Vajaa viikko sitten heittelin Onnille damia pihalla ja yritin keskittyä siihen, että Onni todella katsoo tarkasti, minne dami putoaa. Pari kertaa dami lensi hangen puolelle eikä kolatulle alueelle. Onni on toki ihan menestyksekkäästi hakenut dameja myös hangesta, mutta jostain syystä tässä kyseisessä harjoituksessa, kun damia ei heti näkynyt putoamispaikalla, Onni laajensi markkeerauksen hauksi ja aika laajaksi sellaiseksi. Selvästikään maltti ei riittänyt siihen, että olis laittanut nokan maahan ja etsinyt damin, jonka päällä melkein seisoi jo kerran. Harjoitus lopetettiin kyllä onnistumseen, mutta hieman harjoituksen kulkuun pettyneenä totesin, että pitäisi varmaan kehittää vartavasten myös nenän käyttöä vastaavissa tilanteissa.
Toissapäivänä Onni löysi mainiosti damit hakuharjoituksessa, jossa olin tiputtanut noin kymmenen damia hankeen (syvyys n. 20 cm) noin 7 m* 7 m alalle. Hakualuueena ollut hanki oli kaiken lisäksi rajattu (rakennuksen seinä sekä kolattua aluetta ympärillä).
Tänään oli tarkoituksena toistaa sama harjoitus päivän valossa. Onni haki mallikkaasti kaikki damit, joista sai pienenkään näköhavainnon (n. 3 kpl). Tämän jälkeen totesi, että damit loppui, jäi tuijottamaan minua hetkeksi ja lähti sitten laukkomaan pitkin pihaa. Tässä vaiheessa pyysin koiran luokse ja lähetin sen uudelleen etsimään dameja. Onni juoksi hakualueen halki pariin kertaan, kun mitään ei näkynyt, koira otti ja häipyi hakualuuelta ja rupesi tyhjentämään rakkoa. Tässä vaiheessa hieman turhautuneena (hivenen myös hammasta purren) hain koiran kiinni ja vein sisälle. Aikalisän kuluessa yritin keksia taktiikan, jolla harjoitus saataisiin kunnialla loppuun.
Epätoivoisena ajattelin, että ei kai auta muu kuin kantaa koko damivarasto hakualueelle, että koira löytäis edes yhden damin nokkansa avulla tai edes kompastumalla siihen. Hain koiran uudelleen pihalle ja lähetin hakemaan dameja (hieman eri lähetyskulma kuin aiemmin). Onni löysi kaksi damia helposti (silmillänsä) ja tämän jälkeen koira näytti suunnittelevan etsintöjen laajentamista. Juuri kun Onni pienessä päässään pähkäili hakualueen olevan tyhjä, tuuli kuljetti sen isoon kärsään damin tuoksuja. Minä suorastaan näin lampun syttyvän blondin lurppakorvien väliin ja kiitin tuulen henkiä palveluksesta. Tämän jälkeen alkoi kuulua tuttu tuksutus ja häntä rupes pyörimään. Dameja löytyi hajun perusteella vielä kolme ja sitten minä lopetin leikin tyytyväisenä lopputulokseen.
Täytyy kyllä taas sanoa, että aika haastavaa on noutajan kouluttaminen näin aloittelijana, mutta sen takia kai se on myös niin kiehtovaa ja mielenkiintoista. Ja vaikka oppi ohjaajan päähän kulkeutuisikin kantapään kautta, niin onneksi tälle yksilölle on ajan saatossa kehittynyt jo melko suora ja nopea hermorata kantapäästä älynystyröille.
Toissapäivänä Onni löysi mainiosti damit hakuharjoituksessa, jossa olin tiputtanut noin kymmenen damia hankeen (syvyys n. 20 cm) noin 7 m* 7 m alalle. Hakualuueena ollut hanki oli kaiken lisäksi rajattu (rakennuksen seinä sekä kolattua aluetta ympärillä).
Tänään oli tarkoituksena toistaa sama harjoitus päivän valossa. Onni haki mallikkaasti kaikki damit, joista sai pienenkään näköhavainnon (n. 3 kpl). Tämän jälkeen totesi, että damit loppui, jäi tuijottamaan minua hetkeksi ja lähti sitten laukkomaan pitkin pihaa. Tässä vaiheessa pyysin koiran luokse ja lähetin sen uudelleen etsimään dameja. Onni juoksi hakualueen halki pariin kertaan, kun mitään ei näkynyt, koira otti ja häipyi hakualuuelta ja rupesi tyhjentämään rakkoa. Tässä vaiheessa hieman turhautuneena (hivenen myös hammasta purren) hain koiran kiinni ja vein sisälle. Aikalisän kuluessa yritin keksia taktiikan, jolla harjoitus saataisiin kunnialla loppuun.
Epätoivoisena ajattelin, että ei kai auta muu kuin kantaa koko damivarasto hakualueelle, että koira löytäis edes yhden damin nokkansa avulla tai edes kompastumalla siihen. Hain koiran uudelleen pihalle ja lähetin hakemaan dameja (hieman eri lähetyskulma kuin aiemmin). Onni löysi kaksi damia helposti (silmillänsä) ja tämän jälkeen koira näytti suunnittelevan etsintöjen laajentamista. Juuri kun Onni pienessä päässään pähkäili hakualueen olevan tyhjä, tuuli kuljetti sen isoon kärsään damin tuoksuja. Minä suorastaan näin lampun syttyvän blondin lurppakorvien väliin ja kiitin tuulen henkiä palveluksesta. Tämän jälkeen alkoi kuulua tuttu tuksutus ja häntä rupes pyörimään. Dameja löytyi hajun perusteella vielä kolme ja sitten minä lopetin leikin tyytyväisenä lopputulokseen.
Täytyy kyllä taas sanoa, että aika haastavaa on noutajan kouluttaminen näin aloittelijana, mutta sen takia kai se on myös niin kiehtovaa ja mielenkiintoista. Ja vaikka oppi ohjaajan päähän kulkeutuisikin kantapään kautta, niin onneksi tälle yksilölle on ajan saatossa kehittynyt jo melko suora ja nopea hermorata kantapäästä älynystyröille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti