No niin, nyt on sitten jahtikausi loppunut tällä erää. Järkyttävän pitkä aika pitää taas odotella ennen kuin pääsee itekseen tuonne juoksentelemaan, jos ei emännälle tai isännälle käy kämmiä tuon ulko-oven lukituksen kanssa... sitä odotellessa...
Viimeisenä jahtipäivänä pääsin maastoon, mutta päivä loppui valitettavasti lyhyeen. Isäntä tuli aamun lumessamährimisen jälkeen käymään minun kans kotona. Sitten se lähti kattomaan jotain emännän ja Onnin typeriä damijuttuja. Isäntä oli kaiken lisäksi niin häikäilemätön pirulainen, että asetteli leipäpussin pöydänreunalle oikein houkuttelevasti. Sitten kun ne tuli sisälle, niin emäntä riemastu oikein toden teolla. Minä jäin kotiarestiin, kun emäntä sano, että tulee vatsalaukun kiertymä metsässä, kun maharepussa hölskyy puoli kiloa kauraleipää. Loppujen lopuksi jouduin puoleksi viikoksi häkkiin. En kylläkään ymmärrä, että miksi isäntä sai kulkea vapaalla jalalla tuon ajan, vaikka oli syyllistynyt törkeään rikokseen yllyttämiseen.
Lopulta tuli onneksi sen verran pakkasta, että emäntä heltyi ja päästi minut sisäkoiraksi.
Viime torstaina jäätiin taas Onnin kans kotimiehiksi, kun emäntä lähti käymään mantereen puolella. Siinä sohvalla maatessani laskeskelin päiviä ja totesin, että loppiaisesta on kulunut jo monta jäniksen juoksua ja silti pöydällä tökötti olkipukki. Siinä se seisoi sarvet kaarella ja tuijotti minua olkisilla silmillään, enkä minä saanut enää unta. Emäntä aina hospottaa meidän karvoista, joita lojuu pitkin nurkkia, mutta itse se jättää joulukoristeet lojumaan pitkin pöytiä. Asialle oli siis tehtävä jotain, ja kiireesti.
Muistelin, että joskus pari vuotta sitten Reetalla oli pöydällä joku tosi pahalle haiseva ihoöljypurkki. Ja koska se haju ärsytti minun herkkää nenää, niin purin siitä korkin auki ja valutin öljyt nukkumahuoneen paksulle matolle, eikä emäntä huomannut mitään. Sain siis kuningasajatuksen olkipukin pään menoksi.
Viimeisenä jahtipäivänä pääsin maastoon, mutta päivä loppui valitettavasti lyhyeen. Isäntä tuli aamun lumessamährimisen jälkeen käymään minun kans kotona. Sitten se lähti kattomaan jotain emännän ja Onnin typeriä damijuttuja. Isäntä oli kaiken lisäksi niin häikäilemätön pirulainen, että asetteli leipäpussin pöydänreunalle oikein houkuttelevasti. Sitten kun ne tuli sisälle, niin emäntä riemastu oikein toden teolla. Minä jäin kotiarestiin, kun emäntä sano, että tulee vatsalaukun kiertymä metsässä, kun maharepussa hölskyy puoli kiloa kauraleipää. Loppujen lopuksi jouduin puoleksi viikoksi häkkiin. En kylläkään ymmärrä, että miksi isäntä sai kulkea vapaalla jalalla tuon ajan, vaikka oli syyllistynyt törkeään rikokseen yllyttämiseen.
Lopulta tuli onneksi sen verran pakkasta, että emäntä heltyi ja päästi minut sisäkoiraksi.
Viime torstaina jäätiin taas Onnin kans kotimiehiksi, kun emäntä lähti käymään mantereen puolella. Siinä sohvalla maatessani laskeskelin päiviä ja totesin, että loppiaisesta on kulunut jo monta jäniksen juoksua ja silti pöydällä tökötti olkipukki. Siinä se seisoi sarvet kaarella ja tuijotti minua olkisilla silmillään, enkä minä saanut enää unta. Emäntä aina hospottaa meidän karvoista, joita lojuu pitkin nurkkia, mutta itse se jättää joulukoristeet lojumaan pitkin pöytiä. Asialle oli siis tehtävä jotain, ja kiireesti.
Muistelin, että joskus pari vuotta sitten Reetalla oli pöydällä joku tosi pahalle haiseva ihoöljypurkki. Ja koska se haju ärsytti minun herkkää nenää, niin purin siitä korkin auki ja valutin öljyt nukkumahuoneen paksulle matolle, eikä emäntä huomannut mitään. Sain siis kuningasajatuksen olkipukin pään menoksi.
Otin pukin pöydältä, revin sen tuhasen silpuksi ja levittelin sen nukkumahuoneen paksulle matolle.
Mutta en ymmärrä mikä meni pieleen, kun tällä kertaa emäntä huomasi kotiin tultuaan minun ja olkipukin yhteenotosta jääneet suolen pätkät. Onnikin tuli siihen jotain mielistelemään ja taas sillä oli se saamarin vinkuva leijona alibina. Emäntä vain lässytti Onnille, että voi sinua pientä raasua, sinulla ei varmaan ole mitään osallisuutta tähän hirveään veritekoon. Ja leijona Onnin suussa säesti nyyhkuvirttä ja väitti, että oli muka nukkunut koko päivän Onnin hampaiden välissä ja että Onni ei siis ollut voinut yhtäaikaa syyllistyä aiemmin päivällä tapahtuneeseen henkirikokseen.
Ja jälleen kerran minä sain kaikki syyt niskoilleni.-Muska
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti