ja jouduin kutsumaan sitä lähemmäs ennen uutta lähihakukehotusta. Markkeerauksen Onni muisti hyvin ja haki hienosti. (19/20)

Rasti 3: Korkeassa metsikössä olleen metsäkoneen uran päähän tuli markkeeraus, jossa dami jäi risukasan ja metsikön katveeseen. Itse lentorata näkyi kuitenkin hyvin, ainakin ohjaajalle. Ennen markkeerauksen noutoa piti puolivälistä ottaa lähihaulla dami ylös uran reunassa olleen kuusen juurelta. Jouduin hieman säätämään, että sain Onnin oikean kuusen alle ja jouduin kutsumaan myös lähemmäksi, kun koira juoksi pois näkyvistä. Onneksi Onni ei kuitenkaan karannut noutamaan markkeerausta vaan löysi lopulta oikean damin. Muistikuva itse markkeerauksesta kuitenkin himmeni ja jouduin avustamaan Onnia myös sille. (13/20)

Rasti 4: Walk up vanhalla niityn pohjalla, jossa pitkää heinää ja pajuja. Pellon päähän, koirakoiden etenemissuunnan puolelle, tuli markkeeraus metsän reunaan ja heti perään laukaus koirakoiden taakse metsän reunassa olevalle ohjaukselle. Toinen koira haki ensin ohjauksen ja sitten toinen puolestaan markkeerauksen. Tämän jälkeen hetken matkaa seuraamista ja sama uudelleen, jolloin koirakot vaihtoivat tehtäviä. Sekä ohjaukset, että markkeeraukset tulivat luonnollisetikin kummallekin koiralle eri paikkoihin. Onnin suoritus ei ollut kovin lennokas, mutta saatiin kuitenkin muutaman ohjaamisen saattelemana molemmat damit ylös. Palautuksissa Onni tuli kolmasosan matkasta kävellen, kuten niin usein paritehtävissä. (10/20)

Tulos siis 18, 19, 13, 10. Yhteensä 60 pistettä VOI2 (sij. 1)

VOI2 tulos oli meille todellakin työvoitto ja mahtava päätös tälle kaudelle. Luokkavoittoa ei kuitenkaan saavutettu omalla loistamisella vaan finaalikoirien todella harmillisella, pienistä sattumuksista johtuneella, epäonnistumisella.

Päivä oli kylmästä kelistä ja räntäsateesta huolimatta todella mukava ja tunnelma kokeessa rento.

Kohta kymmenen kuukautta täynnä

Aivan hirvittää, kuinka nopeasti aika on mennyt. Kesäkin yhdessä hujauksessa ja Intokin on kasvanut ahkerasti, joskin on henkisesti vielä hyvin hyvin pentumainen. Suuri merkkipaalu oli, kun Into oppi nostamaan koipea. Löytämisen ja oppimisen riemusta piti metsälenkilläkin tirauttaa joka toisen puun kylkeen.

Kaikenlaista ollaan myös reenailtu ja harjoiteltu. Loppukesästä asettelin pihalle kaksi valkoista ämpäriä, jotta Into oppisi kohdistamaan katseensa linjalle lähtiessä. Sittemmin pihalla on koko alkusyksyn ja syksyn köllötellyt sorsan kuvia puutarhakoristeina ja Inton harjoituksissa totuteltavana. Linjoja ollaan harjoiteltu nyt myös sänkipellolla, jonka keskellä on yksi sähköpylväs ja sen juurella hieman tuuheampaa heinikkoa. Paikka oli erinomainen myös lähihaun ja linjan yhdistämiseen, mitä uskallettiin ensimmäisen kerran opetella vasta syksymmällä. Nyt samanlaisia harjoituksia on tehty lisäksi pienellä hiekkamontulla, jossa on sopivia horsmapusikkoja muisti- ja lähihakupaikoiksi.

Pihalla ollaan harjoiteltu samaisia ämpäreitä muistipaikkoina käyttäen ohjauksia, oikeaa, vasenta ja eteen (eli taaksepäin) kummankin kyljen kautta. Muistipaikat on ollut yhdeksänkymmenen asteen kulmassa, joten samassa harjoituksessa on saatettu tehdä sivulle ohjauksia ja taaksepäin ohjauksia. Reeneissä ollaan kuitenkin pysytelty kohtuudessa ja tyydytty melko pieniin noutomäärin per kerta. Viikko sitten kokeiltiin sivusuuntia ensimmäisen kerran pellolla ojan reunassa. Onneksi älysin hieman helpottaa tehtävää, uudessa paikassa. Pelkkä valokuvaajan (Janne) läsnäolo oli Intolle jo melkoinen häiriö.

Inton jahtikoiran ominaisuuksia ollaan herätelty muutamalla jäljestysharjoituksella. Jäljen vedin linnulla (sorsa ja telkkä) onkivapaa käyttäen, niin, että omat jäljet ovat eri paikassa kuin linnun jälki. Hirveällä vauhdilla Into meni jäljet (pidempi n. 200 m), juoksi pari kertaa harhaan, teki ympyrän ja törmäsi uudelleen jälkeen. Seuraavaksi olisi tarkoitus vetää jälki ja päästää koira sille vasta muutaman tunnin päästä tai jopa seuraavana päivä.

 

Into on nimensä mukaisesti hyvin Innokas... aivan kaikkeen. Se malttaa kuitenkin keskittyä, kun tehdään tehtäviä, mutta heti kun homma on hoidettu, niin innostus pärskähtelee yli äyräidensä.

Malttia on harjoiteltu kotioloissa paljonkin. Nykyään esim. autosta jokainen koira pääsee vuorollaan omalla nimellä, samoin ruokakupille. Hienosti Intoonkin voi jo luottaa näissä tilanteissa. Eilen en enää malttanut mieltäni vaan kokeilin aivan pienellä helpolla noutoharjoituksella Onnin ja Inton yhteistyötä. Pihalla oli jonkin matkan päässä pari damia, joita pojat pääsivät vuorollaan hakemaan. Into istui todella hienosti paikallaan hieman taaempana, kun vanhempi haki damia, mutta suureksi yllätykseksi paikallaan oleminen tuotti Onnille vaikeuksia. Nämä parireenit jätän vielä toistaiseksi vähemmälle, vaikka se Intolta melko upeasti sujuikin, mutta tulipahan kokeiltua :)

Kotona Muska on edelleen aktiivisesti osallistunut pojanklopin kasvatukseen. Välillä Into kiusaa Onnia eikä todellakaan ota todesta vaikka toinen yrittää naama rutussa murista. Tällöin Muska menee väliin ja kertoo hyvin selkeästi Intolle, että usko nyt, kun toinen sanoo. Toisaalta Muska myös riehuu Inton kanssa sydämensä kyllyydestä ja Onni katselee hommaa jostain syrjästä turvallisen matkan päästä.

Lenkillä Into on hyvinkin rohkea ja itsenäinen, ehkä turhankin itsenäinen. Kyllä se käy ilmoittamassa itsestään säännöllisesti, mutta saattaa huidella välillä näkymättömissä. Eilen viimeksi jäljesti ilmeisesti hirveä hämärässä metsässä, eikä jälkikään kovin vanha ollut, kun Muska antoi sille jopa ääntä. Loppukesästä käytiin vielä rannallakin säännöllisesti, mutta nyt hieman satunnaisemmin, kun tuuli on ollut melko hyytävää. Flunssainen emäntä on muutenkin joutunut lyhentämään lenkkejä, mutta kunhan tästä toivutaan sitten taas mennään :)

Lenkeillä ollaan muutaman kerran käyty tutustumassa myös Inton tuleviin työmaastoihin. Kolmemetrisessä kaislikossa tuntee olonsa melko avuttomaksi. Vaikka kulkeminen tiheässä rytikössä on hankalaa, niin eksyminen puolestaan sitäkin helpompaa.

NOME-B Tornio 20.9.2014 ja maalintujahti ennen sitä

Loppukesästä ilmoittauduttiin Onnin kans useampaankin b-kokeeseen, mutta kahteen ensimmäiseen kokeeseen, mukaan lukien pm-kokeet, ei päästy. Ensimmäinen koe meni mönkään, kun Onni oli juossut kyyhkyjahdissa lasinsiruun. Juuri pm-koetta edeltävänä iltana Onnista tuli aivan yhtäkkiä lenkin jälkeen kolmijalkainen. Se ei kertakaikkiaan varannut painoa toiselle takajalalle lainkaan. Sisälläkin makasi jalka koholla ja koko koipi tärisi. Mitään haavoja tai kolhuja jalasta ei löytynyt, ainoastaan käpäläosassa lievää turvotusta. Annoin siis kipulääkkeen ja peruin kokeen. Onni toipui episodista todella nopeasti, kun seuraavana maanantaina ei jalassa ollut enää mitään. Allekirjoittaneen suurin epäilys onkin, että Onni käveli lenkin jälkeen pihalla ampiaisen päälle.

Mutta sitten koitti lopulta b-kokeet Torniossa. Onni oli koko edellisen viikon maanantaista perjantaihin rentoutumassa maalintujahdissa itärajalla.

 

Mitään ei siis reenattu ennen koetta, mutta Onni selvisi onneksi ilman havereita ja päästiin lopulta starttaamaan perjantaina Torniota kohti.

Koe vaikutti aivan mukavalta ja kohtuudella suoritettavalta, mutta Onnin osalta se oli valitettavan nopeasti ohi. Heti ensimmäinen tehtävä oli hidas kaksoismarkkeeraus vesialueen toiselle puolelle. Kun annoin Onnille luvan lähteä noutoon, se hiippaili veteen muutaman metrin päähän ja jäi siihen. Onni kyllä tiesi, mihin linnut tippuivat ja katselikin vuoronperään niitä sekä minua. No minkäänlaista kehotusta tai vahvistusta ei tietenkään saanut antaa, joten koe oli siinä.

Jälkiviisaana olen kyllä keksinyt muutamia asioita, joilla Onnin lukkotilan olisi voinut yrittää aukoa jo ennen koetta. Me ei tehty mitään lämmittelyharjoitusta, mutta tällä kertaa siitä olisi voinut olla hyötyä. Varsinkin, kun koko viikkoon ei oltu mitään reenattu.

Onneksi Onni sai kuitenkin osallistua hakutehtävään, kun kyseessä oli parikoe. Hakukin lähti todella nihkeästi liikkeelle, kun koira piti ohjata ensin vesialueen toiselle puolelle. Sitten toisen lähetyksen jälkeen yhtäkkiä Onni sai jutun juonesta kiinni, etsi varsin itsenäisesti molemmilta puolilta vesialuetta ja löysi mukavan näköisellä hakutyöllä riistan. Onneksi näin, ettei tarvinnut viedä koiraa suoraan epäonnistumisen jälkeen autoon kiristelemään lukkoa tiukemmalle.

Koeselostus: Tuomarina Harri Sivén

Haku: -

Ohjattavuus: -

Paikallistamiskyky: Koira näkee molemmat pudotukset hyvin, mutta ei suostu lähtemään noutoon.

Riistan käsittely: -

Jäljestämiskyky: -

Muut ominaisuudet: -

Yleisvaikutelma: Koira näkee molemmat markkeerauspudotukset hyvin. Lähtee hyvin vaisusti lähetyksestä, edeten hiipien muutaman metrin rantaveteen eikä nouda riistoja.

VOI0

Inton eka ja Onnin ties kuinka mones :)

Vihdoin se taas koitti, metsästyskauden alku. Onni lähti isäntänsä kanssa varis ja kyyhkyjahtiin toiselle puolelle Suomea. Tapahtumia oli ollut ja Onnille parin kolmen päivän aikana hurja määrä noutoja (kolminumeroinen luku... uskoo ken tahtoo ;) ). Suureksi harmiksi Onni oli viimeisenä päivänä juossut metsässä lasinsiruun ja se olikin sitten siinä. Etutassun isosta anturasta oli lähtenyt pieni siivu pois. Vamma ei aivan hurjalta onneksi näyttänyt, mutta oli todella arka. Seuraavan viikonlopun koestartti jäi siis starttaamatta, kun toisessa vaakakupissa oli mahdollisesti toimiva tassu kahdeskymmenes elokuuta.

Ja niinhän se koitti aloitus ja Onni muutti muiden ukkojen kanssa leiriin. Siellä ne sitten olikin melkein viikon. Tassu ehti parantua sen verran, että Onni pystyi olemaan töissä silmälläpidon alla (sänkipellot oli vältetävien listalla, mutta tuskimpa olivat malttaneet välttää). Tassu kuitenkin kesti ja Onni sai toteuttaa itseään sekä nauttia leirielämästä. Fiksu koira oppi jopa kulkemaan itse teltan liepeen alta omaan makuupussiin nukkumaan :)

Niin ja sitten se otsikossa lukenut Inton eka. Heti aloituspäivänä olin töistä palailemassa kotiin, kun sain puhelun metsämieheltä jolla oli jäänyt kaksi sorsaa kanavan laitaan hukkaan.. Ehdotteli, että olisin Onnin kans käynyt etsimässä, mutta Onni oli jo muissa hommissa siihen aikaan. No kotona hetken mietittyani totesin, että eiköhän me käydä Inton kans kokeilemassa. Tilanne oli siinä mielessä otollinen, että alueen lähellä ei ollut enää metsästäjiä eli ei pauketta ja lintuja kertarytinällä. Ja lähtökohtaisesti koko tilanne oli Intolle vain vapaana juokentelua ja ulkoilua. Jos 'vahingossa' löytää, niin löytää, mutta ei haittaa vaikka jäisi löytymättäkin. Ja sieltähän se mamman puppana sen sorsan kanavan laidasta löysi. Hieman piti ensimmäistä lämmintä lintua haistella ennen kuin suuhun tohti ottaa, mutta kaikenkaikkiaan mahtava ensimmäinen oikea riistatyö :)

Linjoja, lorvailua ja kaupunkireissu

Tässä männäviikoilla ollaan Inton kans puuhasteltu kaikenlaista pientä. Harjoitukset on ollut todella lyhyitä, noin kaksi tai kolme noutoa (maksimissaan neljä) per reeni. Lähihakua harjoiteltiin makupaloilla ja lopulta yhtenä iltana tehtiin lähihakuharjoitus tennispallolla. Into siis istui ja katsoi vierestä, kun piilotin pallon heinikkoon. Lähihakupillityksellä Into lähti reippaasti töihin ja nuuskutti häntä heiluen heinikossa, kunnes pallo löytyi. Toki tehtävä oli kohtuu helppo, eli pallo löytyi suhteellisen nopeasti. Sama toistettiin pari kertaa ja tämän jälkeen jätettiin odottelemaan hieman viileämpiä kelejä, oli nimittäin aika kuumentava juttu ja pallo rupesi hieman pyörimään suussa, ei pahasti, mutta kuitenkin.

Myös oikeaa ja vasenta ollaan kokeiltu pari kertaa tennispalloilla ja sekin sujui hienosti. Linjoja ollaan reenattu pihanurmella. Ajatus on ollut tehdä linjoja myös niin, että pallo viedään yhtä reittiä muistipaikkaan ja lähetys tehdään kuitenkin niin, että koira ei juokse omia jälkiään pallolle. Nämä tehtävät oli Intolle helppoja, kun ollaan tehty linjat niin helpossa 'maastossa' ja kohtuu lyhyillä matkoilla. Lopulta lisättiin linjareeniin häiriöpallo. Järkevimmäksi harjoituksesksi näin alkuun osoittautui tehtävä, jossa ensin vietiin varsinainen muistipallo ja palatessa vietiin toinen pallo vähän matkan päähän sivulle lähetyspaikasta. Into nappasi idean nopeasti ja juoksi epäröimättä osoitetulle pallolle. Harjoitus tehtiin kahtena päivänä ja sitten jäätiin pienelle huilitauolle sulattelemaan opittua.

Nyt Into on siis ollut jo viisi päivää harjoittelematta mitään erityistä. Metsässä on toki käyty juoksentelemassa ja yhden pilliluoksetulon tein, kun Into oli hyvin keksittyneesti mansikkamaalla syömässä marjoja. Upeasti tuli luokse vaikka vaihtoehtona olisi ollut ihanat herkut suoraan suun ulottuvissa. Tästä marjojen syömisestä täytyy sanoa vielä sen verran, että Inton kakkaläjistä löytyy mielenkiintoista informaatiota sen ruokavaliosta. Väliin pökäle on aivan täynnä pieniä pisteitä, jotka eivät suinkaan ole matoja vaan mansikansiemeniä. Välillä kakka koostuu lähes yksinomaan raaoista pihlajanmarjoista. C-vitamiinia luulisi ainakin koiran saavan riittävästi :)

Tänään tehtiinkin Inton kanssa kahdestaan aivan toisenlainen harjoitus. Lähdettiin aamulla Oulun puolelle hakemaan koirille ruokaa ja samalla ajettiin keskustaan. Käytiin kävelemässä pitkin kaupunkia, muun muassa Torinrannassa ja Rotuaarilla. Into oli tosi hienosti ja varsinkin, kun sai upeasta käytöksestä välillä makupaloja. Ihmisiin ja kaikkeen muuhunkin Into suhtautuu mielenkiinnolla, mutta ei liian kiihkeästi. Useamminkin ehkä pitäisi käydä erilaisissa ympäristöissä. Väkeä oli kyllä aikaisesta ajankohdasta huolimatta liikkellä enemmän, kuin kuvista voisi olettaa, mutta kameralla on jotenkin sellainen kumma vaikutus.

NOWT Muhos 19.7.2014

Tuomarina kokeessa oli Pauliina Ahola ja Tomi Sarkkinen.

Päivän sää oli todella tukahduttava, aurinko paistoi ja ukkosta oli ilmassa. No ei pidä valittaa, kun kesä on kuitenkin niin lyhyt ja riittävällä nestetankkauksella selvittiin. Oma tavoite numero uno oli olla jännittämättä tai ainakin jännittää mahdollisimman vähän ja nauttia hienosta päivästä. Näin jälkikäteen täytyy sanoa, että onnistuttiin tavoitteessa yllättävänkin hyvin. Toki jännitti, mutta ei niin lamaannuttavasti, kuin joskus.

Ensimmäisellä rastilla (rasti 3) oltiin vanhan hyvin tiheästi heinittyneen tienpohjan päässä. Heinäkaistaleen toisella puolella sivulla kasvoi pajukkoa ja toisella sivulla kulki oja pusikon sisällä. Lähetyspaikasta muutaman kymmenen metrin päässä oli dami vasemmalla puolella ojassa ja oikealla puolella pajukossa. Vasen dami piti noukkia ylös ensin. Heinikon seassa erottui hieman tallaantunut ura, jota pitkin lähetin Onnin eteen tarkoituksena ohjata sitten vasemmalle ojaan. Homma sujui kyllä muuten hienosti, mutta Onni ei edennyt kertaakaan vsemmalle päin riittävän pitkälle. Itseluottamus ei ilmeisesti riittänyt mennä tekemään töitä, kun alueella oli jo muiden hajuja. No syystä ei titenkään voi olla varma, mutta eka tehtävä meni siis Onnilla jäykistelyksi ja damit jäivät pusikkoon.

Toisella rastilla (rasti 4) oli ohjelmassa kakkosmarkkeeraus samankaltaisella heinäalueella. Ensimmäinen heitto tuli heinikon ja pajukon reunaan ja toinen heitto pidemmälle pitkään heinikkoon. Kauemmin damin Onni löysi hienosti ja toiselle jouduin hieman ohjaamaan. Muisti kyllä luultavasti paikan, mutta hakeminen oli vielä hieman kankeaa. Molemmat damit siis tuli talteen, mutta pisteitä laski Onnin antama nihkeä yleiskuva.

Kolmannella rastilla (rasti 2) Onni alkoi jo hieman lämmetä ja homma rupesi sujumaan jo paremmin. Tehtävä oli pieni walk up mäntymetsikössä. Rasti suoritettiin pareittain. Pienen etenemisen jälkeen tuli heitto toiselle koiralle metsikön reunassa kulkevan pienen tien toiselle puolelle taimikon reunaan. Kun ensimmäinen koira oli damin noutanut, tuli toiselle koiralle heitto eri suuntaan männikköön. Tämän jälkeen vaihdettiin puolia, pieni eteneminen ja samanlaiset markkeeraukset uudelleen. Tehtävä sujui Onni osalta kohtuu hienosti, koska markkeerasi molemmat hyvin ja löysi itsenäisesti. Toisen palautuksen loppu meni kuitenkin kävelyksi, mikä tietetnkin pudotti pisteitä. Mutta pääasia, että molemmat damit tallessa.

Neljännellä rastilla (rasti 1) Oltiin jälleen mäntymetsikössä. Aluksi tuli laukaus ja heitto metsikön reunassa olevan taimikon rajaan ja tämän jälkeen laukaus kohti ohjausdamia. Aluksi siis piti ottaa ohjaus ja sitten markkeeraus, joiden välinen kulma ei ollut aivan hirveän suuri, mutta kuitenkin selkeä. Ohjauksessa Onni meni aluksi liian pitkälle ja jouduin kutsumaan lähemmäksi, mutta muuten tehtävä sujui aivan mukavasti.

Tulos 17, 17, 0, 14  yht. 48  VOI0

Nollatuloksesta huolimatta päivä oli mukava ja tehtävät olivat hyviä. Taas ollaan yhtä kokemusta rikkaampia :)

Siestaa ja rantafiestaa

Vihdoin rupesi tällekin kesälle tarkenemaan. Onnin reenailut on keksittynyt pääsääntöisesti veden ääreen ja Inton lyhyet tehtävät on pidetty tosiaan lyhyinä.

Onnin kanssa ollaan työstetty ohjauksia häiriöillä maustettuna ja muutamia markkeerauksia on harjoiteltu. Myös jokunen luoksetulo on tehty, koska tyhjänä luoksetulo on Onnille edelleenkin hirveän nahkeaa. Into puolestaan on harjoitellut lähihakua ruuan kanssa ja hieman sivulla olemista. Inton kans otettiin ohjelmaan jälleen kahdenkeskiset metsäkävelyt, ettei Onni valtaa liian suurta osaa Inton toiminnasta.

Suurin osa ajasta ollaan kuitenkin lepäilty ja nautittu kesästä, kukin omalla tyylillään.

Ja rantareissut ovat tietenkin sisältyneet ohjelmaan. Suppailuharjoitukset osoittautui yllättävän haastavaksi, kun koko porukka oli rannalla. Joko kukaan ei tullut lähellekään tai sitten kaikki änkesivät yhtä aikaa laudalle. Muska kuitenkin osoitti jälleen viileän rauhallisuutensa ja otti tämänkin lajin omakseen.

Onnin kanssa käytiin toisena päivänä kahdestaan suppailemassa ja reissu oli tragikoomisuudessaan vertaansa vailla. Vajaan kymmenen minutin aikana ehdittiin suppailla pieni lenkki ja Onni osoitti osaavansa hienosti istua laudalla emännän meloessa. No sitten alkoi tapahtua, kun heitin Onnille markkeerauksen, meloin hieman eteenpäin ja päästi sitten Onnin noutoon. Onni roikaisi laudalta niin, että minä lensin selkä edellä uppeluksiin ja korvassa rutisee edelleenkin vesi. Onni ei myöskään enää muistanut damin paikkaa ja jouduin ohjaamaan, kunhan sain itseni hilattua takaisin laudalle.

Lopulta dami saatiin ylös ja Onni palasi laudalle. Siinä kömpiessään raapaisi allekirjoittaneelle jalkaan komeat naarmut, joista vuosi aivan vertakin (siis näön vuoksi vain, ei mitään syviä haavoja). Sitten iski ukkoskuuro ja jouduttiin vetäytymään. Ja kaikki tämä tapahtui maksimissaan varttitunnin aikana. Kyllä on Einstein todellakin oikeassa ajan suhteellisuudesta ;)

Etelän hetelmät osa 2: Veneilyä ja reeniä

Samaisella etelän reissulla päästiin Onnin kans reenaamaan osaavassa seurassa peräti kahdesti. Kiitollisina otettiin vastaan kaikki neuvot ja vinkit ja tässä kun ollaan taas kaikkea sulateltu, niin reenimotivaatio on lähes huipussaan ja ehkäpä se punaisen langan pääkin häilyy aivan käden ulottuvilla.

Ensimmäiset reenit tehtiin metsässä ja toiset pienen järven rannalla. Lamppu syttyi erityisesti häiriöiden käytöstä. Lähes tehtävässä kuin tehtävässä häiriöillä saa tehtäviin haastetta ja toisaalta saa vahvisttettua varsinaista reenattavaa asiaa, kuten lähihakua tai ohjauksia. Luultiin kyllä Onnin kanssa osaavamme jo kohtuullisesti edellä mainitut asiat, mutta todettiin kyllä olevamme vielä aika alkeissa.

Onni edelleen lämpiää varsin hitaasti, kun paikalla on muita (outoja) koiria. Ensimmäinen lähihakutehtävä meni kävelyksi ja ihmettelyksi, mutta reenien loppua kohti Onni löysi taas itsensä ja toimi aivan mukavasti. Linjat sujuivat hyvin vaikka puolimatkassa oli heitetty sivuun häiriömarkkeeraukset. Ja ne markkeerauksetkin löytyivät hienosti vaikka olivatkin taimikossa ja lähetys eri paikasta, kuin mistä koira heiton näki.

Vesityöskentelyssä puolestaan ohjauksia rannalta veteen on vielä harjoiteltava. Tässäkin otettiin häiriöt avuksi ja kun ohjaajakin lopulta löysi itsensä karttalehden samalle sivulle tehtävän ja koiran kanssa, niin homma sujui jo hieman paremmin. Eli onni ohjautui hetteikkörannalta äkkisyvään veteen sekä taaksepäin, että oikealle, vaikka tehtävään lisättiin häiriömarkkeeraus.

Onnille on motivoitava tehtävät uudelleen heti, jos näyttää liian hankalalta. Eli turha ruveta vänkäämään ja vekslaamaan, vaikka kyllähän se ehkä lopulta niinkin menisi, mutta ei siitä kyllä mitään hyötyä ole, ainoastaan haittaa työskentelymotivaatiolle ja yhteistyölle. Ja totesin myös jälkikäteen, että minun on luultavasti opeteltava ottamaan huomioon Onnin suorituskyvyn lasku tilanteissa, joissa muita koiria. En siis voi olettaa (ja/tai vaatia), että Onni osaa asiat tällöin yhtä hyvin kuin kotona. Porukkareeneissähän tällaisia tehtäviä voi motivoida ja rakentaa osa kerrallaan, mutta kokeissa tilanne on sitten eri. Mutta seuraavaan kokeeseen ollaankin menossa harjoittelemaan itse koetilannetta, siis yritetään olla jännittämättä (ainakaan kovin paljon) :).

Reenien vastapainoksi Onni ja Into olivat pari päivää lasten palvonnan kohteena ja veneilemään sekä uimaan päästiin myös. Into oli ensimmäistä kertaa veneessä, mutta oli kuin kotonaan. Tarkasti seurasi kaikki taivaalla lentävät lokit ja tietysti yritti pyydystää veneen reunalta lentäviä pärskeitä.

Mielenkintoisena yksityiskohtana voisi mainita, että Onni ei edelleenkään osaa hypätä laiturilta kovinkaan sulavasti, mutta osaa kyllä oma-aloitteisesti kiivetä uimatikkaita takaisin laiturille :)

Etelän hetelmät osa1: Inton pentutreffit

Intolla oli pentutreffit Tampereella 5.7., joten lähdettiin jo paria päivää aiemmin Inton ja Onnin kanssa ajelemaan Riihimäelle. Kaikkinensa reissussa vierähti hieman reilu viikko, minkä aikana ehdittiin veneillä ja reenata Onnin kanssa sekä kärventyä helteessä. Mutta kaikista näistä muista toisessa tarinassa ja nyt niihin pentutreffeihin.

Heti lauantai aamuna oli ilmassa katastrofin tunnusmerkkejä, kun heräsin kuudelta hirveään ripulikakan hajuun. Into ulos ja unihiekat syöpyivät silmistä jälkiä luututessa. Matka Tampereelle taittui Inton ydinperheen matkailuautolla, jossa Into sai jakaa äitinsä kanssa kahden hengen loosin. Matka sujui hyvin, eikä sotkujakaan syntynyt.

Treffeille oli saapunut koko sisarusporukka tukijoukkoineen. Aamu aloitettiin jutustelulla ja tutustumisella. Niin ja isäntäväki sai valitettavasti mattopyykkiä, kun Into ei kesken leikkien tajunnut tahtoa ajoissa pihalle löysän vatsansa kanssa (eikä puusilmä omistaja ollut ajan tasalla... voi miten hävetti).

Aamupalan jälkeen ruokahalua lähdettiin kasvattamaan läheiselle niitylle, jossa jokaisen pennun kanssa katsottiin yksitellen hieman missä ollaan menossa ja mitä kukin on harjoitellut. Oli mielenkiintoista nähdä kuinka samanlaisia, ja silti niin erilaisia pennut olivat. Niin ja yhden siskon vauhti ja sähäkkyys oli kyllä vertaansa vailla :). Into esitteli pari alkeellista pillipysäytystä, luoksetulon ja pari spontaania ylösottoa, löytyipä siinä samalla niitokselta kaninkarvadamikin. Hirveästihän meillä ei ollut mitä esitellä, kun ei aivan valtavasti olla vielä treenattukaan.

Reenituokioiden jälkeen kaikki neljä hurjapäätä haettiin samalle niitylle ja siitähän se remmien löysättyä riemu sitten repesi.

Iltapäivällä suunnattiin kaupungin laidalle pienen järven rannalle, jossa harjoiteltiin vedestä tennispallon noutoa ja tutustuttiin lokkiin. Inton uimaharjoittelut näkyivät selvästi vesityöskentelyssä ja tennispallot tulivat hienosti vedestä käteen asti. Lokkiin Into tutstui ensimmäistä kertaa ensin maalla, mutta koska lintu ei suurempaa ihmettelyä aiheuttanut, niin kokeiltiin pari vesinoutoakin ja sieltähän se tuli valtava linnunräähkä vedestä emännän käteen (mamman mussukasta siis saattaa kuin saattaakin tulla vielä joku päivä oikea jahtikoira ;) )

Lopuksi siirryttiin metsäalueelle, jossa Inton siskot kokeilivat kaninkarvadamilla lyhyttä jälkeä. Ja pari rohkeinta harjoittelivat vielä pientä hakutehtävää. Näistä iltariennoista emäntä jätti Inton tylysti pois ajatellen, ettei lörppäkorvien väliin mahdu enempää kerralla (ja ripulikin varmasti vei voimia, vaikka paranikin iltaa kohden). Mutta mukava oli seurata muiden touhuja ja vaihtaa ajatuksia. Huikean päivän päätti vielä makkaran grillaus hienossa kodassa. Tässä vaiheessa Into oli tosin jo unten mailla äitinsä kyljessä. Todella mieleenpainuva ja tapahtumarikas päivä, jonka kruunasi mukava seura ja tietenkin herkkuruuat :)

Pitkän hiljaiselon jälkeen

Pitkän epämääräisen talven jälkeen koitti vihdoin kesä, kylläkin samaa sarjaa talven kanssa. Toukokuussa koirilla oli muutaman viikon reenitön kausi ja mentiin pelkällä lenkkeilyllä, mutta nyt ollaan selvitty kaikenmaailman muuttohässäköistä ja lomareissukin on reissattu.

Lomareissun aikana Onni ja Into oli hoidossa allekirjoittaneen veljellä. Ja siinä, mitä jokaisen koirakuumeesta kärsivän kansalaisen läheisten kuuluu tehdä, onnistui tämäkin koiranomistaja parhaalla mahdollisella tavalla. Peuran luun antaminen ensimmäistä kertaa koiralle on suorastaan kuningasidea juuri ennen koirien hoitoon jättämistä. Into sai luun syömisestä ripulin, ja päivän aikana Onni (joka ei koskaan mene sänkyyn) oli evakoitunut sänkyyn, jossa se makasi maton päällä. Tarina ei kuitenkaani kerro, kenen toimesta myös matto oli päätynyt sänkyyn. Luulisi pahimpien koirahaaveiden hälvenevän, kun luutuaa ripulilammikoita laminaatilta.

Kotona Onni ja Muska ovat ottaneet rennosti ja makailleet auringossa, mutta Into on kunnostautunut kaikenlaisessa väijymisessa. Se seisoo räkättirastaita tyylipuhtaassa toinen etujalka ylhäällä -asennossa, toisinaan se ajaa linnut oma-aloitteisesti matkoihinsa. Sievässä kukassa olevien pikkusydänten epäonneksi Intolla on myös tapana maastoutua kukkapenkkiin väijymään pörriäisiä. Ja jos pörriäisiä ei ilmaannu, vaihetaan kukkapenkkiä tai mennään kaivamaan maamuurahaisia. Pihalla on jo lukuisia pieniä kuoppia, joita Into on kaivanut muurahaisia jahdatessaan. Kuopan valmistuttua Into jää jälleen väijyksiin ja hyökkää lopulta kuin kettu nokka edellä kuopan pohjaa vasten. Hakkaa hiekkamaata siis kuin tikka puuta.

Inton kanssa ollaan reenailtu pieniä annoksia kerrallaan. Joskus saatetaan ottaa pihalla pari sivulle ohjausta ruokakupin kanssa, joskus joku yksittäinen taakseohjaus samoin ruokakupille. Pillipysäytystä on harjoiteltu pitkän tauon jälkeen pari kertaa, mutta nyt on ollut tennispallo palkkana. Myös hakua on ruvettu harjoittelemaan ensimmäisiä kertoja ja tässä hommassa Into nappasi idean suorastaan häkellyttävän nopeasti. Tietenkin käskysanan yhdistäminen tehtävään ottaa oman aikansa, mutta pienen koiran tehokas ja todella innokas haku lämmittää sydäntä.

Tällä viikolla tutustuttiin taas pitkästä aikaa riistoihin vapaana hakuna. Vanha tuttu varis ei tuottanut ongelmia, mutta tukkakoskeloa piti käydä yhdessä ihmettelemässä. Innokaasti otti kuitenkin suuhun, kun heivasin linnun metrin päähän. Seuraavana päivänä noukki molemmat linnut täysin spontaanisti ja palautti hienosti. Intollä oli oikein järkevä ja rauhallinen ote linnuista, tukevasta kohdasta ja syvällä suussa.

Onnin kans ollaan myös reenailtu. Löydettiin oikein kunnon ongelma-alue, jota ollaan työstetty. Lähihaku, jossa pallot on piilotettu turppaaseen ja alueella on myös pelkkiä hajuja (ilman palloa). Onnilla ei tahdo aina usko ja itseluottamus riittää, jos palloa ei löydykään juuri siitä, missä se ensimmäisen kerran haisee. Muiden koirien läsnäolo vaikeuttaa tätä harjoitusta entisestään. Kehitystä on kuitenkin ollut havaittavissa ja onhan me toki muutakin reenailtu. Ja jos ei ole noutajia saatu reenikavereiksi, niin sitten on reenattu seisojien kans :)

Onnin yksi vastuullisista ja myös mieleisistä tehtävissä on ollut opettaa Into uimaan. Inton uima-asento oli ensimmäisillä kerroilla suorastaan karmea, mutta todellisen nautiskelijauimarin seurassa on löytynyt mukavan näköinen tasapainoinen uima-asento. Uimahypyt Into on kuitenkin opiskellut täysin itsenäisesti :)

Pääsiäinen

Nyt pääsiäisenä ollaan ulkoiltu paljon ja käyty lenkillä. Erityisen mukavaa ja varsinkin Inton kannalta kehittävää on ollut lenkkeillä porukalla. Viima emäntänsä kanssa on ollut oikeastaan joka päivä mukana. Eli Onnikin on saanut välillä juosta rauhassa, kun Into on hetkittäin keskittynyt Viiman perässä juoksemiseen. Into pääsi ensimmäistä kertaa haistelemaan ja maistelemaan rantahietikkoa ja taisipa se löytää itsestään myös sisäisen labradorinnoutajan. Mikä oliskaan parempi olotila, kuin turki märkänä ja yltä päältä hiekassa.

Onneksi Into ei sentään mereen mennyt uimaan, vaikka niin loivalla ja matalalla rannalla se olisikin ollut mahdotonta, mutta dyynien väliin jääneet erittäin matalat lampareet oli aivan huippujuttu. Kun Into lopulta äkkäsi veden ihanuuden oli meno melko villiä. Se juoksi hulluna ympäriinsä, haukkasi välillä vettä, roiski ja pärski ja yritti sitten pyydystää lentäviä vesipisaroita. Välillä painettiin pää uppeluksiin ja lähdettiin vaihdilla auraamaan veteen uraa. Täydellinen elämän ilo on suorastaan liikuttavaa ja onneksi myös hätkähdyttävän tarttuvaa :)

Varisjahtia

Onni pääsi tänään piiiitkästä aikaa jähtiin eli isojen poikien hommiin. Olihan se reppana ollut innoissaan, kun oli pakattu pyssyt sun muut matkaan. Sitten oli istuttu passissa ja pitkät kuolajojot roikkuen tuijotettu naurulokkeja. Onni oli lähes epätoivoisena katsonut välillä pyssymiehiin, että ettekö oikeasti veinaa ampua.

No onneksi peikalle oli ilmaantunut lopulta muitakin kuin kiellettyjä lokkeja ja Onnikin oli päässyt töihin. Kolmekin noutoa on paljon enemmän kuin ei yhtään :)

Pysähtymisjuttuja ja malttia

Flunssan nujertamana edellisestä tilannekatsauksesta on jo vierähtänyt jonkin aikaa. Tuholaisteema tosin jatkuu. Viimeksi tänä aamuna oli Into saanut käsiinsä partakoneen järsinyt sen käyttökelvottomaksi. Narulelulla piti leikkiä hieman vetoleikkejä, kun pari maitohammasta jääneen turhan sinnikkäästi paikoilleen, vaikka uudet hampaat olivat jo näkyvissä. Onneksi olivat kuitenkin niin löysässä, että pienen nujuamisen tuloksena molemmat saatiin irti.

Ollaan harjoiteltu Inton kanssa melko maltillisesti ja nyt aivan viimeaikoina ei olla tehty mitään noutamiseen liittyvää, kun hampaat ovat niin pahassa/kipeässä vaiheessa. Satunnaisesti ollaan harjoiteltu sivusuuntia makupalakippojen kanssa ja erityisesti istumista ja pysähtymistä ollaan harjoitelu pillikäskyllä. Kun Into näytti alkeellisesti käskyn omaksuneen, ollaan harvakseltaan otettu pysäytys tai pari, ulkoillessa ja ilman isompia häiriöitä. Välillä on mennyt päivä tai pari, ettei olla tehty muuta, kuin ulkoiltu ja oltu. Toki ollaan silloin tällöin tehty myös luoksetuloja, ettei unohtuisi tai jäisi pysähdyskäskyn varjoon. Hyvin näyttää pysyneen mielessä ja ahneella pikku possulla alkaa kieli lipoa jo metrien päässä, kun se pillin kuultuaan tykittelee kohti.

Sosiaalisia tilanteita on tullut vastaan ilahduttavalla tavalla. Viikko sitten harjoiteltiin myös anoppilassa viiden koiran laumaelämää kahden noutajan, venäjänajokoiran ja kahden bretonin voimin :)

Maltti on ollut myös iso teema oikeastaan kaikessa. Ulos mennessä ja sisään tullessa ovesta ei saa ryntäillä ilman lupaa, ruokakupilla odotetaan jo tosi hienosti ja kynnen leikkuukin sujui jo varsin mallikaasti.

Kadonneet korvatulpat (VAROITUS, seuraava kuvamateriaali saattaa järkyttää herkimpiä lukijoita :D)

Aiemmin jäi mainitsematta Inton makkari-attakin aikana kadonneet korvatulpat. Tänään kävelyllä arvoitus ratkesi. Tiistaina syödyt matolääkkeet taisivat olla erityis vahvaa tavaraa ;)

Aurinkoenergiaa... ylimäärin

Into imee itseensä energiaa ilmeisesti jo pelkästä auringon paisteestakin. Touhuaminen alkaa ainakin olla sitä luokkaa.

Eilen töistä kotiin tullessa mielen valtasi melkoinen romahdustunnelma. Makuuhuoneen ovi oli auki ja paljoa mielikuvitusta ei tarvittu päättelemään tuhojen laajuutta. Lattialta löytyi käsirasvaputeli kuorittuna ja reijitettynä. Pari muutakin rasvatuubia lojui hävityksen keskellä pureskeltuna lisäksi yksi silputtu ja tyhjäksi imeskelty huulirasva. Herätyskello, taskulamppu, pieni koristevati, torkkupeitto ja tyynyt oli pitkin lattioita. Sängystä löytyi hyvin niistettyjä ja revittyjä nenäliinoja, puruluu, pehmolelu ja muuta todistusaineistoa. Into oli siis pistänyt ranttaliksi, kun Muskakaan ei ole ollut sitä komentamassa.

Illalla käännetiin makuuhuoneen ovenkahva ylöslaisin ja valmistauduttiin muutenkin seuraavan päivän riehumisiin. Aamullakin Into sai lähes kaikki nappulansa aktivointilelusta ja oli selkeästi aktivoitunut erittäin hyvin. Musta paholainen jäi kyllä kiltisti Onnin kylkeen makaamaan, kun itse lähdin töihin. Ulkokuori kuitenkin petti ja pahasti.

Hieman myöhemmin Janne oli herännyt, kun herätyskello oli rämissyt villinä, vaikkei siihen oltu herätystä laitettukaan. Intohan se vain oli ollut huolissaan, että Janne myöhästyy töistä. Siinä se oli istunut sängyllä ja rämpyttänyt yöpöydällä olevaa vekkaria, minkä oli koivistaan yltänyt. Sängyllä ja lattialla oli jälleen ollut myös puoli pakettia valmiiksi niistettyjä nenäliinoja.

"Nuhanenää" on menneellä viikolla käyttety taas kaupungin pölyjä ihmettelemässä. Kummitytön luona on käyty kylässä ja juostu toisen samanlaisen (kylläkin ihmislapsen) kanssa rallia. Viikonloppuna naapuri kutsui ekstemporee Inton leikkimään. Siinä sitä sitten riekuttiin kohta kolme vuotiaan saksanseisojan kanssa. Into kyllä mietti todella kauan, että uskaltaakohan tuota mennä ollenkaan katsomaan.

Into on siis nimensä veroinen :) Helposti ladattavat akut on varustettu myös pitkällä käyttöajalla.

Sihijuomaa ja muita Inton kuulumisia

Into on käynyt tällä viikolla melkein joka päivä pienen metsäkävelyn. Lähinnä homma menee yleensä nuuskutteluksi ja pupun papanoiden syömiseksi, joten mistään varsinaisesta lenkkeilystä ei ole kyse. Liikuntaa ja raitista ilmaa tulee kuitenkin sopivasti.

 Todellisuudessa pentu on paksumpi, kuin mitä kuvasta näyttää. Honkkelilla on painoa 12 kg.

 Automaattiasetuksilla ei ilmeisesti saa Intosta kunnon kuvia.

Kahtena kertana olen jemmannut Inton huomaamatta tennispallon sopivaan paikkaan ja seurannut Inton reaktioita. Herkästi näyttää pallon haju mustaan kirsuun tarttuvan ja palloa ruvetaan etsimään sellaisella tarmolla ja sinnillä, että homma on välillä hieman hupaisaa katseltavaa. Pallon löydyttyä se tuodaan reippaasti emännälle. Lähes aina pallo tulee käteen asti. Tipahtaneesta pallosta jää makupala saamatta, mutta muuten en ole reagoinut. Odotan vain, että koira huomaa sen noukkia uudestaan ja antaa käteen asti. Koko harjoitteluhan on siis vain hauskaa leikkiä, koska kaikki tapahtuu spontaanisti, jos on tapahtuakseen. Hieno pentu :)

Istu-käskyä ollaan edelleen harjoiteltu ja istuminen tapahtuu jo käsimerkilläkin. Pitää harkita, josko voisi jo pillikäskyä ruveta yhdistämään nyt käsimerkkiin. Malttia, lyhyitä eteen-lähetyksiä ruokakupille, luoksetuloa ja jotain muutakin pientä ollaan reenattu. Hyvin lyhyitä pätkiä kerrallaan. Pallon noutamisessa on jäänyt hieman mietityttämään sellainen erikoinen piirre, että jos Intoa kehuu sen palauttaessa,

alkaa pallo pyöriä suussa. Jos on hiljaa palauttamisen ajan tai kehuu vain sievästi, niin pallo pysyy sievästi suussa ja suu on rauhassa. Liika kehuminen ehkä nostaa kierroksia tai saa pennun ennakoimaan liikaa makupalaa.

Tänään sattui melko huvittava juttu. Jätin Onnin ja Inton sisälle, kun menin järjestämään autoa ennen metsäreissulle lähtöä. Tulin vartin päästä takaisin ja näin väliovelta Onnin istuvan eteisessä, mutta keittiöstä kuului kipakka haukahtelu. Into oli ensin repinyt lehtikorista lehtiä pitkin lattiaa, sitten se oli hakenut eteisestä Ramlösa-tölkin ja puhkaissut sen keittiön maton päälle. Ilmeisesti kivennäisvesi oli suihkunnut tölkistä ja siitäkös musta riiviö oli innostunut.

Minä se en ollut.

Hammaskeijun uusi vierailu

Muska siis alkoi pikkuhiljaa olla palautunut alakukmahampaan poistamisesta ja vuodenvaihteen jalkaepisodista (kintereessä olevaa pattia lukuunottamatta). Tässä kuluvalla viikolla hammaskeiju vieraili jälleen Muskan luona ja tällä kertaa meni yläkulmahammas poikki.

Muska raukka oli hammasoperaatiossa toista tuntia. Lääkäri oli laittanut hampaaseen jonkinlaisen hatun/paikan ja oli samalla vahvistanut jäljellä olevia kahta kokonaista kulmuria. Tässä nyt ollaan taas lääkekuurilla ja seurataan hammasta sekä ientä. Toivottavasti paikkaus onnistuu, ettei samaa hammasta tarvitse kaikesta huolimatta leikata pois.

Inton 12. viikko

Tiistaina Into siis kävi ensimmäisellä rokotuksella. Lääkärin puntari näytti 11,3 kg, vaikka Into onkin melko hoikka poika. Korvissa oli lievä korvatulehdus, kuten hieman etukäteen uumoiltiinkin. Melko kiltisti on musta hiiviö suostunut tippoja korvinsa ottamaan. Aikalailla summamutikassa on tipat joutunut laittamaan ja lääkärin ohjeessakin lukee, että pieni määrä (eli kevyt puristus).

Ollaan käyty lähes joka päivä autolla jossain metsätiellä koirien kanssa. Isot koirat käy yleensä ensin lenkillä ja Into pötköttelee autossa omassa teltassaan. Into käy kävelyllä yksin. Toisaalta, että oppisi olemaan ja kulkemaan yksin ja toisaalta, koska joka paikka on niin liukas ja hanki paikoittain melko kova, eli Onnin perässä henkihieverissä juokseminen ei olisi kovin turvallista.

Maltti on kehittynyt mukavaan tahtiin ja noutohommatkin saivat aivan uuden käänteen tässä pari päivää sitten. Takapihan sulavien lumien seasta Into löysi naapurin lapsien kaljuksi kuluneen tennispallon. Yhtäkkiä vain huomasin, että pentu nakottaa edessä pallo suussaan ja odottaa makupalaa vaihtokaupaksi :) Hieno pentu. Ulkoiluretkillä ollaan harjoiteltu myös luoksetuloa ja pieniä häiriöitäkin saa jo olla, kuten herkullisen tuoksuiset ja makuiset hevosenkakkakasat.

Lauman roolijako on ollut mielenkiintoista seurattavaa. Muska on se, jonka kanssa Into reuhaa ja temuaa. 9 v ajokoira on kaiken lisäksi aivan onnessaan riehukaverista. Muskan vieressä myös syödään luut ja välillä yritetään vaivihkaa myös saman luun toiseen päähän kiinni. Kaiken tämän ohjelman aikana Onni makaa nojatuolissa ja murjottaa. Loppujen lopuksi se on kuitenkin Onni, jonka viereen on turvallista käpertyä nukkumaan ja jota tervehditään ensin.

Into 12 viikkoa