Illalla emäntä pakkas meidät autoon ja tarkoituksena oli mennä ruokkimaan Mökö, Papunen ja Aapo. Päivi ja Panu on ollut reissussa, niin Reetta on käyny antamassa niitten sorkkaelukoille sapuskaa. En kyllä voi käsittää, että miten kukaan voi elää pelkällä heinällä. Ihme sakkia, kun eivät huolehdi omista oikeuksistaan. Lihaa kaikille, on minun motto.
No joka tapauksessa, emäntä ei sitten ottanutkaan minua mukaan, kun olin kuulemma liian tunkeileva Onnia kohtaan. On sekin melko murjaani, kun ei käsitä, että minulla olis nyt ne menopäivät. Emäntäkään ei päästä minua kylille helluja kattomaan. Jouduin siis eteiseen arestiin, kun Onni lähti emännän mukaan. Reetta oli tukkinut herkkuhuoneen oviaukon aidalla ja se raukka kai luuli, että minä tyytyisin makaamaan eteisen matolla ja syömään nuivahtanutta luuta. Pah, sanon minä.
Aikani taisteltuani sain väännettyä aidan yläreunan mutkalle ja pääsin hyppäämällä livahtamaan murkinanlaittohuoneeseen. Samantien bongasin pöydältä ruokakupit, joissa oli minun ja Onnin herkkupapanat vedessä lillumassa. Minua alko hiukomaan aivan hirvittävästi. Tiskasin kupit viimeistä murenta myöten ja jätin ne samaan paikkaan, missä ne olivatkin, tai ainakin yritin. Viimeistelin salakavalan ruokaryöstön kiipeämällä aidan yli takaisin eteiseen.
Olin varma, että ei ne kaks blondia edes huomaa mitään. Täytyy kyllä myöntää, että suunnitelman heikkous oli syntipukin puuttuminen. Onnilla oli vedenpitävä alibi, joten otin strategiakseni täydellisen muistinmenetyksen. Kun emäntä ja Onni sitten tulivat kotiin, makasin eteisen matolla ja vedin mahaa sisään, minkä suinkin pystyin. Pahuksen emäntä kuitenkin äkkäsi välittömästi keittiön tapahtumat. Olin vahingossa kiireissäni tiputtanut Onnin kupin lattialle. Voi raato, että pitikin kärähtää.
Emäntä passitti minut illaksi makuuhuoneeseen ja kuulin, kun se soitti isännälle. Se lurjus kyseli isännältä jotain, että saako se tahallaan päästää minut karkuun ja unohtaa minut sille tielle. Sitten se törkimys uhkasi, etten saa ruokaa ollenkaan huomenna enkä ylihuomennakaan. En kyllä ymmärrä, että miksi emäntä veti herneet palkoineen nenään, kun minä kävin vain hakemassa vähän täytettä nälkäiseen vatsaani.
No joka tapauksessa, emäntä ei sitten ottanutkaan minua mukaan, kun olin kuulemma liian tunkeileva Onnia kohtaan. On sekin melko murjaani, kun ei käsitä, että minulla olis nyt ne menopäivät. Emäntäkään ei päästä minua kylille helluja kattomaan. Jouduin siis eteiseen arestiin, kun Onni lähti emännän mukaan. Reetta oli tukkinut herkkuhuoneen oviaukon aidalla ja se raukka kai luuli, että minä tyytyisin makaamaan eteisen matolla ja syömään nuivahtanutta luuta. Pah, sanon minä.
Aikani taisteltuani sain väännettyä aidan yläreunan mutkalle ja pääsin hyppäämällä livahtamaan murkinanlaittohuoneeseen. Samantien bongasin pöydältä ruokakupit, joissa oli minun ja Onnin herkkupapanat vedessä lillumassa. Minua alko hiukomaan aivan hirvittävästi. Tiskasin kupit viimeistä murenta myöten ja jätin ne samaan paikkaan, missä ne olivatkin, tai ainakin yritin. Viimeistelin salakavalan ruokaryöstön kiipeämällä aidan yli takaisin eteiseen.
Olin varma, että ei ne kaks blondia edes huomaa mitään. Täytyy kyllä myöntää, että suunnitelman heikkous oli syntipukin puuttuminen. Onnilla oli vedenpitävä alibi, joten otin strategiakseni täydellisen muistinmenetyksen. Kun emäntä ja Onni sitten tulivat kotiin, makasin eteisen matolla ja vedin mahaa sisään, minkä suinkin pystyin. Pahuksen emäntä kuitenkin äkkäsi välittömästi keittiön tapahtumat. Olin vahingossa kiireissäni tiputtanut Onnin kupin lattialle. Voi raato, että pitikin kärähtää.
Emäntä passitti minut illaksi makuuhuoneeseen ja kuulin, kun se soitti isännälle. Se lurjus kyseli isännältä jotain, että saako se tahallaan päästää minut karkuun ja unohtaa minut sille tielle. Sitten se törkimys uhkasi, etten saa ruokaa ollenkaan huomenna enkä ylihuomennakaan. En kyllä ymmärrä, että miksi emäntä veti herneet palkoineen nenään, kun minä kävin vain hakemassa vähän täytettä nälkäiseen vatsaani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti