Nyt pääsiäisenä ollaan ulkoiltu paljon ja käyty lenkillä. Erityisen mukavaa ja varsinkin Inton kannalta kehittävää on ollut lenkkeillä porukalla. Viima emäntänsä kanssa on ollut oikeastaan joka päivä mukana. Eli Onnikin on saanut välillä juosta rauhassa, kun Into on hetkittäin keskittynyt Viiman perässä juoksemiseen. Into pääsi ensimmäistä kertaa haistelemaan ja maistelemaan rantahietikkoa ja taisipa se löytää itsestään myös sisäisen labradorinnoutajan. Mikä oliskaan parempi olotila, kuin turki märkänä ja yltä päältä hiekassa.
Onneksi Into ei sentään mereen mennyt uimaan, vaikka niin loivalla ja matalalla rannalla se olisikin ollut mahdotonta, mutta dyynien väliin jääneet erittäin matalat lampareet oli aivan huippujuttu. Kun Into lopulta äkkäsi veden ihanuuden oli meno melko villiä. Se juoksi hulluna ympäriinsä, haukkasi välillä vettä, roiski ja pärski ja yritti sitten pyydystää lentäviä vesipisaroita. Välillä painettiin pää uppeluksiin ja lähdettiin vaihdilla auraamaan veteen uraa. Täydellinen elämän ilo on suorastaan liikuttavaa ja onneksi myös hätkähdyttävän tarttuvaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti