Loppukesästä ilmoittauduttiin Onnin kans useampaankin b-kokeeseen, mutta kahteen ensimmäiseen kokeeseen, mukaan lukien pm-kokeet, ei päästy. Ensimmäinen koe meni mönkään, kun Onni oli juossut kyyhkyjahdissa lasinsiruun. Juuri pm-koetta edeltävänä iltana Onnista tuli aivan yhtäkkiä lenkin jälkeen kolmijalkainen. Se ei kertakaikkiaan varannut painoa toiselle takajalalle lainkaan. Sisälläkin makasi jalka koholla ja koko koipi tärisi. Mitään haavoja tai kolhuja jalasta ei löytynyt, ainoastaan käpäläosassa lievää turvotusta. Annoin siis kipulääkkeen ja peruin kokeen. Onni toipui episodista todella nopeasti, kun seuraavana maanantaina ei jalassa ollut enää mitään. Allekirjoittaneen suurin epäilys onkin, että Onni käveli lenkin jälkeen pihalla ampiaisen päälle.
Mutta sitten koitti lopulta b-kokeet Torniossa. Onni oli koko edellisen viikon maanantaista perjantaihin rentoutumassa maalintujahdissa itärajalla.
Mitään ei siis reenattu ennen koetta, mutta Onni selvisi onneksi ilman havereita ja päästiin lopulta starttaamaan perjantaina Torniota kohti.
Koe vaikutti aivan mukavalta ja kohtuudella suoritettavalta, mutta Onnin osalta se oli valitettavan nopeasti ohi. Heti ensimmäinen tehtävä oli hidas kaksoismarkkeeraus vesialueen toiselle puolelle. Kun annoin Onnille luvan lähteä noutoon, se hiippaili veteen muutaman metrin päähän ja jäi siihen. Onni kyllä tiesi, mihin linnut tippuivat ja katselikin vuoronperään niitä sekä minua. No minkäänlaista kehotusta tai vahvistusta ei tietenkään saanut antaa, joten koe oli siinä.
Jälkiviisaana olen kyllä keksinyt muutamia asioita, joilla Onnin lukkotilan olisi voinut yrittää aukoa jo ennen koetta. Me ei tehty mitään lämmittelyharjoitusta, mutta tällä kertaa siitä olisi voinut olla hyötyä. Varsinkin, kun koko viikkoon ei oltu mitään reenattu.
Onneksi Onni sai kuitenkin osallistua hakutehtävään, kun kyseessä oli parikoe. Hakukin lähti todella nihkeästi liikkeelle, kun koira piti ohjata ensin vesialueen toiselle puolelle. Sitten toisen lähetyksen jälkeen yhtäkkiä Onni sai jutun juonesta kiinni, etsi varsin itsenäisesti molemmilta puolilta vesialuetta ja löysi mukavan näköisellä hakutyöllä riistan. Onneksi näin, ettei tarvinnut viedä koiraa suoraan epäonnistumisen jälkeen autoon kiristelemään lukkoa tiukemmalle.
Koeselostus: Tuomarina Harri Sivén
Haku: -
Ohjattavuus: -
Paikallistamiskyky: Koira näkee molemmat pudotukset hyvin, mutta ei suostu lähtemään noutoon.
Riistan käsittely: -
Jäljestämiskyky: -
Muut ominaisuudet: -
Yleisvaikutelma: Koira näkee molemmat markkeerauspudotukset hyvin. Lähtee hyvin vaisusti lähetyksestä, edeten hiipien muutaman metrin rantaveteen eikä nouda riistoja.
VOI0
