Pääsiäinen

Nyt pääsiäisenä ollaan ulkoiltu paljon ja käyty lenkillä. Erityisen mukavaa ja varsinkin Inton kannalta kehittävää on ollut lenkkeillä porukalla. Viima emäntänsä kanssa on ollut oikeastaan joka päivä mukana. Eli Onnikin on saanut välillä juosta rauhassa, kun Into on hetkittäin keskittynyt Viiman perässä juoksemiseen. Into pääsi ensimmäistä kertaa haistelemaan ja maistelemaan rantahietikkoa ja taisipa se löytää itsestään myös sisäisen labradorinnoutajan. Mikä oliskaan parempi olotila, kuin turki märkänä ja yltä päältä hiekassa.

Onneksi Into ei sentään mereen mennyt uimaan, vaikka niin loivalla ja matalalla rannalla se olisikin ollut mahdotonta, mutta dyynien väliin jääneet erittäin matalat lampareet oli aivan huippujuttu. Kun Into lopulta äkkäsi veden ihanuuden oli meno melko villiä. Se juoksi hulluna ympäriinsä, haukkasi välillä vettä, roiski ja pärski ja yritti sitten pyydystää lentäviä vesipisaroita. Välillä painettiin pää uppeluksiin ja lähdettiin vaihdilla auraamaan veteen uraa. Täydellinen elämän ilo on suorastaan liikuttavaa ja onneksi myös hätkähdyttävän tarttuvaa :)

Varisjahtia

Onni pääsi tänään piiiitkästä aikaa jähtiin eli isojen poikien hommiin. Olihan se reppana ollut innoissaan, kun oli pakattu pyssyt sun muut matkaan. Sitten oli istuttu passissa ja pitkät kuolajojot roikkuen tuijotettu naurulokkeja. Onni oli lähes epätoivoisena katsonut välillä pyssymiehiin, että ettekö oikeasti veinaa ampua.

No onneksi peikalle oli ilmaantunut lopulta muitakin kuin kiellettyjä lokkeja ja Onnikin oli päässyt töihin. Kolmekin noutoa on paljon enemmän kuin ei yhtään :)

Pysähtymisjuttuja ja malttia

Flunssan nujertamana edellisestä tilannekatsauksesta on jo vierähtänyt jonkin aikaa. Tuholaisteema tosin jatkuu. Viimeksi tänä aamuna oli Into saanut käsiinsä partakoneen järsinyt sen käyttökelvottomaksi. Narulelulla piti leikkiä hieman vetoleikkejä, kun pari maitohammasta jääneen turhan sinnikkäästi paikoilleen, vaikka uudet hampaat olivat jo näkyvissä. Onneksi olivat kuitenkin niin löysässä, että pienen nujuamisen tuloksena molemmat saatiin irti.

Ollaan harjoiteltu Inton kanssa melko maltillisesti ja nyt aivan viimeaikoina ei olla tehty mitään noutamiseen liittyvää, kun hampaat ovat niin pahassa/kipeässä vaiheessa. Satunnaisesti ollaan harjoiteltu sivusuuntia makupalakippojen kanssa ja erityisesti istumista ja pysähtymistä ollaan harjoitelu pillikäskyllä. Kun Into näytti alkeellisesti käskyn omaksuneen, ollaan harvakseltaan otettu pysäytys tai pari, ulkoillessa ja ilman isompia häiriöitä. Välillä on mennyt päivä tai pari, ettei olla tehty muuta, kuin ulkoiltu ja oltu. Toki ollaan silloin tällöin tehty myös luoksetuloja, ettei unohtuisi tai jäisi pysähdyskäskyn varjoon. Hyvin näyttää pysyneen mielessä ja ahneella pikku possulla alkaa kieli lipoa jo metrien päässä, kun se pillin kuultuaan tykittelee kohti.

Sosiaalisia tilanteita on tullut vastaan ilahduttavalla tavalla. Viikko sitten harjoiteltiin myös anoppilassa viiden koiran laumaelämää kahden noutajan, venäjänajokoiran ja kahden bretonin voimin :)

Maltti on ollut myös iso teema oikeastaan kaikessa. Ulos mennessä ja sisään tullessa ovesta ei saa ryntäillä ilman lupaa, ruokakupilla odotetaan jo tosi hienosti ja kynnen leikkuukin sujui jo varsin mallikaasti.

Kadonneet korvatulpat (VAROITUS, seuraava kuvamateriaali saattaa järkyttää herkimpiä lukijoita :D)

Aiemmin jäi mainitsematta Inton makkari-attakin aikana kadonneet korvatulpat. Tänään kävelyllä arvoitus ratkesi. Tiistaina syödyt matolääkkeet taisivat olla erityis vahvaa tavaraa ;)

Aurinkoenergiaa... ylimäärin

Into imee itseensä energiaa ilmeisesti jo pelkästä auringon paisteestakin. Touhuaminen alkaa ainakin olla sitä luokkaa.

Eilen töistä kotiin tullessa mielen valtasi melkoinen romahdustunnelma. Makuuhuoneen ovi oli auki ja paljoa mielikuvitusta ei tarvittu päättelemään tuhojen laajuutta. Lattialta löytyi käsirasvaputeli kuorittuna ja reijitettynä. Pari muutakin rasvatuubia lojui hävityksen keskellä pureskeltuna lisäksi yksi silputtu ja tyhjäksi imeskelty huulirasva. Herätyskello, taskulamppu, pieni koristevati, torkkupeitto ja tyynyt oli pitkin lattioita. Sängystä löytyi hyvin niistettyjä ja revittyjä nenäliinoja, puruluu, pehmolelu ja muuta todistusaineistoa. Into oli siis pistänyt ranttaliksi, kun Muskakaan ei ole ollut sitä komentamassa.

Illalla käännetiin makuuhuoneen ovenkahva ylöslaisin ja valmistauduttiin muutenkin seuraavan päivän riehumisiin. Aamullakin Into sai lähes kaikki nappulansa aktivointilelusta ja oli selkeästi aktivoitunut erittäin hyvin. Musta paholainen jäi kyllä kiltisti Onnin kylkeen makaamaan, kun itse lähdin töihin. Ulkokuori kuitenkin petti ja pahasti.

Hieman myöhemmin Janne oli herännyt, kun herätyskello oli rämissyt villinä, vaikkei siihen oltu herätystä laitettukaan. Intohan se vain oli ollut huolissaan, että Janne myöhästyy töistä. Siinä se oli istunut sängyllä ja rämpyttänyt yöpöydällä olevaa vekkaria, minkä oli koivistaan yltänyt. Sängyllä ja lattialla oli jälleen ollut myös puoli pakettia valmiiksi niistettyjä nenäliinoja.

"Nuhanenää" on menneellä viikolla käyttety taas kaupungin pölyjä ihmettelemässä. Kummitytön luona on käyty kylässä ja juostu toisen samanlaisen (kylläkin ihmislapsen) kanssa rallia. Viikonloppuna naapuri kutsui ekstemporee Inton leikkimään. Siinä sitä sitten riekuttiin kohta kolme vuotiaan saksanseisojan kanssa. Into kyllä mietti todella kauan, että uskaltaakohan tuota mennä ollenkaan katsomaan.

Into on siis nimensä veroinen :) Helposti ladattavat akut on varustettu myös pitkällä käyttöajalla.