No nyt se viimein tajusi. Minä olen jo monta viikkoa yrittänyt vaihtaa karvaa ja parhaani mukaan myös pyrkinyt emäntää saamaan avuksi. Vaikka aina tilaisuuden tullen olen kuorruttanut sen housut karvoilla, niin ei se ole ottanut onkeensa. Talvella muka osti sellaisen furminaattorin, mutta näyttää olevan emännällä kanan muisti, kun ei ole kaivanut sitä kaapista esille vasta kuin nyt. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Minä luulen, että emännälle on tullut vähän huono omatunto, kun se on niin paljon hommannut sen Onninkin kans. Tänään se sitten visiin yritti paikkailla aiheuttamaansa mielipahaa, kun se kävi minun kans lenkillä ja veti pellolle jälkeä kuolleella tavilla ja puunas mun turkkia ja sain myös kuivattuja maksanpaloja ihan typerän yksinkertaisista tempuista. Niin ja se jälki oli muuten ihan lastentarha kamaa, ei minkään laista haastetta minulle.
Kohtahan se tosiaan alkaa se ankkajahtikin ja minun pitää varmaan mennä nuita raukkoja vähän jelppimään. Ne onnettomat aina hukkaa linnut sinne kaislikkoon ja ilman minun apua syötäis varmaan pelkkiä pottuja.
-Muska
Kohtahan se tosiaan alkaa se ankkajahtikin ja minun pitää varmaan mennä nuita raukkoja vähän jelppimään. Ne onnettomat aina hukkaa linnut sinne kaislikkoon ja ilman minun apua syötäis varmaan pelkkiä pottuja.
-Muska
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti