Vuosi 2011 pakettiin

Syksy meni ja talvi tuli, tai ainakin yrittää tulla. Blogipäivitykset on jääny tekemättä, vaikka kaikenlaista ollaan koirien kans toki puuhattu ja oltu myös puuhaamatta.

Jahtikauden ajan Onnilla oli vapaata reeneistä aika pitkä tovi, ja kun sitten ruvettiin taas jotain harjottelemaan oli Onnilla ihan hirveästi virtaa. Pääsääntöisesti reenit meni ihan hyvin, kun reenattiin itekseen. Välillä oli tosin itsellä hieman vaikeuksia säätää vaikeustaso optimiin (ei liian vaikeita, muttei liian helppojakaan). Lumijoen kv-kokeiden jälkeen oli koulutus, johon osallistuttiin Onnin kans. Ei ollut kovin mieltä ylentävää huomata, että Onnin jäykistely jatkui taas, kun oli muita koiria läsnä harjoituksissa.

Kyseisen koulutuksen jälkeen muokattiin lähestymistapa reenaamiseen ihan uuteen uskoon. Kaiken lisäksi päästiin muutaman kerran kimppatreeneihin (iso kiitos reeniseuralle :) ). Onnin työnteko rupesi jo näyttämään ihan lupaavalta muiden koirien seurassakin, mutta juuri kun oltiin pääsemässä vauhtiin oli päivät jo niin lyhyitä, ettei täältä saaresta päässyt mihinkään valosan aikaan ja lisäksi sairastuin itse jälleen kerran lentsuun. Lentsu onkin sävyttänyt koko tätä syksyä, eikä olla pystytty reenaamaan yli kuukauteen ollenkaan, kun allekirjoittanut on maannut vällyjen välissä ja napostellut antibiootteja. Tänä aikana Onni on saavuttanut kunnioitettavasti grand prix -tason vullukkakoirana olemisessa. No... uusi vuosi ja uuteen nousuun :)

Jahtikautta voi onneksi muistella lämmöllä. Onnin kanssa on ollut tosi mukava käydä jahdissa ja hommat sillä puolella on luistanut tosi mukavasti. Pataan laitettavaakin on tullut, joten ei ole valittamista.

Passissa on vietetty eräskin tunti ja malttia on riittänyt niin koiralla kuin ohjaajallakin.


Aika on kulunut mukavasti isosta saaliista haaveillen ;)

Kun ilmat hieman jäähtyivät, pääsi Muskakin ihan tosissaan metsään tuuskaamaan. Aikaa säästyy rutkasti, kun lyö kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Muskan juostessa pupun perässä käytiin Onnin kans porkkaamassa kaislikoita haavakoita katselemassa ja muuten vain ryskäämässä.

Kaiken huipuksi Muska on päässyt tässä loppuvuodesta ajamaan useampaan otteeseen kettuakin ja hienosti on Muksutti kyllä ajanutkin. Huomaa, että on ikää ja älliä karttunut ja tarttunut :)

Ulkona paukkuu jo ensimmäiset raketit, joten lienee aika ruveta asennoitumaan vuoden vaihtumiseen :)

Jännittävää ja menestyksekästä uutta vuotta 2012!

Kyyhkyjahti 2011

Janne lähti maanantaina Kuopioon kyyhkyjahtiin ja vei Onnin mukanaan.

Kyyhkysiä oli lentänyt hyvin, joskin vähemmän kuin edellisenä vuonna. Joka tapauksessa tiputuksia oli tullut ja Onni oli päässyt ihan tosissaan noutajan hommiin :)

Perjantaina kotiin tuli melko väsynyt, mutta onnellinen parivaljakko :)

VAK:n kesäpäivät

Päätettiin sitten kuitenkin lähteä käymään Kuopiossa venäjänajokoirien kesäpäivillä, ja onneksi lähdettiin. Reissu oli mukava ja varsin mielenkiintoinen.

Aamupäivällä käytiin Kuopion kv näyttelyssä, jonka yhteydessä pidettiin venäjänajokoirien päänäyttely. Erityisen mielenkiintoisen tapahtumasta teki asiantunteva tuomari rodun kotimaasta. Venäjänajokoirien näyttelyissä erityisen mukavaa on kehän laidalla vallitseva varsin lupsakka tunnelma :)

Muska ei osallistunut näytelmiin, kunhan vain oli maskottina kehän laidalla. Yhdessä välissä jo miettiittiin, josko olisi Onni ujutettu salanimellä kehään jonon jatkoksi, mutta ei kehdattu... olisihan se ollut aika noloa saada serti noutajalle venakkokehästä ;)

Illalla saimme kuulla hieman venäjänajokoiran historiasta sekä rodun kotimaan käytännöistä niin jahdin kuin jalostuksenkin puitteissa. Kattavin tietopaketti taisi kuitenkin tulla venäjänajokoiran rakenteesta ja ulkomuodosta... väliin hyvinkin yksityiskohtaisesti :)

Meri

Vedestä tehty,
maalle syntynyt.

Iäksi erotettu,
rannalle jätetty.

Kunpa voisin kotiini mennä,
meren aalloksi tulla
ja taivaan pinnan alla nähdä.

Reenejä ennen jahtikautta

Ylikiimingin kokeen jälkeen reenattiin pari kertaa hakua ihan vain todetaksemme, että työintoa koiralta kyllä löytyy. Mutta siinä vaiheessa, kun otettiin reeneihin ohjaukset mukaan, niin hommat ei enää aivan loistavasti sujuneetkaan. Paikaltaan ohjauksia harjoitellessa, vasen oli toisinaan Onnin mielestä eteen ja eteen tarkoitti oikealle jne. Parin reenikerran mentyä pälliköimiseksi vihellettiin peli poikki ja aloitettiin ohjaukset ihan alusta.

Aluksi kaksi ihan selkeää ja vieläkin selvemmin motivoitua muistipaikkaa (vasen ja oikea), minkä jälkeen lisättiin kolmaskin muistipaikka. Pikkuhiljaa motivointi häivytettiin vähän vähemmän ilmeiseksi (damit vietiin eri reittejä pitkin muistipaikkoihin) ja myös maastoa muutettiin hieman haastavammaksi. Lopulta yksi kolmesta muistipaikasta muutettiin 'sokkopaikaksi'.

Esim.
Koiran näkemättä vietiin ojan reunaan pari damia (dameja ei viety ojan reunaa pitkin vaan eri reittiä, jolloin ei jäänyt edes hajujälkiä). Koiran kanssa vietiin myös ojan reunaan pari damia, mutta eri suunnalle. Tämän jälkeen paikaltaan ohjaus muistipaikalle (esim. vasen), minkä jälkeen paikaltaan ohjaus sokkopaikalle (esim. oikee). Kun nämä onnistu, ja ihmeen hyvin onnistuikin, otettiin kolmas suunta mukaan. Kolmas suunta saatettiin motivoida pitkähkönä markkeerauksena ojan toiselle puolelle, jonka koira haki, ja palautuksen aikana samaan paikkaan heittettiin pari damia 'muistiksi'. Tämän jälkeen uudelleen paikaltaan ohjaus esim. oikeelle ja lopulta ohjaus myös eteen ojan yli.

Kolme viikkoa harjoiteltiin ohjauksia pari kolme kertaa viikossa, minkä jälkeen omasta mielestä Onni toimi niin kuin ennenkin ja ehkä hieman paremminkin, joten jätettiin ohjaukset hyvillä mielin hautumaan jahtikauden ajaksi.

NOME-B AVO Ylikiiminki 3.7.2011

Koe oli parikoe, jossa siirryttiin tehtävien mukana ja seuraamista tuli ihan kohtuullisesti. Ensimmäisessä tehtävässä turvekukkulalta tuli laukaus järvelle päin ja toinen laukaus sekä markkeeraus kukkulan toiselle puolelle metsänrajaan. Ensimmäinen koira lähettettiin ohjaukseen kukkulaa alas rantaheinikon läpi järvelle ja ohjaustehtävän aikana toinen koira haki markkeerauksen. Suorituksen jälkeen koirakot vaihtoivat paikkoja ja lyhyen siirtymän jälkeen tuli samanlaiset markkeeraus- ja ohjaustehtävät.

Markkeeraus onnistui Onnilta ihan normaalisti, mutta ohjauksessa se jäi sakkaamaan rantaheinikkoon. Lopulta Onni sai vainun riistasta ja ui järvelle (ei kylläkään ohjattuna).

Turvekukkulan toisessa päässä ensimmäiselle koiralle tuli tuplamarkkeeraus järven rantaan veteen, heitot veneen kummallekin puolelle. Noutaessaan koira joutui juoksemaan alas kukkulalta, ylitäämään rantaheinikon ja etenemään hetteikköalueen yli järven rantaan. Tämän jälkeen hakualueelta haettiin kaksi riistaa. Ensimmäisen koiran palauttaessa toista riistaa alueelta toiselle koiralle tuli samainen tuplamarkkeeraus. Kun toinenkin koira oli tuonut markkeerauksen jälkeen hakualueelta kaksi riistaa, jatkettiin hakua vuorotellen. Kaikkiaan hausta tuli noudettavaksi neljä riistaa per koira.

Tuplamarkkeerauksessa ensimmäinen nouto ei tuottanut vaikeuksia. Tämän jälkeen näytti, että Onni muistaa myös ensimmäisen heiton ja etenikin aluksi siihen suuntaan, mutta kääntyikin sitten äsken hakemalleen heitolle. Jälkimmäinen riista tuli siis talteen hakemalla, mutta tuli kuitenkin.

Hakuruudussa Onni teki erittäin epätasaista työtä. Se lähti ensin vauhdilla, mutta löysi sitten jonkin vanhan hajun ja, kun ei mitään siitä löytänyt, nosti koipea. Tämän jälkeen taas jatkoi hakua näennäisen normaalisti ja joko löysi riistan, jonka palautti, tai toisen hajun, joka piti jälleen merkata. Siinäpä sitä sitten tuijotettiin silmät pallona, kun koira kusee kokeen aikana yli kymmenen kertaa. Kertaakaan se ei siis nostanut koipea palauttaessaan vaan hakualueella. Kyllähän ne neljä riistaa sieltä alueelta tuli, mutta eipä sillä varsinaisesti ollut ainakaan itselle enää mitään merkitysta.

Koko kokeesta päälimmäisenä mieleen siis jäi se, että Onni päätti ruveta isoksi koiraksi isolla I:llä ja isolla koivella. Näin vakavat murkkuiän oireet olisi varmasti tullu aiemminkin esille, mutta kun ollaan päästy kohtuullisen vähän reenaamaan porukassa. Nyt siis on otettava härkää sarvista tai koiraa koivesta ja ruvettava siedättämään puppanaa kaikenlaisissa hajuissa työskentelyyn ja yritettävä päästä reenaamaan enemmän koirakavereiden kanssa. Moisesta sikailusta ei missään nimessä haluta tapaa, joten voi olla, ettei kokeissa startata ennen kuin asiaa on saatu työstettyä harjoitteluolosuhteissa.

Totta kuitenkin sekin, että kaikki maistuu hieman paremmalle, kun sekaan lisätään vähän suolaakin ;)

Koeselostus: tuomarina Mikael Rönnbäck

Haku

Söker ibland lite oinspirerad. Stannar vid gamla viltläger och blir låst i områden. Kommer igen och avslutar effektivare.

Ohjattavuus
Löser uppgiften omständig, önskar snabbare lydnad av förarens direktiv.

Paikkallistamiskyky
Registrerar samtliga, löser alla bra.

Riistan käsittely
Spontana upptag, snabba inlevereringar, fina avlämningar.

Muut ominaisuudet
Följsam vid promenad, lugn och tyst.

Yleisvaikutelma

En hund, som gör ett bra markeringsjobb, fin apportering och statga. Omständigt vattenredigering samt ogämt agerande vid söket förur sakar dagets pris.

AVO3

Vesihirviöitä ja "uimataidottomia" ajokoiria

Vielä, kun oli helteitä, käytiin koirien kans rannalla nautiskelemassa. Nauru on kyllä herkässä, kun seuraa noiden kahden paukapään toilailuja.

Tämä yksilö on elementissään.

Jopa niin elementissään, että välillä oli jo pientä epäselvyyttä lajintunnistuksessa.

Erehdyttävästä ulkomuodosta huolimatta kyseessä ei ollutkaan halli tai muu kalastajien kauhu.

Useiden havaintojen vuoksi vesihirviön mahdollisuutta ei voitu sulkea pois.

Ja samaan aikaan toisaalla, eräs ajokoira päätti tekeytyä uimataidottomaksi.

NOME-B AVO Pudasjärvi 5.6.2011

Startattiin Pudasjärvellä ihka ensimmäisen kerran avoimessa luokassa (b-kokeissa). Koe oli tosi mukava ja ilmeisesti hieman erilainen. Lähihaku, maaohjaus ja -haku (toi kaksi riistaa), minkä jälkeen oli tuplamarkkeeraus veden toiselle puolelle, vesiohjaus sekä haku vesirajan heinikossa (toi kolme riistaa).
Suurimmat sydämentykytykset tulivat maaohjauksessa ja haussa, jossa Onni hetken tuumaili pehmenneen korpin kanssa. Riistaa ei Onni ole koskaan aiemmin hyljeksinyt, joten tällainen pieni vitkastelu ylösotossa tuli ihan yllätyksenä. No kaikki muu riista kelpasi erittäin hyvin, joten korppia pitänee hieman harjoitella (kun ei olla vuoteen korppeja käpälöity). Markkeerauksen jälkimmäinen nouto ei mennyt suoraviivaisesti, mutta lintu saatiin kuitenkin ylös. Muut osiot, mukaanlukien haku, jota ohjaaja hieman etukäteen jänskätti, sujui ihan mallikkaasti.

Koeselostus: tuomarina Pentti Åman

Haku
Tehokas ja nopea työskentelijä.

Ohjattavuus
Selvittää tehtävät vaivatta.

Paikallistamiskyky
Havaitsee heitot ja tuo ne itsenäisesti.

Riistankäsittely
Moitteetonta.

Muut ominaisuudet
Rauhallinen.

Yleisvaikutelma
Erittäin hyvässä yhteistyössä ohjaajansa kanssa työskentelevä koira, jolla ei ollut tänään mitään vaikeuksia kokeen läpi viemisessä.

Tuloksena AVO 1.

Pikkupuppana siis löi emännän ällikälle :)

Luolakoira hommissa

Menin sitten tänään päästämään koirat aamu-ulkoilun jälkeen sisälle ja ihmettelin, kun sateesta huolimatta ainoastaan Onni istui portailla odottamassa. Siinä hetken aikaa tilannetta tarkasteltuani huomasin Muskan juoksunarun menevän varaston kulmalle, josta löytyi melkoinen maansiirtotyömaa ja hetken huhuiltuani löytyi myös se hukassa ollut koira.

Kuvan oikeassa reunassa oleva hiekkainen naru paljasti kaivinkoneen olinpaikan.

Lopulta itse koirakin ilmestyi näkyviin.

Mitenköhän tämän kaivamisvimman ohjaisi johonkin hyödylliseen ennen, kuin mökki tippuu perustuksiltaan.

NOWT AVO Oulunsalo 14.5.2011

Ensimmäinen koestartti tälle vuodelle oli wt-koe, mikä ei erittäin heikolla hermorakenteella varustetulle ohjaajalle ollut välttämättä se paras ratkaisu :). Jokatapauksessa jälleen kerran hengissä selvittiin ja mukavaakin oli.

Rasti 1.

Ykkösmarkkeeraus alamäessä olevaan pajupusikkoon (ja ilmeisesyi myös ojaan, kun koira tuli turkki märkänä takaisin). Onni markkeerasi hieman liian lyhyeksi, tai jäi matkalla haistelemaan vanhoja hajujälkiä. Hetken aikaa pajupusikon etupuolella haettuaan Onni siirtyi oikealle alueelle pöpelikköön ja löysi damin kohtuullisen ripeästi. Pisteitä 16.

Rasti 2.

Aluksi markkeeraus jyrkän penkereen alapuolelle pajukossa kulkevalla kapealle polulle. Koiran noutaessa damia ohjaaja ja tuomari siirtyivät penkereen reunalle, josta koira palautuksen jälkeen ohjattiin samaiselle polulle äskeisen tiputuspaikan yli. Etäisyyden arvioiminen pöpelikössa polun varrella olevalle koivulle ja piilotetulle damille oli vaikeaa. Annoin Onnille lähihakupillityksen liian aikaisin ja sitten jouduttiinkin hieman vatkaamaan eestaas, ennen kuin Onni sai vainun damista. Hieman oli mukana siis hyvää tuuriakin, mutta dami saatiin kuitenkin ylös. Pisteitä 16.

Rasti 3.

Rasti suoritettiin parityönä. Aluksi siis kuljettiin rintamassa koirat sivulla seuraten. Laukauksen jälkeen pienemmän numeron koira lähetettiin lähihakuun penkereessä olevaan pajupusikkoon. Kun myös suuremman numeron koira oli suorittanut lähihaun, jatkettiin kulkua eteenpäin. Laukauksen jälkeen käännyttiin ympäri ja nyt suuremman numeron koira lähetettiin ensin lähihakuun pajupusikkoon, joka sijaitsi noin yhdeksänkymmenen asteen kulmassa edelliseen pusikkoon nähden. Seuraaminen ja ensimmäinen lähihaku meni Onnilla hienosti, dami oli todellakin piilotettuna alueella, koska Onni palautti damin melkoinen heinäturpas suussaan. Toiseen lähihakuun lähetettäessä, Onni lähtikin tykittämään ajouraa pitkin, joka oli hyvin kapeassa kulmassa tarkoittamaani suuntaan nähden. Loistavan pysäytyksen ja oikealle ohjauksen turvin Onni pääsi kuitenkin ripeästi oikealle alueelle ja vieläpä suoraan tuulen alapuolelta. Pisteitä 19.

Rasti 4.

Kakkosmarkkeeraus heinikkoalueella, ainoastaan ensimmäinen markkeeraus haettiin. Onni jäi matkalla tarkistamaan alokasluokan tehtävän hajualuetta, sitten piti tarkistaa vielä joku muovinpalakin ja sittenhän se oikea pudotuspaikka olikin jo unohtunut. Onneksi Onni otti kuitenkin ohjaukset hyvin vastaan ja saatiin kuin saatiinkin dami talteen. Pisteitä 15.

Ilmeestä päätellen heitto näyttää vissiin aika pahalta :D

Finaali

Kaikkien luokkien finaalikoirakot suorittivat tehtävän yhtäaikaa. Kyseessä oli drive, jossa koirakot rivissä katselivat alempana koivikossa tapahtuvaa mölinää, paukuttelua ja heittoja. Alokas ja nuortenluokan koirat kävivät hakemassa kukin yhden damin alueelta. Tämän jälkeen avoimen luokan koira lähettiin ihan eri suuntaan linjalle. Kaksi pientä pajupensasta, joista toisen juurelle oli piilottetu dami, erottuivat melko selvästi heinikkoalueelta. Onnin linja oli aika hyvä ja suora, mutta Onni haki ensin pikkuhetken väärällä pensaalla ennen kuin itse siirtyi parin metrin päässä olevalle oikealle pensaalle. Pisteitä 18.

Tulos siis 16,16,19,15,F18. Yhteensä 84 pistettä ja AVO1 (sij. 1.).

Kaikenlaista hyödyllistä :)

Pitkän bloginpäivitystauon aikana ollaan keritty hommata Onnin kans kaikenlaista.

Ollaan harjoiteltu niin linjoja kuin ohjauksiakin erilaisissa maastoissa. Tärkeimpänä pointtina linjojen harjoittelussa on ollut hajujälkien välttäminen, eli dameja ei ole viety muistipaikkaan samaa reittiä linjan kanssa vaan millon minkäkinlaista ketunlenkkiä pitkin.


Viimeisimmässä linja/ohjaus-reenissä vein damit ilman koiraa metsälampareen toiselle puolelle koivun juurelle (koivun vaalea runko erottui selvästi mäntymetsiköstä), aluksi ammuin damiheittimellä Onnille markkeerauksen lampareeseen suurinpiirtein samalle linjalle aiemmin viemieni damien kanssa. Tämän jälkeen Onni lähti reippaasti linjalle (n. 65 m), mutta ajautui uidessa hieman sivuun. jolloin jouduin ohjaamaan sitä. Hetken ihmettelin, kun Onni ei ottanut ensimmäisiä ohjauksia oikein, mutta tajusin sitten ettei koira kertakaikkiaan nähnyt ruskeilla hanskoilla männikössä viittoilemiani suuntia. Pikaisen hanskojen riisumisen jälkeen homma luistikin ihan eri tavalla. Kolmannen (ja viimeisen) linjan otin eri suunnasta ja lähempää vesirajaa, Onni eteni nyt viivasuoran linjan lampareen toiselle puolelle, minkä jälkeen olikin hyvä lopettaa harjoitus. Mitä tästä siis opin? Ei ruskeita hanskoja eikä tummanpuhuvaa takkia metsässä ohjatessa.

Markkeerauksiakin ollaan reenattu hieman haastavammassa maastossa, mm. markeerauksia aavalta metsikköön, metsässä markkeerauksia mäen taakse, hiekkamontulla markkeerauksia pienen metsäsaarekkeen toiselle puolelle jne..

Kaksi hakureeniä ollaan tehty riistalla. Siinä olikin kova homma löytää sopivat maastot niin, että vaakut ja ränkät sai vietyä alueelle vedessä kahlaamalla. Onnilla oli hirmu vauhti ja into, kun oli ensimmäiset riistareenit tälle vuodelle :)

Tässä hakualue 150*50 m, kolme varista metsän puolella ja neljä vesilintua vedessä ja heinikossa.

Niin ja ollaan me toki jotain ekstraakin harjoiteltu syksyn jahteja silmällä pitäen. Sorsankuvat on ollu muutamalla reenikerralla mukana ja peltoarkussa pötköttelyä ollaan myös kokeiltu :)

Alkuvuoden reenejä: linjoja, hakua ja taakseohjauksia

Pahimpien pakkasten väistyttyä tehtiin Onnin kans pehmeä paluu reenihommiin. Pari kertaa viikossa ollaan reenailtu jotain pientä ja kevyttä :). Aluksi tehtiin hieman linjoja ja sivulle sekä taakse ohjauksia. Tähän asti en ole hirveästi kiinnittänyt huomiota taakseohjauksissa siihen, kumman kyljen kautta Onni kääntyy. Reenimaastojen ollessa lumen alla harjoitukset rupeaa (ainakin meillä) helposti toistamaan itseään, joten vaihtelun vuoksi ruvettiin harjoittelemaan Onnin kans taakseohjausta vasemman ja oikean kyljen kautta. Näin talvella oli kyseiseen hommaan melko helppo toteuttaa sopiva harjoittelupaikkakin.

Alla olevan kuvan mukaisessa kapeahkossa y-risteyksessä oli varsinkin alussa helppo auttaa koiraa niin, että se varmasti kääntyi halutun kyljen kautta ympäri. Ensimmäisissä harjoituksissa vietiin damit aluksi vain toisen haaran päähän ja yhden taakselähetyksen jälkeen vasta toisenkin haaran päähän, mihin koira oli helppo heti ohjata, koska kyseiset damit olivat tuoreimmassa muistissa.

(Ensimmäinen... ja hieman hupaisa tekele uudella piirtopöydällä)

Ainakin Onnin tapauksessa oli oleellisen tärkeää, miten koiran lähetyspaikkaan asetteli ja missä kohdassa itse seisoi ohjausta antamassa (kuvan kohta 2.). Vasemmalla kädellä ohjatessa laitoin Onnin seisomaan valmiiksi oikeaan suuntaan vinossa. Lisäksi siirryin itse pari askelta vasemmalle ohjausta antamaan. Näin sain varmistettua, että Onni todella kääntyy oman oikean kylkensä kautta taaksepäin. Varmistelun varmistelu oli mielestäni tärkeää, koska enpä olisi voinut kieltääkään, jos Onni olisi kääntynyt väärän kyljen kautta, kun aiemmin en ole kerta koko asiaan kiinnittänyt huomiota.

Muutamien harjoituskertojen jälkeen pystyin harjoituksen alussa viemään damit molempiin muistipaikkoihin. Pikkuhiljaa ohjauksen kumpaankin suuntaan pystyi myös tekemään samassa paikassa seisoen ja siten, että koirakin seisoi suorassa kohti ohjaajaa (kuvan kohta 1.). Kun Onni selvästi sai jutun juonesta kiinni jätin asian hautumaan :) Pitänee palata astialle taas myöhemmin.

Kun hanget rupesivat kovenemaan, ei Onnin kanssa voinut kuvitellakaan linja- tai markkeerausreenejä, koska koira rysähteli joka loikalla läpi hangen kovasta kuoresta. Muutamia hakujuttuja pystyttiin sentään tekemään (ja Onnilla oli silminnähden hauskaa), mutta nyt pitää odotella, että hanget taas pehmenee. Metsälenkeillekään ei voi mennä, kun Onni tassut rupesivat kynsien juurista kulumaan puhki :( Parempi siis odotella nyt, ettei sitten tarvi loppukevättä parannella rikkinäisiä tassuja.

Hankihulinoita ennen kuin aurinko sulattaa

Hangessa on mähritty tänä talvena aivan kiitettävästi. Nyt ovat hanget jo hieman painuneet ja pinta jonkin verran kovettunut, eli varsin mukavia lumikenkäilykelejä näin kevät talvella. Kun pakkasta oli vielä enemmän (väliin turhankin paljon) ja hanget kuohkeita, ei lumikengistäkään ollut paljon apua, mutta koiria ja varsinkaan Onnia se ei hidastanut.

Muskan tassujen lämpöanturit ilmoittivat useaan otteeseen pakkasrajan ylittyneen. Kaikenkaikkiaan Muskan turkin paksuus ja pakkasenkestävyys on tänä talvena ollut suorastaan häpeäksi koko rodulle.

Onnia ei kuitenkaan pikku pakkanen hidasta ja hankeakaan se tuskin huomaa :) Lihaskuntoharjoituksia on siis kertynyt mittavat määrät.

Lisäksi Onni on hionut tassutekniikkaa pettävällä pohjalla liikkumista ja uimista silmällä pitäen ;)


Vuodenajasta ja kelistä riippumatta kaislikko vetää karvaturpia puoleensa magneetin tavoin.

Missähän se Onni luuraa?

Onnin talvihommia

Nyt onkin jäänyt pitkältä ajalta Onnin harrastuksia ja toilailuja päivittämättä. Pääsääntöisesti noutajan-pöllykkä on viettänyt ansaittua talvilomaa juosten lenkillä pitkin lumisia metsiä ja syöden pihalla hirven luita. Nyt kun lunta on jo jonkin verran metsässä ja rantakaisilikoissa, on emäntäkin ottanut lumikengät talviteloilta. Onnin menoa hanki ei kyllä kovin paljoa hidasta, menohalut on hirveät vaikka välillä hangesta ei muuta näy kuin pää.

Riistatöihinkin Onni on talven aikana päässyt. Rusakonnoutoja on kertynyt hieman alle kymmenen, joista parilla kerralla on pienen noutajan niskalihaksi koeteltu ihan tosissaan.

Onni ja "pienen pieni" rusakko

Myös hieman toisenlainen riistatilanne koettiin ennen joulua. Oltiin Onnin kans metsässä kävelyllä, ja Onni katosi omille teilleen hieman tavallista pidemmäksi aikaa. Yleensä Onni pitää hyvin huolta, ettei kadota muuta laumaa kartalta. Samalla kun aloin ihmetellä Onnin katoamista, kuului metsästä vingahduksen ja haukahduksen sekoitusta muistuttava ääni. Ehdin jo hieman huolestua, kun Onni ei ole ikinä metsässä haukkunut eikä se myöskään pikkukolhuista yleensä kitise. Huusin Onnia ja sieltähän se tuli kauhean touhotuksen kans ja naama veressä. Tällä kertaa asialla ei ollut joutsen vaan piisami. Onni rakastaa kaivella piisamin pesiä ja tällä kertaa se oli yhyttänyt asukkaan paikan päältä. Kotona selvisi, että Onnilla oli naamassa kaikkiaan kolme erillistä reikää. Raukka oli yrittänyt noutaa elävän ja täysissä voimissa olevan piisamin eikä ollut ensimmäisestä puremastakaan vielä luovuttanut. Metsässäkin se yritti heti vahinkojen tarkastamisen jälkeen livahtaa uudelleen samaiselle piisaminpesälle.

Ollaan me reenattukin, joskin erittäin säästeliäästi. Ennen joulua tehtiin parit linja reenit. Ilmeisesti asiat oli hautunut koiran päässä lomailun aikana, kun Onni otti niin nätisti annetun suunnan, eikä hakeutunut aiemmille jäljille vaan juoksi hienoja suoria linjoja.

Markkeerauksia harjoiteltiin joulun jälkeen muutamaan otteeseen. Lunta oli jo sen verran paljon, että laitettiin dameihin lisäliehukkeet hangesta löytämisen helpottamiseksi. Lunta tuli vielä lisää, minkä jälkeen käärittiin dameihin vielä rusakon nahat, joista huolimatta damien löytäminen hangesta oli ihan riittävän haastavaa. Viimeviikonloppuisen lumisateen jäljiltä metsissä ja pelloilla on jo niin paljon pehmeää upottavaa lunta, että markkeerausharjoitusetkin on jätetty odottelemaan kevättä.

Kyllä me toki jotain pientä puuhasteltavaa keksitään talvipäivien kuluksi, kunhan Janne saa meidän reenipeltoa hieman raktorilla aurailtua. Pääsääntöisenä talviharrastuksena säilyy kuitenkin lumessa möyriminen niin metsässä kuin rannoillakin :)