Onnin talvihommia

Nyt onkin jäänyt pitkältä ajalta Onnin harrastuksia ja toilailuja päivittämättä. Pääsääntöisesti noutajan-pöllykkä on viettänyt ansaittua talvilomaa juosten lenkillä pitkin lumisia metsiä ja syöden pihalla hirven luita. Nyt kun lunta on jo jonkin verran metsässä ja rantakaisilikoissa, on emäntäkin ottanut lumikengät talviteloilta. Onnin menoa hanki ei kyllä kovin paljoa hidasta, menohalut on hirveät vaikka välillä hangesta ei muuta näy kuin pää.

Riistatöihinkin Onni on talven aikana päässyt. Rusakonnoutoja on kertynyt hieman alle kymmenen, joista parilla kerralla on pienen noutajan niskalihaksi koeteltu ihan tosissaan.

Onni ja "pienen pieni" rusakko

Myös hieman toisenlainen riistatilanne koettiin ennen joulua. Oltiin Onnin kans metsässä kävelyllä, ja Onni katosi omille teilleen hieman tavallista pidemmäksi aikaa. Yleensä Onni pitää hyvin huolta, ettei kadota muuta laumaa kartalta. Samalla kun aloin ihmetellä Onnin katoamista, kuului metsästä vingahduksen ja haukahduksen sekoitusta muistuttava ääni. Ehdin jo hieman huolestua, kun Onni ei ole ikinä metsässä haukkunut eikä se myöskään pikkukolhuista yleensä kitise. Huusin Onnia ja sieltähän se tuli kauhean touhotuksen kans ja naama veressä. Tällä kertaa asialla ei ollut joutsen vaan piisami. Onni rakastaa kaivella piisamin pesiä ja tällä kertaa se oli yhyttänyt asukkaan paikan päältä. Kotona selvisi, että Onnilla oli naamassa kaikkiaan kolme erillistä reikää. Raukka oli yrittänyt noutaa elävän ja täysissä voimissa olevan piisamin eikä ollut ensimmäisestä puremastakaan vielä luovuttanut. Metsässäkin se yritti heti vahinkojen tarkastamisen jälkeen livahtaa uudelleen samaiselle piisaminpesälle.

Ollaan me reenattukin, joskin erittäin säästeliäästi. Ennen joulua tehtiin parit linja reenit. Ilmeisesti asiat oli hautunut koiran päässä lomailun aikana, kun Onni otti niin nätisti annetun suunnan, eikä hakeutunut aiemmille jäljille vaan juoksi hienoja suoria linjoja.

Markkeerauksia harjoiteltiin joulun jälkeen muutamaan otteeseen. Lunta oli jo sen verran paljon, että laitettiin dameihin lisäliehukkeet hangesta löytämisen helpottamiseksi. Lunta tuli vielä lisää, minkä jälkeen käärittiin dameihin vielä rusakon nahat, joista huolimatta damien löytäminen hangesta oli ihan riittävän haastavaa. Viimeviikonloppuisen lumisateen jäljiltä metsissä ja pelloilla on jo niin paljon pehmeää upottavaa lunta, että markkeerausharjoitusetkin on jätetty odottelemaan kevättä.

Kyllä me toki jotain pientä puuhasteltavaa keksitään talvipäivien kuluksi, kunhan Janne saa meidän reenipeltoa hieman raktorilla aurailtua. Pääsääntöisenä talviharrastuksena säilyy kuitenkin lumessa möyriminen niin metsässä kuin rannoillakin :)