Viikko 25: Ohjauksia ja markkeerauksia, markkeerauksia ja ohjauksia

Maanantain vapaapäivän jälkeen käytiin tiistaina reenaamassa Onnin kans Oulunsalossa. Reenit onnistu hyvin ja saatiin taas paljon hyviä neuvoja ja uusia vinkkejä. Keskiviikkona käytiinkin sitten pellolla tekemässä pari linjaa sekä harjoiteltiin lähihakua sekä illalla vielä pari vesiohjausta/linjaa järvellä. Torstaina käytiin vetämässä Onnille pari pidempää jälkeä (150 m ja 200m), kun Onnilla ei ole aiempaa kokemusta taipparijälkeä pidemmistä jäljistä. Perjantaina olikin sitten taas laiskottelupäivä.

Lauantaina ja sunnuntaina käytiin reenaamassa markkeerauksia ja ohjauksia yhdellä luonnonniityllä, jonka läpi kulkee reilunkokoinen oja. Oja on sen verran suuri, että koira ei pääse siitä hyppäämällä yli vaan sen on käytävä ojassa. Ojan avulla harjoiteltiin myös linjalla vahvistamista.

1) Markkeeraus ojan yli, 2) markkeeraus ojan yli (ei selviä maamerkkejä). 3) Ohjaus ensimmäiseen paikkaan, jonne oli koiran näkemättä heitetty pari damia. Onni meni hieman dameistä ohi/yli, rupesi sitten jäljestämään ja juoksi tien toiselle puolelle pellon reunaan, josta kutsuin sen takaisin luokse. Vaihdettiin hieman lähetyspaikkaa, koska ojan reunassa oli turhan houkuttela loiva paikka. 4) Otettiin uusi markkeeraus, minkä jälkeen 5) ohjaus samaan paikkaan. Onni teki taas samat temput, mutta nyt ehdin reagoida ja pysäytin Onnin pillillä sekä ohjasin oikealle kohti dameja. Onni pysähtyi ja ohjautui yllättävänkin hyvin ja innokkaasti, palkinnoksi tietenkin löysi damin oikeasta paikasta. Tämän jälkeen tehtiin vielä kaksi linjaa samaan paikkaan 6) ja 7). Onnilla oli tainnut jäädä vähän torstain jälkiharjoitus päälle, mutta onneksi tilanne korjautui.

Sunnuntaina harjoiteltiin samassa paikassa, mutta etäisyydet olivat hievenen pidempiä ja lisäksi otettiin ohjaus myös vinosti ojan yli paikkaan, jossa ei ollut selviä maamerkkejä.

Viikonloppuna käytiin lyhyesti harjoittelemassa myös vesimarkkeerauksia meren rannalla (heittoja avoveteen ja kaislikorajaan).

Sotkan pää ja muita herkkuja

Aamulla emäntä kävi taas asioimassa meidän aarrearkulla eli koirien pakasteella, samalla se höpisi jotain jälkiharjoituksista. Oli kyllä taas vähän epäreilua, kun Onni sai sieltä arkusta kaksi sotkaa ja minä vain yhden ketun. No jokatapauksessa emäntä jätti ne raadot autoon hautumaan, kun se väitti ettei niitä voi jäisenä metsään viedä. Me jouduttiin siis Onnin kans odottamaan koko pitkä päivä. Kaiken huipuksi se epärehellinen petturi (siis emäntä) sanoi illalla, että minä en pääsekään harjoittelemaan, kun se minun kettu ei ollut vielä sulanut. Kuitenkin se ryökäle pakotti myös minut autoon mukaan, eli katselemaan sivusta kun paksupää juoksee metsässä etsii sitä haisevaa sotkaa.

Siinä seuratessa minulle selvisi, että emäntä käy aina ensin kompuroimassa siellä metsässä ja raahaa yhtä raatoa perässänsä pitkin mättäitä. Sitten se kuitenkin jättää se toisen raadon sinne metsään ja tuo sen ensimmäisen autoon levähtämään hetkeksi. En oikein käsittänyt sitäkään hommaa. Luulisi sen raadon olevan jo valmiiksi levännyt, kun se on kerta kuollut. Sitten Onni kävi juoksemassa sen saman reitin, mitä emäntä aiemmin kävi könyämässä. Ja lopuksi se peijakas sai vielä kehuja, kun se tuli sotka suussa sieltä metsästä takaisin.

Sitten kaikki pakkautu takas autoon ja siirryttiin toiseen paikkaan, jossa emäntä alotti samat raahaamisrituaalit. Tällä kertaa emäntä toi jälleen sen raahatun raadon autoon takaisin (samalla kun se haki Onnin), mutta sillä jäi barrikaadien pitävyys tarkistamatta ja minä pääsin asioimaan kuolleidenkuljetusosastolla. Aluksi minä ajattelin vain kokeilla, että mitä ihmeellistä siinä sotkan suussa pitämisessa muka on, mutta sitten sain ajatuksen.

Jos sitä kyseistä sotkaa ei enää olisi, niin me varmaan lopettettais koko hullutus, koska emäntä ei vois enää vetää sitä perässään pöpelikössä. Eli me varmaan mentäis kotiin iltapalle tai sitten emäntä joutuis kiskomaan sitä puoleksi sulanutta repolaista. Ja vihdoinkin olis mun vuoro päästä hommiin, kun nuo kettuhommat kuuluu ainoastaan minun virkaan. Siihen hätään en kuitenkaan keksinyt sotkan varalle muuta katoamistemppua kuin piilottaa se minun mahareppuun.

Koko tohinassa olin arvioinut ajankulun vähän väärin ja hyvä suunnitelma meni ihan pipariksi. Onni ja isäntäväki tuli metsästä jo siinä vaiheessa, kun minä olin ehtinyt vasta kyniä vähän höyheniä ja syödä pään siltä sotkalta. Emäntä komensi tavalliseen tyrannimaiseen tapaansa isännän siivoamaan auton takapenkin. Minun kävi kyllä isäntää vähän sääliksi, kun se ei selvästikään arvostanut revityn sotkanraadon kulinaarisia tuoksuja. Yritin kyllä auttaa isäntäparkaa, mutta emäntä esti kaikki minun jalomieliset avustamisyritykset.

Kuva-arvoitus

Tunnistatko kuvassa olevan linnun :)

Viikko 24: Linjat ja markkeeraukset

Maanantaina markkeerausreeneissä huomattiin, että Onni ei malttanut jäädä katsomaan damin putoamispaikkaa (ongelmaa oli havaittavissa jo edellisen viikon sunnuntain vesimarkkeerauksissa). Nokka kyllä osoitti oikeaan suuntaan mutta silmät vilkuilivat mihin sattuu. Asia pisti vähän mietteliääksi, koska Onni on aiemmin ollut suhteellisen hyvä lukitsemaan katseen putoamispaikkaan. Ainoa selitys (mikä keksittiin) äkilliseen muutokseen saattaa olla walk up, jota harjoiteltiin pentuetapaamisessa. Nuoren koiran pää taisi mennä walk upissa hieman sekaisin, kun joka puolella paukkui ja dameja lenteli vähän sieltä sun täältä. Onnilla saattoi ehkä jäädä päälle se, että vaikka yksi dami lensi ja kohta pääsee sen mahdollisesti hakemaan, niin kuitenkin pitää olla vähän varppeillaan, jos vaikka jostain lentää lisää dameja. Oli niin tai näin niin ajateltiin siis tämä viikko harjoitella ihan perus asioita. Eteen lähetyksiä/ linjoja ja ykkösmarkkeerauksia (kohtuullisen helpossa maastossa).

Linjaharjoituksia tehtiin pellolla, jossa hyvänä maamerkkinä/muistipaikkana oli pelto-ojan reunassa kasvava yksinäinen koivu. Pidempiä linjoja (n. 80-90m) käytiin juoksemassa vanhalla metsäautotien pohjalla. Harjoitusket olivat lyhytkestoisia, noin kolme tai neljä suoritusta (esim. linjaa) yhdessä harjoituksessa. Perjantaina tehtiin yksi linjaharjoitus, jossa dameja vietiin kahteen muistipaikkaan.

Vietiin Onnin kans damit ensin kuusiaidan päätyyn, palattiin lähetyspaikalle ja lähetin saman tien Onnin linjalle. Sitten vietiin damit koivun juurelle ja taas lähetys linjalle. Tämän jälkeen lähetin Onnin vielä linjalle kuusiaidan päätyyn ja koivulle. Tehtävä onnistui ihan mukavasti ja Onni malttoi jo paremmin keskittyä suunnan katsomiseen ilma turhaa vilkuilemista. Parin palautuksen jälkeen Onni sai palkaksi paukkunoudon. Lauantaina tehtiin samanlainen harjoitus, mutta vietiin ensin damit kumpaankin muistipaikkaan, minkä jälkeen pari lähetystä vuorotellen kumpaankin suuntaan.

Ykkösarkkeerauksia harjoiteltiin alkuviikosta pellolla. Loppuviikolla käytiin hiekkakankaalla reenaamassa. Maastossa oli sopivasti kumpareita ja muutamia puita, jolloin markkeerauksista ei tullu liian helppoja, mutta ei liian vaikeitakaan. Ideana hiekkakankaalla harjoittelussa oli se, että Onni muistais käyttää myös silmiänsä hakemiseen, jos dami ei ole juuri sen neliömetrin sisällä, jossa Onni sen luulee olevan. Onnilla on ollut taipumusta käyttää tällaisissa tilanteissa ainoastaan nenäänsä eikä se silloin välttämättä laajenna hakua riittävästi. Hiekalla damia on turha hakea pikkupläntiltä, jos ei sitä siinä kerta näy. Harjoitus onnistui ihan mukavasti suunnitelmien mukaan.

Reenien jälkeen käyttiin vähän loppuverryttelemässä :)

Sununtaina aamupäivällä käytiin yhdellä rantaniityllä harjoittelemassa eteenohjausta ja markkeerauksia siipidameilla. Ensin yksi sokkolähetys linjalle kohti niityn keskellä olevaa pientä latoa (linjan pituus n. 30-35m), sitten markkeeraus vesirajassa olevaan kaislikkoon. Tämän jälkeen uusi eteenlähetys (linjan pituus n. 50 m) ja lopuksi markkeeraus veteen (dami ei kylläkään lentänyt uimasyvvyydelle). Ensimmäinen sokkolähetys meni tosi hyvin ja Onni lähti eteen itsevarmana ja hyvällä innolla. Markkeerauskessa Onni joutui tekemään vähän töitä kaislikossa, markkeerasi kyllä aika hyvin, joten dami piti vain kaivaa ylös kaislikosta. Kaikenkaikkiaan harjoitus meni hyvin.

Illalla käytiin tekemässä vielä yksi haku, koska siivet oli jo valmiiksi sulana ja koska kyseessä taitaa olla Onnin lempilaji :) Hakualueen koko oli noin 70*70m ja Onni haki kuusi (6/9) siipidamia suurinpiirtein kuudessa minuutissa. Hakuaikaa kuluu toki myös hieman siinä, että otan koiran aina palautuksen ja luovutuksen jälkeen rauhassa sivulle ennen uutta hakuun lähetystä.
Lähetyspaikka oli tiheän koivikon/pajukon sisällä hirvien kulkureitillä. Hakualueella oli kuitenkin myös sekä harvaa, että tiheää kaislikkoa, jossa pohja oli vetinen. Pari damia oli metsikössä, pari heinikossa/harvassa rytikössä ja loput damit oli heitetty tiehämpään rytikköön. Onni teki hyvää itsenäistä työtä myös kaislikossa vaikka minkäänlaista näköyhteyttä ohjaajaan ei ollut (koska ohjaaja seisoi metsikössä).

Viikon harjoitukset ovat selvästikin palauttaneet/parantaneet Onnin itseluottamusta ja keskittymistä mm. markkeerauksissa. Maanantaina onkin sitten vapaapäivä :)

Viikko 23: Mukavia juttuja ja vähän haparointia markkeerauksissa

Alkuviikosta käytiin pari kertaa tekemässä linjaharjoituksia, kaksi linjaa (n. 60-80 m)/ harjoitus. Kaksi harjoitusta tehtiin suoralla tienpohjalla, jossa oli hieman korkeusvaihtelua, ja yksi harjoitus tehtiin hiekkarannalla. Onni oli mielissään, kun sai juosta ja kaiken huipuksi sai vielä lopuksi paukkunoudon :)

Torstaina holvasin taas puoli purkillista punkki ja mäkärä -myrkkyä kamppeilleni ja marssin salmen laitamille tekemään hakualuetta Onnille. Muutamaan kertaan harpoin ensin aluetta ja totesin, että alueella ei ollut lintuja pesineen, joten kylvin maastoon muutamisen damia sorsan/tavin siivillä varustettuna sekä pari kestorusakkoa. Maasto oli hivenen haastava, koska alueelta löytyi koivumetsää, heinikkoa ja ah niin ihanaa rytikköä, salmen mutavelliä unohtamatta. Alla olevassa kuvassa on summittainen kaislikossa harpottu arvio hakualueen koosta.

Aluksi Onni teki hakua vain koivikossa ja löysikin kolme damia ihan hetkessä. Sitten se juoksi koivikkoalueen vielä pariin kertaan läpi ja kun ei mitään löytynyt, suunta oli seuraavaksi kaislikkoa kohti. Olin suorastaan ällistynyt, kuinka fiksusti Onni lähti hakua laajentamaan minusta poispäin ja ulos koivikosta. Pari seuraavaa damia löytyikin rytikön reunalta alta aikayksikön, joten lopetettiin harjoitus tyytyväisinä. Onneksi Onni tykkää hakujutuista, koska luultavasti syksyllä niitä tulee eteen paljonkin.

Perjantaina ja lauantaina Onnilla oli täysin vapaata, koska allekirjoittaneen aika meni anopin syntymäpäiväjuhlahumussa :)

Sunnuntaina ajettiin järven rantaan, jossa tehtiin Onnin kans pari vesimarkkeerausta. Markkeerausten kans oli vähän ongelmia. Onni kyllä rannalta markkeerasi ihan hyvin, mutta koska ranta oli hieman ylempänä veden pintaa ja damin väri oli ihan väärä (oranssi), ei Onni enää vedessä ollutkaan varma, että mihin se dami putosi. Onni ui jonkin matkaa ja kääntyi sitten rantaa kohti. Lähetin Onnin uudelleen damille ja taas oli hieman hankaluuksia, mutta onneksi Onni huomasi, että myös vedessä voi hakea, joten se ui hieman ympyrää ja löysi siten damin. Ongelmaa ei olisi välttämättä tullut, jos esim dami olisi ollut valkoinen tai muuten näkyvämpi, mutta oppia ikä kaikki. Kahden päivän vapaan jälkeen Onnilla oli ihan hirveästi säpinä energiaa ja vauhtia, mutta sama määrä olikin sitten pois ällin käytöstä.

Pentutapaaminen Somerniemellä 5.6.

Käytiin viikonloppuna Onnin kans pikku reissu Somerniemellä pentutapaamisessa, jossa kouluttajina olivat Pauliina Ahola ja Miso Sipola. Jälkeenpäin voi todeta, että jokainen ajettu kilometri oli kyllä vaivan arvoinen :) Oli todella mukava nähdä Onnin pentuesisaruksia ja muita haihattelijoita. Reeneissä saatiin taas monta kullan arvoista vinkkiä.

Vili, Lansu, Vega, Duke, Aada, Viljo ja Onni perhepotretissa

Aamupäivän reenit aloitettiin ykkösmarkkeerauksella, minkä jälkeen vuorossa oli ohjaus/linjatehtävä.

Ensimmäisellä lähetyskerralla ohjaaja elikkä allekirjoittanut ei ollut riittävän huolellinen, kun Onnin rintamasuunta oli kohti väärää pajupusikkoa, lopputuloksen voikin varmaan arvata. Tehtävä Onnistui vasta, kun kävin näyttämässä Onnille damin, minkä jälkeen lurppakorva löysi itsensä oikealle pajupusikolle.

Seuraava ohjaustehtävä aloitettiin viemällä koirien kans rivissä damit mäen päällä olevalle pajupusikolle. Minkä jälkeen palattiin rivistönä koirat sivulla seuraten takaisin lähetyspaikkaan. Jokainen koira lähetettiin vuorollaan linjalle.

Damit vietiin uudelleen samaan paikkaan, minkä jälkeen jokainen koira sai ensin kaksi ykkösmarkkeerausta, jotka noudettiin. Kolmannella kerralla markeerausta ei noudettu, vaan koira ohjattiin linjalle kohti pajupusikkoa, jonne oli aiemmin viety dameja. Tämän jälkeen koira lähetettiin noutamaan äskeinen markkeeraus.

Onni

Vili

Lyhyen tauon jälkeen koirat ohjaajineen levittäytyivät mäen päällä olevan sähköpylvään ja pajupusikon ympärille (n. 40 - 50 metrin etäisyydelle), mistä kaikki katselivat, kun pajupusikon ympärille piilotettiin dameja ja tennispalloja sekä ammuttiin. Tämän jälkeen koirat lähetettiin vuorollaan kohti dameja ja koiran ollessa alueella, jossa damit olivat, vihellettiin lähihakupillitys kerran tai kahdesti, minkä jälkeen odotettiin hiljaa, jos koira teki töitä oikealla alueella. Tehtävän aikana koirat ohjaajineen vaihtoivat keskenään lähetyspaikkaa myötäpäivään kiertäen. Yhteensä yhdelle koirakolle ohjauksia tuli neljästä eri paikasta.

Ensin hiotaan hieman sotasuunnitelmia

Ja sitten ei kun menoksi

Aada palauttaa tennispalloa

Iltapäivällä lounaan jälkeen siirryttiin takapellolle harjoittelemaan walk uppia isojen tyttöjen ja poikien kans. Täytyy kyllä sanoa, että sekä Onni, että minä oltiin aluksi aivan kuutamolla. Loppua kohti päästiin kuitenkin vähän jyvälle hommasta. Onnikin seurasi ihan mukavasti sivulla sittenkin, kun minä uskalsin siirtää huomion koirasta pellon tapahtumiin. Kerran taisin joutua komentamaan Onnia, kun se yritti livistää. Siis parempi se, että koira livistää, mistä sitä sitten korjataan, kuin kokoaikainen reiteen taputus ja muu hissuttaminen (mm. tälläinen pätevä ohje saatiin takataskuun). Näyttäisi myös siltä, että varsinkin Onnin ohjaaja tarvii rutkasti markkeraustreeniä :)

Päivä oli kaikenkaikkiaan erittäin mukava ja antoisa. Kiitos vielä kertaalleen kaikille :)

Loppuun vielä muutama päivän aikana saatu vinkki/neuvo. Kun koira seuraa sivulla taluttimessa, kannattaa talutinta pitää kummallakin kädellä, jolloin koiraa on helpompi korjata tarpeen tullen.
Pillipysäytystä harjoitellessa koira voi juosta vapaana. Heti pillikäskyn kuultuaan, kun koira ottaa edes katsekontakstin ohjaajaan, heitetään sille tennispallo palkaksi (pallo on hyvä heittää mahdollisimman lähelle koiraa).
Walk upissa, kun koira seuraa sivulla (vasemmalla puolella) ja takana ammutaan, kannattaa itse kääntyä oikean kautta ympäri, jolloin koira kiertää sivulla ympäri. Aluksi koiraa voi auttaa taputtamalla vasenta reittä käännöksessä ja kehottaa sanallisesti seuraamaan.
Onnin tapauksessa kehuja ei tarvitse säästellä ja esimerkiksi paukkunoutoja voi tehdä vielä enemmän.

Viikko 22: Hakua ja vesinoutoja

Onnin viikon mittainen loma siis loppui keskiviikkona taipparitreeneihin. Ohjelmassa oli veneestä heitetyn lokin noutamista sekä hakutehtävä (variksilla). Taas saatiin muutamia hyviä vinkkejä lisää. Lokin noutaminen meni muuten mallikkaasti, mutta vedestä noustua Onni tuli hieman hitaasti luokse. Syynä tähän on ehkä se, että olen yleensä ottanut lokin nopeasti vastaan, ettei Onni ehdi ravistella. Toisella kerralla otin ensin koiran vastaan (ja sitten vasta lokin) ja annoin luovutuksen jälkeen palkaksi vielä lokin takaisin Onnille (tätäkin ollaan kyllä "kuiva"harjoituksissa tehty, mutta vesijutuista se on jäänyt unholaan). Joka tapauksessa Onni ehti ravistella kahteen otteeseen lokki suussa, koska en heti ottanut sitä pois. Neuvoksi saatiin, että kun koira tulee vedestä ja on ehkä alkamassa ravistella, niin kannattaa laittaa käsi koiran pään tai selän päälle, jolloin ravistelu lakkaa (samalla voi myös kieltää koiraa ravistelemasta).

Haku meni muuten ihan ok, mutta aluksi Onni jäi nuuskuttamaan jotain mätästä niin pitkäksi aikaa, että jouduin kutsumaan sen pois ja lähettämään uudelleen hakuun. Hakutehtäviin saatiin vinkiksi, että kannattaa alkaa lisätä haasteita maastonvaihteluiden muodossa. Kaislikkoa, suota, ojia, polkuja, tiheikkojä jne.

Kotimatkalla jouduttiin odottamaan lauttaa niin kauan, että pistäydyttiin pienellä vesiroopilla tekemässä pari vesinoutoa damilla. Otin heti käyttöön taiparitreeneissä saadut neuvot. Ensinnäkään en lähettänyt koiraa vesirajasta vaan hieman kauempaa kuivalta maalta. Vauhtia näytti koiralla olevan aivan hirveästi, se syöksyi veteen (ranta oli äkkijyrkkä) ja tuli samanlaisella tohinalla takaisinkin. Kun koira tuli luokse, laskin käden rauhallisesti selän päälle ja kehuin kovasti. Tällä tavalla luovutus tapahtui rauhallisesti ja Onni ravisteli vasta sen jälkeen (yritin myös ehtiä antaa ravista-käskyn :) ).

Torstaina tehtiin hakuharjoitus hieman haastavammassa maastossa. Hakualue oli koivikossa, jossa kasvoi katajaa ja koivuntaimia välillä melko tiheässäkin. Koska riistaa meillä ei ole tuhlattavaski asti, vein tällä kertaa haettavaksi kaksi kestorusakkoa sekä dameja, joihin olin jesarilla laittanut kiinni hanhen, sorsan tai tavin siiven. Toki haun olis voinut tehdä pelkillä dameillakin, mutta koska haastetta oli jo muuten lisätty, niin ajattelin helpottaa hieman vahvemman hajuisilla dameilla. Vauhtia Onnilla näytti olevan kovastikin ja se haki melko nopeasti kuusi siipi/rusakkodamia yhdeksästä, minkä jälkeen lopetettiin harjoitus varsin tyytyväisinä. Totesin kuitenkin, että ainakin ojien ylitystä hakualueella pitää vielä reenata (kuten ehkä kuvasta näkyy).

Iltaulkoilun yhteydessä kävin järven rannalla pari kertaa heittämässä Onnille sotkaa. Sotka näytti olevan Onnin mieleen, ehkä vähän liikaakin, kun aluksi oli kierrokset melko korkealla.

(Pitää ilmeisesti pyytää joulupukilta piirtopöytä lahjaksi, kun paintilla tahtoo kuvista tulla vähän kökköjä :) )