Onni on päässyt pari kertaa mukaan juoksemaan, kun ollaan käyty metsässä kävelemässä maalintujen perässä. Onni toimii ihan mallikkaasti sielläkin eli linnut kyllä pölähtää ilmaan, kun säikähtävät rytinällä juoksevaa koiraa, mutta Onni ei lähde juoksemaan lentävien lintujen perään eli ei siis aja niitä. Niillä kerroilla kun saalista on tullut, ei Onni valitettavasti (tai onneksi) ole ollut mukana. Joka tapauksessa melko mukavaa hakukuviota Onni juoksee, on ihan ilo seurata sen touhuja metsässä.
Vesilintujahdissa ei olla varsinaisesti oltu Onnin kans syyskuussa, mutta yhdellä yllä mainituista metsäreissuista tuli Onnille ihan ensimmäinen oikea riistatilanne, jossa koiralle opetetut asiat pääsivät testiin tositilanteessa. Metsälenkin loppuvaiheilla Janne kävi porkkaamassa yhden suolammen reunaa samalla kun me istuskeltiin koirien kans kannon nokassa ja odoteltiin. Tovin kuluttua kuuluikin laukaus ja hetken kuluttua siitä Janne soitti, että Onnille olis töitä. Siirryttiin siis lammen reunaan Onnin ollessa vapaana. Vapaalla haulla ei tilanteesta kuitenkaan oltaisi selvitty, joten Onni piti ottaa käskyn alle.Tavi oli tippunut lammen keskellä olevalle suoheteikölle lähelle vesirajaa (uintimatkaa n. 25 m). Annoin Onnille hieman vihjettä suunnasta ja lähetin etsimään. Onni meni veteen, mutta jäi uimalla perkkaamaan vesialuetta, jolloin kehotin sitä jatkamaan hakua minusta poispäin. Niinpä Onni nousi heteikölle (jolla oli silminnähtävän hankalaa liikkua) eikä aikaakaan, kun se paikallisti tavin putoamispaikan. Tavi oli kuitenkin jäänyt henkiin ja lähtenyt karkuun, joten Onni joutui vielä jäljestämään sitä muutaman kymmenen metriä. Onnistuneen tilanteen päätteeksi Onni palasi takaisin elävän (mutta haavoittuneen) tavin kans. Koira oli kyllä ilmeisen tyytyväinen itseensä :) Samoin kuin emäntänsäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti