Muska pääsi tänään ensimmäisen kerran metsään tälle syksylle. Irtilaskun jälkeen en koiraa nähnyt enkä kuullut reiluun kahteen tuntiin. Kävin vähän kävelemässä metsässä, mutta koira oli niin kaukana, että jouduin siirtymään autolla eri paikkaan. Siinähän kävi sitten hyvin klassisesti. Välittömästi, kun pääsin toisen tien varteen, puhelimen päässä gps-tietoja etänä tulkannut Janne totesi Muskan juosseen takaisin irtilaskupaikan läheisyyteen.
Ei kait siinä sitten muu auttanut, kuin ajella takaisin lähtöruutuun. Saman tien, kun sain auton oven auki kuulin Muskan valituksen. Keskeltä metsää kuului sydäntä raastava ulvonta isolla U:lla. Ja kaikille tiedoksi, että kyseessä ei ollut mikään jäniksen ajoon liittyvä rituaali vaan emäntänsä hukanneen pienen ajokoiran surkea kutsuhuuto. Huusin pari kertaa Muskalle takaisin ja sieltä se raukka tuli korvat rullalla kipeitä lihaksiaan valittaen.
Tätä kirjoittaessa lattialta kuuluu erittäin tyytyväistä örinää :) Mitähän lie hommannut metsässä sen kolme ja puoli tuntia, jotain ilmeisen mieleistä varmaankin.
Ei kait siinä sitten muu auttanut, kuin ajella takaisin lähtöruutuun. Saman tien, kun sain auton oven auki kuulin Muskan valituksen. Keskeltä metsää kuului sydäntä raastava ulvonta isolla U:lla. Ja kaikille tiedoksi, että kyseessä ei ollut mikään jäniksen ajoon liittyvä rituaali vaan emäntänsä hukanneen pienen ajokoiran surkea kutsuhuuto. Huusin pari kertaa Muskalle takaisin ja sieltä se raukka tuli korvat rullalla kipeitä lihaksiaan valittaen.
Tätä kirjoittaessa lattialta kuuluu erittäin tyytyväistä örinää :) Mitähän lie hommannut metsässä sen kolme ja puoli tuntia, jotain ilmeisen mieleistä varmaankin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti