Vesien hieman lämmettyä, tai ainakin ilman hieman lämmettyä, ollaan pyritty suurin osa reeneistä tekemään vedessä tai ainakin kosteissa paikoissa. Lintujen ja erityisesti joutsenien varalta saa olla tarkkana, mutta vakiopaikoilla ei onneksi ole tänäkään vuonna ollut liiaksi häiriötä tai me ei olla häiriköity muita luontokappaleita.
Aina, kun Janne on päässyt mukaan, on tehty markkeerauksia. Erityisesti tuplamarkekerauksissa Into tarvii harjoitusta, eli ylipäänsä etäisyyden hahmottamisessa ja muistamisessa. Toisaalta huomattiin myös, että Inton on toisinaan hankala päästä edellisen tiputuspaikan hajualueen yli, jos toinen markkeeraus on tulee ensimmäisen taakse. Varsinkin haastavissa maastoissa tämä puute näkyy luonnollisestikin selvimmin. Reeniohjelmaan lisättiin siis ykkösmarkkeeraukset, joissa uusi markkeeraus tulee samalla linjalla tai sektorilla aina reilusti edellisen markkeerauksen taakse.
Linjoja ja ohjauksia ollaan harjoiteltu kuivalla maalla, mutta nyt jonkin kerran jo vedessäkin. Seuraavassa yksi vesiohjaus/linjapuuhastelu tältä viikolta. Käytiin aluksi viemässä Inton kanssa dameja kolmeen eri muistipaikkaan järven rannalle, minkä jälkeen siirryttiin pitkän niemekkeen toiseen päähän, josta oli helppo lähettää koira linjalla jokaiselle muistipaikalle.
Ensimmäinen linja muistipaikkaan M1 ei ensin onnistunut, kun Into lähti vikasuuntaan suoraan kohti vastarantaa. Uusintayrityksellä homma kuitenkin rupesi luistamaan ja Into haki linjalla damin muistipaikasta M1 ja sen jälkeen paikasta M3. Inton palauttaessa heitin markkeerauksen niemekkeen takana olevaan vesiheinikkoon ja Into sai hakea damin vasta tehtyään linjan myös muistipaikkaan M2. Lopuksi otettiin vielä toinenkin dami ensimmäisestä paikasta, minkä jälkeen siirryttiin niemekkeen ja rannan muodostamaan perukkaan.
Aluksi ajattelin jo laittaa pillit pussiin tämän reenin osalta, mutta kuitenkin päädyin rohkeasti koeponnistamaan vesiohjauksia jäljelle jääneillä muistipaikoilla M2 ja M3. Ensimmäisellä lähetyksellä kohti kauempaa damia Into lähti juoksemaan pitkin vesirajaa, jolloin kutsuin sen luokse uusintayritystä varten.
Käytän Intolla useimmiten pysäytystä ja palkkadamin heittoa, jos koira lähtee selvästi väärään suuntaan. Tällä tavalla koiran saa positiivisen kautta helposti takaisin. Toisaalta viimeaikoina olen ajoittain lisännyt tähän repertuaariin ihan pelkän luokse kutsumisen, mikä on yleensä ollut Intolle hieman nihkeää kesken tehtävän. Mutta kehujen ja lopulta palkkadamin avulla tämä luoksetulomörkökin saadaan talttumaan ja kehitystä on jo tapahtunutkin. Vapaana ollessaanhan Into tulee luokse sellaisella tykityksellä, että heikommat lakoaa alta.
Uusintayrityksellä ohjaus saatiin jo sujumaan melko mukavasti. Oikean puolen ranta veti Intoa puoleensa, joten pysäytin ja ohjasin sitä oikeaan suuntaan (hieman vasemmalle) useampaan otteeseen. Hienosti koira kuitenkin pysyi vedessä ja dami saatiin mallikkaasti talteen. Lopuksi tehtiin ohjaus vielä jäljelle jääneeseen muistipaikkaan M2. Edellinen nouto ja muistipaikka jäivät Inton mieleen sen verran, että koiraa joutui pari kertaa auttamaan ja ohjaamaan oikealle rantaan. Into kuitenkin kuuntelee hienosti pilliä ja nyt myös mukavasti ohjauksiakin, joten hyvillä mielin lopetettiin reenit onnistumiseen.
Toki nämä kaksi viimeistä ohjausharjoitusta olisi voinut mennä ihan suorilla linjoillakin, mutta me ei olla vielä sillä tasolla. Reenit siis jatkuu ja onnistumisia tulee, kun emäntä pitää mielessä mitä milloinkin harjoitellaan eikä kangistu omaan kaavamaisuuteensa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti