Kyllä me jotain opitaan, ainakin kovasti yritetään

Vesien hieman lämmettyä, tai ainakin ilman hieman lämmettyä, ollaan pyritty suurin osa reeneistä tekemään vedessä tai ainakin kosteissa paikoissa. Lintujen ja erityisesti joutsenien varalta saa olla tarkkana, mutta vakiopaikoilla ei onneksi ole tänäkään vuonna ollut liiaksi häiriötä tai me ei olla häiriköity muita luontokappaleita.

Aina, kun Janne on päässyt mukaan, on tehty markkeerauksia. Erityisesti tuplamarkekerauksissa Into tarvii harjoitusta, eli ylipäänsä etäisyyden hahmottamisessa ja muistamisessa. Toisaalta huomattiin myös, että Inton on toisinaan hankala päästä edellisen tiputuspaikan hajualueen yli, jos toinen markkeeraus on tulee ensimmäisen taakse. Varsinkin haastavissa maastoissa tämä puute näkyy luonnollisestikin selvimmin. Reeniohjelmaan lisättiin siis ykkösmarkkeeraukset, joissa uusi markkeeraus tulee samalla linjalla tai sektorilla aina reilusti edellisen markkeerauksen taakse.

Linjoja ja ohjauksia ollaan harjoiteltu kuivalla maalla, mutta nyt jonkin kerran jo vedessäkin. Seuraavassa yksi vesiohjaus/linjapuuhastelu tältä viikolta. Käytiin aluksi viemässä Inton kanssa dameja kolmeen eri muistipaikkaan järven rannalle, minkä jälkeen siirryttiin pitkän niemekkeen toiseen päähän, josta oli helppo lähettää koira linjalla jokaiselle muistipaikalle. 

Ensimmäinen linja muistipaikkaan M1 ei ensin onnistunut, kun Into lähti vikasuuntaan suoraan kohti vastarantaa. Uusintayrityksellä homma kuitenkin rupesi luistamaan ja Into haki linjalla damin muistipaikasta M1 ja sen jälkeen paikasta M3. Inton palauttaessa heitin markkeerauksen niemekkeen takana olevaan vesiheinikkoon ja Into sai hakea damin vasta tehtyään linjan myös muistipaikkaan M2. Lopuksi otettiin vielä toinenkin dami ensimmäisestä paikasta, minkä jälkeen siirryttiin niemekkeen ja rannan muodostamaan perukkaan.

 

Aluksi ajattelin jo laittaa pillit pussiin tämän reenin osalta, mutta kuitenkin päädyin rohkeasti koeponnistamaan vesiohjauksia jäljelle jääneillä muistipaikoilla M2 ja M3. Ensimmäisellä lähetyksellä kohti kauempaa damia Into lähti juoksemaan pitkin vesirajaa, jolloin kutsuin sen luokse uusintayritystä varten.

 

Käytän Intolla useimmiten pysäytystä ja palkkadamin heittoa, jos koira lähtee selvästi väärään suuntaan. Tällä tavalla koiran saa positiivisen kautta helposti takaisin. Toisaalta viimeaikoina olen ajoittain lisännyt tähän repertuaariin ihan pelkän luokse kutsumisen, mikä on yleensä ollut Intolle hieman nihkeää kesken tehtävän. Mutta kehujen ja lopulta palkkadamin avulla tämä luoksetulomörkökin saadaan talttumaan ja kehitystä on jo tapahtunutkin. Vapaana ollessaanhan Into tulee luokse sellaisella tykityksellä, että heikommat lakoaa alta. 

Uusintayrityksellä ohjaus saatiin jo sujumaan melko mukavasti. Oikean puolen ranta veti Intoa puoleensa, joten pysäytin ja ohjasin sitä oikeaan suuntaan (hieman vasemmalle) useampaan otteeseen. Hienosti koira kuitenkin pysyi vedessä ja dami saatiin mallikkaasti talteen. Lopuksi tehtiin ohjaus vielä jäljelle jääneeseen muistipaikkaan M2. Edellinen nouto ja muistipaikka jäivät Inton mieleen sen verran, että koiraa joutui pari kertaa auttamaan ja ohjaamaan oikealle rantaan. Into kuitenkin kuuntelee hienosti pilliä ja nyt myös mukavasti ohjauksiakin, joten hyvillä mielin lopetettiin reenit onnistumiseen.

Toki nämä kaksi viimeistä ohjausharjoitusta olisi voinut mennä ihan suorilla linjoillakin, mutta me ei olla vielä sillä tasolla. Reenit siis jatkuu ja onnistumisia tulee, kun emäntä pitää mielessä mitä milloinkin harjoitellaan eikä kangistu omaan kaavamaisuuteensa.

Jälkikasvua

Hiihtoloman ahkerointi tuotti viimein toukokuussa tulosta. Läppiksen Claudia Spaten astutettiin Intolla viikolla kymmenen ja pennut syntyivät 11.5., kaksi keltaista narttua, kaksi keltaista urosta ja kaksi mustaa urosta. Kesäloman toisella viikolla päästiin viimein katsomaan Lunaa ja pentuja. Voi mitä ihania pennun pulleroita ne olikin. Intokin oli kiinnostunut jälkikasvustaan. Luna tosin oli sitä mieltä, että ei tarvi enää tässä vaiheessa sekaantua, kun ei ole isää aiemminkaan näkynyt. Toivottavasti ehditään käydä ihastelemassa pentuja vielä ennen niiden luovutusta.

Röyhkeä pikku riiviö

Rakas pieni riiviö kasvaa hurjaa vauhtia ja talouden muut asukit natisevat liitoksissaan samaa tahtia. Luonnettakin taitaa tulla yhden koiran tarpeiksi aivan riittävästi. Ensimmäisellä rokotuskerralla käytiin toukokuussa, toista kivestä vielä odotellaan, mutta muuten kaikki oli mallillaan. Samalla reissulla Soku kävi myös itse shoppailemassa itselleen valjaat. Ja kuten miehillä yleensä, oli sovitussessio hieman tuskainen ja halu oli kova parin hyllyyn päässä olevalle herkkulaatikolle.

Ja kun kerta Oulun puolella oltiin, kävi Intokin reenilöimässä tuttujen koirien kanssa ja Sokukin pääsi siis tutustumaan uusiin kavereihin. Hyvin tottuneesti riiviön hampaat tarttuivat mustan labradorin kylkinahkoihin vaikkei se oma musta ollutkaan. Niin ja myös ne Inton reenit sujui hienosti. Ohjelmassa oli mm. ylipitkiä markkeerauksia hiekkamontun rinteessä kasvavaan tiheään männikköön.

Kesän alettua on Soku reenaillut myös ulkohäkissä olemista. Metsässäkin on käyty ja Soku on päässyt reenaamaan tärkeitä taitoja ajamalla Intoa takaa täysi ajohaukku päällä. Into puolestaan on varsin mielissään tästä juoksuleikistä.

Saatiin myös koirakavereita (kolme tyttöä) kylään ja pihalla olikin melkoinen koirapuisto, kun kuusi koiraa touhusi keskenään. Onni rakastui bordercollietyttöön ja masokistimiehen tavoin kiinnostus vain kasvoi, kun sai vähän hammasta takaisin. Jälleen täytyy todeta, että Into on kyllä ihailtavan kohtelias ja fiksu muiden koirien kanssa.

Soku, rakas pieni röyhkeä opportunisti, yritti jossain vaiheessa varastaa bordercollielta varoituksista huolimatta kepin suusta ja turpiinhan siinä tuli. Kulmahampaan puremajälki on huulen sisäpuolella ja huulessa melko komeaksi turvonnut patti. Rapatessa roiskuu ja pieniltä vammoilta ei aina voi välttyä oppimisen tiellä. Onneksi ei sentään mitään suurempaa vekkiä. Ja ne henkiset vekit näyttäisivät olevan olemattomat. Seuraavana päivänä nimittäin kyläiltiin kahden labradoritytön luona ja rohkeasti oli Soku taas havittelemassa luuta toisen suusta. Rupesi vielä haukkumaan vastaan, kun luun syöjä kehtasi murista.

 

NOME-B AVO Pudasjärvi 11.6.2017

Lopulta koepäivä jälleen koitti, aivan liian pian. Ei voi kuin ihmetellä kuinka huonot hermot on ihmispololle suotu, tai ainakin aivan massiivinen kyky jännittää. Aamun kruunasi mahtava nenäverenvuoto ja ainoastaan kissan reflekseillä aamumurot säilyivät ryöpystä syömäkelpoisina. Niinpä lauttaa kohti ajettaessa päässä soi Nikke Ankaran Ettei nyt vaan sattuis mitään.

Koepaikalle kuitenkin selvittiin ilman muita suurempia katastrofeja ja koekin vaikutti oikein kivalta. Parikoe alkoi kahdella maaohjauksella, minkä jälkeen siirryttiin tuplamarkkeeraukselle. Markkeerauksen suorittanut koira teki heti perään myös vesiohjauksen. Koe päättyi hakutehtävään.

Into suoritti helposti maaohjaukset ja suoriutui markkeerauksestakin itsenäisesti. Vesiohjauksesta tuli pienimuotoinen näytös, kun emännän antama vasen suunta oli Intolle vasta viimeinen oljenkorsi. Pilliä Into kyllä kuunteli hienosti ja luoksetuloa, mutta vasemmalle ohjattaessa kurvasi aina maa-alueelle omille teilleen. Itse ohjauksen kannalta ohjaaja voi kyllä katsella itseään hieman peilistä, mutta toisaalta ongelmat ilmenivät juuri sillä osa-alueella, jossa niitä suurimmalla todennäköisyydellä odotinkin. Eli vesiohjauksia olisi pitänyt ehtiä reenata, mutta äärimmäisen lyhyt kevät ei oikein venynyt siihen tarpeeseen. Tyytyväinen olen itseeni kuitenkin siinä, että pysyin rauhallisena enkä luovuttanut. Lopulta otin Inton vielä viimeisen kerran selvästi lähemmäs ja siitä sain ohjattua sen veteen ja lopulta veden kautta riistalle.

Haku sujui hyvin Intomaiseen tyyliin vauhdilla ja laajasti. Inton suurin intohimo on juurikin haku, tai ainakin siltä se tässä kehitysvaiheessa näyttää. Ja sitten vielä koiran käsittämätön passissa olo. Naamioverkon takana odotellessa Into kävi jälleen omaehtoisesti maate. Eli rauhassa, mutta silti valppaana. Toki passityöskentelyä on meidän jahdeissa harjoiteltu roppakaupalla ja tässäkin tämä kultakimpale yleensä loistaa.

Summasummarum. On suorastaan sydäntä riipaisevaa nähdä, kuinka koiralla on kaikki palikat kasassa ja huippujahtikoiran ominaisuudet. Vielä kun emäntä oppisi paremmaksi kouluttajaksi ja ohjaajaksi. Niin ja se tajuton jänitys ei kuulemma näy lainkaan ulospäin koetilanteessa ja toisaalta itse koen, että melkein liiallinen oma viritystila saa ajan hidastumaan. Vielä kun oppisi ottamaan tästäkin ominaisuudesta kaiken hyödyn irti.

Koeselostus

Haku

Laaja ja hyvävauhtinen haku, kattaa koko alueen tehokkaasti.

Ohjattavuus

Maalla hyvä, vedessä ohjattavuus ei riittävä, riista saadaan kuitenkin talteen.

Paikallistamiskyky

Ensimmäinen suoraan, toinen hieman kaarrellen.

Riistan käsittely

Hyvä

Passityöskentely

Rauhallinen

Yleisvaikutelma

Tehokas työskentelijä, joka suorittaa erinomaista hakutyötä. Maaohjaukset hyvät. Puutteet vesiohjauksessa alentavat palkintosijaa.

AVO2