Reissussa ja sukuloimassa

Tässä sateista Juhannuspäivää viettäessä on sopiva hetki palata kesäloman alkuun ja allekirjoittaneen sekä noutajapoikien reissuun Riihimäelle. Etelän 'lämmössä' vierähti viikon verran, tai mikäli lämmösi lasketaan se, että erämessuille piti pyöräillä huivi päässä ja hanskat kädessä. No Suomen kesä on mitä on, joten näillä mentiin. Parin ensimmäisen päivän koomailun jälkeen ryhdistäydyttiin ja käytiin jopa kyläilemässä.

Satumetsää siellä jossain Hämeen Härkätien lähellä

Vanajaveen rannalla

Yksi kyläreissu suuntautui Tampereelle Inton siskon Bimun luo. Olipa mukava nähdä Bimua sekä Bimun kotiväkeä pitkästä aikaa. Käytiin jopa hieman reenaamassa linjoja peitteisessä maastossa. Olipas virkistävää ja Intolle erittäinkin tarpeellista päästä vaihteen vuoksi niin tiheään ja korkeaan heinikkoon harjoittelemaan. Täällä kotopuolessa moisista paikoista ei selviä pois ilman legioonallista salamatkustajia eli punkkeja.

Ja sukuloiminenhan ei toki tähän jäänyt vaan ennen Pohjoiseen palaamista nähtiin Inton vanhemmat Haamu ja Rixu sekä pikkuveli Alfa. Into pääsi siis kahteen otteeseen reenailemaan valvovan silmän alla. Intohan tietenkin toimi hienosti, mutta ohjaaja sai kaipaamaansa herättelyä ja lempeää persauksille potkimista. Onnin kanssa oma hitaus ei ole koskaan ollut niin silmiinpistävää, mutta Inton kanssa löytää itsensä ajoittain seisomasta suu sääskenpyydystimenä, pilli pelkkänä koristeena kaulassa roikkuen. Hitsiläinen, kun juuri se pilli pelastaisi niin paljon, koska Intohan osaa kuitenkin pysähtyä (ainakin on osannut tähän asti).

Into, Inton äiskä ja Inton iskä 

Alfa ja Into, vai kumminkas päin se meni ;)

Lähihaun kanssa meillä on vielä töitä ja olispa hienoa, jos siihen saisi vielä hieman lisää intensiteettiäkin. Positiivisena yllätyksenä Into osasi markkeerata paljon paremmin, kuin itse kuvittelin. No lisää vaan maastonvaihtelua, ojia yms. mukaan harjoitteluun. Erityisesti se osmankäämiä kasvava oja oli mielenkiintoinen tuttavuus. Kyllähän Into siitä yli osasi mennä, mutta damin etsiminen ojasta piti näyttää ihan tassusta pitäen. 

Kaiken kaikkiaan reissu toi kaivattua sosiaalista kanssakäymistä tälle peräkylän porukalle. Remmilenkit ihmisten ilmoilla, erilaiset maastot, tutut ja uudet kyläpaikat ja erityisesti lapset joiden ajatusmaailma ei ole minkään ei edes koirien suhteen vielä rajoittunut. Koiran ulkouluttaminen saa uusia ulottuvuuksia, kun saa juosta remmi suorana koiran perässä lujempaa kuin yksin ikinä pääsisi. Ja mitä kaikkea nuo karvaiset ystävämme osaisivatkaan... varsinkin jos niillä olisi peukalot. 

Meniköhän tämä tasohyppelypeli nyt kerralla jakeluun.

NOME-B VOI & ALO Hailuoto 4.- 5.6.2016

Onni - VOI

 Sydäntutkimusten jälkeen kevättalvella kysyin Onnilta, että haluaisiko se vielä käydä kokeissa. Onni itse oli sitä mieltä, että mieluummin ei (ainoastaan Janne vastusti ajatusta). Koetta edeltävän päivän iltana Onni sai kuitenkin pyynnön osallistua kokeeseen. Kokeessa ei ollut varakoiria ja yhden peruutuksen vuoksi tarvittiin täydennystä, jotta olisi parillinen määrä koiria. Lupauksista huolimatta Onni joutui siis kylmiltään starttaamaan, mutta täytyy sanoa, että startti ei jännittänyt näistä lähtökohdista lainkaan niin paljon, kuin yleensä.

Koe alkoi vesiohjauksella rantaviivan suuntaisesti, rannalla oli puolivälissä korppipommi, joten vettä pitkin oli mentävä koko matka. Tämän jälkeen oli vastarannalle linjatuplamarkkeeraus, jossa jälkimmäiselle noudolle jouduin antamaan hyvin pienen avun.

Lyhyehkön siirtymisen jälkeen oli maahakua, vesialuehakua vastarannalla sekä näiden hakualueiden välissä ohjaus pieneen saarekkeeseen. Maahaussa ohjaajan järkeily ei tuottanut tulosta, ja yksi riista jäi puuttumaan. Tai löytyihän se sitten, kun tuomari käski kutsua koira luokse ja lähettää se osoittamaansa suuntaan hakemaan. No tulevaisuutta varten tärkeitä opetuksia ohjaajalle :) Onni siis teki kaikenkaikkiaan hienoa työtä vaikka uintivauhti ei päätä huimannut.

Koeselostus: tuomarina Veli-Erkki Haataja

Haku

Vedessä hyvä, maalla voisi olla tehokkaampaa. Myöskin ohjaaja voisi harkita tekemisiään.

Ohjattavuus

Ohjaus 1: Erinomainen ohjaus.

Ohjaus 2: Erinomainen ohjaus.

Paikallistamiskyky

Selvittää ensimmäisen itsenäisesti, tarvitsee pienen avun toiselle ylittääkseen tupaksen.

Riistan käsittely

Hyvää

Passityöskentely

Rauhallinen luonne passissa.

Yleisvaikutelma

Rauhallisella tavalla liikkuva koira, joka hallitsee kaikki tehtävät. Puutteet maahaussa aiheuttavat palkintosijan alenemisen.

VOI2

Into - ALO

Kyseessä oli Inton ensimmäinen startti b-kokeessa. Koe alkoi maaohjauskella, minkä jälkeen oli kaksoismarkeeraus pienen lahden yli. Haun jälkeen oli vesiohjaus aiempaan markkeerauspaikkaan. Ohajusken ja markkeeraus sujuivat aivan hyvin. Haussa Intolla oli vauhtia enemmän kuin tarpeeksi ja ensimmäisenä löytyi tietysti kaikkein kauimmaiset riistat. Lähin varis erityisesti vaati töitä ennen kuin löytyi, mutta löytyipähän kumminkin.

Ja sitten se suurin miinus, joka oli riistan käsittelyssä. Olen yrittänyt kitkeä Intolta pois pupuistuntaa luovutuksen yhteydestä ja samalla se on käsittänyt jotain väärin ja minä en ole osannut korjata asiaa oikein (ainakaan vielä), eli toisinaan heti damista irroitettuaan Intoa hamuaakin sitä takaisin. Kokeessa koiran kuumuessa samaa tapahtu vesilinnuilla :( No näykkiminen oli pientä, mutta ehdottomasti se pitää nyt alkaa kitkeä pois.

Jäljelle päästiin ja sitä odottaessa oli jänityskertoimet huipussaan. Jännitystä ei suinkaan helpottanut se, että kaksi edellistä koiraa harmillisesti epäonnistuvat jäljellä. No vein Inton jäljen läheisyyten ja päästin narusta irti, niin silloin mentiin eikä meinattua. Jäljen vetäjä oli turhaan hikoillut metsässä pitkän matkan, kun Into vetäisi hurjalla vauhdilla mutkat suoriksi. Sieltähän se pupu sitten tuli pikatoimituksena :)

Koeselostus: tuomarina Veli-Erkki Haataja

Haku

Liikkuu alueella niin vauhdikkaasti, että tehokkuuskin hieman kärsii. Löytää kaikki riistat.

Ohjattavuus

Erinomainen

Paikallistamiskyky

Selvittää tehtävän hienosti ja itsenäisesti.

Riistan käsittely

Ottaa kaikki riistat nopeasti ja palauttaa suoraviivaisesti. Miinuksena riistan jälkinäykkiminen.

Passityöskentely

Seuraa hyvin ohjaajaa.

Jäljestämiskyky

Selvittää turkiseläinjäljen.

Muut ominaisuudet

Voimakas työskentelyvietti.

Yleisvaikutelma

Tänään hyvää työtä läpi koko kokeen esittänyt koira, jolla kapasiteettia vaativampiinkin tehtäviin.

ALO1, (sekä valinta alo-luokan parhaaksi koiraksi).

Yllätys rokotusreissulla

Tässä kevättalvella vein Onnin eläinlääkäriin normaalille rokotukselle. Ennen rokotusta tehtävässä tarkastuksessa paljastui kuitenkin, että Onnin sydämessä on kohtuullisen voimakas sivuääni (voimakkuusaste 3/6). Heti kotiin päästyä piti minun kaivaa stetoskoopit kaapista ruveta kuuntelemaan, kylläkin täysin amatöörivalmiuksin. Inton pumppu löi todella komeasti ja ilman ylimääräisiä ääniä, mutta Onnin pumppu suhisi minunkin korvaan aivan selvästi.

Muutamaa viikkoa myöhemmin varattiin Onnille aika spesialistille, josta saatiin seuraavanlainen diagnoosi tiivistetysti.

Sydämessä systolinen suhiseva keskivoimakas 4/6 sivuääni, voimakkaimmin kuuluu vasemmalla mitraaliläpän kohdalla. Ultraäänitutkimuksessa todetaan normaalit sydämen osastojen suhteet, ei tilavuskuormitusta tai hypertrofiaa. Vasemmassa eteis-kammioläpässä jyrkästi vasemman eteisen vapaata seinämää kohti suuntautuva lievä-kohtalainen läppävuoto, läpän rakenne ja asento vaikuttavat normaaleilta.

Myös toisessa eteiskammioläpässä ja keuhkovaltimoläpässä kohtalainen vuoto. Eli läpät vuotaa, mutta eivät ole vielä aiheuttaneet sydämeen muita muutoksia. Nyt sitten seuraillaan Onnin kuntoa ja erityisesti tarkkaillaan säännöllisesti hengitystiheyttä. Syyspuolella käytän Onnin luultavasti uudelleen ultrattavana, jotta saa jotain osviittaa vaivan etenemisestä.

Talvi ja kevät pähkinänkuoressa

Talvi ja kevät hurahtivat hetkessä. Talvella ohjelmistossa oli erityisesti lauman kanssa ulkoilua ilman pelkoa punkeista, käärmeistä tai hyttysistä. Saareenkin satoi sentään sen verran lunta, että pari kertaa päästiin metsäsuksillakin hiihtelemään.

Koirien lempparipuuhaa tais lenkkeilyn ohella, olla myös makkaran paisto. Enemmänkin olisi voinut käydä pidemmillä retkillä ihan kotimaastoissa, mutta pitänee petrata sillä saralla jatkossa.

Muska on ollut lyhyemmillä lenkeillä mukana, mutta suurimman osan aikaa eläkkeellä oleva ajopeli viettää säkkituolissa. Säkkituolin kanssa kävi alkuvuodesta myös pieni vahinko, kun valeraskauden kourissa Muska petasi petia hieman kovemmin ottein ja säkkäri oksensi styroksipallot pitkin lattioita. Onneksi Janne sai syntymäpäivälahjaksi uuden, joka sitten suosiolla luovutettiin koirien köllöttelykäyttöön.

Hiihtolomalla käytiin Pohjoisessa mökkeilemässä. Koirat pääsivät tutkimaan ilmeisesti sopuleiden jälkiä, joita oli paikoittain hyvinkin runsaasti. Pilkkisaaliin vartioiminen oli myös niin tärkeä tehtävä, että ainoastaan Onnilla ja Intolla oli vaadittavaa kärsivällisyyttä ja erityisesti mielenkiintoa moiseen hommaan.

 

Koko talven ajan reenattiin aika säästeliäästi ja lähinnä perusasioita. Markkeerauksissa Into on välillä ollut ihan ulalla ja ajoittain taas markkeeraa tosi hienosti. No jospa ikä ja kokemus pikkuhiljaa rupeaisi näkymään mustan hunsvotin työskentelyssä, paitsi etä sitä kokemusta pitäisi varmaan ensin hankkia jostakin. Paljon ollaan yritetty jankata myös linjaa hieman erilaisilla variaatioilla (mm. häiriöheitoilla) ja erilaisissa maastoissa.

Välillä on tehty myös remmilenkkejä jopa kotimaastoissa. Onpahan linnunpojat ja muutkin rääpäleet säilyneet turvassa tältä 'pelastus'partiolta. Into on myös harjoitellut pyöräilyä tai tarkemmin sanottuna pyöräilevän emännän seurana hölkkäämistä. Hienosti osaa jo pysyä lähellä ilman erillistä käskyttämistä (jos aivan alkulenkkiä ei oteta huomioon).

Koulun retkeilykerhoonkin Into pääsi osallistumaan. Luonnolllisesti se polleana esitteli oppilaille omia nuotiollaistumis-, daminnoutamis- ja makkaransyömisikykyjään. Ajoittain paranneltiin myös ankaraa flunssaa luonnon helmassa nuotiota vahtien.