Sihijuomaa ja muita Inton kuulumisia

Into on käynyt tällä viikolla melkein joka päivä pienen metsäkävelyn. Lähinnä homma menee yleensä nuuskutteluksi ja pupun papanoiden syömiseksi, joten mistään varsinaisesta lenkkeilystä ei ole kyse. Liikuntaa ja raitista ilmaa tulee kuitenkin sopivasti.

 Todellisuudessa pentu on paksumpi, kuin mitä kuvasta näyttää. Honkkelilla on painoa 12 kg.

 Automaattiasetuksilla ei ilmeisesti saa Intosta kunnon kuvia.

Kahtena kertana olen jemmannut Inton huomaamatta tennispallon sopivaan paikkaan ja seurannut Inton reaktioita. Herkästi näyttää pallon haju mustaan kirsuun tarttuvan ja palloa ruvetaan etsimään sellaisella tarmolla ja sinnillä, että homma on välillä hieman hupaisaa katseltavaa. Pallon löydyttyä se tuodaan reippaasti emännälle. Lähes aina pallo tulee käteen asti. Tipahtaneesta pallosta jää makupala saamatta, mutta muuten en ole reagoinut. Odotan vain, että koira huomaa sen noukkia uudestaan ja antaa käteen asti. Koko harjoitteluhan on siis vain hauskaa leikkiä, koska kaikki tapahtuu spontaanisti, jos on tapahtuakseen. Hieno pentu :)

Istu-käskyä ollaan edelleen harjoiteltu ja istuminen tapahtuu jo käsimerkilläkin. Pitää harkita, josko voisi jo pillikäskyä ruveta yhdistämään nyt käsimerkkiin. Malttia, lyhyitä eteen-lähetyksiä ruokakupille, luoksetuloa ja jotain muutakin pientä ollaan reenattu. Hyvin lyhyitä pätkiä kerrallaan. Pallon noutamisessa on jäänyt hieman mietityttämään sellainen erikoinen piirre, että jos Intoa kehuu sen palauttaessa,

alkaa pallo pyöriä suussa. Jos on hiljaa palauttamisen ajan tai kehuu vain sievästi, niin pallo pysyy sievästi suussa ja suu on rauhassa. Liika kehuminen ehkä nostaa kierroksia tai saa pennun ennakoimaan liikaa makupalaa.

Tänään sattui melko huvittava juttu. Jätin Onnin ja Inton sisälle, kun menin järjestämään autoa ennen metsäreissulle lähtöä. Tulin vartin päästä takaisin ja näin väliovelta Onnin istuvan eteisessä, mutta keittiöstä kuului kipakka haukahtelu. Into oli ensin repinyt lehtikorista lehtiä pitkin lattiaa, sitten se oli hakenut eteisestä Ramlösa-tölkin ja puhkaissut sen keittiön maton päälle. Ilmeisesti kivennäisvesi oli suihkunnut tölkistä ja siitäkös musta riiviö oli innostunut.

Minä se en ollut.

Hammaskeijun uusi vierailu

Muska siis alkoi pikkuhiljaa olla palautunut alakukmahampaan poistamisesta ja vuodenvaihteen jalkaepisodista (kintereessä olevaa pattia lukuunottamatta). Tässä kuluvalla viikolla hammaskeiju vieraili jälleen Muskan luona ja tällä kertaa meni yläkulmahammas poikki.

Muska raukka oli hammasoperaatiossa toista tuntia. Lääkäri oli laittanut hampaaseen jonkinlaisen hatun/paikan ja oli samalla vahvistanut jäljellä olevia kahta kokonaista kulmuria. Tässä nyt ollaan taas lääkekuurilla ja seurataan hammasta sekä ientä. Toivottavasti paikkaus onnistuu, ettei samaa hammasta tarvitse kaikesta huolimatta leikata pois.

Inton 12. viikko

Tiistaina Into siis kävi ensimmäisellä rokotuksella. Lääkärin puntari näytti 11,3 kg, vaikka Into onkin melko hoikka poika. Korvissa oli lievä korvatulehdus, kuten hieman etukäteen uumoiltiinkin. Melko kiltisti on musta hiiviö suostunut tippoja korvinsa ottamaan. Aikalailla summamutikassa on tipat joutunut laittamaan ja lääkärin ohjeessakin lukee, että pieni määrä (eli kevyt puristus).

Ollaan käyty lähes joka päivä autolla jossain metsätiellä koirien kanssa. Isot koirat käy yleensä ensin lenkillä ja Into pötköttelee autossa omassa teltassaan. Into käy kävelyllä yksin. Toisaalta, että oppisi olemaan ja kulkemaan yksin ja toisaalta, koska joka paikka on niin liukas ja hanki paikoittain melko kova, eli Onnin perässä henkihieverissä juokseminen ei olisi kovin turvallista.

Maltti on kehittynyt mukavaan tahtiin ja noutohommatkin saivat aivan uuden käänteen tässä pari päivää sitten. Takapihan sulavien lumien seasta Into löysi naapurin lapsien kaljuksi kuluneen tennispallon. Yhtäkkiä vain huomasin, että pentu nakottaa edessä pallo suussaan ja odottaa makupalaa vaihtokaupaksi :) Hieno pentu. Ulkoiluretkillä ollaan harjoiteltu myös luoksetuloa ja pieniä häiriöitäkin saa jo olla, kuten herkullisen tuoksuiset ja makuiset hevosenkakkakasat.

Lauman roolijako on ollut mielenkiintoista seurattavaa. Muska on se, jonka kanssa Into reuhaa ja temuaa. 9 v ajokoira on kaiken lisäksi aivan onnessaan riehukaverista. Muskan vieressä myös syödään luut ja välillä yritetään vaivihkaa myös saman luun toiseen päähän kiinni. Kaiken tämän ohjelman aikana Onni makaa nojatuolissa ja murjottaa. Loppujen lopuksi se on kuitenkin Onni, jonka viereen on turvallista käpertyä nukkumaan ja jota tervehditään ensin.

Into 12 viikkoa

Lomalaiset

Vihdoin koitti hiintoloma ja päästiin lauman kanssa kotisaareen. Onni ja Muska pääsi pariksi yöksi ja päiväksi hermolomalle 'mummolaan' ja samalla Into harjoitteli yksistään emännän kanssa asustelemista. Hyvinhän tuo tuntui sujuvan haikeana jo ajattelen loman jälkeistä aikaa, kun ei voi kellahtaa sohvalle aamupäiväpötköttelylle pentu mahan päällä nukkuen.

Into sai viikonloppuna matolääkkeen ja pahaa aavistamattomalle penturaukalle on rokotusaikakin jo valmiiksi varattuna. Yhdentoista viikon iässä Intolle iski aivan yllättäen ujostelukausi, varsinkin vähemmän tuttuihin paikkoihin mennessä. Aivan oudot ihmisetkin on parempi ensin tarkastella parin metrin turvaetäisyydeltä. Joissakin asioissa rohkeutta kuitenkin löytyy turhankin kanssa. Ensikosketus imurin kanssa oli erittäin tomera ja patjan sai imuroida aivan rauhassa parin sentin päästä pennusta. Lisähuomioksi sanottakoon, että vähäinen tutustuminen imureihin ei johdu laiskasta siivoamisesta vaan siitä, ettei toisessa asunnossa voi tällä hetkellä 'lattiateknisistä' syistä imuroida.

Varistakin ollaan ehditty ihmetellä ja Into suhtautui lintuun mukavan kiinnostuneesti, mutta ei liian innokkaasti. Harmaatakki otti melko nopeasti jalat alleen, kun sinnikäs koira lähti sitä kuskaamaan ottamalla kiinni mistä tahansa suuhun mahtuvasta kohdasta.

Malttia ollaan edelleen harjoiteltu ruokakupilla ja tänään lisättiin hommaan myös pieni eteenlähetys (2 m) kohti kuppia. Luoksetuloa harjoitellaan satunnaisesti pihalla ja hirveällä vauhdilla Into kyllä lähtee säntäämään pillin kuullessaan ja jo paria metriä ennen emäntää alkaa kieli lipomaan ja suu käymään vauhdilla lähestyvien nappuloiden vuoksi. Niin ja nyt ollaan harjoiteltu myös remmissä kävelemistä, vaikka pantaan ollaankin totuteltu jo pidemmän aikaa.

Parhaat naurut saatiin kuitenkin pari iltaa sitten, kun käytiin jäällä pienellä iltakävelyllä. Taskulampun valokeilassa, kesken nuuskuttelujen Into näki jotain perin juurin uhkaavaa. Selkäkarvat nousivat pystyyn ja pelottavaa kohdetta lähestyttiin hyvin jäykin jaloin ja korvat höröllä. Pieni perääntyminen aiheutti pian hurjan karkuun poukkoilun, kun hirveä musta koiran kuvatus lähti samalla poukkoilemaan kohti. No tältä hirviöltä ei kuitenkaan pääse juoksemalla karkuun, ei edes Into-reppana. Emännän epäusko oli lähes käsin kosketeltavaa, kun tajuntaan iski, että tuleva iso paha jahtikoira juoksee karkuun omaa varjoaan. Onneksi kohtalaisen älykäs pentu tajusi kuitenkin pian pyristelyn turhaksi ja jatkoi lopulta omia touhujaan tumman seuralaisensa kanssa.