Tällä viikolla tuli sitten todettua, että ainakaan hakua ei voida enää harjoitella pihapiirin läheisyydessä, Onnilla on siihen aivan liian hyvä muisti. Vein keskiviikkona tuohon tien toisella puolella olevalla tontille dameja (tontilla sopivasti puita ja muuta maaston vaihtelua), hain Onnin ja päästin sen hakuun.
No Onni pääsi puiden juurelle ja sen haku muuttui ihan nuuskutteluksi, sitten se otti jotain suuhunsa. Onni teki hetken aikaa todella raskasta ajatustyötä ja päätti lopulta tiputtaa suussaan olevan asian. Tämän jälkeen Onni jatkoi hakua omatoimisesti, enkä uskaltanut puhua mitään koko tapahtumasarjan aikana. Pieni epätoivokin ehti iskeä, kun en tiennyt oliko se Onnin suuhunsa ottama ja tiputtama asia damin nyöri/liehuke. Kauhuissani jo ajattelin, että näinkö se rupesi nirsoilemaan damien kans. Tehtiin harjoitus loppuun ja vein Onnin sisälle. Olin melko lailla hämmästynyt, kun kävin tarkistamassa, että minkä kans Onni oli ollut ripasilla. Onni oli nimittäin löytänyt kesken hakuharjoituksen jonkin luun kappaleen, jossa oli vielä hieman kuivuneita lihan jäänteitä. Raukka oli luopunut sellaisesta aarteesta ihan omasta päätöksestään, ja jatkanut tylsien damien hakemista. Täytyy koiralla olla aika hyvä työskentelymotivaatio ja miellyttämisen halu :)
Jätin loput damit vielä maastoon ja ajattelin hakea ne myöhemmin pois, mikä oli tosissaankin virhepäätös. Päästin koirat nimittäin hetkeä myöhemmin ulos ja kun kymmenen minuutin päästä kävin kurkistamassa ikkunasta, istui Onni dami suussa portailla ja odotti. Onni ei selvästikään ollut saanut hakuharjoituksesta kyllikseen vaan oli ajatellut fiksuna poikana olla hieman omatoiminen.
Samalla tuli mieleen, kun viime syksynä Janne oli jättänyt iltalennolta saamansa saaliin hieman liian matalalle puupinon päälle. Aamulla pissareissun päätteksi Onni, silloin vielä ihan pikkupoika, istui portailla tavi suussa ja odotti, että joku tulisi vastaanottamaan aarteen.
No Onni pääsi puiden juurelle ja sen haku muuttui ihan nuuskutteluksi, sitten se otti jotain suuhunsa. Onni teki hetken aikaa todella raskasta ajatustyötä ja päätti lopulta tiputtaa suussaan olevan asian. Tämän jälkeen Onni jatkoi hakua omatoimisesti, enkä uskaltanut puhua mitään koko tapahtumasarjan aikana. Pieni epätoivokin ehti iskeä, kun en tiennyt oliko se Onnin suuhunsa ottama ja tiputtama asia damin nyöri/liehuke. Kauhuissani jo ajattelin, että näinkö se rupesi nirsoilemaan damien kans. Tehtiin harjoitus loppuun ja vein Onnin sisälle. Olin melko lailla hämmästynyt, kun kävin tarkistamassa, että minkä kans Onni oli ollut ripasilla. Onni oli nimittäin löytänyt kesken hakuharjoituksen jonkin luun kappaleen, jossa oli vielä hieman kuivuneita lihan jäänteitä. Raukka oli luopunut sellaisesta aarteesta ihan omasta päätöksestään, ja jatkanut tylsien damien hakemista. Täytyy koiralla olla aika hyvä työskentelymotivaatio ja miellyttämisen halu :)
Jätin loput damit vielä maastoon ja ajattelin hakea ne myöhemmin pois, mikä oli tosissaankin virhepäätös. Päästin koirat nimittäin hetkeä myöhemmin ulos ja kun kymmenen minuutin päästä kävin kurkistamassa ikkunasta, istui Onni dami suussa portailla ja odotti. Onni ei selvästikään ollut saanut hakuharjoituksesta kyllikseen vaan oli ajatellut fiksuna poikana olla hieman omatoiminen.
Samalla tuli mieleen, kun viime syksynä Janne oli jättänyt iltalennolta saamansa saaliin hieman liian matalalle puupinon päälle. Aamulla pissareissun päätteksi Onni, silloin vielä ihan pikkupoika, istui portailla tavi suussa ja odotti, että joku tulisi vastaanottamaan aarteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti