No niin, nyt on sitten vihdoin lopetettu laakereilla makailu ja totaalinen lorvailu. Tällä viikolla ollaan päästy Onnin kans peräti kahdesti porukkareeneihin. Reenejä olisi tarkoitus jatkaa näin alkuun sopivan harvakseltaa, jotta jää aikaa välillä laiskotteluunkin.
Keskiviikon reenit oli enimmäkseen linja ja ohjauspainotteiset. Onni toimi varsin kivasti vaikka pari kertaa töitä pitikin tehdä karvat pystyssä. Vauhti pysyi kuitenkin yllä ja suunnat yms. oli hyvässä muistissa, joten reenin jälkeen jäi todella hyvä mieli.
Tänään harjoiteltiinkin sitten markkeerauksia ja aluksi ilmassa oli lieviä katastrofin merkkejä. Oltiin ensin Onnin kans heittovuorossa mäen takana ja kun sitten päästiin mäen toiselle puolelle suoritusvuoroon, kurvasi Onni tietenkin mutkan mäen takakautta. Ei siinä mutkassa varsinaisesti mitään, mutta mäen takana olikin koira heittäjän vieressä. Onni oli ilmeisesti hieman säikähtänytkin, kun oli pitänyt oikein murahtaa ja sen jälkeen damin hakeminen sekä palautus piti hoitaa kävellen. En tehnyt asiasta suurempaa numeroa, mutta ilmaisin kuitenkin jäykistelevälle Onnille, etten pitänyt moisesta esityksestä.
Tässä kohtaa pitkän tauon suoma kehitys astui kehiin ja sekä koira, että ohjaaja pääsi tilanteesta yli yllättävän nopeasti. Onni paransi suoritustaan koko ajan loppua kohti ja viimeisen keskipitkän ykkösmarkkeerauksen Onni palautti todella reipasta vauhtia ja oli tohkeissaan juosta päälle damin kanssa. Moinen Onnille epätyypillinen käytös, varsinkin porukkareeneissä, sai toki emännän hykertelemään hyvillään :) Täydellinen päätös reeneille!
Tauosta on todellakin ollut hyötyä. Ainakin emännän pääkoppa on kehittynyt huimasti ja asioita ei tarvi ottaa ihan niin valtavalla vakavuudella. Onni on toivottovasti myös mielissään ohjaajassaan tapahtuneessa kehityksessä ;)
