Kesäloman viimeiset viikot meni aivan siivillä, mutta toisaalta on ihana palata kesälömareissun tunnelmiin näin syksymmällä ja valitettavasti myös syksyn ensimmäisen lentsun kourissa.
Reissuun lähdettiin tapamme mukaan auto aivan ääriään myöten täynnä ja vain pari ensimmäistä päivää suunniteltuna. Jälleen mentiin mökille ensimmäiseksi yöksi tavoitteena lähinnä päästä napapiirin pohjoispuolelle, mistä on helpompi jatkaa, minne nokka näyttää.
Laiskan aamun jälkeen lähdettiin kohti Pallasta, mistä oli varattu majoitus kahdelle seuraavalle yölle. Ja tämän pidemmälle ei sitten etukäteen oltukaan mietitty mitään valmiiksi. Vaikka hotellihuoneessa oli aistittavissa erittäin vahva 'retrohenki' oli ylivertaisena kompensaationa upeat maisemat ja lämmin vastaanotto. No, kutsusta huolimatta Into ja Onni evät päässet baariin, ei tosin kysytty olisiko siellä ollut maksanmakuista voimajuomaa karvakavereille.
Illan lämmössä ja auringonpaisteessa lähdettiin reippailemaan koirien kanssa lämmittelyreissulle. Tallustettiin Palkaskeronkierros n. 7 km, jossa meidän makuun oli vain kohtuullisesti nousua ja laskua, vaikka hien toki saikin pintaan. Kivirakkaakin oli, tai olisi ollut enemmänkin, jos muu retkue olisi kiltisti seurannut allekirjoittanutta harhareitille halki järeimmän lohkareikon. Tulipahan kuitenkin heti testattua, että myös Into osaa kulkea erittäin hankalassa kivikossa hyvin sievästi varoen.
Seuraavana päivänä aamupalan jälkeen pakattiin kevyet eväät reppuun ja suunnattiin kohti Mäntyrovan majaa. Reitin alku kulki hieman alaspäin viettäen todella kauniissa metsämaastossa, kunnes saavuttiin melko laajalle kivikkoiselle alueelle. Lohkareviidakon lomasta löytyi aivan upeita kirkasvetisiä lampia, jotka jatkuivat sokkelona uoma toisensa perään. Lähes helteisessä kelissä koirat tietysti ottivat ilon irti viilennyksestä.
Reitin mahtavimmat maisemat tulivat vastaan useampi kilometri Mäntyrovan majan jälkeen. Pitkospuut kulkivat laajan suoalueen toista reunaa, jolloin suon yli avautui upeasti näkymä tunturihuippuja kohti. Myös hillamättäät vetivät välillä puoleensa, joten näkymiä ehti ihailla aivan rauhassa. Patikointikierrokselle tuli matkaa n. 14 km, mistä hyvän tankkauksen jälkeen jäi vielä paukkuja varastoonkin.
Eli muutaman huilitauon jälkeen saatin idea, että pakataan trangia ja evästarpeet mukaan ja lähdetään Taivaskeron huipulle iltapalalle. Ja niinhän me tehtiin kellon ollessa melkein kahdeksan illalla. Valittiin kiertosuunnaksi (ainakin sen illan muista kulkijoista poiketen) todennäköisesti se hikisempi. Eli pitkä jyrkkä nousu heti hotellilta Laukukeron kautta Taivaskerolle. Matkalla jo todettiin, että reittivalinta oli järkevin, koska koirien kanssa oli helpompi ja erityisesti turvallisempi mennä jyrkkä osuus ylöspäin, kuin alaspäin.
Iltapalaa tai mitään muutakaan en ole niin puhuttelevissa maisemissa koskaan syönyt ja kun kivien seasta löytyi koirillekin pienet sammalpaikat pötköttelyyn, niin eipä sieltä huipulta ollut kiire minnekään. Hotellille paluu kulki pitkin Hetta-Pallasreittiä ja oli loivaa tasaista laskettelua koko matka.
Seuraavat kaksi päivää olikin melkoista autossa istumista. Kilpisjärven kautta Norjaan, ja Lyngenvuonon reunaa itään päin. Janne sai jo Suomen puolella kuningasidean, että kokeillaan Norjan puolelta Haltille. Urheasti lähdettiin pienen vuonon pohjukasta nousemaan Haltia päin. Matkalla asfalttitie muuttui pian pieneksi soratieksi, joka ajoittain nousi mutka toisensa perään lähes pystyjyrkästi ylöspäin. Syvä rotko ylitettiin pitkin rautasiltaa, jonka katteena oli lankkuja jne. Jossain tällä välillä vänkärin usko loppui kokonaan ja eteenpäin meno oli silkkaa horroria. Vanha auto yritti hyytyä jokaiseen jyrkempään kohtaan ja tien reunassa oli paikoitellen varjon puolella myös lunta. Niinpä kuskikin tuli siihen tulokseen, että parempi luovuttaa. Pysähdyttiin siis tekemään evästä ja keräämään rohkeutta palata samaista soratietä takaisin vuonon rantaan.
Matkalla kohti Altaa vietettiin yö teltassa ja heti aamulla jatkettiin Altan ja Kautokeinon kautta takaisin Suomeen. Suomen puolellakin käytiin yksi yö telttailemassa jossain Kalmankaltiolla päin. Hienoja järviä ja lähes loputtomasti maastoa, johon telttansa pystyttää.
Viimeinen etappi oli Ylläs, jossa yövyttiin hotellissa. Ja jälleen myös koirat toivotettiin ilahduttavasti tervetulleeksi. Iltalenkillä kierrettiin pikkunäppärä kierros Ylläksen maisemissa, 6 km.
Aamulla auton nokka suunnattiinkin jo takaisin mökille, mutta pieni välipysähdys oli tiedossa ;) Koko reissun rankin rypistys tehtiin Aakenustunturilla. Yhteensä 22 km kävelyä ja noin kahdeksan tuntia lähes tauotonta kävelyä. Yksi kunnollinen pysähdys tehtiin ja silloinkin tehtiin vain nopeasti ruoka ja sai hetken käytettyä kenkiä pois jalasta. Keli oli hieno ja onneksi myös tunturiletkan päältä löytyi pieniä lammen tapaisia koirille virvokkeeksi, koska usean kilometrin taivallus pitkin kivirakkaa näytti olevan niillekin melko lämmintä hommaa. Reissusta selvittiin ja ehdittiin myös nauttia vaikka kauniiden maisemien ohella osa nautinnosta ehkä tulikin itsensä rääkkäämisestä.
Huippu reissu ja paljon tuli nähtyä sekä koettua. Säät suosivat meitä ja reissun ainoat ukkoset osuivat kohdalle juuri, kun oltiin autossa tai mökillä. Mutta kyllä me vielä joskus sinne Haltille mennään :) toivottavasti.
