Niin jäi ajokoe haaveeksi, mutta koittivat kissanpäivät

Vihdoin ja viimein sain emännän ylipuhuttua, ja pääsin päivittämään omia kuulumisiani. Emäntä on ollut näreissään minulle koko loppusyksyn, täysin epäoikeutetusti. Se teki isännän kans diilin, että minäkin pääsisin esittelemään juoksemis- ja haukkumistaitojani, kun Onnikin on koko kesän ja syksyn käynyt esittelemässä suussakantamistaitojaan (jotka on kyllä kaikilla mittareilla mitattuna paljon vähäpätöisempiä taitoja kuin takaa-ajamiseen tarvittavat kyvyt).

Joka tapauksessa minut oli jo ilmoitettu täällä kotisaaressa pidettävään takaa-ajamiskokeeseen ja isäntä kävi minun kans tunnollisesti harjoittelemassa. Reenamiset jäi kuitenkin pariin kolmeen kertaan viikossa, kun isännällä on kuulemma jotain tärkeämpää viikolla. On kyllä täyttä puppua ja oman laiskuuden häikäilemätöntä peittelyä käyttää tekosyynä sitä, että jonkun on hommattava minullekin nappulat kuppiin. Höpö höpö, minä kyllä voisin tehdä sen homman itsekin ja silloin sapuskana olisi tuoretta jäniksen lihaa eikä mitään puulta maistuvia papuja.

Siinä vaiheessa, kun kokeeseen oli vajaa viikko aikaa ja isäntä lähti taas teille tietymättömille, minua rupesi jo vähän hermostuttamaan. Se kehtasi vielä lähtiessään huomauttaa, että minuakin olisi kyllä pitänyt reenata, mutta... MUTTA... Ei siinä pitaisi olla mitään muttia, ne kiittämättömät ei vaan tajua, että minun maine siinä on katkolla eikä kenenkään muun. Ei auttanut nurista edes emännälle, ei heilahtanut häkin ovi eikä koittanut vapaus. Julmuriemäntä vain tupisi joitain työssä käymisestä ja siitä, ettei ehdi juosta minun perässä yötä myöten pitkin metsiä ja soita.

Siellä minä siis istuin kopin portailla ja katkerana näin sieluni silmin, kuinka se löysä noutajan retku makaa kotona sohvalla ketarat taivasta kohden ja nauttii leivinuunin lämmöstä. Viimeinen pisara oli, kun rusakon ryökäle kehtasi tulla nännättelemään minulle melkein tassun ulottuville. Silloin minulla kiehahti yli, asialle oli pakko tehdä jotakin tai minä en kehtaisi enää ikinä näyttäytyä missään ilman valeasua. Onhan se nyt käsittämätönta nöyryyttämista, että viedään kokeeseen ilman viimehetken viilauksia ja pitkäkorvat paholaisen kätyrit hyppii pitkin pihoja ilman minkäänlaista kunnioitusta.

Olin saanut punottua vedenpitävän juonen valmiiksi juuri parahiksi, kun Pirkko toi minulle iltasapuskaa. Vetasin nappulat huulariin ja rupesin tuumasta toimeen. Tunnelin tekoa oli turha edes yrittää jäiseen maahaan, joten keskityin madaltamaan häkin seinää. Riuhdoin ja revin panssariverkon silmukoita aivan raivon vallassa ja lopulta uurastus tuotti tulosta, kun hyppimällä ja verkossa rimpuilemalla sain pungerrettua itseni ulkopuolelle. Reenasin koko yön niin kuin huippu-urheilijat ainakin. Siinä olis tullut kuulkaa melko pitkää viivaa paperiin, jos vain olisi ollut kirjuri mukana.

Aamuyöstä kotiin palaillessani tassua alkoi ikävästi kivistää, joten päätin hakeutua sisälle yöksi. Istuin pihalla autojen välissä ja aloitin sellaiset serenadit, että ei aikaakaan, kun Pirkko jo kävi päästämässä minut sisälle. Tämäkin suunnitelma toimi siis kuin itsestään.

Aamulla olin kuitenkin murheen murtama, kun tassu oli edelleen tosi kipeä. Eikä asiaa auttanut yhtään, että emäntä tuli illalla kuin myrskyn merkki töistä ja haki minut kotia. Taas se uhkaili minua nälkäkuurilla ja ties millä julmuuksilla (olisi uhkaillut isäntää, kun sen vikahan tämä koko onnettomuus oli). Tassu oli kipeä monta päivää ja minä en siis päässyt sinne takaa-ajokokeisiinkaan. Minulle ei herunut rahtuakaan sympatiaa, päin vastoin emäntä vain motkotti ja nakkeli niskojaan. Minä kyllä kestin sen, kun pääsin sentään sisälle asumaan. Nykyisin nukun noutajan kanssa sohvalla ja uunin lämmössä uneksin hitaasti juoksevista jäniksistä. Kylmät yöt kopissa ovat enää kuin puoleksi unohtunutta painajaista.


Toivottavasti isäntä ja emäntä ottivat opikseen.

Viimeinen sorsa vuodelle 2010

Lumi on ollut maassa jo tovin ja salmikin on jäässä, mutta siitä huolimatta oli Janne ja Onni löytäny sorsan. Ojan jäällä olleet rapylän jäljet olivat paljastaneet onnettoman siipirikon piilottelevan ojarummun läheiyydessä.

Janne oli päästänyt Onnin autosta ja lähtenyt ojalle katselemaan. Onni oli aikansa ruuskannut ojan penkan pusikoita ja lopulta kyljellään puskenut itsensä sorsan piilopaikkaan. Eikä olisi enempää voinut koira olla tohkeissaan löydöksestä :)

(ja poseeraus paria päivää myöhemmin jäisen sorsan kanssa)

Ihan mukavahan tuo oli, ettei se taannoinen yhteenotto joutsenten kanssa jäänyt viimeiseksi 'riista'kosketuksesksi tälle vuodelle. Kyseisen ottelun joutsenet voitti 1-0, mutta nyt oli Onnilla onni mukana ja sorsa kärsi tappion (pitkään oli raukka kylmässä sinnitellyt).

Hankia ja hakujuttuja

Hauhon reissun jälkeen Onnin reenit ovat olleet tosi harvassa ja enimmäkseen ollaankin ulkoiltu ihan muuten vaan. Nyt kuitenkin ollaan saatu lunta jo sen verran, että mikäli se maassa pysyy ja lisää tulee, niin reenimahdollisuudet loppuu melko pian.

Ryhdistäydyttiin sen varran, että ollaan pariin otteeseen reenattu hakua siipidameilla. Osa hakuruudusta on täytetty damiheittäjällä, jotta Onni ei varmasti pääse damien hajulle jälkiä pitkin juoksemalla. Hienosti se kyllä löysikin, kun keli oli sopiva. Toisella kerralla viiden damin (5/7) löytäminen teetti vähän enemmän töitä, kun damit siipineen oli kylmiä ja hanki sekä tuuleton keli nostivat vaikeustasoa.

Yhtenä iltapäivänä jätettiin hakuruudun täyttämisen ajaksi auto niin, että Onni näki, kun dameja heitettiin ja ammuttiin hakualueelle. Janne istui Onnin kans autossa ja vahti, että koira ei rupea ääntelemään. Onni olikin ollut aivan hiljaa ja kaula pitkänä katsellut tosi terävän näköisenä. Tällainen motivointi ainakin toi hieman lisää vauhtia Onnin työskentelyyn.

Silloin tällöin ollaan harjoiteltu lyhyitä markkeerauksia heiton tai kahden verran pimeässä ja hämärässä. Tarkoitus olisi, että Onni oppisi hieman markkeeraamaan myös kuulon avulla. Mielenkiintoista on ollut myös huomata, että hämärässä Onni hakee jonkin verran sitkeämmin samalla (oikealla) alueella, kuin täydessä päivänvalossa. Valoisassa työskentely pudotusalueella ei ole ihan niin tehokasta ja Onni laajentaa hakua herkemmin.

Karvakorvat terveystutkimuksissa

Käytiin eilen Onnin ja Muskan kans eläinlääkärillä. Onnilta otettiin kyynär- ja lonkkakuvat sekä tutkittiin silmät. Muskalta puolestaan tutkittiin ainoastaan silmät. Kohtuu hyvältä tulokset vaikuttivat, mutta ei nuolaista ennen kuin tipahtaa... eli mielenkiinnolla odotellaan vielä Onnin kyynär- ja lonkkakuvien virallisia tuloksia. Silmät oli molemmilla terveet. Muskan vasemman silmän verkkokalvolta löytyi pieni poimu, joka on ilmeisesti ollut siellä aina.

Silmätutkimusten jälkeen lääkäri pisti Onnin kankkuun uniainetta, jonka vaikutusta vastaan oli pienen koiran turha taistella.

15.11.2010 Onnin lonkka- ja kyynärkuvien lausunnot: kyynärät 0/0 ja lonkat A/A

WT Weekend 2010

Piipahdettiin viime viikonloppuna Onnin kans Etelä-Suomessa. Koko viikonloppu meninkin Metsästysnoutajien järjestämässä WT-Weekendissä Hauholla ja vasta alkuviikosta ehdittiin hieman kyläillä. Hauhon reissu oli kyllä varsin onnistunut ja ollaan jo pariin kertaan onniteltu itseämme, että uskalleettiin lähteä :)

Lauantaina reenattiin ulkomaisten kouluttajien johdolla. Oltiin Onnin kans AVO-ryhmässä, jonka aamupäivän reenejä opasti Stefaan Bollen ja iltapäivän ryhmässä kouluttajana oli Thomas Bouyn. Aamupäivällä Onni lähti erittäin kankeasti käyntiin, mutta alun hankaluuksista selvittyä hommat rupesi luistamaan. Lämmittelytehtävien jälkeen ohjelmassa oli walk up -harjoitus linjatehävillä sekä ykkösmarkkeerauksilla eteen ja taakse.

Iltapäivän reeneissä painopiste oli puolestaan linjaharjoituksissa. Jotka sujui Onnilta ihan mukavasti ja lopettettiinkin Onnin kans hieman aiemmin, yhden erittäin hyvin onnistuneen pitkän linjan jälkeen. Viimeiset tehtävät seurattiinkin sivusta, tai ohjaaja seurasi ja Onni nukkui takin mutkassa. Päivä oli antoisa, joskin rankka niin koiralle kuin ohjaajallekin. Saatiin roppakaupalla uusia ideoita ja erilaisia näkökulmia noutajan kouluttamiseen.

NOWT ALO1, sijoistus 2.
Sunnuntaina osallistuttiin siis Onnin kans ensimmäistä kertaa WT-kokeeseen ja tulokseen ollaan kyllä erittäin tyytyväisiä :) Pisteitä rasteilta kertyi 20 16 15 20 F16 yht. 87.

Tehtävissä Onni kuunteli hyvin pilliä ja otti vastaan ohjaukset. Markkeerauksissa Onni olisi saanut jatkaa vauhdikkaampaa damin metsästystä pidempään. Jostain syystä se rupesi tarkentamaan hakua liiaksi ja nuuskutteli vain vanhoja damin tippumispaikkoja, jolloin koiran työskentelyyn oli pakko puuttua. Markkeeraukset peitteiseen maastoon sujuivat huomattavasti paremmin kuin sänkipellolle. Parityörastilla Onni yritti haistella tuomaria ja keskittyminen oli hetkellisesti hieman hukassa, mutta fiinaalitehtävässä Onni löi ohjaajan ällikällä. Finaalissa oli nimittäin drive ja Onni istui paikallaan aivan kuin naulattuna eikä siis nostanut tyypilliseen tapaansa takapuolta ylös heittoja ja ammuskelua katsellessaan.

Nyt suunnitelmissa on ainakin viikko täyttä lomaa ja mukavaa ulkoilua. Sitten voitais ehkä tehdä joitain mukavia damin metsästysjuttuja :) ja lomailla hieman lisää.

Syyskuun reenejä ja linjaongelmia

Elokuussaa Onnilla oli 'jahti'lomaa oikeastaan derbystä lähtien syyskuun alkuun asti. Kun sitten lopulta kaivettiin damit esille ja lähdettiin reenaamaan, oli meno aika hurjaa. Onni juoksi hullun kiilto silmissä ja moottorista otettiin taatusti kaikki väännöt irti. Reenipellot oli elokuun puintien seurauksena laajentunu aika radikaalisti, joten harjoiteltiin hieman pidempää linjaa (150 -190 m) erilaisin variaatioin (ojan ylitystä, puidulta pellolta kesantopellolle siirtymistä yms.). Onni oli joka tapauksessa mielissään, kun sai juosta eikä tarvinu heti jarrutella dameja noukkimaan.

Vesireenejä ollaan käyty pariin otteeseen tekemässä, kun näyttää nuo ilmat kylmenevän melko hurjaa vauhtia, niin voi olla että kohta ei enää tarkene. Ohjelmassa on ollut hieman linjoja ja markkeerauksia. Markkeerauksia on tehty esimerkiksi korkean kaislikon taakse veteen ja linjoja ollaan harjoiteltu paikassa, jossa siellä täällä vedestä pilkistää pieniä heinätuppaita.

Kuun puolessa välissä törmättiin kuitenkin ainakin omasta mielestä melko vakavaan ongelmaan, jota ei aloittelijoina oltu aiemmin osattu tunnistaa. Jostain syystä linjaharjoituksissa Onni on pitkään ja useasti selviytynyt tehtävästä 'jäljestämällä'. Olen siis liian usein lähettänyt Onnin linjalle sellaista reittiä, joka on mennyt hyvin läheltä valmiita hajujälkiä (damit siis viety samaa reittiä muistipaikkaan). Hyvän ilmavainunsa ansiosta Onni on kyllä juossut vauhdilla ja suoraan, mutta hajujälkeä apuna käyttäen. Tästä syystä tuulella Onnin linjat ovat olleet joskus kaarevia ja toisaalta Onni valitsee usein sinnikkäästi itse parhaaksi näkemänsä linjan eikä juuri sitä, joka sille osoitetaan. Onni onnettumuudessa on tietenkin se, että ylipäänsä itse tajuttiin tällainen epäkohta ja ruvettiin työskentelemään sen korjaamiseksi.

Ollaan harjoiteltu linjoja muun muassa niin, että damit on jossain tietyssä muistipaikassa, jota sitten kierretään koiran kans sopivalla etäisyydellä. Tällöin linjat lähtevät aina eri paikasta eivätkä kulje samoja jälkiä pitkin. Vastaavasti ollaan tehty myös niin, että kävellään aluksi koiran kans sopivaa reittiä pitkin (tuulen suunta huomioiden) ja viedään dameja eri muistipaikkoihin. Tämän jälkeen jatketaan kierrosta niin, että koira lähetetään linjalle kohti muistipaikkaa, mutta linja ei missään vaiheessa kulje saman suuntaisesti valmiiden hajujälkien kanssa. Huimaa parannusta on jo tapahtunutkin. Onni ottaa täsmällisemmin annetun suunnan ja seuraa kättä paremmin kuin ennen :).

Linjan sopivan pituuden arviointi on kuitenkin hieman haastavaa, koska tällaisilla kiertotietä motivouduilla linjoilla Onnin itseluottamus ei ole läheskään samalla tasolla kuin linjoilla, joissa hajujälki tms. apuna (luonnollisestikin). Kohtuullisen lyhyillä matkoilla ollaan siis yritetty aloittaa, mutta välillä ohjaajan arviot eivät osu kohdalleen ja ne kerrat näkyvät Onnin hieman epävarmana vauhtina linjalla. Mutta jospa se taas tästä :) Aina ei mene niin kuin elokuvissa, eikä sitä voisi odottaakaan.

Positiivisena vastapainona voisi kuitenkin mainita, että Onnin markkeeraukset ovat kehittyneet mukavasti ja ollaan reenattu myös helpohkoja tuplamarkkeerauksia ja markkeerauksia pitkään heinikkoon.

Syyskuun jahtijuttuja

Onni on päässyt pari kertaa mukaan juoksemaan, kun ollaan käyty metsässä kävelemässä maalintujen perässä. Onni toimii ihan mallikkaasti sielläkin eli linnut kyllä pölähtää ilmaan, kun säikähtävät rytinällä juoksevaa koiraa, mutta Onni ei lähde juoksemaan lentävien lintujen perään eli ei siis aja niitä. Niillä kerroilla kun saalista on tullut, ei Onni valitettavasti (tai onneksi) ole ollut mukana. Joka tapauksessa melko mukavaa hakukuviota Onni juoksee, on ihan ilo seurata sen touhuja metsässä.

Vesilintujahdissa ei olla varsinaisesti oltu Onnin kans syyskuussa, mutta yhdellä yllä mainituista metsäreissuista tuli Onnille ihan ensimmäinen oikea riistatilanne, jossa koiralle opetetut asiat pääsivät testiin tositilanteessa. Metsälenkin loppuvaiheilla Janne kävi porkkaamassa yhden suolammen reunaa samalla kun me istuskeltiin koirien kans kannon nokassa ja odoteltiin. Tovin kuluttua kuuluikin laukaus ja hetken kuluttua siitä Janne soitti, että Onnille olis töitä. Siirryttiin siis lammen reunaan Onnin ollessa vapaana. Vapaalla haulla ei tilanteesta kuitenkaan oltaisi selvitty, joten Onni piti ottaa käskyn alle.

Tavi oli tippunut lammen keskellä olevalle suoheteikölle lähelle vesirajaa (uintimatkaa n. 25 m). Annoin Onnille hieman vihjettä suunnasta ja lähetin etsimään. Onni meni veteen, mutta jäi uimalla perkkaamaan vesialuetta, jolloin kehotin sitä jatkamaan hakua minusta poispäin. Niinpä Onni nousi heteikölle (jolla oli silminnähtävän hankalaa liikkua) eikä aikaakaan, kun se paikallisti tavin putoamispaikan. Tavi oli kuitenkin jäänyt henkiin ja lähtenyt karkuun, joten Onni joutui vielä jäljestämään sitä muutaman kymmenen metriä. Onnistuneen tilanteen päätteeksi Onni palasi takaisin elävän (mutta haavoittuneen) tavin kans. Koira oli kyllä ilmeisen tyytyväinen itseensä :) Samoin kuin emäntänsäkin.

Hanhi ja sen sellaista

Viikonloppuna sekä Onni että Muska saivat aimo annoksen metsäharjoitusta.

Sekä lauantaina että sunnuntaina käytiin Onnin kans heti aamutuimaan avittamassa pellolla hanhipassissa kököttäviä jahtimiehiä. Lauantaina Onni saikin ensimmäisen hanhinoutonsa :) Sieltä se mötkö tuli mättään takaa ilman mitään kehotuksia. Sunnuntaina olikin vähän hankalampi tapaus ja hanhi jäi metsästä löytymättä vaikka sitä Onnin lisäksi etsi viisi jalkamiestä ja Muska kokonaiset puolitoista tuntia.

Lauantaina Muska sai jälleen jaloitella metsässä ihan omikseen. Jaloittelulle tuli mittaa neljä tuntia ja tais siinä vahingossa joku pupukin saada vähän lisävauhtia.

Vapauden tunnetta ja kutsuhuutoja

Muska pääsi tänään ensimmäisen kerran metsään tälle syksylle. Irtilaskun jälkeen en koiraa nähnyt enkä kuullut reiluun kahteen tuntiin. Kävin vähän kävelemässä metsässä, mutta koira oli niin kaukana, että jouduin siirtymään autolla eri paikkaan. Siinähän kävi sitten hyvin klassisesti. Välittömästi, kun pääsin toisen tien varteen, puhelimen päässä gps-tietoja etänä tulkannut Janne totesi Muskan juosseen takaisin irtilaskupaikan läheisyyteen.

Ei kait siinä sitten muu auttanut, kuin ajella takaisin lähtöruutuun. Saman tien, kun sain auton oven auki kuulin Muskan valituksen. Keskeltä metsää kuului sydäntä raastava ulvonta isolla U:lla. Ja kaikille tiedoksi, että kyseessä ei ollut mikään jäniksen ajoon liittyvä rituaali vaan emäntänsä hukanneen pienen ajokoiran surkea kutsuhuuto. Huusin pari kertaa Muskalle takaisin ja sieltä se raukka tuli korvat rullalla kipeitä lihaksiaan valittaen.

Tätä kirjoittaessa lattialta kuuluu erittäin tyytyväistä örinää :) Mitähän lie hommannut metsässä sen kolme ja puoli tuntia, jotain ilmeisen mieleistä varmaankin.

Kyllä etsivä löytää

Lähdettiin maanantaina tihkusateessa Onnin kans porkaamaan yhtä kanavan laitaa, ihan vaan huvin ja urheilun vuoksi :) Edestakainen lenkki oli vain 3 km pitkä, mutta siltä matkalta Onni löysi kaksi viikonlopun taisteluissa menehtynyttä... heinäsorsaa. Kanavan laidan tiheässä lepikössä meni kapea hirven polku, jota itse kävelin Onnin räpiessä vesirajassa. Yhdessä välissä Onni jäi jälkeen ja juoksi sitten heinäri suussa minut kiinni ja tohkeissaan vähän ohikin :)

Toisen löydöksen Onni toi minulle suoraan, mutta siivestä roikuttaen. En voi kyllä moittia koiraa siivestä roikuttamisesta, kun sorsa oli jo melko kehnossa kunnossa. Lintu oli melkein puoleksi syöty ja höyheniä oli jäljellä enää siivissä. Onneksi näin itse, kun Onni keräsi linnun talteen vesirajasta, niin ei ainakaan tarvi epäillä, että Onni olis sen höyhentäny.

Onni teki kyllä hienoa hakua kattaen melko hyvin kanavan molemmat laidat vaikka itse kävelin vain toista laitaa mennen tullen. Välillä meidän hylje meni kanavassa siksakkia uimalla. Reissu oli erittäin onnistunut, mutta valitettavasti kovasta vedessä läträämisestä seurasi vesihäntä.

Heti kotiin päästyä (ainoastaan 5 min ajomatka kanavalta kotiin) huuhtelin koiran ja kuivasin hyvin, mutta siitä huolimatta Onni reppana sai ensimmäisen vesihäntänsä. Raukka on aivan maansa myynyt, kun häntä ei heilu vaikka kuinka tahtoisi emännälle sitä venksuttaa. Onneksi häntä ei kuitenkaan ole vaikuttanut kovin kipeältä, ainoastaan surkealta.

Vesilinnustuksen aloitus 2010

20.8. pitkän harkinnan jälkeen päätin ottaa Onnin mukaan päivällä ja säästää iltalennon Muskalle. Myöhemmin valinta osoittautu ainoaksi järkeväksi ratkaisuksi :)

Aamulle kello kymmenen aikaan mentiin valmiiksi passiin, jolloin Onnille tuli parin tunnin odottelu ennen rytinän alkamista. Odottelu teki Onnille varmaankin ihan hyvää, kun oppii pikkukoirakin rauhoittumaan, jos mitään ei tapahdu. Ampujina meillä oli allekirjoittaneen veli ja isä, mutta valitettavasti kohtuullisista tilanteista huolimatta alas tuli vain yksi tavi, jonka Onni kävi vapaaksi päästyään nopeasti hakemassa.

Tovin odottelun jälkeen käytiin toiselle porukalle etsimässä pari heinäsorsaa. Onni siis oli vaapaana ilman mitään käskyjä ja ohjaaja kulki koiran mukana kaislikossa.. Kaikki löydökset ja noudot tapahtuivat siis täysin spontaanisti. Hienosti Onni sorsat löysi ja liikkui aika varmasti kaislikossa (tosin kaislikko ei ollut pahinta, mitä tältä saarelta löytyy).

Viimeistä hukkaan mennyttä sorsaa käytiin kolmeen eri otteeseen etsiskelemässä, mutta ei löydetty. Onni kyllä tuli reippasti kaislikkoon, mutta itsevarmuus ei aivan riittänyt erkanemaan riittävän kauas ohjaajasta ja väsymyskin taisi jo painaa päälle (ja nyt kyseessä oli siis sellainen pahimmanlaatuinen tiheä, pohjamudalla varustettu yli kaksimetrinen ryteikkö, jossa ohjaajankin itseluottamus on koetuksella). Luovutettiin homma jo ennen, kuin koiran voimat loppuivat.

Kaiken kaikkiaan Onnin päivälle tuli mittaa neljä tuntia ja saldona kolme lintua. Ihan mukava päivä, eikä ainakaan liikaa tilanteita nuorelle koiralle. Tuloksettomia laukauksia kuului kyllä senkin edestä ;)

Haavakkona noudettu tavi on tainnut kuvaushetkeen mennessä jo hieman jäykistyä :)

Iltalennolle lähdin siis Muskan kans ja ennen varsinaisen äksönin alkamista käytiin etsimässä se aiemmin hukkaan jäänyt sorsa. Asetelma saattoi ehkä ulkopuolisen silmään näyttää huvittavalta, kun ampujia oli yhteensä kahdeksan ja ainostaan yksi koira, sekin venäjänajokoira :) Mutta luotto Muskan nenään on vankkumaton, eikä Muska the suuri metsästäjä taaskaan pettänyt luottamusta.

Kaiken kaikkiaan illan aikana Muska etsi 9 (-10) lintua välillä erittäinkin haastavasta maastosta (aiemmin kuvailemani ryteikkö). Mutta Muska on siis ajokoira, eli irti päästyään se vaihtaa työmaata välittömästi. Tämän vuoksi narun päässä kompuroivan ohjaajan kunto oli todellisella koteuksella. Ohjaajan kaulassa roikkuva gps tosin lisäsi hieman itseluottamusta (männä vuosina kun on oltu välillä vähän hukassakin ryteikön seassa).

Hurja päiva siis kaikenkaikkiaan ja kotiin päästyään menivät niin koirat kuin ohjaajakin kaikkensa antaneina nukkumaan.

Kokoelma sekalaisia treenejä

Kesän aikana ollaan käyty useampaan otteeseen mantereen puolella reenaamassa porukalla sekä kuivan maan harjoituksia että vesijuttuja. Vesitreeneissä on harjoiteltu monipuolisesti markkeerauksia ja ohjauksia.

Kotona ollaan käyty muutaman kerran reenaamassa hiekkamontulla erilaisia linjoja ja jonkin verran myös markkeerauksia. Linjoja on harjoiteltu muun muassa siten, että lähetys on tapahtunut montun pohjalta, jolloin koira on linjalla juossut ylös montusta ja edennyt vielä jonkin matkaa harvapuustoisessa metsässä.

Harjoitus 6 (linjoja ja ohjauksia)

(kuva suurenee, kun sitä klikkaa)

-Aluksi vietiin koiran kans damit paikkaan '1'
1) Linja
-Tämän jälkeen vietiin damit paikkaan '2' ja '3'
-Koira jäi istumaan lähetyspaikkaan ja ohjaaja siirtyi paikkaan 'a'
2) Ohjaus eteen vasemmalla kädellä
3) Ohjaus oikealle
4) Ohjaus eteen vasemmalla kädellä
5) Linja
6) Lähihaulla dami ylös paikasta '3'
7) Linja (hieman pidemmällä matkalla kuin kohdassa 5) )

Pari kertaa ollaan käyty Onnin kans lentokentällä tekemässä vauhtitreenejä. Vauhtitreenejä ne ovat siksi, että maasto on tasainen ja erittäin helppokulkuinen, jolloin Onni saa rauhassa juosta niin lujaa kuin pääsee. Tällöin ollaan yleensä tehty vain pari hieman pidempää linjaa eikä mitään muuta.

Kokoelma peltoharjoituksia

Nyt onkin jäänyt pitkältä ajalta reenipäivitykset kirjaamatta. Seuraavassa on muutama esimerkki kesän aikana tehdyistä peltoharjoituksista. Toki muutakin ollaan harjoiteltu (mm. ihan lyhyitä parin heiton markkeerausharjoituksia) ja ennen b-kokeiden startteja harjoiteltiin myös helppoja juttuja riistalla.

Harjoitus 1 (linjoja)

Linjaharjoituksiin on jonkin verran lisätty esteiden, kuten polkujen, ojien, kuusiaitojen ja maavallien, ylittämistä sekä erilaisia maastonmuutoksia.

Harjoitus 2 (markkeerauksia ja muistijuttuja)

-Vietiin koiran kans damit muistipaikkaan (motivointi) ja palattiin lähetyspaikkaan.
1) Linja muistipaikalle
2) Normaali markkeeraus ja nouto
- Koira katsoi heiton (dami lensi suurinpiirtein samaan paikkaan, kuin edeltävässä markkeerauksessa)
3) Koira lähetettiin linjalle muistipaikkaan.
4) Äskeisen markkeerauksen nouto.
5) Lopuksi vielä normaali markkeeraus ja nouto

Harjoitus 3 (markkeerauksia)

1) Markkeeraus paikkaan '1'
2) Markkeeraus paikkaan '2'
- Tuplaheitto: ensin heitto paikkaan '1', sitten paikkaan '2'
3) Koira ohjattiin noutamaan ensimmäinen pudotus (eli dami paikasta '1').
4) Ohjaaja haki jälkimmäisen pudotuksen koiran odottaessa lähetyspaikalla.
-Tuplaheitto: heittojärjestys kuten edellä
5) ja 6) Koira teki normaalin tuplamarkkeerauksen ja nouti siis ensin jälkimmäisen pudotuksen ja tämän jälkeen pelkällä 'nouto'käskyllä muistiinsa luottaen myös ensimmäisen pudotuksen.
7) ja 8) Kahdesta eri paikasta normaalit ykkkösmarkkeeraukset ojan yli.

Harjoitus 4 (markkeerauksia ja linjoja)

-Aluksi vietiin koiran kans damit metsikön reunaan.
1) Linja
- Siirryttiin kauemmas (lähetyspaikkaan)
2) Ykkösmarkkeeraus
3) Ykkösmarkkeeraus, jonka ohjaaja haki
- Heitto samaan paikkaan kuin kohdassa 2) (koira katsoi heiton)
4.1) Linja
4.2) Äskeisen markkeerauksen nouto

Harjoitus 5

-Ennen harjoituksen aloittamista ohjaaja kävi piilottamassa pari damia ajouran ja nurmikkoalueen väliseen heinikkokaistaleeseen.
-Vietiin koiran kans damit kuusiaidan taakse pellolle.
1) Normaali ykkösmarkkeeraus
-Koira jäi istumaan lähetyspaikalle ja ohjaaja siirtyi paikkaan 'a'
2) Ohjaaja kutsui koiran luokse ja koiran lähestyessä piilotettuja dameja annettiin lähihakupillitys, koira etsi damin ja palasi loppumatkan ohjaajan luokse.
3) Linja
4) Markkeeraus, jonka ohjaaja haki (heittäjä maapenkan takana piilossa)
5) Normaali ykkösmarkkeeraus (heittäjä edelleen maapenkan takana piilossa)
6) Linja
7) Poislähtiessä lähihakuna toinen piilotetuista dameista talteen.

Kohta 2) tehtiin sen vuoksi, että Derbyssä Onni ei useammasta kehotuksesta huolimatta lähtenyt tulemaan lähemmäs ohjaajaa vaikka se olisi ollut oleellista damin nopean löytymisen kannalta. Tarkoituksena olisi siis saada muutaman esimerkin avulla Onni ymmärtämään, että myös silloin, kun ohjaaja kutsuu lähemmäs kesken tehtävän, niin kannattaa kuunnella.

Kyyhkyjahti 10.-11.8.2010

Kyyhkyjahdissa Onni pääsi viimeinkin ensimmäisen kerran tositoimiin. Jahtikoiranhommat aloitettiin kuitenkin pienellä liekillä, ettei koira kuumenis liiaksi. Aloituksen aamurytinöihin Onni ei päässyt ollenkaan vaan ilmaannuttiin jahtipaikalle vasta kahdeksan aikoihin, kun pahin sota oli jo ohi, mutta kyyhkyä silti tasaiseen tahtiin lennossa. Aluksi ihan vaan istuttiin ja ihmeteltiin, kaikessa rauhassa. Päivän aikana Onni nouti kolme kyyhkyä vapaalla haulla ja yhden markkeerauksena. Kaikenkaikkiaan päivän sessio kesti Onnin osalta puolitoista tuntia, josta suurin osa paikallaan istumista.

Illalla, kun ampujat oli hommansa hoitaneet, tultiin takaisin jahtipaikalle ja käytiin Onnin kans metsässä kävelemässä haavikoita etsimässä. Aluksi Onni kulki epätavallisen lähellä, kun lenkillä normaalisti tekee tosi mukavaa hakukuviota. Päivällä oli pikkukoiran päähän jäänyt vissiin mieleen, että siellä tapahtuu, missä ukko on pyssyn kans. No sitten onneksi sattui niin, että Onni löysi kyyhkyn :) Ja fiksuna koirana Onnipoika totesi saman tien, että nämähän mötköttää jo valmiiksi täällä maassa, ja hakukuvio laajeni saman tien normaaleihin mittoihinsa.

Iltalenkin loppupuolella Onni löysi vielä yhden haavikon, joka oli sen verran hyvässä kunnossa, että pyrähti puunoksalle istumaan. Tosi nätisti Onni lopetti itse linnun jallittamisen, kun huomasi sen nousevan korkeuksiin. Otin Onnin naruun ja rauhassa katsottiin, kun Janne ampui kyyhkyn alas puusta, minkä jälkeen päästin koiran noutoon.

Lopullinen saldo Onnin osalta oli siis kuusi kyyhkyä. Todellinen saalismäärä oli melkolailla mehukkaampi, mutta suurimman osan noutamisista hoiti kokeneemmat konkarit :) Oottakaas vaan ens vuotta, niin kyllä Onnikin sitten ;)

Derby 2010

Viikkoja kestänyt jännitys huipentui lopulta 6.-8.8. helteisessä kelissä. Muutamaa kuukautta aikaisemmin ei vielä uskallettu haaveillakaan derbyyn osallistumisesta, mutta kuinkas ollakkaan sieltä kuitenkin itsemme löydettiin :) Kiitokset vielä 'coachille' ja reenikavereille, ilman tsemmppiä ja hyviä neuvoja olisi jäänyt tämäkin kokemus kokematta.

Ja tästä se lähti. Ensimmäiselle rastille astellessa tuntui kuin olisi mestauspölkylle ollut menossa (Onni reppanan ohjaaja on maailmankaikkeuden kovin jännittäjä, joka kerta toisensa jälkeen saattaa itsensä ehdoin tahdoin vatsaa vääntäviin koettelemuksiin :) )

Rasti oli kuitenkin ihan kiva. Ensin hieman seuraamista ja sitten tuplamarkkeeraus. Ensimmäinen nouto meni nappiin, mutta toinen teetti vähän töitä, kun koira muisti etäisyyden hieman pitkäksi (dami tippui suoraan pyöröpaalin taakse). Pisteitä tuli kuitenkin 17/20.

Toinen rasti oli lähetys ylämäessä olevalle lähihakualueelle, jossa hieman pidempi heinikko. Metsä veti Onnia hieman puoleensa, joten jouduin ohjaamaan yhdesti oikealle. Onni suoriutui tehtävästä mallikkaasti pistein 17/20.

Kolmas rasti oli pystysuora markkeeraus vesilampareen takana pöpelikköisellä rannalla. Onni markkeerasi hyvin ja pisteitä saatiinkin huimat 20/20.

Viimeisellä rastilla oli ohjaus vesilampareen toiselle puolelle, jossa dami oli rannan tuntumassa koivun juurella. Onni lähti hyvin uimaan suoraan, mutta valitettavasti linja meni hieman sivuun, joten jouduin ohjaamaan. Onni pysähtyi vastarannalla erittäin nätisti pillin kuultuaan, mutta kun yritin ohjata vasemmalla, Onni säntäsi pari metriä taakse, palasi takaisin pysäytyspaikkaan ja vasta sitten eteni vasemmalle kohti damia. Pisteitä saatiin kuitenkin hurjat 19/20.

Ensimmäisen päivän pisteet löivät kyllä ohjaajan ällikällä, kun ei me oikeastaan uskallettu niin hyvästä suoriutumisesta uneksiakaan. Niinhän siinä siis kävi, että päästiin finaaliin ja jännitys jatkui lauantaille.

Finaalin ensimmäinen tehtävä oli drive, jossa ensin kuunneltiin hirvittävää älämölöä ja katseltiin pari häiriöheittoa. Tämän jälkeen kukin ryhmän neljästä koirakosta suoritti kaksi kertaa ohjauksen pellon toiselle puolelle metsikköön, jossa oli damit piilossa. Metsikön kulmaus veti useita koiria puoleensa, samoin myös Onnia, joten jouduin hieman ohjailemaan, ennen kuin Onni löysi itsensä hakualueelle. Toisella lähetyksellä ei tarvinnut ohjata, mutta Onnin linja oli hieman kaareva. Kahdesta linjasta/ohjauksesta sekä hausta piseitä tuli 15/20 ja 18/20.

Finaalin viimeinen tehtävä oli walk up, jossa sama neljän koiran ryhmä kulki pellolla rivissä ja kullekin koiralle tuli yksittäinen markkeeraus eteen ja taakse. Ensimmäisessä markkeerauksessa Onni vilkaisi muualle ennen noutokäskyä (keskittyminen herpaantui hetkeksi) sillä seurauksella, että se ei muistanut etäisyyttä enää oikein ja juoksi aivan liian kauas. Varsinainen ongelma muodostui kuitenkin siitä, että Onni ei halunnut tulla lähemmäs pillityksistä ja käskyistä huolimatta. Siellä se tapitti keskellä peltoa, että mennäänkö vasemmalle, oikealle vai vielä kauemmas :)

Onneksi se lopulta lähti valumaan oikeaan suuntaan ja saatiin kuin saatiinkin dami talteen pistein 8/20. Toinen markkeeraus meni loistavasti ja pisteitä tulikin 20/20.

Tukalassa kelissä oman suoritusvuoron odottaminen kävi kyllä työstä, mutta onneksi sekä koiran että ohjaajan pää kesti sulamatta helteeseen :)

Kaikenkaikkiaan pisteitä kertyi 134 (5. sija). Viikonloppu oli kyllä huikea kokemus tälläiselle vasta-alkajalle. Ja vaikka grande finaaleen ei päästykään, niin täytyy sanoa että ei harmita yhtään. Onni ylitti meidän odotukset moninkertaisesti ja ohjaajakin selvisi hengissä, joten siinä on jo syytä juhlaan :)

NOME-B ALO Tornio 18.7.

Tänään käytiin Onnimannin kans harjoittelemassa kisajännitystä Torniossa.

Alun markkeeraus meni hyvin, mutta ohjaustehtävässä/linjalla ohjaaja räpästi jotain ihan ihmeellistä, unohti ilmasuunnat ja myös oikea sekä vasen meni vähän sekaisin. Tehtävä oli hieman haastava (ainakin jännittävän ohjaajan mielestä) uomauittoa muistuttava tehtävä. Lopulta Onni onneksi ui suoraan ja nousi maalle vasta lokin kohdalla. Hakutehtävässä Onni käynnisti rakettimoottorit ja kävi lisäksi uimalla tarkistelemassa rannan hetteikköjä. Jännityksestä huolimatta päivän saldona oli ALO 1 :)

Koeselostus: tuomarina Harri Sivén

Haku

Erittäin hyvällä vauhdilla alueella työskentelevä koira, joka liikkuu itsenäisesti ja tehokkaasti.

Ohjattavuus
Uusintalähetyksen turvin tehtävästä suoriudutaan mallikkaasti.

Paikallistamiskyky

Selvittää maamarkkeerauksen vaivatta. Vesimarkkeerauksen noutaa myös nopeasti ja suoraviivaisesti.

Riistan käsittely
Reippaat palautukset, hyvät luovutukset.

Jäljestämiskyky
Suorittaa kanijäljen nopeasti.

Muut ominaisuudet

Pysyy paikallaan laukauksessa, käyttää vainuaan hyvin. Työskentelee mielellään vedessä ja kosteikossa.

Yleisvaikutelma
Erittäin hyvin työhönsä motivoitunut koira, joka selvittää kokeen tehtävät varmalla tavalla.

ALO 1

Oulun kv näyttely 10.7.2010

Onni kävi tänään elämänsä ensimmäisessä näyttelyssä :) Päivi esitti Onnin ja reippaasti lurppakorva kehässä olikin. Tuomarina oli Kreikkalainen Rouli Kantzou.

Arvostelu:

16 months old. Nicely presented and trained for the ring. But he is very lightly built and high on legs for his breed. I'd prefer stronger head. Neck OK. I'd like much more ribcage. Tail OK. I'd prefer stronger bones on the quarters. Nice movement. Coat OK. Nice temperament.
NUO H

Päivi ja Onni

NOME-B ALO Oijärvi 3.7.

Lauantaina oli siis Onnin ja allekirjoittaneen ensimmäinen virallinen koestartti. Onni oli tosi reipas vaikka ohjaajaa jännitti hurjasti. Onni toimi ihan mallikkaasti, mutta hausta jäi varis löytämättä (löysi riistoja 4/5), joten tulos oli ALO 2. Mukava kokemus ja hengissä selvittiin, joten täytyy olla tyytyväinen :)

Koeselostus: tuomarina Jyry Tuominen

Haku

Tehtävän alussa koira tekee tehokasta työtä ja löytää vesirajassa olevat riistat. Tämän jälkeen se pyrkii hakemaan samaa aluetta eikä osaa laajentaa aluetta. Jonkin ajan kuluttua koira kuitenkin laajentaa hakua kuivalle maalle. Se saisi kuitenkin olla tehokkaampi työssään.

Ohjattavuus

Koira havaitsee riistan varhaisessa vaiheessa ja noutaa riistan.

Paikallistamiskyky

Vesimarkkeerauksessa koira noutaa pudotuksen nopeasti. Maalla koira paikallistaa pudotuksen tarkasti.

Riistan käsittely

Hyvät otteet ja huolelliset luovutukset.

Muut ominaisuudet

Koira käyttää hyvin vainuaan, mutta se saisi uskoa nenäänsä paremmin.

Yleisvaikutelma

Voimakas työskentelijä, joka voisi itsenäisessä työssä olla tehokkaampi ja luottaa vainuunsa paremmin.

Kettujälki

Ajateltiin tässä pari viikkoa sitten piristää Muskan tylsää ajokoirankesää ja sulatettiin sille pakkasesta kettu ja käytiin vetämässä ketulla jälki metsään. Jäljen pituus taisi olla vaivaiset 500 - 600 m, mutta Muskalla näytti silti olavan hauskaa. Se oikaisi ilmavainulla mutkia suoriksi ja kettu taisi löytyä alta aikayksikön. Heti ketun löydettyään Muska aloitti piilotusoperaation, jonka seurauksena hölmön ajokoiran nokka on ollut kaksi viikkoa ruvella.

Viikko 25: Ohjauksia ja markkeerauksia, markkeerauksia ja ohjauksia

Maanantain vapaapäivän jälkeen käytiin tiistaina reenaamassa Onnin kans Oulunsalossa. Reenit onnistu hyvin ja saatiin taas paljon hyviä neuvoja ja uusia vinkkejä. Keskiviikkona käytiinkin sitten pellolla tekemässä pari linjaa sekä harjoiteltiin lähihakua sekä illalla vielä pari vesiohjausta/linjaa järvellä. Torstaina käytiin vetämässä Onnille pari pidempää jälkeä (150 m ja 200m), kun Onnilla ei ole aiempaa kokemusta taipparijälkeä pidemmistä jäljistä. Perjantaina olikin sitten taas laiskottelupäivä.

Lauantaina ja sunnuntaina käytiin reenaamassa markkeerauksia ja ohjauksia yhdellä luonnonniityllä, jonka läpi kulkee reilunkokoinen oja. Oja on sen verran suuri, että koira ei pääse siitä hyppäämällä yli vaan sen on käytävä ojassa. Ojan avulla harjoiteltiin myös linjalla vahvistamista.

1) Markkeeraus ojan yli, 2) markkeeraus ojan yli (ei selviä maamerkkejä). 3) Ohjaus ensimmäiseen paikkaan, jonne oli koiran näkemättä heitetty pari damia. Onni meni hieman dameistä ohi/yli, rupesi sitten jäljestämään ja juoksi tien toiselle puolelle pellon reunaan, josta kutsuin sen takaisin luokse. Vaihdettiin hieman lähetyspaikkaa, koska ojan reunassa oli turhan houkuttela loiva paikka. 4) Otettiin uusi markkeeraus, minkä jälkeen 5) ohjaus samaan paikkaan. Onni teki taas samat temput, mutta nyt ehdin reagoida ja pysäytin Onnin pillillä sekä ohjasin oikealle kohti dameja. Onni pysähtyi ja ohjautui yllättävänkin hyvin ja innokkaasti, palkinnoksi tietenkin löysi damin oikeasta paikasta. Tämän jälkeen tehtiin vielä kaksi linjaa samaan paikkaan 6) ja 7). Onnilla oli tainnut jäädä vähän torstain jälkiharjoitus päälle, mutta onneksi tilanne korjautui.

Sunnuntaina harjoiteltiin samassa paikassa, mutta etäisyydet olivat hievenen pidempiä ja lisäksi otettiin ohjaus myös vinosti ojan yli paikkaan, jossa ei ollut selviä maamerkkejä.

Viikonloppuna käytiin lyhyesti harjoittelemassa myös vesimarkkeerauksia meren rannalla (heittoja avoveteen ja kaislikorajaan).