Ylikiimingin kokeen jälkeen reenattiin pari kertaa hakua ihan vain todetaksemme, että työintoa koiralta kyllä löytyy. Mutta siinä vaiheessa, kun otettiin reeneihin ohjaukset mukaan, niin hommat ei enää aivan loistavasti sujuneetkaan. Paikaltaan ohjauksia harjoitellessa, vasen oli toisinaan Onnin mielestä eteen ja eteen tarkoitti oikealle jne. Parin reenikerran mentyä pälliköimiseksi vihellettiin peli poikki ja aloitettiin ohjaukset ihan alusta.
Aluksi kaksi ihan selkeää ja vieläkin selvemmin motivoitua muistipaikkaa (vasen ja oikea), minkä jälkeen lisättiin kolmaskin muistipaikka. Pikkuhiljaa motivointi häivytettiin vähän vähemmän ilmeiseksi (damit vietiin eri reittejä pitkin muistipaikkoihin) ja myös maastoa muutettiin hieman haastavammaksi. Lopulta yksi kolmesta muistipaikasta muutettiin 'sokkopaikaksi'.
Esim.
Koiran näkemättä vietiin ojan reunaan pari damia (dameja ei viety ojan reunaa pitkin vaan eri reittiä, jolloin ei jäänyt edes hajujälkiä). Koiran kanssa vietiin myös ojan reunaan pari damia, mutta eri suunnalle. Tämän jälkeen paikaltaan ohjaus muistipaikalle (esim. vasen), minkä jälkeen paikaltaan ohjaus sokkopaikalle (esim. oikee). Kun nämä onnistu, ja ihmeen hyvin onnistuikin, otettiin kolmas suunta mukaan. Kolmas suunta saatettiin motivoida pitkähkönä markkeerauksena ojan toiselle puolelle, jonka koira haki, ja palautuksen aikana samaan paikkaan heittettiin pari damia 'muistiksi'. Tämän jälkeen uudelleen paikaltaan ohjaus esim. oikeelle ja lopulta ohjaus myös eteen ojan yli.
Kolme viikkoa harjoiteltiin ohjauksia pari kolme kertaa viikossa, minkä jälkeen omasta mielestä Onni toimi niin kuin ennenkin ja ehkä hieman paremminkin, joten jätettiin ohjaukset hyvillä mielin hautumaan jahtikauden ajaksi.