Viikkoja kestänyt jännitys huipentui lopulta 6.-8.8. helteisessä kelissä. Muutamaa kuukautta aikaisemmin ei vielä uskallettu haaveillakaan derbyyn osallistumisesta, mutta kuinkas ollakkaan sieltä kuitenkin itsemme löydettiin :) Kiitokset vielä 'coachille' ja reenikavereille, ilman tsemmppiä ja hyviä neuvoja olisi jäänyt tämäkin kokemus kokematta.
Ja tästä se lähti. Ensimmäiselle rastille astellessa tuntui kuin olisi mestauspölkylle ollut menossa (Onni reppanan ohjaaja on maailmankaikkeuden kovin jännittäjä, joka kerta toisensa jälkeen saattaa itsensä ehdoin tahdoin vatsaa vääntäviin koettelemuksiin :) )
Ja tästä se lähti. Ensimmäiselle rastille astellessa tuntui kuin olisi mestauspölkylle ollut menossa (Onni reppanan ohjaaja on maailmankaikkeuden kovin jännittäjä, joka kerta toisensa jälkeen saattaa itsensä ehdoin tahdoin vatsaa vääntäviin koettelemuksiin :) )
Toinen rasti oli lähetys ylämäessä olevalle lähihakualueelle, jossa hieman pidempi heinikko. Metsä veti Onnia hieman puoleensa, joten jouduin ohjaamaan yhdesti oikealle. Onni suoriutui tehtävästä mallikkaasti pistein 17/20.
Kolmas rasti oli pystysuora markkeeraus vesilampareen takana pöpelikköisellä rannalla. Onni markkeerasi hyvin ja pisteitä saatiinkin huimat 20/20.
Viimeisellä rastilla oli ohjaus vesilampareen toiselle puolelle, jossa dami oli rannan tuntumassa koivun juurella. Onni lähti hyvin uimaan suoraan, mutta valitettavasti linja meni hieman sivuun, joten jouduin ohjaamaan. Onni pysähtyi vastarannalla erittäin nätisti pillin kuultuaan, mutta kun yritin ohjata vasemmalla, Onni säntäsi pari metriä taakse, palasi takaisin pysäytyspaikkaan ja vasta sitten eteni vasemmalle kohti damia. Pisteitä saatiin kuitenkin hurjat 19/20.
Viimeisellä rastilla oli ohjaus vesilampareen toiselle puolelle, jossa dami oli rannan tuntumassa koivun juurella. Onni lähti hyvin uimaan suoraan, mutta valitettavasti linja meni hieman sivuun, joten jouduin ohjaamaan. Onni pysähtyi vastarannalla erittäin nätisti pillin kuultuaan, mutta kun yritin ohjata vasemmalla, Onni säntäsi pari metriä taakse, palasi takaisin pysäytyspaikkaan ja vasta sitten eteni vasemmalle kohti damia. Pisteitä saatiin kuitenkin hurjat 19/20.
Ensimmäisen päivän pisteet löivät kyllä ohjaajan ällikällä, kun ei me oikeastaan uskallettu niin hyvästä suoriutumisesta uneksiakaan. Niinhän siinä siis kävi, että päästiin finaaliin ja jännitys jatkui lauantaille.
Finaalin ensimmäinen tehtävä oli drive, jossa ensin kuunneltiin hirvittävää älämölöä ja katseltiin pari häiriöheittoa. Tämän jälkeen kukin ryhmän neljästä koirakosta suoritti kaksi kertaa ohjauksen pellon toiselle puolelle metsikköön, jossa oli damit piilossa. Metsikön kulmaus veti useita koiria puoleensa, samoin myös Onnia, joten jouduin hieman ohjailemaan, ennen kuin Onni löysi itsensä hakualueelle. Toisella lähetyksellä ei tarvinnut ohjata, mutta Onnin linja oli hieman kaareva. Kahdesta linjasta/ohjauksesta sekä hausta piseitä tuli 15/20 ja 18/20.
Finaalin viimeinen tehtävä oli walk up, jossa sama neljän koiran ryhmä kulki pellolla rivissä ja kullekin koiralle tuli yksittäinen markkeeraus eteen ja taakse. Ensimmäisessä markkeerauksessa Onni vilkaisi muualle ennen noutokäskyä (keskittyminen herpaantui hetkeksi) sillä seurauksella, että se ei muistanut etäisyyttä enää oikein ja juoksi aivan liian kauas. Varsinainen ongelma muodostui kuitenkin siitä, että Onni ei halunnut tulla lähemmäs pillityksistä ja käskyistä huolimatta. Siellä se tapitti keskellä peltoa, että mennäänkö vasemmalle, oikealle vai vielä kauemmas :)
Tukalassa kelissä oman suoritusvuoron odottaminen kävi kyllä työstä, mutta onneksi sekä koiran että ohjaajan pää kesti sulamatta helteeseen :)
Kaikenkaikkiaan pisteitä kertyi 134 (5. sija). Viikonloppu oli kyllä huikea kokemus tälläiselle vasta-alkajalle. Ja vaikka grande finaaleen ei päästykään, niin täytyy sanoa että ei harmita yhtään. Onni ylitti meidän odotukset moninkertaisesti ja ohjaajakin selvisi hengissä, joten siinä on jo syytä juhlaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti