Hanhi ja sen sellaista

Viikonloppuna sekä Onni että Muska saivat aimo annoksen metsäharjoitusta.

Sekä lauantaina että sunnuntaina käytiin Onnin kans heti aamutuimaan avittamassa pellolla hanhipassissa kököttäviä jahtimiehiä. Lauantaina Onni saikin ensimmäisen hanhinoutonsa :) Sieltä se mötkö tuli mättään takaa ilman mitään kehotuksia. Sunnuntaina olikin vähän hankalampi tapaus ja hanhi jäi metsästä löytymättä vaikka sitä Onnin lisäksi etsi viisi jalkamiestä ja Muska kokonaiset puolitoista tuntia.

Lauantaina Muska sai jälleen jaloitella metsässä ihan omikseen. Jaloittelulle tuli mittaa neljä tuntia ja tais siinä vahingossa joku pupukin saada vähän lisävauhtia.

Vapauden tunnetta ja kutsuhuutoja

Muska pääsi tänään ensimmäisen kerran metsään tälle syksylle. Irtilaskun jälkeen en koiraa nähnyt enkä kuullut reiluun kahteen tuntiin. Kävin vähän kävelemässä metsässä, mutta koira oli niin kaukana, että jouduin siirtymään autolla eri paikkaan. Siinähän kävi sitten hyvin klassisesti. Välittömästi, kun pääsin toisen tien varteen, puhelimen päässä gps-tietoja etänä tulkannut Janne totesi Muskan juosseen takaisin irtilaskupaikan läheisyyteen.

Ei kait siinä sitten muu auttanut, kuin ajella takaisin lähtöruutuun. Saman tien, kun sain auton oven auki kuulin Muskan valituksen. Keskeltä metsää kuului sydäntä raastava ulvonta isolla U:lla. Ja kaikille tiedoksi, että kyseessä ei ollut mikään jäniksen ajoon liittyvä rituaali vaan emäntänsä hukanneen pienen ajokoiran surkea kutsuhuuto. Huusin pari kertaa Muskalle takaisin ja sieltä se raukka tuli korvat rullalla kipeitä lihaksiaan valittaen.

Tätä kirjoittaessa lattialta kuuluu erittäin tyytyväistä örinää :) Mitähän lie hommannut metsässä sen kolme ja puoli tuntia, jotain ilmeisen mieleistä varmaankin.

Kyllä etsivä löytää

Lähdettiin maanantaina tihkusateessa Onnin kans porkaamaan yhtä kanavan laitaa, ihan vaan huvin ja urheilun vuoksi :) Edestakainen lenkki oli vain 3 km pitkä, mutta siltä matkalta Onni löysi kaksi viikonlopun taisteluissa menehtynyttä... heinäsorsaa. Kanavan laidan tiheässä lepikössä meni kapea hirven polku, jota itse kävelin Onnin räpiessä vesirajassa. Yhdessä välissä Onni jäi jälkeen ja juoksi sitten heinäri suussa minut kiinni ja tohkeissaan vähän ohikin :)

Toisen löydöksen Onni toi minulle suoraan, mutta siivestä roikuttaen. En voi kyllä moittia koiraa siivestä roikuttamisesta, kun sorsa oli jo melko kehnossa kunnossa. Lintu oli melkein puoleksi syöty ja höyheniä oli jäljellä enää siivissä. Onneksi näin itse, kun Onni keräsi linnun talteen vesirajasta, niin ei ainakaan tarvi epäillä, että Onni olis sen höyhentäny.

Onni teki kyllä hienoa hakua kattaen melko hyvin kanavan molemmat laidat vaikka itse kävelin vain toista laitaa mennen tullen. Välillä meidän hylje meni kanavassa siksakkia uimalla. Reissu oli erittäin onnistunut, mutta valitettavasti kovasta vedessä läträämisestä seurasi vesihäntä.

Heti kotiin päästyä (ainoastaan 5 min ajomatka kanavalta kotiin) huuhtelin koiran ja kuivasin hyvin, mutta siitä huolimatta Onni reppana sai ensimmäisen vesihäntänsä. Raukka on aivan maansa myynyt, kun häntä ei heilu vaikka kuinka tahtoisi emännälle sitä venksuttaa. Onneksi häntä ei kuitenkaan ole vaikuttanut kovin kipeältä, ainoastaan surkealta.

Vesilinnustuksen aloitus 2010

20.8. pitkän harkinnan jälkeen päätin ottaa Onnin mukaan päivällä ja säästää iltalennon Muskalle. Myöhemmin valinta osoittautu ainoaksi järkeväksi ratkaisuksi :)

Aamulle kello kymmenen aikaan mentiin valmiiksi passiin, jolloin Onnille tuli parin tunnin odottelu ennen rytinän alkamista. Odottelu teki Onnille varmaankin ihan hyvää, kun oppii pikkukoirakin rauhoittumaan, jos mitään ei tapahdu. Ampujina meillä oli allekirjoittaneen veli ja isä, mutta valitettavasti kohtuullisista tilanteista huolimatta alas tuli vain yksi tavi, jonka Onni kävi vapaaksi päästyään nopeasti hakemassa.

Tovin odottelun jälkeen käytiin toiselle porukalle etsimässä pari heinäsorsaa. Onni siis oli vaapaana ilman mitään käskyjä ja ohjaaja kulki koiran mukana kaislikossa.. Kaikki löydökset ja noudot tapahtuivat siis täysin spontaanisti. Hienosti Onni sorsat löysi ja liikkui aika varmasti kaislikossa (tosin kaislikko ei ollut pahinta, mitä tältä saarelta löytyy).

Viimeistä hukkaan mennyttä sorsaa käytiin kolmeen eri otteeseen etsiskelemässä, mutta ei löydetty. Onni kyllä tuli reippasti kaislikkoon, mutta itsevarmuus ei aivan riittänyt erkanemaan riittävän kauas ohjaajasta ja väsymyskin taisi jo painaa päälle (ja nyt kyseessä oli siis sellainen pahimmanlaatuinen tiheä, pohjamudalla varustettu yli kaksimetrinen ryteikkö, jossa ohjaajankin itseluottamus on koetuksella). Luovutettiin homma jo ennen, kuin koiran voimat loppuivat.

Kaiken kaikkiaan Onnin päivälle tuli mittaa neljä tuntia ja saldona kolme lintua. Ihan mukava päivä, eikä ainakaan liikaa tilanteita nuorelle koiralle. Tuloksettomia laukauksia kuului kyllä senkin edestä ;)

Haavakkona noudettu tavi on tainnut kuvaushetkeen mennessä jo hieman jäykistyä :)

Iltalennolle lähdin siis Muskan kans ja ennen varsinaisen äksönin alkamista käytiin etsimässä se aiemmin hukkaan jäänyt sorsa. Asetelma saattoi ehkä ulkopuolisen silmään näyttää huvittavalta, kun ampujia oli yhteensä kahdeksan ja ainostaan yksi koira, sekin venäjänajokoira :) Mutta luotto Muskan nenään on vankkumaton, eikä Muska the suuri metsästäjä taaskaan pettänyt luottamusta.

Kaiken kaikkiaan illan aikana Muska etsi 9 (-10) lintua välillä erittäinkin haastavasta maastosta (aiemmin kuvailemani ryteikkö). Mutta Muska on siis ajokoira, eli irti päästyään se vaihtaa työmaata välittömästi. Tämän vuoksi narun päässä kompuroivan ohjaajan kunto oli todellisella koteuksella. Ohjaajan kaulassa roikkuva gps tosin lisäsi hieman itseluottamusta (männä vuosina kun on oltu välillä vähän hukassakin ryteikön seassa).

Hurja päiva siis kaikenkaikkiaan ja kotiin päästyään menivät niin koirat kuin ohjaajakin kaikkensa antaneina nukkumaan.

Kokoelma sekalaisia treenejä

Kesän aikana ollaan käyty useampaan otteeseen mantereen puolella reenaamassa porukalla sekä kuivan maan harjoituksia että vesijuttuja. Vesitreeneissä on harjoiteltu monipuolisesti markkeerauksia ja ohjauksia.

Kotona ollaan käyty muutaman kerran reenaamassa hiekkamontulla erilaisia linjoja ja jonkin verran myös markkeerauksia. Linjoja on harjoiteltu muun muassa siten, että lähetys on tapahtunut montun pohjalta, jolloin koira on linjalla juossut ylös montusta ja edennyt vielä jonkin matkaa harvapuustoisessa metsässä.

Harjoitus 6 (linjoja ja ohjauksia)

(kuva suurenee, kun sitä klikkaa)

-Aluksi vietiin koiran kans damit paikkaan '1'
1) Linja
-Tämän jälkeen vietiin damit paikkaan '2' ja '3'
-Koira jäi istumaan lähetyspaikkaan ja ohjaaja siirtyi paikkaan 'a'
2) Ohjaus eteen vasemmalla kädellä
3) Ohjaus oikealle
4) Ohjaus eteen vasemmalla kädellä
5) Linja
6) Lähihaulla dami ylös paikasta '3'
7) Linja (hieman pidemmällä matkalla kuin kohdassa 5) )

Pari kertaa ollaan käyty Onnin kans lentokentällä tekemässä vauhtitreenejä. Vauhtitreenejä ne ovat siksi, että maasto on tasainen ja erittäin helppokulkuinen, jolloin Onni saa rauhassa juosta niin lujaa kuin pääsee. Tällöin ollaan yleensä tehty vain pari hieman pidempää linjaa eikä mitään muuta.

Kokoelma peltoharjoituksia

Nyt onkin jäänyt pitkältä ajalta reenipäivitykset kirjaamatta. Seuraavassa on muutama esimerkki kesän aikana tehdyistä peltoharjoituksista. Toki muutakin ollaan harjoiteltu (mm. ihan lyhyitä parin heiton markkeerausharjoituksia) ja ennen b-kokeiden startteja harjoiteltiin myös helppoja juttuja riistalla.

Harjoitus 1 (linjoja)

Linjaharjoituksiin on jonkin verran lisätty esteiden, kuten polkujen, ojien, kuusiaitojen ja maavallien, ylittämistä sekä erilaisia maastonmuutoksia.

Harjoitus 2 (markkeerauksia ja muistijuttuja)

-Vietiin koiran kans damit muistipaikkaan (motivointi) ja palattiin lähetyspaikkaan.
1) Linja muistipaikalle
2) Normaali markkeeraus ja nouto
- Koira katsoi heiton (dami lensi suurinpiirtein samaan paikkaan, kuin edeltävässä markkeerauksessa)
3) Koira lähetettiin linjalle muistipaikkaan.
4) Äskeisen markkeerauksen nouto.
5) Lopuksi vielä normaali markkeeraus ja nouto

Harjoitus 3 (markkeerauksia)

1) Markkeeraus paikkaan '1'
2) Markkeeraus paikkaan '2'
- Tuplaheitto: ensin heitto paikkaan '1', sitten paikkaan '2'
3) Koira ohjattiin noutamaan ensimmäinen pudotus (eli dami paikasta '1').
4) Ohjaaja haki jälkimmäisen pudotuksen koiran odottaessa lähetyspaikalla.
-Tuplaheitto: heittojärjestys kuten edellä
5) ja 6) Koira teki normaalin tuplamarkkeerauksen ja nouti siis ensin jälkimmäisen pudotuksen ja tämän jälkeen pelkällä 'nouto'käskyllä muistiinsa luottaen myös ensimmäisen pudotuksen.
7) ja 8) Kahdesta eri paikasta normaalit ykkkösmarkkeeraukset ojan yli.

Harjoitus 4 (markkeerauksia ja linjoja)

-Aluksi vietiin koiran kans damit metsikön reunaan.
1) Linja
- Siirryttiin kauemmas (lähetyspaikkaan)
2) Ykkösmarkkeeraus
3) Ykkösmarkkeeraus, jonka ohjaaja haki
- Heitto samaan paikkaan kuin kohdassa 2) (koira katsoi heiton)
4.1) Linja
4.2) Äskeisen markkeerauksen nouto

Harjoitus 5

-Ennen harjoituksen aloittamista ohjaaja kävi piilottamassa pari damia ajouran ja nurmikkoalueen väliseen heinikkokaistaleeseen.
-Vietiin koiran kans damit kuusiaidan taakse pellolle.
1) Normaali ykkösmarkkeeraus
-Koira jäi istumaan lähetyspaikalle ja ohjaaja siirtyi paikkaan 'a'
2) Ohjaaja kutsui koiran luokse ja koiran lähestyessä piilotettuja dameja annettiin lähihakupillitys, koira etsi damin ja palasi loppumatkan ohjaajan luokse.
3) Linja
4) Markkeeraus, jonka ohjaaja haki (heittäjä maapenkan takana piilossa)
5) Normaali ykkösmarkkeeraus (heittäjä edelleen maapenkan takana piilossa)
6) Linja
7) Poislähtiessä lähihakuna toinen piilotetuista dameista talteen.

Kohta 2) tehtiin sen vuoksi, että Derbyssä Onni ei useammasta kehotuksesta huolimatta lähtenyt tulemaan lähemmäs ohjaajaa vaikka se olisi ollut oleellista damin nopean löytymisen kannalta. Tarkoituksena olisi siis saada muutaman esimerkin avulla Onni ymmärtämään, että myös silloin, kun ohjaaja kutsuu lähemmäs kesken tehtävän, niin kannattaa kuunnella.

Kyyhkyjahti 10.-11.8.2010

Kyyhkyjahdissa Onni pääsi viimeinkin ensimmäisen kerran tositoimiin. Jahtikoiranhommat aloitettiin kuitenkin pienellä liekillä, ettei koira kuumenis liiaksi. Aloituksen aamurytinöihin Onni ei päässyt ollenkaan vaan ilmaannuttiin jahtipaikalle vasta kahdeksan aikoihin, kun pahin sota oli jo ohi, mutta kyyhkyä silti tasaiseen tahtiin lennossa. Aluksi ihan vaan istuttiin ja ihmeteltiin, kaikessa rauhassa. Päivän aikana Onni nouti kolme kyyhkyä vapaalla haulla ja yhden markkeerauksena. Kaikenkaikkiaan päivän sessio kesti Onnin osalta puolitoista tuntia, josta suurin osa paikallaan istumista.

Illalla, kun ampujat oli hommansa hoitaneet, tultiin takaisin jahtipaikalle ja käytiin Onnin kans metsässä kävelemässä haavikoita etsimässä. Aluksi Onni kulki epätavallisen lähellä, kun lenkillä normaalisti tekee tosi mukavaa hakukuviota. Päivällä oli pikkukoiran päähän jäänyt vissiin mieleen, että siellä tapahtuu, missä ukko on pyssyn kans. No sitten onneksi sattui niin, että Onni löysi kyyhkyn :) Ja fiksuna koirana Onnipoika totesi saman tien, että nämähän mötköttää jo valmiiksi täällä maassa, ja hakukuvio laajeni saman tien normaaleihin mittoihinsa.

Iltalenkin loppupuolella Onni löysi vielä yhden haavikon, joka oli sen verran hyvässä kunnossa, että pyrähti puunoksalle istumaan. Tosi nätisti Onni lopetti itse linnun jallittamisen, kun huomasi sen nousevan korkeuksiin. Otin Onnin naruun ja rauhassa katsottiin, kun Janne ampui kyyhkyn alas puusta, minkä jälkeen päästin koiran noutoon.

Lopullinen saldo Onnin osalta oli siis kuusi kyyhkyä. Todellinen saalismäärä oli melkolailla mehukkaampi, mutta suurimman osan noutamisista hoiti kokeneemmat konkarit :) Oottakaas vaan ens vuotta, niin kyllä Onnikin sitten ;)

Derby 2010

Viikkoja kestänyt jännitys huipentui lopulta 6.-8.8. helteisessä kelissä. Muutamaa kuukautta aikaisemmin ei vielä uskallettu haaveillakaan derbyyn osallistumisesta, mutta kuinkas ollakkaan sieltä kuitenkin itsemme löydettiin :) Kiitokset vielä 'coachille' ja reenikavereille, ilman tsemmppiä ja hyviä neuvoja olisi jäänyt tämäkin kokemus kokematta.

Ja tästä se lähti. Ensimmäiselle rastille astellessa tuntui kuin olisi mestauspölkylle ollut menossa (Onni reppanan ohjaaja on maailmankaikkeuden kovin jännittäjä, joka kerta toisensa jälkeen saattaa itsensä ehdoin tahdoin vatsaa vääntäviin koettelemuksiin :) )

Rasti oli kuitenkin ihan kiva. Ensin hieman seuraamista ja sitten tuplamarkkeeraus. Ensimmäinen nouto meni nappiin, mutta toinen teetti vähän töitä, kun koira muisti etäisyyden hieman pitkäksi (dami tippui suoraan pyöröpaalin taakse). Pisteitä tuli kuitenkin 17/20.

Toinen rasti oli lähetys ylämäessä olevalle lähihakualueelle, jossa hieman pidempi heinikko. Metsä veti Onnia hieman puoleensa, joten jouduin ohjaamaan yhdesti oikealle. Onni suoriutui tehtävästä mallikkaasti pistein 17/20.

Kolmas rasti oli pystysuora markkeeraus vesilampareen takana pöpelikköisellä rannalla. Onni markkeerasi hyvin ja pisteitä saatiinkin huimat 20/20.

Viimeisellä rastilla oli ohjaus vesilampareen toiselle puolelle, jossa dami oli rannan tuntumassa koivun juurella. Onni lähti hyvin uimaan suoraan, mutta valitettavasti linja meni hieman sivuun, joten jouduin ohjaamaan. Onni pysähtyi vastarannalla erittäin nätisti pillin kuultuaan, mutta kun yritin ohjata vasemmalla, Onni säntäsi pari metriä taakse, palasi takaisin pysäytyspaikkaan ja vasta sitten eteni vasemmalle kohti damia. Pisteitä saatiin kuitenkin hurjat 19/20.

Ensimmäisen päivän pisteet löivät kyllä ohjaajan ällikällä, kun ei me oikeastaan uskallettu niin hyvästä suoriutumisesta uneksiakaan. Niinhän siinä siis kävi, että päästiin finaaliin ja jännitys jatkui lauantaille.

Finaalin ensimmäinen tehtävä oli drive, jossa ensin kuunneltiin hirvittävää älämölöä ja katseltiin pari häiriöheittoa. Tämän jälkeen kukin ryhmän neljästä koirakosta suoritti kaksi kertaa ohjauksen pellon toiselle puolelle metsikköön, jossa oli damit piilossa. Metsikön kulmaus veti useita koiria puoleensa, samoin myös Onnia, joten jouduin hieman ohjailemaan, ennen kuin Onni löysi itsensä hakualueelle. Toisella lähetyksellä ei tarvinnut ohjata, mutta Onnin linja oli hieman kaareva. Kahdesta linjasta/ohjauksesta sekä hausta piseitä tuli 15/20 ja 18/20.

Finaalin viimeinen tehtävä oli walk up, jossa sama neljän koiran ryhmä kulki pellolla rivissä ja kullekin koiralle tuli yksittäinen markkeeraus eteen ja taakse. Ensimmäisessä markkeerauksessa Onni vilkaisi muualle ennen noutokäskyä (keskittyminen herpaantui hetkeksi) sillä seurauksella, että se ei muistanut etäisyyttä enää oikein ja juoksi aivan liian kauas. Varsinainen ongelma muodostui kuitenkin siitä, että Onni ei halunnut tulla lähemmäs pillityksistä ja käskyistä huolimatta. Siellä se tapitti keskellä peltoa, että mennäänkö vasemmalle, oikealle vai vielä kauemmas :)

Onneksi se lopulta lähti valumaan oikeaan suuntaan ja saatiin kuin saatiinkin dami talteen pistein 8/20. Toinen markkeeraus meni loistavasti ja pisteitä tulikin 20/20.

Tukalassa kelissä oman suoritusvuoron odottaminen kävi kyllä työstä, mutta onneksi sekä koiran että ohjaajan pää kesti sulamatta helteeseen :)

Kaikenkaikkiaan pisteitä kertyi 134 (5. sija). Viikonloppu oli kyllä huikea kokemus tälläiselle vasta-alkajalle. Ja vaikka grande finaaleen ei päästykään, niin täytyy sanoa että ei harmita yhtään. Onni ylitti meidän odotukset moninkertaisesti ja ohjaajakin selvisi hengissä, joten siinä on jo syytä juhlaan :)