Viikon 4 touhuja

Tämän viikon tiistaina harjoiteltiin taas koirien kans yhtäaikaa. Onnin kannalta keskityttiin taas rauhassa istumiseen, kun Muska nouti damia. Onnikin sai kyllä noutaa lopuksi, kun istui kiltisti. Hairjoiteltiin viikolla myös pariin otteeseen lyhyesti sivulla kulkemista. Reenaamista ei olla kuitenkaan otettu turhan vakavasti, eli enimmäkseen koirat ovat saaneet maata sohvalla ja riekkua pihalla keskenään.

Perjantaina Janne tuli työreissulta kotiin, joten harjoiteltiin Onnin kans hieman pidempiä markkeerauksia pihalla, kun Janne oli heittäjänä. Kahdestaan kun harjoitellaan Onnin kans, niin heitot jää turhan lyhyiksi, koska minun pitää ne itse heittää.

Tänään käytiin pellolla harjoittelemassa linjoja. Meillä on Onnin kans pellolla tosi hyvä muistipaikka, kun keskellä peltoa on sähköpylväs. Jätettiin damit pylvään juurelle ja kierrettiin pylvään ympärillä sopivalla säteellä. Kierroksen aikana välillä pysähdyttiin ja lähetin Onnin linjaan pylväälle noutamaan damin. Pisimmillään etäisyyttä pylväälle oli n. 70 m. Vastaavia harjoituksia on tehty muutaman kerran aiemminkin.

Ensimmäinen linja meni mainiosti, mutta toisesta linjasta tuli hieman kaareva, kun Onni otti häiriötä viereisestä metsästä (jäi kait juostessaan tuijottelemaan metsään päin :)). Loput pari linjaa meni kuitenkin mielestäni mallikelpoisesti ja lopetettiin harjoitus, kun hangessa juokseminen on kuitenkin aika raskasta. Onni kyllä vaikutti siltä, että olis vielä juossut ihan mielissään.

Viikon 3 harrastuksia

Viime viikolla piteli sen verta kovia pakkasia, että pitkät metsälenkit tehtiin huomattavasti lyhennettyinä versioina. Jotain pientä kuitenkin hommattiin Onnin kans pihalla, ihan vaan mielen virkistykseksi. Muutamaan otteeseen harjoiteltiin sivulla seuraamista noutajataluttimessa. Hieman haastetta harjoitukseen toi se, että pihalla ei taida olla paikkaa, mistä ei löytyisi edes yhtä jäniksen papanaa. Kaikenkaikkiaan homma sujui kuitenkin ihan mallikkaasti.

Muutaman kerran otin Muskankin ulos ja harjoiteltiin malttia tai oikeastaan Onni harjoitteli rauhassa istumista ja Muska noutamista. Harjoituksessa palkintona oli nameja, koska Muska ei toimi ilman niitä (sallittakoon se ajokoiralle). Muska siis sai namin palkaksi damin noutamisesta ja Onni sai namin palkaksi siitä, että istui sillä välin kiltisti aloillaan. Onnikin sai pari kertaa hakea damin, koska istui niin kiltisti.

Viikonloppuna harjoiteltiin taas hankeen piilotettujen damien hakemista. Lauantaina keli oli aika haastava, koska pakkasta oli kohtuullisesti ja ilmankosteus oli alhainen. Damit ei juurikaan haissut hangesta vaikka päällä oli vain ohuesti lunta (estäen damien näkemisen). Onni kyllä löysi kaikenkaikkiaan muutaman damin, vaikka joutuikin tekemään melko kovasti töitä. Valitettavasti hakuhommat keskeytyi välillä, kun Janne tuli verstaalta pihalle ja Onnin pasmat meni vähän sekaisin (unohti mitä oli tekemässä). Uudella yrittämällä kahden löytyneen damin jälkeen lopetettiin. Oli kyllä hauska nähdä, kun Onni tovin etsittyään lopulta paikallisti damin hajun, alkoi häntä vemputtaa ihan mahdottomasti ja korvat meni ihan rullalle. Sunnuntaina toistettiin sama harjoitus ja Onni löysi dameja kuin liukuhihnalta. Saatiin myös videokuvattua harjoitus, joten saa sitten ihmetellä itsekin, että miltä se oma yhteistyö koiran kanssa näyttää ulospäin.

Murphyn laki murrosikäisten koirien omistajille

1§
Mikäli aiemmin sisäsiisti koira tekee yllättäen tarpeensa sisälle, tapahtuu se juuri silloin, kun olet kehumassa koiraasi sisäsiistiksi.

Murphy on se pieni mies, joka istuu olallasi ja pitää huolen siitä, ettei elämästä tule liian yksitoikkoista.

Tänään oli puhetta Onnin leikkikaverista Kerttu-Bretonista, jolla on vielä silloin tällöin taipumusta pissa-juoma -rumbaan (ensin juodaan, sitten käydään eteisessä pissalla ja taas mennään juomaan). Keskustelun lomassa tuli todettua, että onneksi Onni ei enää käy eteisessä tarpeillansa. Ja juuri noiden sanojen pullahtaessa ulos suusta, alkoi eteisestä kuulua lorinaa. Sain Onnin verekseltään kiinni, koipi ylhäällä ja edelleen rakkoa tyhjentämässä. Siinä tuli Onnipojalle perslähdöt ovesta ulos muutaman murahduksen saattelemana.

Onneksi Onni on vielä niin harjaantumaton tässä koiven nostamisessa, että pissä lensi kaaressa keskelle lattiaa eikä pitkin seiniä. Ja sattumalta minä olin aivan eteisen välittömässä läheisyydessä.

Mitä tästä siis opimme?
-Älä koskaan kehu koiraasi sisäsiistiksi, jos ei koira ole ulkona juuri silloin.

Nenänkäyttöä vai jotain ihan muuta

Vajaa viikko sitten heittelin Onnille damia pihalla ja yritin keskittyä siihen, että Onni todella katsoo tarkasti, minne dami putoaa. Pari kertaa dami lensi hangen puolelle eikä kolatulle alueelle. Onni on toki ihan menestyksekkäästi hakenut dameja myös hangesta, mutta jostain syystä tässä kyseisessä harjoituksessa, kun damia ei heti näkynyt putoamispaikalla, Onni laajensi markkeerauksen hauksi ja aika laajaksi sellaiseksi. Selvästikään maltti ei riittänyt siihen, että olis laittanut nokan maahan ja etsinyt damin, jonka päällä melkein seisoi jo kerran. Harjoitus lopetettiin kyllä onnistumseen, mutta hieman harjoituksen kulkuun pettyneenä totesin, että pitäisi varmaan kehittää vartavasten myös nenän käyttöä vastaavissa tilanteissa.

Toissapäivänä Onni löysi mainiosti damit hakuharjoituksessa, jossa olin tiputtanut noin kymmenen damia hankeen (syvyys n. 20 cm) noin 7 m* 7 m alalle. Hakualuueena ollut hanki oli kaiken lisäksi rajattu (rakennuksen seinä sekä kolattua aluetta ympärillä).

Tänään oli tarkoituksena toistaa sama harjoitus päivän valossa. Onni haki mallikkaasti kaikki damit, joista sai pienenkään näköhavainnon (n. 3 kpl). Tämän jälkeen totesi, että damit loppui, jäi tuijottamaan minua hetkeksi ja lähti sitten laukkomaan pitkin pihaa. Tässä vaiheessa pyysin koiran luokse ja lähetin sen uudelleen etsimään dameja. Onni juoksi hakualueen halki pariin kertaan, kun mitään ei näkynyt, koira otti ja häipyi hakualuuelta ja rupesi tyhjentämään rakkoa. Tässä vaiheessa hieman turhautuneena (hivenen myös hammasta purren) hain koiran kiinni ja vein sisälle. Aikalisän kuluessa yritin keksia taktiikan, jolla harjoitus saataisiin kunnialla loppuun.

Epätoivoisena ajattelin, että ei kai auta muu kuin kantaa koko damivarasto hakualueelle, että koira löytäis edes yhden damin nokkansa avulla tai edes kompastumalla siihen. Hain koiran uudelleen pihalle ja lähetin hakemaan dameja (hieman eri lähetyskulma kuin aiemmin). Onni löysi kaksi damia helposti (silmillänsä) ja tämän jälkeen koira näytti suunnittelevan etsintöjen laajentamista. Juuri kun Onni pienessä päässään pähkäili hakualueen olevan tyhjä, tuuli kuljetti sen isoon kärsään damin tuoksuja. Minä suorastaan näin lampun syttyvän blondin lurppakorvien väliin ja kiitin tuulen henkiä palveluksesta. Tämän jälkeen alkoi kuulua tuttu tuksutus ja häntä rupes pyörimään. Dameja löytyi hajun perusteella vielä kolme ja sitten minä lopetin leikin tyytyväisenä lopputulokseen.

Täytyy kyllä taas sanoa, että aika haastavaa on noutajan kouluttaminen näin aloittelijana, mutta sen takia kai se on myös niin kiehtovaa ja mielenkiintoista. Ja vaikka oppi ohjaajan päähän kulkeutuisikin kantapään kautta, niin onneksi tälle yksilölle on ajan saatossa kehittynyt jo melko suora ja nopea hermorata kantapäästä älynystyröille.

Potkupalloa ja pullonpyöritystä

Pakkanen on pysytellyt sitkeästi alle -25 asteen, joten ulkona ei ole tullut oltua ihan yhtä paljon, kuin normaalisti. Pakkaspäivän iloksi ja ajankuluksi pelattiin Muskan ja Onnin kans potkupalloa ja pullonpyöritystä. Muska on tässä pelissä jo aika mestari, mutta Onni vaatii vielä vähän harjoitusta. Pelin säännöt ovat hyvin yksinkertaiset:

1. Pelaaminen vaatii huomattavaa tassunäppäryyttä


2. Ei kannata haukata liian suurta palaa kerralla


3. Jos tunteet kuumenevat pelikentällä, piiloutuminen on sallittua


4. Pelin tiimellyksessä kannattaa myös tutustua vastustajan taktiikkaan ja tekniikkaan.



5. Ja muista, että nopeat syövät... hitaat eivät

Muskalle kettu koppeliajona 20.12.2009

Eilen käytiin illalla metsälenkillä ja jopa isäntä lähti mukaan. Käytiin Hyypänmäellä ja kierreltiin metsäteillä. Isäntä oli tohkeissaan, kun löydettiin ketun jäljet. Emäntä kyllä marmatti jotain tähdistä ja kuutamosta ja, että kuinka menee koko lenkki pilalle taskulampun valokeilan pomppiessa pitkin hankia. Emäntä rassukka ei taida oikein ymmärtää näistä kettuhommista mitään. Mitä kukaan mistään tähdistä välittää, kun voi haistella hangesta ketun polkuanturoiden jättämiä kitkerän huumaavia hajuja. Lenkin jälkeen lähdettiin vielä ajelemaan, josko niitä jälkiä löytyis muualtakin. Välillä piti vaihtaa kuskiakin, kun emäntä ajoi liian lujaa eikä me isännän kans ehditty yhtään seurata ikkunasta tien penkalla kulkevia jälkiä.

Tänä aamuna lähdettiin siis isännän kans kahdestaan metsälle ja jätettiin emäntä sen pullamössönoutajan kans nukkumaan. Täytyy kyllä sanoa, että päivä meni ihan putkeen. Tai no ainakin melkein. Löydettiin sopiva punaturkin jälki ja minä pääsin antamaan sille vähän haipakkaa. Esa toi Jehunkin urakoimaan. Juostiin Jehun kans kilpaa ketun perässä, minä kylläkin otin muutaman mutkan suoriksi ja olin välillä vähän edelläkin.

Isäntä väitti taas, että minulla taitaa olla kaukaisia vinttikoirasukulaisia, kun juoksutyyli on niin sulavaa ja matkaavoittavaa jopa amerikankettukoiraan verrattuna. No joka tapauksessa isäntä yritti jossain vaiheessa ampua sitä kettua, mutta ei saanut kokonaan hengettömäksi. Senkin tumpelo räpläs taas jotain typerää radiopuhelinta just sillon kun ois pitäny ampua ja sössi koko tilanteen. Isännälle ei oo vieläkään menny kaaliin, että vain lännenmiehet osuu tähtäämättä.

Me kyllä löydettiin Jehun kans kettu kuusen alta kyyräämästä. Vielä varman lopun edessäkin se pannahinen kehtas haistatella meille ja päästeli ilmoille semmosia solvauksia ja herjauksia, että heikompia olis alkanu pyörryttään. Minulta meinas kyllä käämit palaa ja pauhasin minkä kurkusta lähti kymmenen sentin päässä ketunretaleen naamasta. Jehu ei malttanut pitää naamaansa turvaetäisyydellä, vaan tukki monta kertaa kuononsa suoraan ketun hampaiden väliin. Sitten se huusi ja veri lensi.

Lopulta kettu hermostui liiaan lähelle tulleista jahtimiehistä ja yritti päästä livohkaan. Se oli kyllä kardinaalimunaus ketun kannalta. Jehu nimittäin nappas sitä etulavasta kiinni ja minä perspuolesta. Täytyy kyllä sanoa, että ketun retuuttaminen tais tunnekuohuissa mennä vähän överiksi, mutta ketulle sentään tuli nopea loppu.

Esa haki Jehun pois ketulta ja saalis jäi minulle. En olis kyllä millään malttanut lopettaa ketun pehmentämistä, mutta Esa ja isantä lupas, että minä saan pitää sen. Nyt se rietas roikuu tuolla puukatoksessa ja voitte muuten olla varmoja, että sillä noutajanpällisköllä ei ole mitään asiaa viittä metriä lähemmäksi. Metsästäköön itse omat aarteena.

-Muska

Muskan tapaaminen arkkiviholllisen kanssa 30.8.2009

Tänä aamuna Janne vei minut ja Onnit häkkiin jo ennen kukon laulua vaikka oltais Onnin kans haluttu jäädä nukkumaan sohvalle. Päivä ei siis ilmeisestikään alkanut parhaalla mahdollisella tavalla.

Iltapäivällä, kun Reetta tuli mantereesta takaisin saareen, niin me päästiin vähän metsään kuntoilemaan. Olivat ilmeisesti tulleet päivän aikana omantunnontuskiin ja tajunneet, että meilläkin on Onnin kanssa oikeuksia.

Minä en kyllä aina käsitä, että mitä ne tuossa Onnissa näkee, kun eihän se osaa kunnolla edes juosta. Reppana yritti lähteä minun perään juoksemaan metsään ja sinnehän se jäi kuin nalli kalliolle. Säälittävää suorastaan. Puolen kymmentä kertaa se yritti lähteä peesaamaan, mutta luovutti sitten. Sinne se jäi emännän ja isännän helmoihin poukkoilemaan, pullamössö koira.

Parikymmentä minuuttia juostuani, tuli ojan penkalta sellaiset hajut nokkaan, että karvat nousi pystyyn. Siellä se punaturkkinen arkkivihollinen kehtasi maata mötköttää. Annoin sen kyllä kuulla kunniansa, olis vähän vanhoja kalavelkoja makseltavana. Nynneröllä tais tulla sellasesta sadattelusta kurat alle ja sitten se lähti pinkomaan. Typerys luuli, että minä jättäisin leikin siihen. Sen päivän kun näkis.

Siinä ketun ryökälettä takaa ajaessani muistin, että Janne tosiaan oli ottanut haulikonkin mukaan. Toivoin, että kettu suuntais kulkunsa Jannen passipaikan ohi. Niin ja kyllä se tosiaan sinne päin lähtikin, mutta sitten se hiivatin noutaja piti sellasta rytinääsiellä pusikossa, että kyllähän sen olis tajunnu päivän vanha rusakkokin kiertää.

Tein kyllä kovasti töitä kettua jallittaessani, räyhäsin ja pauhasin, niin että metsä raikui. Ja sitten ihan yks kaks se hävisi kuin maan nielemänä. Voi että rupes tympäseen.

-Muska

Muskan hirviä ja hirviöitä 29.8.2009

Tänään ne viimein haki kesäteloilta sen oranssin pannan, jossa on se keltainen mutikka ja antenni. Arvasin kyllä heti, että mistä on kysymys ja siitähän se riemu ratkesi. Yritin rauhoitella itseäni nojatuolissa nyyhkyttäen. Onnin tolvana tuli repimään minua korvista ja jaloista pois tuolista, luuli kai raukka, että minulla oli siinä kurja olla. Se on reppana vielä niin vihreä, ettei tajua näistä jahtihommista tuon taivaallista.

Keli ei kyllä ollut mikään paras ajohommiin. Vettä satoi koko ajan ja oli satanut koko aamuyön. Eihän ne jäniksetkään silloin juokse, makaavat vaan käpäliensä päällä. Saahan niitä silloin yrittää etsiä. Lopulta löysin tosi väkevän hajuisen jäljen ja innolla lähdin sen perään moukuttamaan. En ollu kyllä ennen semmosta jänistä nähny. Niin iso ja ruskea, pitkä alahuuli ja muutenkin vähän ääliön näköinen. Totesin, että enhän minä kyllä tuon näköisten kuvatusten perässä juokse ja läksin emännän ja isännän luo. Ne puhu jostakin hirvestä tai hirviöstä vai mikähän se nyt oli, ei se hirviö kyllä minusta ainakaan kovin pelottavalta näyttänyt. Emäntä oli kyllä sitä mieltä, että saisin pysytellä kaukana niistä isoista mollosilmistä.

-Muska

Muska sorsajahdin aloituksessa 2009

Tänään oli taas se päivä, syntymäpäivä, joulu, juhannus, vappu ja uusivuosi, kaikki yhdessä. Tai ainakin tätä mieltä isäntä on, jos joku siltä kysyy. Isäntä lähti jo ennen kukkonlaulua huitelemaan ja muukin porukka alkoi valua rytikköön hyvissä ajoin ennen puolta päivää. Minä makasin koko aamun jalka potkassa kopin portailla ja odottelin. Lopulta odotus palkittiin, kun emäntä marssi maastokamppeissa paikalle ja valjasti minut sorsastusreleisiin.

Kumma kyllä ehdittiin salmelle ja jopa passipaikalle ennen kuin sota alkoi. Mentiin viimeiseen pajupusikkoon emännän isälle linnunhakijoiksi, koska toisella porukalla oli jo kaksi tolleria kaverina. Ja sitten, kun koko saari hukkui paukkeeseen ja rytinään, minä muistinkin, kuinka hiivatin pitkäveteistä on vain istua ja odotella jotain tapahtuvaksi.

Kaiken kaikkeaan Risto sai kuusi lintua alas, mutta me ei Reetan kans löydetty kuin kolme. Tai minä kyllä olisin löytänyt, mutta Reetalla alko puntti tutiseen, kun ois pitänyt lähtä niin kauas kolme metrisen rytikön keskelle. Sitä ei ihan heti arvaiskaan, kuinka raskasta on seurata tarkasti linnun hajua, tarpoa tiheässä kaislikossa ja kaiken lisäksi vielä kiskoa emäntää perässä, kun se kompastelee ja juuttuu ryteikköön. Tänä vuonna minun pitikin jo ottaa edellä rääpättävä haavakko suuhun, kun hidasliikkeinen emäntä ei olis mutten ikinä saanut sitä kiinni. Siitä minä kyllä sainkin hirveästi kehuja ja ylistystä päivän mittaan.

Minä, emäntä ja sorsat

Iltäpäiväsiestan jälkeen lähdettiin iltalennolle samaiseen paikkaan. Mentiin sinne liian aikaisin, kun minä olin pitkästyä kuoliaaksi. Emäntäkin oli jo hikeentyä, kun minä valitin sille, että ei ne linnut vielä lennä. Noutajaporukka luovutti jo ennen kuin iltalento edes kunnolla alkoi. Ne tais olla vähän pettyneitä päivän tulokseen, kun melkein koko saalis jäi hukkaan kahdesta noutajasta huolimatta.

Kun sorsat sitten alkoivat lentää, niin Risto sai heti kaksi haapanaa alas, joista toinen tippu kauemmas rytikköön eli minä kävin sen etsimässä emännän kans. Samalla Janne ja Akikin tulivat iltalennolle ja arvasin, että tulis minullekin työntäyteinen ilta, kun kolme pyssymiestä kykkii passissa. Loppujen lopuksi lintuja tuli alas kymmenen, joista kahdeksan oli sen verta hankalissa paikoissa, että vain minä osasin ne etsiä. Hukkaprosentti illan saaliille oli pyöreä nolla ja minä sain taas kovasti glooriaa. Tämä sorsastus kyllä hivelee itsetuntoa melkoisesti, kun kaikki kuorossa ylistävät minua ja minun pitkää nenää. Pakko kyllä heittää tähän loppuun että, kun noutajat hyytyy, niin yksi pieni venakko vaan jatkaa porskuttamista.

-Muska

Muskan turkinvaihtoturinoita 16.8.2009

No nyt se viimein tajusi. Minä olen jo monta viikkoa yrittänyt vaihtaa karvaa ja parhaani mukaan myös pyrkinyt emäntää saamaan avuksi. Vaikka aina tilaisuuden tullen olen kuorruttanut sen housut karvoilla, niin ei se ole ottanut onkeensa. Talvella muka osti sellaisen furminaattorin, mutta näyttää olevan emännällä kanan muisti, kun ei ole kaivanut sitä kaapista esille vasta kuin nyt. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Minä luulen, että emännälle on tullut vähän huono omatunto, kun se on niin paljon hommannut sen Onninkin kans. Tänään se sitten visiin yritti paikkailla aiheuttamaansa mielipahaa, kun se kävi minun kans lenkillä ja veti pellolle jälkeä kuolleella tavilla ja puunas mun turkkia ja sain myös kuivattuja maksanpaloja ihan typerän yksinkertaisista tempuista. Niin ja se jälki oli muuten ihan lastentarha kamaa, ei minkään laista haastetta minulle.

Kohtahan se tosiaan alkaa se ankkajahtikin ja minun pitää varmaan mennä nuita raukkoja vähän jelppimään. Ne onnettomat aina hukkaa linnut sinne kaislikkoon ja ilman minun apua syötäis varmaan pelkkiä pottuja.

-Muska

Muskan uimajuttuja ja tunneliprojektin suunnittelua 12.8.2009

Tänään on ollut tosi kuuma päivä, joten olen suosiolla jättänyt kaivuuhommatkin tältä päivältä. Aamulla suunnittelin makoilevani koko päivän auringossa tai tarpeen vaatiessa kopin takana varjossa, mutta melkein heti kun pääsin kopista ulos, niin suunnitelmat menikin ihan häneksi. Reetta toi Onnin minulle hoitoon, joten se siitä laiskottelusta. Onni on riekkunut sielunsa kyllyydestä ja yrittänyt saada minua leikkimään. En voi käsittää, miten se jaksaa ja näköjään se ei voi käsittää, että minä en jaksa. Onneksi Onni on tässä päivän mittaan pitänyt pari patterinlataustaukoa, joten minäkin olen saanut sillä välin rauhassa ottaa arskaa, ilman että joku on koko ajan kurkussa kiinni.

Saman päivän iltana...

Minä olin jo suunnitellut haukkuvani Reetalle suorat sanat, että ei tarvi tuoda näin kuumana päivänä mitään keskenkasvuisia kersoja minun riesaksi. Mutta onneksi päivän kärsimykset hyvitettiin, kun päästiin koko konkkaronkka uimaan Itänenälle. Jopa minäkin kävin ihan oikeasti uimassa ja tiirailin siinä samalla lokkeja ja hanhia. Pahus vaan, kun nuo tollot piti niin kovaa meteliä, että hanhetkin karkas ihan mun pitkän nenän alta. Tai no olinhan minä vielä Reetalla narun nokassa, joten ehkä siitä lintujahdista ei olis kuitenkaan tullut mitään. Janne kyllä sano, että ei niitä saa metsästää vasta kun kaheskymmenes päivä. Pah, sanon minä. Eihän kukaan olis huomannu mitään, jos minä olisin yhden räähkän kietassu huuleen.

Jos huomenna on vähän vilposampi päivä, niin aattelin jatkaa tuota tunneliprojektia, kun Reetta ei näköjään muistanut täyttää sitä tänään.

-Muska

Mökkeilemässä 1.6.2009

Kesäkuun ensimmäisenä päivänä keksittiin koirien kans, että voitais lähteä vähän mökkeilemään. Ryhdyttiin tuumasta toimeen, emäntä pakkas auton ja koiruudet vahti silmä tarkkana, että kummallekin tulee riittävä määrä myös nappuloita mukaan.

Matkalla Muska oli tyypilliseen tapaansa vänkärinpenkin takana lattialla, joten Onni valtasi koko takapenkin. Ihmeen kiltisti Onni-poika jaksoi matkustaa, vaikka ei olla vielä kovin paljoa autoiltu. Mökillä olikin innokkaat isovanhemmat vastaanottamassa, Muska olikin jo vanha tuttu ja Onni otti hyvin onnimaisen mutkattomasti myös nämä kaksijalkaiset kaverikseen.

Käytiin Onnin ja muskan kanssa lyhyillä lenkeillä metsässä ja sorateillä, niin ja Onni pääsi ensimmäistä kertaa tutustumaan mereen. Hetken aikaa poika katseli ihmeissään ulapalle päin ja sitten se jo tekikin lähempää tuttavuutta rannalle syntyneiden vaahtokokkareiden kanssa. Pikku monnikka uskalsi kastella myös tassunsa vaikka vesi olikin vielä melko kylmää, Muskaa tosin moinen kylmyys ei hetkauttanut. Emäntä pisti vielä paremmaksi ja kävi ottamassa talviturkin pois.



Illalla Muska sai ihmeellisen noutovimman ja retuutti kelluvaa vinkulelua pitkin pihaa ja käteen luovutus oli joka kerta hyvin kouluhevosmainen. Onni otti mallia ja toi nahkahansikasta, mutta toivottavasti Onni ei kuitenkaan opi Muskalta tuota kaula kaarella etutassujen ojentelua. Voisi myöhemmin tulla mahdollisissa kokeissa sanomista moisesta keekoilusta.

-Reetta, Muska ja Onni

Ketunhiihtoa 14.2.2009

Edellisen päivän hiihtoreissusta innostuneena saatiin Muskan kans ylipuhuttua Janne meidän mukaan ulkoilemaan. Janne siis palasi jälkienhakureissulta ja otti meidät kyytiin. Metsässä Muska päästettiin heti autolta irti ja se hävisikin omille teilleen. Me puolestaan lähdimme Jannen kans hiihtämään suolle päin eikä aikaakaan, kun yhytimme ketun jäljet. Aikamme ketun jälkien perässä hiihdettyämme löytyi myös tuoreet jäljet.

Hetken miettimistauon jälkeen päätettiin hakea Muska kettutyömaalle. Pahaa aavistamaton emäntä ei vielä tässä vaiheessa aavistanut, että edessä olisi pitkä päivä. Muska saatiin kyllä kohtuudella kiinni ja vietiin ketun jäljelle. Aurinko kimalsi puhtaan valkeilla hangilla ja oli upeaa hiihdellä jälkien perässä, kun Muska seurasi niitä koko ajan näköyhteyden päässä.

Suolta metsän reunaan päästyämme Muskan seuraaminen kävi vaikeammaksi. Ylipitkillä metsäsuksilla tiheässä pajukossa hiihtäminen ei ole mitään kovin suoraviivaista hommaa ja sitä manatessani jyrähti Muskan äänenantokoneisto päälle. Aluksi olimme toiveikkaina, että olisiko se saanut kettuajon käyntiin, mutta ilo oli ennenaikaista. Siinä Muskan ajoa kuunnellessa tuli kylmä ja ilmakin rupesi iltaa kohti pakastua niin, ettei hiki tullut puseroon enää ollenkaan. Päätettiin ottaa Muska kiinni, mutta päätöksen toteuttaminen osoittautui melko haastavaksi tehtäväksi.

Toisaalta ei voi kuin olla ylpeä siitä, kuinka hyvin Muska ajoi jänistä vaikka kulku oli upottavan hangen vuoksi hyvinkin raskasta. Siinä vaiheessa, kun Muska oli livahtanut jäniksen perässä aivan Jannen nenän edestä ja minä onneton jäin suksineni ojan pohjalle, iski melkoinen turhautuminen päälle. Kun Janne oli hiihtänyt nauraen ohi jyrähti myös emännän äänenantokneisto käyntiin. Muska ei moisesta mielenilmauksesta ollut mokisiskaan, mutta luultavasti kaikki muut metsässä liikkujat painuivat korvat punaisina koloihinsa.

Kun koira lopulta antoi kiinni oltiin jo kaukana autosta ja pimeän tulokin oli ihan nurkan takana. Päätettiin soittaa Päivi apuun. Kaiken kaikkiaan päivästä jäi kuitenkin ihan hyvä mieli ja varmaan erityisesti Muskalle.

-Reetta ja Muska