Metsästyskoiria ja Sohvaperunoita

Vuosi 2011 pakettiin

2011-12-31T17:21:00.009+02:00

Syksy meni ja talvi tuli, tai ainakin yrittää tulla. Blogipäivitykset on jääny tekemättä, vaikka kaikenlaista ollaan koirien kans toki puuhattu ja oltu myös puuhaamatta.

Jahtikauden ajan Onnilla oli vapaata reeneistä aika pitkä tovi, ja kun sitten ruvettiin taas jotain harjottelemaan oli Onnilla ihan hirveästi virtaa. Pääsääntöisesti reenit meni ihan hyvin, kun reenattiin itekseen. Välillä oli tosin itsellä hieman vaikeuksia säätää vaikeustaso optimiin (ei liian vaikeita, muttei liian helppojakaan). Lumijoen kv-kokeiden jälkeen oli koulutus, johon osallistuttiin Onnin kans. Ei ollut kovin mieltä ylentävää huomata, että Onnin jäykistely jatkui taas, kun oli muita koiria läsnä harjoituksissa.

Kyseisen koulutuksen jälkeen muokattiin lähestymistapa reenaamiseen ihan uuteen uskoon. Kaiken lisäksi päästiin muutaman kerran kimppatreeneihin (iso kiitos reeniseuralle :) ). Onnin työnteko rupesi jo näyttämään ihan lupaavalta muiden koirien seurassakin, mutta juuri kun oltiin pääsemässä vauhtiin oli päivät jo niin lyhyitä, ettei täältä saaresta päässyt mihinkään valosan aikaan ja lisäksi sairastuin itse jälleen kerran lentsuun. Lentsu onkin sävyttänyt koko tätä syksyä, eikä olla pystytty reenaamaan yli kuukauteen ollenkaan, kun allekirjoittanut on maannut vällyjen välissä ja napostellut antibiootteja. Tänä aikana Onni on saavuttanut kunnioitettavasti grand prix -tason vullukkakoirana olemisessa. No... uusi vuosi ja uuteen nousuun :)

Jahtikautta voi onneksi muistella lämmöllä. Onnin kanssa on ollut tosi mukava käydä jahdissa ja hommat sillä puolella on luistanut tosi mukavasti. Pataan laitettavaakin on tullut, joten ei ole valittamista.

Passissa on vietetty eräskin tunti ja malttia on riittänyt niin koiralla kuin ohjaajallakin.

Aika on kulunut mukavasti isosta saaliista haaveillen ;)

Kun ilmat hieman jäähtyivät, pääsi Muskakin ihan tosissaan metsään tuuskaamaan. Aikaa säästyy rutkasti, kun lyö kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Muskan juostessa pupun perässä käytiin Onnin kans porkkaamassa kaislikoita haavakoita katselemassa ja muuten vain ryskäämässä.

Kaiken huipuksi Muska on päässyt tässä loppuvuodesta ajamaan useampaan otteeseen kettuakin ja hienosti on Muksutti kyllä ajanutkin. Huomaa, että on ikää ja älliä karttunut ja tarttunut :)

Ulkona paukkuu jo ensimmäiset raketit, joten lienee aika ruveta asennoitumaan vuoden vaihtumiseen :)

Jännittävää ja menestyksekästä uutta vuotta 2012!

Kyyhkyjahti 2011

2011-08-14T12:44:00.005+03:00

Janne lähti maanantaina Kuopioon kyyhkyjahtiin ja vei Onnin mukanaan.

Kyyhkysiä oli lentänyt hyvin, joskin vähemmän kuin edellisenä vuonna. Joka tapauksessa tiputuksia oli tullut ja Onni oli päässyt ihan tosissaan noutajan hommiin :)

Perjantaina kotiin tuli melko väsynyt, mutta onnellinen parivaljakko :)

VAK:n kesäpäivät

2011-08-14T10:54:00.006+03:00

Päätettiin sitten kuitenkin lähteä käymään Kuopiossa venäjänajokoirien kesäpäivillä, ja onneksi lähdettiin. Reissu oli mukava ja varsin mielenkiintoinen.

Aamupäivällä käytiin Kuopion kv näyttelyssä, jonka yhteydessä pidettiin venäjänajokoirien päänäyttely. Erityisen mielenkiintoisen tapahtumasta teki asiantunteva tuomari rodun kotimaasta. Venäjänajokoirien näyttelyissä erityisen mukavaa on kehän laidalla vallitseva varsin lupsakka tunnelma :)

Muska ei osallistunut näytelmiin, kunhan vain oli maskottina kehän laidalla. Yhdessä välissä jo miettiittiin, josko olisi Onni ujutettu salanimellä kehään jonon jatkoksi, mutta ei kehdattu... olisihan se ollut aika noloa saada serti noutajalle venakkokehästä ;)

Illalla saimme kuulla hieman venäjänajokoiran historiasta sekä rodun kotimaan käytännöistä niin jahdin kuin jalostuksenkin puitteissa. Kattavin tietopaketti taisi kuitenkin tulla venäjänajokoiran rakenteesta ja ulkomuodosta... väliin hyvinkin yksityiskohtaisesti :)

Meri

2011-08-14T10:17:00.007+03:00

Vedestä tehty,
maalle syntynyt.

Iäksi erotettu,
rannalle jätetty.

Kunpa voisin kotiini mennä,
meren aalloksi tulla
ja taivaan pinnan alla nähdä.

Reenejä ennen jahtikautta

2011-08-14T09:49:00.002+03:00

Ylikiimingin kokeen jälkeen reenattiin pari kertaa hakua ihan vain todetaksemme, että työintoa koiralta kyllä löytyy. Mutta siinä vaiheessa, kun otettiin reeneihin ohjaukset mukaan, niin hommat ei enää aivan loistavasti sujuneetkaan. Paikaltaan ohjauksia harjoitellessa, vasen oli toisinaan Onnin mielestä eteen ja eteen tarkoitti oikealle jne. Parin reenikerran mentyä pälliköimiseksi vihellettiin peli poikki ja aloitettiin ohjaukset ihan alusta.

Aluksi kaksi ihan selkeää ja vieläkin selvemmin motivoitua muistipaikkaa (vasen ja oikea), minkä jälkeen lisättiin kolmaskin muistipaikka. Pikkuhiljaa motivointi häivytettiin vähän vähemmän ilmeiseksi (damit vietiin eri reittejä pitkin muistipaikkoihin) ja myös maastoa muutettiin hieman haastavammaksi. Lopulta yksi kolmesta muistipaikasta muutettiin 'sokkopaikaksi'.

Esim.
Koiran näkemättä vietiin ojan reunaan pari damia (dameja ei viety ojan reunaa pitkin vaan eri reittiä, jolloin ei jäänyt edes hajujälkiä). Koiran kanssa vietiin myös ojan reunaan pari damia, mutta eri suunnalle. Tämän jälkeen paikaltaan ohjaus muistipaikalle (esim. vasen), minkä jälkeen paikaltaan ohjaus sokkopaikalle (esim. oikee). Kun nämä onnistu, ja ihmeen hyvin onnistuikin, otettiin kolmas suunta mukaan. Kolmas suunta saatettiin motivoida pitkähkönä markkeerauksena ojan toiselle puolelle, jonka koira haki, ja palautuksen aikana samaan paikkaan heittettiin pari damia 'muistiksi'. Tämän jälkeen uudelleen paikaltaan ohjaus esim. oikeelle ja lopulta ohjaus myös eteen ojan yli.

Kolme viikkoa harjoiteltiin ohjauksia pari kolme kertaa viikossa, minkä jälkeen omasta mielestä Onni toimi niin kuin ennenkin ja ehkä hieman paremminkin, joten jätettiin ohjaukset hyvillä mielin hautumaan jahtikauden ajaksi.

NOME-B AVO Ylikiiminki 3.7.2011

2011-07-10T11:04:00.003+03:00

Koe oli parikoe, jossa siirryttiin tehtävien mukana ja seuraamista tuli ihan kohtuullisesti. Ensimmäisessä tehtävässä turvekukkulalta tuli laukaus järvelle päin ja toinen laukaus sekä markkeeraus kukkulan toiselle puolelle metsänrajaan. Ensimmäinen koira lähettettiin ohjaukseen kukkulaa alas rantaheinikon läpi järvelle ja ohjaustehtävän aikana toinen koira haki markkeerauksen. Suorituksen jälkeen koirakot vaihtoivat paikkoja ja lyhyen siirtymän jälkeen tuli samanlaiset markkeeraus- ja ohjaustehtävät.

Markkeeraus onnistui Onnilta ihan normaalisti, mutta ohjauksessa se jäi sakkaamaan rantaheinikkoon. Lopulta Onni sai vainun riistasta ja ui järvelle (ei kylläkään ohjattuna).

Turvekukkulan toisessa päässä ensimmäiselle koiralle tuli tuplamarkkeeraus järven rantaan veteen, heitot veneen kummallekin puolelle. Noutaessaan koira joutui juoksemaan alas kukkulalta, ylitäämään rantaheinikon ja etenemään hetteikköalueen yli järven rantaan. Tämän jälkeen hakualueelta haettiin kaksi riistaa. Ensimmäisen koiran palauttaessa toista riistaa alueelta toiselle koiralle tuli samainen tuplamarkkeeraus. Kun toinenkin koira oli tuonut markkeerauksen jälkeen hakualueelta kaksi riistaa, jatkettiin hakua vuorotellen. Kaikkiaan hausta tuli noudettavaksi neljä riistaa per koira.

Tuplamarkkeerauksessa ensimmäinen nouto ei tuottanut vaikeuksia. Tämän jälkeen näytti, että Onni muistaa myös ensimmäisen heiton ja etenikin aluksi siihen suuntaan, mutta kääntyikin sitten äsken hakemalleen heitolle. Jälkimmäinen riista tuli siis talteen hakemalla, mutta tuli kuitenkin.

Hakuruudussa Onni teki erittäin epätasaista työtä. Se lähti ensin vauhdilla, mutta löysi sitten jonkin vanhan hajun ja, kun ei mitään siitä löytänyt, nosti koipea. Tämän jälkeen taas jatkoi hakua näennäisen normaalisti ja joko löysi riistan, jonka palautti, tai toisen hajun, joka piti jälleen merkata. Siinäpä sitä sitten tuijotettiin silmät pallona, kun koira kusee kokeen aikana yli kymmenen kertaa. Kertaakaan se ei siis nostanut koipea palauttaessaan vaan hakualueella. Kyllähän ne neljä riistaa sieltä alueelta tuli, mutta eipä sillä varsinaisesti ollut ainakaan itselle enää mitään merkitysta.

Koko kokeesta päälimmäisenä mieleen siis jäi se, että Onni päätti ruveta isoksi koiraksi isolla I:llä ja isolla koivella. Näin vakavat murkkuiän oireet olisi varmasti tullu aiemminkin esille, mutta kun ollaan päästy kohtuullisen vähän reenaamaan porukassa. Nyt siis on otettava härkää sarvista tai koiraa koivesta ja ruvettava siedättämään puppanaa kaikenlaisissa hajuissa työskentelyyn ja yritettävä päästä reenaamaan enemmän koirakavereiden kanssa. Moisesta sikailusta ei missään nimessä haluta tapaa, joten voi olla, ettei kokeissa startata ennen kuin asiaa on saatu työstettyä harjoitteluolosuhteissa.

Totta kuitenkin sekin, että kaikki maistuu hieman paremmalle, kun sekaan lisätään vähän suolaakin ;)

Koeselostus: tuomarina Mikael Rönnbäck

Haku

Söker ibland lite oinspirerad. Stannar vid gamla viltläger och blir låst i områden. Kommer igen och avslutar effektivare.

Ohjattavuus
Löser uppgiften omständig, önskar snabbare lydnad av förarens direktiv.

Paikkallistamiskyky
Registrerar samtliga, löser alla bra.

Riistan käsittely
Spontana upptag, snabba inlevereringar, fina avlämningar.

Muut ominaisuudet
Följsam vid promenad, lugn och tyst.

Yleisvaikutelma

En hund, som gör ett bra markeringsjobb, fin apportering och statga. Omständigt vattenredigering samt ogämt agerande vid söket förur sakar dagets pris.

AVO3

Vesihirviöitä ja "uimataidottomia" ajokoiria

2011-06-22T22:01:00.010+03:00

Vielä, kun oli helteitä, käytiin koirien kans rannalla nautiskelemassa. Nauru on kyllä herkässä, kun seuraa noiden kahden paukapään toilailuja.

Tämä yksilö on elementissään.

Jopa niin elementissään, että välillä oli jo pientä epäselvyyttä lajintunnistuksessa.

Erehdyttävästä ulkomuodosta huolimatta kyseessä ei ollutkaan halli tai muu kalastajien kauhu.

Useiden havaintojen vuoksi vesihirviön mahdollisuutta ei voitu sulkea pois.

Ja samaan aikaan toisaalla, eräs ajokoira päätti tekeytyä uimataidottomaksi.

NOME-B AVO Pudasjärvi 5.6.2011

2011-06-11T18:53:00.005+03:00

Startattiin Pudasjärvellä ihka ensimmäisen kerran avoimessa luokassa (b-kokeissa). Koe oli tosi mukava ja ilmeisesti hieman erilainen. Lähihaku, maaohjaus ja -haku (toi kaksi riistaa), minkä jälkeen oli tuplamarkkeeraus veden toiselle puolelle, vesiohjaus sekä haku vesirajan heinikossa (toi kolme riistaa).
Suurimmat sydämentykytykset tulivat maaohjauksessa ja haussa, jossa Onni hetken tuumaili pehmenneen korpin kanssa. Riistaa ei Onni ole koskaan aiemmin hyljeksinyt, joten tällainen pieni vitkastelu ylösotossa tuli ihan yllätyksenä. No kaikki muu riista kelpasi erittäin hyvin, joten korppia pitänee hieman harjoitella (kun ei olla vuoteen korppeja käpälöity). Markkeerauksen jälkimmäinen nouto ei mennyt suoraviivaisesti, mutta lintu saatiin kuitenkin ylös. Muut osiot, mukaanlukien haku, jota ohjaaja hieman etukäteen jänskätti, sujui ihan mallikkaasti.

Koeselostus: tuomarina Pentti Åman

Haku
Tehokas ja nopea työskentelijä.

Ohjattavuus
Selvittää tehtävät vaivatta.

Paikallistamiskyky
Havaitsee heitot ja tuo ne itsenäisesti.

Riistankäsittely
Moitteetonta.

Muut ominaisuudet
Rauhallinen.

Yleisvaikutelma
Erittäin hyvässä yhteistyössä ohjaajansa kanssa työskentelevä koira, jolla ei ollut tänään mitään vaikeuksia kokeen läpi viemisessä.

Tuloksena AVO 1.

Pikkupuppana siis löi emännän ällikälle :)

Luolakoira hommissa

2011-05-26T10:53:00.005+03:00

Menin sitten tänään päästämään koirat aamu-ulkoilun jälkeen sisälle ja ihmettelin, kun sateesta huolimatta ainoastaan Onni istui portailla odottamassa. Siinä hetken aikaa tilannetta tarkasteltuani huomasin Muskan juoksunarun menevän varaston kulmalle, josta löytyi melkoinen maansiirtotyömaa ja hetken huhuiltuani löytyi myös se hukassa ollut koira.

Kuvan oikeassa reunassa oleva hiekkainen naru paljasti kaivinkoneen olinpaikan.

Lopulta itse koirakin ilmestyi näkyviin.

Mitenköhän tämän kaivamisvimman ohjaisi johonkin hyödylliseen ennen, kuin mökki tippuu perustuksiltaan.

NOWT AVO Oulunsalo 14.5.2011

2011-05-24T16:17:00.007+03:00

Ensimmäinen koestartti tälle vuodelle oli wt-koe, mikä ei erittäin heikolla hermorakenteella varustetulle ohjaajalle ollut välttämättä se paras ratkaisu :). Jokatapauksessa jälleen kerran hengissä selvittiin ja mukavaakin oli.

Rasti 1.

Ykkösmarkkeeraus alamäessä olevaan pajupusikkoon (ja ilmeisesyi myös ojaan, kun koira tuli turkki märkänä takaisin). Onni markkeerasi hieman liian lyhyeksi, tai jäi matkalla haistelemaan vanhoja hajujälkiä. Hetken aikaa pajupusikon etupuolella haettuaan Onni siirtyi oikealle alueelle pöpelikköön ja löysi damin kohtuullisen ripeästi. Pisteitä 16.

Rasti 2.

Aluksi markkeeraus jyrkän penkereen alapuolelle pajukossa kulkevalla kapealle polulle. Koiran noutaessa damia ohjaaja ja tuomari siirtyivät penkereen reunalle, josta koira palautuksen jälkeen ohjattiin samaiselle polulle äskeisen tiputuspaikan yli. Etäisyyden arvioiminen pöpelikössa polun varrella olevalle koivulle ja piilotetulle damille oli vaikeaa. Annoin Onnille lähihakupillityksen liian aikaisin ja sitten jouduttiinkin hieman vatkaamaan eestaas, ennen kuin Onni sai vainun damista. Hieman oli mukana siis hyvää tuuriakin, mutta dami saatiin kuitenkin ylös. Pisteitä 16.

Rasti 3.

Rasti suoritettiin parityönä. Aluksi siis kuljettiin rintamassa koirat sivulla seuraten. Laukauksen jälkeen pienemmän numeron koira lähetettiin lähihakuun penkereessä olevaan pajupusikkoon. Kun myös suuremman numeron koira oli suorittanut lähihaun, jatkettiin kulkua eteenpäin. Laukauksen jälkeen käännyttiin ympäri ja nyt suuremman numeron koira lähetettiin ensin lähihakuun pajupusikkoon, joka sijaitsi noin yhdeksänkymmenen asteen kulmassa edelliseen pusikkoon nähden. Seuraaminen ja ensimmäinen lähihaku meni Onnilla hienosti, dami oli todellakin piilotettuna alueella, koska Onni palautti damin melkoinen heinäturpas suussaan. Toiseen lähihakuun lähetettäessä, Onni lähtikin tykittämään ajouraa pitkin, joka oli hyvin kapeassa kulmassa tarkoittamaani suuntaan nähden. Loistavan pysäytyksen ja oikealle ohjauksen turvin Onni pääsi kuitenkin ripeästi oikealle alueelle ja vieläpä suoraan tuulen alapuolelta. Pisteitä 19.

Rasti 4.

Kakkosmarkkeeraus heinikkoalueella, ainoastaan ensimmäinen markkeeraus haettiin. Onni jäi matkalla tarkistamaan alokasluokan tehtävän hajualuetta, sitten piti tarkistaa vielä joku muovinpalakin ja sittenhän se oikea pudotuspaikka olikin jo unohtunut. Onneksi Onni otti kuitenkin ohjaukset hyvin vastaan ja saatiin kuin saatiinkin dami talteen. Pisteitä 15.

Ilmeestä päätellen heitto näyttää vissiin aika pahalta :D

Finaali

Kaikkien luokkien finaalikoirakot suorittivat tehtävän yhtäaikaa. Kyseessä oli drive, jossa koirakot rivissä katselivat alempana koivikossa tapahtuvaa mölinää, paukuttelua ja heittoja. Alokas ja nuortenluokan koirat kävivät hakemassa kukin yhden damin alueelta. Tämän jälkeen avoimen luokan koira lähettiin ihan eri suuntaan linjalle. Kaksi pientä pajupensasta, joista toisen juurelle oli piilottetu dami, erottuivat melko selvästi heinikkoalueelta. Onnin linja oli aika hyvä ja suora, mutta Onni haki ensin pikkuhetken väärällä pensaalla ennen kuin itse siirtyi parin metrin päässä olevalle oikealle pensaalle. Pisteitä 18.

Tulos siis 16,16,19,15,F18. Yhteensä 84 pistettä ja AVO1 (sij. 1.).

Kaikenlaista hyödyllistä :)

2011-05-24T15:02:00.010+03:00

Pitkän bloginpäivitystauon aikana ollaan keritty hommata Onnin kans kaikenlaista.

Ollaan harjoiteltu niin linjoja kuin ohjauksiakin erilaisissa maastoissa. Tärkeimpänä pointtina linjojen harjoittelussa on ollut hajujälkien välttäminen, eli dameja ei ole viety muistipaikkaan samaa reittiä linjan kanssa vaan millon minkäkinlaista ketunlenkkiä pitkin.

Viimeisimmässä linja/ohjaus-reenissä vein damit ilman koiraa metsälampareen toiselle puolelle koivun juurelle (koivun vaalea runko erottui selvästi mäntymetsiköstä), aluksi ammuin damiheittimellä Onnille markkeerauksen lampareeseen suurinpiirtein samalle linjalle aiemmin viemieni damien kanssa. Tämän jälkeen Onni lähti reippaasti linjalle (n. 65 m), mutta ajautui uidessa hieman sivuun. jolloin jouduin ohjaamaan sitä. Hetken ihmettelin, kun Onni ei ottanut ensimmäisiä ohjauksia oikein, mutta tajusin sitten ettei koira kertakaikkiaan nähnyt ruskeilla hanskoilla männikössä viittoilemiani suuntia. Pikaisen hanskojen riisumisen jälkeen homma luistikin ihan eri tavalla. Kolmannen (ja viimeisen) linjan otin eri suunnasta ja lähempää vesirajaa, Onni eteni nyt viivasuoran linjan lampareen toiselle puolelle, minkä jälkeen olikin hyvä lopettaa harjoitus. Mitä tästä siis opin? Ei ruskeita hanskoja eikä tummanpuhuvaa takkia metsässä ohjatessa.

Markkeerauksiakin ollaan reenattu hieman haastavammassa maastossa, mm. markeerauksia aavalta metsikköön, metsässä markkeerauksia mäen taakse, hiekkamontulla markkeerauksia pienen metsäsaarekkeen toiselle puolelle jne..

Kaksi hakureeniä ollaan tehty riistalla. Siinä olikin kova homma löytää sopivat maastot niin, että vaakut ja ränkät sai vietyä alueelle vedessä kahlaamalla. Onnilla oli hirmu vauhti ja into, kun oli ensimmäiset riistareenit tälle vuodelle :)

Tässä hakualue 150*50 m, kolme varista metsän puolella ja neljä vesilintua vedessä ja heinikossa.

Niin ja ollaan me toki jotain ekstraakin harjoiteltu syksyn jahteja silmällä pitäen. Sorsankuvat on ollu muutamalla reenikerralla mukana ja peltoarkussa pötköttelyä ollaan myös kokeiltu :)

Alkuvuoden reenejä: linjoja, hakua ja taakseohjauksia

2011-04-01T19:06:00.007+03:00

Pahimpien pakkasten väistyttyä tehtiin Onnin kans pehmeä paluu reenihommiin. Pari kertaa viikossa ollaan reenailtu jotain pientä ja kevyttä :). Aluksi tehtiin hieman linjoja ja sivulle sekä taakse ohjauksia. Tähän asti en ole hirveästi kiinnittänyt huomiota taakseohjauksissa siihen, kumman kyljen kautta Onni kääntyy. Reenimaastojen ollessa lumen alla harjoitukset rupeaa (ainakin meillä) helposti toistamaan itseään, joten vaihtelun vuoksi ruvettiin harjoittelemaan Onnin kans taakseohjausta vasemman ja oikean kyljen kautta. Näin talvella oli kyseiseen hommaan melko helppo toteuttaa sopiva harjoittelupaikkakin.

Alla olevan kuvan mukaisessa kapeahkossa y-risteyksessä oli varsinkin alussa helppo auttaa koiraa niin, että se varmasti kääntyi halutun kyljen kautta ympäri. Ensimmäisissä harjoituksissa vietiin damit aluksi vain toisen haaran päähän ja yhden taakselähetyksen jälkeen vasta toisenkin haaran päähän, mihin koira oli helppo heti ohjata, koska kyseiset damit olivat tuoreimmassa muistissa.

(Ensimmäinen... ja hieman hupaisa tekele uudella piirtopöydällä)

Ainakin Onnin tapauksessa oli oleellisen tärkeää, miten koiran lähetyspaikkaan asetteli ja missä kohdassa itse seisoi ohjausta antamassa (kuvan kohta 2.). Vasemmalla kädellä ohjatessa laitoin Onnin seisomaan valmiiksi oikeaan suuntaan vinossa. Lisäksi siirryin itse pari askelta vasemmalle ohjausta antamaan. Näin sain varmistettua, että Onni todella kääntyy oman oikean kylkensä kautta taaksepäin. Varmistelun varmistelu oli mielestäni tärkeää, koska enpä olisi voinut kieltääkään, jos Onni olisi kääntynyt väärän kyljen kautta, kun aiemmin en ole kerta koko asiaan kiinnittänyt huomiota.

Muutamien harjoituskertojen jälkeen pystyin harjoituksen alussa viemään damit molempiin muistipaikkoihin. Pikkuhiljaa ohjauksen kumpaankin suuntaan pystyi myös tekemään samassa paikassa seisoen ja siten, että koirakin seisoi suorassa kohti ohjaajaa (kuvan kohta 1.). Kun Onni selvästi sai jutun juonesta kiinni jätin asian hautumaan :) Pitänee palata astialle taas myöhemmin.

Kun hanget rupesivat kovenemaan, ei Onnin kanssa voinut kuvitellakaan linja- tai markkeerausreenejä, koska koira rysähteli joka loikalla läpi hangen kovasta kuoresta. Muutamia hakujuttuja pystyttiin sentään tekemään (ja Onnilla oli silminnähden hauskaa), mutta nyt pitää odotella, että hanget taas pehmenee. Metsälenkeillekään ei voi mennä, kun Onni tassut rupesivat kynsien juurista kulumaan puhki :( Parempi siis odotella nyt, ettei sitten tarvi loppukevättä parannella rikkinäisiä tassuja.

Hankihulinoita ennen kuin aurinko sulattaa

2011-02-13T13:32:00.010+02:00

Hangessa on mähritty tänä talvena aivan kiitettävästi. Nyt ovat hanget jo hieman painuneet ja pinta jonkin verran kovettunut, eli varsin mukavia lumikenkäilykelejä näin kevät talvella. Kun pakkasta oli vielä enemmän (väliin turhankin paljon) ja hanget kuohkeita, ei lumikengistäkään ollut paljon apua, mutta koiria ja varsinkaan Onnia se ei hidastanut.

Muskan tassujen lämpöanturit ilmoittivat useaan otteeseen pakkasrajan ylittyneen. Kaikenkaikkiaan Muskan turkin paksuus ja pakkasenkestävyys on tänä talvena ollut suorastaan häpeäksi koko rodulle.

Onnia ei kuitenkaan pikku pakkanen hidasta ja hankeakaan se tuskin huomaa :) Lihaskuntoharjoituksia on siis kertynyt mittavat määrät.

Lisäksi Onni on hionut tassutekniikkaa pettävällä pohjalla liikkumista ja uimista silmällä pitäen ;)

Vuodenajasta ja kelistä riippumatta kaislikko vetää karvaturpia puoleensa magneetin tavoin.

Missähän se Onni luuraa?

Onnin talvihommia

2011-01-18T19:32:00.007+02:00

Nyt onkin jäänyt pitkältä ajalta Onnin harrastuksia ja toilailuja päivittämättä. Pääsääntöisesti noutajan-pöllykkä on viettänyt ansaittua talvilomaa juosten lenkillä pitkin lumisia metsiä ja syöden pihalla hirven luita. Nyt kun lunta on jo jonkin verran metsässä ja rantakaisilikoissa, on emäntäkin ottanut lumikengät talviteloilta. Onnin menoa hanki ei kyllä kovin paljoa hidasta, menohalut on hirveät vaikka välillä hangesta ei muuta näy kuin pää.

Riistatöihinkin Onni on talven aikana päässyt. Rusakonnoutoja on kertynyt hieman alle kymmenen, joista parilla kerralla on pienen noutajan niskalihaksi koeteltu ihan tosissaan.

Onni ja "pienen pieni" rusakko

Myös hieman toisenlainen riistatilanne koettiin ennen joulua. Oltiin Onnin kans metsässä kävelyllä, ja Onni katosi omille teilleen hieman tavallista pidemmäksi aikaa. Yleensä Onni pitää hyvin huolta, ettei kadota muuta laumaa kartalta. Samalla kun aloin ihmetellä Onnin katoamista, kuului metsästä vingahduksen ja haukahduksen sekoitusta muistuttava ääni. Ehdin jo hieman huolestua, kun Onni ei ole ikinä metsässä haukkunut eikä se myöskään pikkukolhuista yleensä kitise. Huusin Onnia ja sieltähän se tuli kauhean touhotuksen kans ja naama veressä. Tällä kertaa asialla ei ollut joutsen vaan piisami. Onni rakastaa kaivella piisamin pesiä ja tällä kertaa se oli yhyttänyt asukkaan paikan päältä. Kotona selvisi, että Onnilla oli naamassa kaikkiaan kolme erillistä reikää. Raukka oli yrittänyt noutaa elävän ja täysissä voimissa olevan piisamin eikä ollut ensimmäisestä puremastakaan vielä luovuttanut. Metsässäkin se yritti heti vahinkojen tarkastamisen jälkeen livahtaa uudelleen samaiselle piisaminpesälle.

Ollaan me reenattukin, joskin erittäin säästeliäästi. Ennen joulua tehtiin parit linja reenit. Ilmeisesti asiat oli hautunut koiran päässä lomailun aikana, kun Onni otti niin nätisti annetun suunnan, eikä hakeutunut aiemmille jäljille vaan juoksi hienoja suoria linjoja.

Markkeerauksia harjoiteltiin joulun jälkeen muutamaan otteeseen. Lunta oli jo sen verran paljon, että laitettiin dameihin lisäliehukkeet hangesta löytämisen helpottamiseksi. Lunta tuli vielä lisää, minkä jälkeen käärittiin dameihin vielä rusakon nahat, joista huolimatta damien löytäminen hangesta oli ihan riittävän haastavaa. Viimeviikonloppuisen lumisateen jäljiltä metsissä ja pelloilla on jo niin paljon pehmeää upottavaa lunta, että markkeerausharjoitusetkin on jätetty odottelemaan kevättä.

Kyllä me toki jotain pientä puuhasteltavaa keksitään talvipäivien kuluksi, kunhan Janne saa meidän reenipeltoa hieman raktorilla aurailtua. Pääsääntöisenä talviharrastuksena säilyy kuitenkin lumessa möyriminen niin metsässä kuin rannoillakin :)

Niin jäi ajokoe haaveeksi, mutta koittivat kissanpäivät

2010-12-30T10:57:00.006+02:00

Vihdoin ja viimein sain emännän ylipuhuttua, ja pääsin päivittämään omia kuulumisiani. Emäntä on ollut näreissään minulle koko loppusyksyn, täysin epäoikeutetusti. Se teki isännän kans diilin, että minäkin pääsisin esittelemään juoksemis- ja haukkumistaitojani, kun Onnikin on koko kesän ja syksyn käynyt esittelemässä suussakantamistaitojaan (jotka on kyllä kaikilla mittareilla mitattuna paljon vähäpätöisempiä taitoja kuin takaa-ajamiseen tarvittavat kyvyt).

Joka tapauksessa minut oli jo ilmoitettu täällä kotisaaressa pidettävään takaa-ajamiskokeeseen ja isäntä kävi minun kans tunnollisesti harjoittelemassa. Reenamiset jäi kuitenkin pariin kolmeen kertaan viikossa, kun isännällä on kuulemma jotain tärkeämpää viikolla. On kyllä täyttä puppua ja oman laiskuuden häikäilemätöntä peittelyä käyttää tekosyynä sitä, että jonkun on hommattava minullekin nappulat kuppiin. Höpö höpö, minä kyllä voisin tehdä sen homman itsekin ja silloin sapuskana olisi tuoretta jäniksen lihaa eikä mitään puulta maistuvia papuja.

Siinä vaiheessa, kun kokeeseen oli vajaa viikko aikaa ja isäntä lähti taas teille tietymättömille, minua rupesi jo vähän hermostuttamaan. Se kehtasi vielä lähtiessään huomauttaa, että minuakin olisi kyllä pitänyt reenata, mutta... MUTTA... Ei siinä pitaisi olla mitään muttia, ne kiittämättömät ei vaan tajua, että minun maine siinä on katkolla eikä kenenkään muun. Ei auttanut nurista edes emännälle, ei heilahtanut häkin ovi eikä koittanut vapaus. Julmuriemäntä vain tupisi joitain työssä käymisestä ja siitä, ettei ehdi juosta minun perässä yötä myöten pitkin metsiä ja soita.

Siellä minä siis istuin kopin portailla ja katkerana näin sieluni silmin, kuinka se löysä noutajan retku makaa kotona sohvalla ketarat taivasta kohden ja nauttii leivinuunin lämmöstä. Viimeinen pisara oli, kun rusakon ryökäle kehtasi tulla nännättelemään minulle melkein tassun ulottuville. Silloin minulla kiehahti yli, asialle oli pakko tehdä jotakin tai minä en kehtaisi enää ikinä näyttäytyä missään ilman valeasua. Onhan se nyt käsittämätönta nöyryyttämista, että viedään kokeeseen ilman viimehetken viilauksia ja pitkäkorvat paholaisen kätyrit hyppii pitkin pihoja ilman minkäänlaista kunnioitusta.

Olin saanut punottua vedenpitävän juonen valmiiksi juuri parahiksi, kun Pirkko toi minulle iltasapuskaa. Vetasin nappulat huulariin ja rupesin tuumasta toimeen. Tunnelin tekoa oli turha edes yrittää jäiseen maahaan, joten keskityin madaltamaan häkin seinää. Riuhdoin ja revin panssariverkon silmukoita aivan raivon vallassa ja lopulta uurastus tuotti tulosta, kun hyppimällä ja verkossa rimpuilemalla sain pungerrettua itseni ulkopuolelle. Reenasin koko yön niin kuin huippu-urheilijat ainakin. Siinä olis tullut kuulkaa melko pitkää viivaa paperiin, jos vain olisi ollut kirjuri mukana.

Aamuyöstä kotiin palaillessani tassua alkoi ikävästi kivistää, joten päätin hakeutua sisälle yöksi. Istuin pihalla autojen välissä ja aloitin sellaiset serenadit, että ei aikaakaan, kun Pirkko jo kävi päästämässä minut sisälle. Tämäkin suunnitelma toimi siis kuin itsestään.

Aamulla olin kuitenkin murheen murtama, kun tassu oli edelleen tosi kipeä. Eikä asiaa auttanut yhtään, että emäntä tuli illalla kuin myrskyn merkki töistä ja haki minut kotia. Taas se uhkaili minua nälkäkuurilla ja ties millä julmuuksilla (olisi uhkaillut isäntää, kun sen vikahan tämä koko onnettomuus oli). Tassu oli kipeä monta päivää ja minä en siis päässyt sinne takaa-ajokokeisiinkaan. Minulle ei herunut rahtuakaan sympatiaa, päin vastoin emäntä vain motkotti ja nakkeli niskojaan. Minä kyllä kestin sen, kun pääsin sentään sisälle asumaan. Nykyisin nukun noutajan kanssa sohvalla ja uunin lämmössä uneksin hitaasti juoksevista jäniksistä. Kylmät yöt kopissa ovat enää kuin puoleksi unohtunutta painajaista.

Toivottavasti isäntä ja emäntä ottivat opikseen.

Viimeinen sorsa vuodelle 2010

2010-11-22T19:42:00.006+02:00

Lumi on ollut maassa jo tovin ja salmikin on jäässä, mutta siitä huolimatta oli Janne ja Onni löytäny sorsan. Ojan jäällä olleet rapylän jäljet olivat paljastaneet onnettoman siipirikon piilottelevan ojarummun läheiyydessä.

Janne oli päästänyt Onnin autosta ja lähtenyt ojalle katselemaan. Onni oli aikansa ruuskannut ojan penkan pusikoita ja lopulta kyljellään puskenut itsensä sorsan piilopaikkaan. Eikä olisi enempää voinut koira olla tohkeissaan löydöksestä :)

(ja poseeraus paria päivää myöhemmin jäisen sorsan kanssa)

Ihan mukavahan tuo oli, ettei se taannoinen yhteenotto joutsenten kanssa jäänyt viimeiseksi 'riista'kosketuksesksi tälle vuodelle. Kyseisen ottelun joutsenet voitti 1-0, mutta nyt oli Onnilla onni mukana ja sorsa kärsi tappion (pitkään oli raukka kylmässä sinnitellyt).

Hankia ja hakujuttuja

2010-11-14T16:32:00.006+02:00

Hauhon reissun jälkeen Onnin reenit ovat olleet tosi harvassa ja enimmäkseen ollaankin ulkoiltu ihan muuten vaan. Nyt kuitenkin ollaan saatu lunta jo sen verran, että mikäli se maassa pysyy ja lisää tulee, niin reenimahdollisuudet loppuu melko pian.

Ryhdistäydyttiin sen varran, että ollaan pariin otteeseen reenattu hakua siipidameilla. Osa hakuruudusta on täytetty damiheittäjällä, jotta Onni ei varmasti pääse damien hajulle jälkiä pitkin juoksemalla. Hienosti se kyllä löysikin, kun keli oli sopiva. Toisella kerralla viiden damin (5/7) löytäminen teetti vähän enemmän töitä, kun damit siipineen oli kylmiä ja hanki sekä tuuleton keli nostivat vaikeustasoa.

Yhtenä iltapäivänä jätettiin hakuruudun täyttämisen ajaksi auto niin, että Onni näki, kun dameja heitettiin ja ammuttiin hakualueelle. Janne istui Onnin kans autossa ja vahti, että koira ei rupea ääntelemään. Onni olikin ollut aivan hiljaa ja kaula pitkänä katsellut tosi terävän näköisenä. Tällainen motivointi ainakin toi hieman lisää vauhtia Onnin työskentelyyn.

Silloin tällöin ollaan harjoiteltu lyhyitä markkeerauksia heiton tai kahden verran pimeässä ja hämärässä. Tarkoitus olisi, että Onni oppisi hieman markkeeraamaan myös kuulon avulla. Mielenkiintoista on ollut myös huomata, että hämärässä Onni hakee jonkin verran sitkeämmin samalla (oikealla) alueella, kuin täydessä päivänvalossa. Valoisassa työskentely pudotusalueella ei ole ihan niin tehokasta ja Onni laajentaa hakua herkemmin.

Karvakorvat terveystutkimuksissa

2010-10-28T16:36:00.005+03:00

Käytiin eilen Onnin ja Muskan kans eläinlääkärillä. Onnilta otettiin kyynär- ja lonkkakuvat sekä tutkittiin silmät. Muskalta puolestaan tutkittiin ainoastaan silmät. Kohtuu hyvältä tulokset vaikuttivat, mutta ei nuolaista ennen kuin tipahtaa... eli mielenkiinnolla odotellaan vielä Onnin kyynär- ja lonkkakuvien virallisia tuloksia. Silmät oli molemmilla terveet. Muskan vasemman silmän verkkokalvolta löytyi pieni poimu, joka on ilmeisesti ollut siellä aina.

Silmätutkimusten jälkeen lääkäri pisti Onnin kankkuun uniainetta, jonka vaikutusta vastaan oli pienen koiran turha taistella.

15.11.2010 Onnin lonkka- ja kyynärkuvien lausunnot: kyynärät 0/0 ja lonkat A/A

WT Weekend 2010

2010-10-23T14:15:00.002+03:00

Piipahdettiin viime viikonloppuna Onnin kans Etelä-Suomessa. Koko viikonloppu meninkin Metsästysnoutajien järjestämässä WT-Weekendissä Hauholla ja vasta alkuviikosta ehdittiin hieman kyläillä. Hauhon reissu oli kyllä varsin onnistunut ja ollaan jo pariin kertaan onniteltu itseämme, että uskalleettiin lähteä :)

Lauantaina reenattiin ulkomaisten kouluttajien johdolla. Oltiin Onnin kans AVO-ryhmässä, jonka aamupäivän reenejä opasti Stefaan Bollen ja iltapäivän ryhmässä kouluttajana oli Thomas Bouyn. Aamupäivällä Onni lähti erittäin kankeasti käyntiin, mutta alun hankaluuksista selvittyä hommat rupesi luistamaan. Lämmittelytehtävien jälkeen ohjelmassa oli walk up -harjoitus linjatehävillä sekä ykkösmarkkeerauksilla eteen ja taakse.

Iltapäivän reeneissä painopiste oli puolestaan linjaharjoituksissa. Jotka sujui Onnilta ihan mukavasti ja lopettettiinkin Onnin kans hieman aiemmin, yhden erittäin hyvin onnistuneen pitkän linjan jälkeen. Viimeiset tehtävät seurattiinkin sivusta, tai ohjaaja seurasi ja Onni nukkui takin mutkassa. Päivä oli antoisa, joskin rankka niin koiralle kuin ohjaajallekin. Saatiin roppakaupalla uusia ideoita ja erilaisia näkökulmia noutajan kouluttamiseen.

NOWT ALO1, sijoistus 2.
Sunnuntaina osallistuttiin siis Onnin kans ensimmäistä kertaa WT-kokeeseen ja tulokseen ollaan kyllä erittäin tyytyväisiä :) Pisteitä rasteilta kertyi 20 16 15 20 F16 yht. 87.

Tehtävissä Onni kuunteli hyvin pilliä ja otti vastaan ohjaukset. Markkeerauksissa Onni olisi saanut jatkaa vauhdikkaampaa damin metsästystä pidempään. Jostain syystä se rupesi tarkentamaan hakua liiaksi ja nuuskutteli vain vanhoja damin tippumispaikkoja, jolloin koiran työskentelyyn oli pakko puuttua. Markkeeraukset peitteiseen maastoon sujuivat huomattavasti paremmin kuin sänkipellolle. Parityörastilla Onni yritti haistella tuomaria ja keskittyminen oli hetkellisesti hieman hukassa, mutta fiinaalitehtävässä Onni löi ohjaajan ällikällä. Finaalissa oli nimittäin drive ja Onni istui paikallaan aivan kuin naulattuna eikä siis nostanut tyypilliseen tapaansa takapuolta ylös heittoja ja ammuskelua katsellessaan.

Nyt suunnitelmissa on ainakin viikko täyttä lomaa ja mukavaa ulkoilua. Sitten voitais ehkä tehdä joitain mukavia damin metsästysjuttuja :) ja lomailla hieman lisää.

Syyskuun reenejä ja linjaongelmia

2010-09-30T16:28:00.008+03:00

Elokuussaa Onnilla oli 'jahti'lomaa oikeastaan derbystä lähtien syyskuun alkuun asti. Kun sitten lopulta kaivettiin damit esille ja lähdettiin reenaamaan, oli meno aika hurjaa. Onni juoksi hullun kiilto silmissä ja moottorista otettiin taatusti kaikki väännöt irti. Reenipellot oli elokuun puintien seurauksena laajentunu aika radikaalisti, joten harjoiteltiin hieman pidempää linjaa (150 -190 m) erilaisin variaatioin (ojan ylitystä, puidulta pellolta kesantopellolle siirtymistä yms.). Onni oli joka tapauksessa mielissään, kun sai juosta eikä tarvinu heti jarrutella dameja noukkimaan.

Vesireenejä ollaan käyty pariin otteeseen tekemässä, kun näyttää nuo ilmat kylmenevän melko hurjaa vauhtia, niin voi olla että kohta ei enää tarkene. Ohjelmassa on ollut hieman linjoja ja markkeerauksia. Markkeerauksia on tehty esimerkiksi korkean kaislikon taakse veteen ja linjoja ollaan harjoiteltu paikassa, jossa siellä täällä vedestä pilkistää pieniä heinätuppaita.

Kuun puolessa välissä törmättiin kuitenkin ainakin omasta mielestä melko vakavaan ongelmaan, jota ei aloittelijoina oltu aiemmin osattu tunnistaa. Jostain syystä linjaharjoituksissa Onni on pitkään ja useasti selviytynyt tehtävästä 'jäljestämällä'. Olen siis liian usein lähettänyt Onnin linjalle sellaista reittiä, joka on mennyt hyvin läheltä valmiita hajujälkiä (damit siis viety samaa reittiä muistipaikkaan). Hyvän ilmavainunsa ansiosta Onni on kyllä juossut vauhdilla ja suoraan, mutta hajujälkeä apuna käyttäen. Tästä syystä tuulella Onnin linjat ovat olleet joskus kaarevia ja toisaalta Onni valitsee usein sinnikkäästi itse parhaaksi näkemänsä linjan eikä juuri sitä, joka sille osoitetaan. Onni onnettumuudessa on tietenkin se, että ylipäänsä itse tajuttiin tällainen epäkohta ja ruvettiin työskentelemään sen korjaamiseksi.

Ollaan harjoiteltu linjoja muun muassa niin, että damit on jossain tietyssä muistipaikassa, jota sitten kierretään koiran kans sopivalla etäisyydellä. Tällöin linjat lähtevät aina eri paikasta eivätkä kulje samoja jälkiä pitkin. Vastaavasti ollaan tehty myös niin, että kävellään aluksi koiran kans sopivaa reittiä pitkin (tuulen suunta huomioiden) ja viedään dameja eri muistipaikkoihin. Tämän jälkeen jatketaan kierrosta niin, että koira lähetetään linjalle kohti muistipaikkaa, mutta linja ei missään vaiheessa kulje saman suuntaisesti valmiiden hajujälkien kanssa. Huimaa parannusta on jo tapahtunutkin. Onni ottaa täsmällisemmin annetun suunnan ja seuraa kättä paremmin kuin ennen :).

Linjan sopivan pituuden arviointi on kuitenkin hieman haastavaa, koska tällaisilla kiertotietä motivouduilla linjoilla Onnin itseluottamus ei ole läheskään samalla tasolla kuin linjoilla, joissa hajujälki tms. apuna (luonnollisestikin). Kohtuullisen lyhyillä matkoilla ollaan siis yritetty aloittaa, mutta välillä ohjaajan arviot eivät osu kohdalleen ja ne kerrat näkyvät Onnin hieman epävarmana vauhtina linjalla. Mutta jospa se taas tästä :) Aina ei mene niin kuin elokuvissa, eikä sitä voisi odottaakaan.

Positiivisena vastapainona voisi kuitenkin mainita, että Onnin markkeeraukset ovat kehittyneet mukavasti ja ollaan reenattu myös helpohkoja tuplamarkkeerauksia ja markkeerauksia pitkään heinikkoon.

Syyskuun jahtijuttuja

2010-09-27T20:30:00.005+03:00

Onni on päässyt pari kertaa mukaan juoksemaan, kun ollaan käyty metsässä kävelemässä maalintujen perässä. Onni toimii ihan mallikkaasti sielläkin eli linnut kyllä pölähtää ilmaan, kun säikähtävät rytinällä juoksevaa koiraa, mutta Onni ei lähde juoksemaan lentävien lintujen perään eli ei siis aja niitä. Niillä kerroilla kun saalista on tullut, ei Onni valitettavasti (tai onneksi) ole ollut mukana. Joka tapauksessa melko mukavaa hakukuviota Onni juoksee, on ihan ilo seurata sen touhuja metsässä.

Vesilintujahdissa ei olla varsinaisesti oltu Onnin kans syyskuussa, mutta yhdellä yllä mainituista metsäreissuista tuli Onnille ihan ensimmäinen oikea riistatilanne, jossa koiralle opetetut asiat pääsivät testiin tositilanteessa. Metsälenkin loppuvaiheilla Janne kävi porkkaamassa yhden suolammen reunaa samalla kun me istuskeltiin koirien kans kannon nokassa ja odoteltiin. Tovin kuluttua kuuluikin laukaus ja hetken kuluttua siitä Janne soitti, että Onnille olis töitä. Siirryttiin siis lammen reunaan Onnin ollessa vapaana. Vapaalla haulla ei tilanteesta kuitenkaan oltaisi selvitty, joten Onni piti ottaa käskyn alle.

Tavi oli tippunut lammen keskellä olevalle suoheteikölle lähelle vesirajaa (uintimatkaa n. 25 m). Annoin Onnille hieman vihjettä suunnasta ja lähetin etsimään. Onni meni veteen, mutta jäi uimalla perkkaamaan vesialuetta, jolloin kehotin sitä jatkamaan hakua minusta poispäin. Niinpä Onni nousi heteikölle (jolla oli silminnähtävän hankalaa liikkua) eikä aikaakaan, kun se paikallisti tavin putoamispaikan. Tavi oli kuitenkin jäänyt henkiin ja lähtenyt karkuun, joten Onni joutui vielä jäljestämään sitä muutaman kymmenen metriä. Onnistuneen tilanteen päätteeksi Onni palasi takaisin elävän (mutta haavoittuneen) tavin kans. Koira oli kyllä ilmeisen tyytyväinen itseensä :) Samoin kuin emäntänsäkin.

Hanhi ja sen sellaista

2010-08-31T19:11:00.006+03:00

Viikonloppuna sekä Onni että Muska saivat aimo annoksen metsäharjoitusta.

Sekä lauantaina että sunnuntaina käytiin Onnin kans heti aamutuimaan avittamassa pellolla hanhipassissa kököttäviä jahtimiehiä. Lauantaina Onni saikin ensimmäisen hanhinoutonsa :) Sieltä se mötkö tuli mättään takaa ilman mitään kehotuksia. Sunnuntaina olikin vähän hankalampi tapaus ja hanhi jäi metsästä löytymättä vaikka sitä Onnin lisäksi etsi viisi jalkamiestä ja Muska kokonaiset puolitoista tuntia.

Lauantaina Muska sai jälleen jaloitella metsässä ihan omikseen. Jaloittelulle tuli mittaa neljä tuntia ja tais siinä vahingossa joku pupukin saada vähän lisävauhtia.

Vapauden tunnetta ja kutsuhuutoja

2010-08-25T20:05:00.002+03:00

Muska pääsi tänään ensimmäisen kerran metsään tälle syksylle. Irtilaskun jälkeen en koiraa nähnyt enkä kuullut reiluun kahteen tuntiin. Kävin vähän kävelemässä metsässä, mutta koira oli niin kaukana, että jouduin siirtymään autolla eri paikkaan. Siinähän kävi sitten hyvin klassisesti. Välittömästi, kun pääsin toisen tien varteen, puhelimen päässä gps-tietoja etänä tulkannut Janne totesi Muskan juosseen takaisin irtilaskupaikan läheisyyteen.

Ei kait siinä sitten muu auttanut, kuin ajella takaisin lähtöruutuun. Saman tien, kun sain auton oven auki kuulin Muskan valituksen. Keskeltä metsää kuului sydäntä raastava ulvonta isolla U:lla. Ja kaikille tiedoksi, että kyseessä ei ollut mikään jäniksen ajoon liittyvä rituaali vaan emäntänsä hukanneen pienen ajokoiran surkea kutsuhuuto. Huusin pari kertaa Muskalle takaisin ja sieltä se raukka tuli korvat rullalla kipeitä lihaksiaan valittaen.

Tätä kirjoittaessa lattialta kuuluu erittäin tyytyväistä örinää :) Mitähän lie hommannut metsässä sen kolme ja puoli tuntia, jotain ilmeisen mieleistä varmaankin.

Kyllä etsivä löytää

2010-08-25T19:42:00.003+03:00

Lähdettiin maanantaina tihkusateessa Onnin kans porkaamaan yhtä kanavan laitaa, ihan vaan huvin ja urheilun vuoksi :) Edestakainen lenkki oli vain 3 km pitkä, mutta siltä matkalta Onni löysi kaksi viikonlopun taisteluissa menehtynyttä... heinäsorsaa. Kanavan laidan tiheässä lepikössä meni kapea hirven polku, jota itse kävelin Onnin räpiessä vesirajassa. Yhdessä välissä Onni jäi jälkeen ja juoksi sitten heinäri suussa minut kiinni ja tohkeissaan vähän ohikin :)

Toisen löydöksen Onni toi minulle suoraan, mutta siivestä roikuttaen. En voi kyllä moittia koiraa siivestä roikuttamisesta, kun sorsa oli jo melko kehnossa kunnossa. Lintu oli melkein puoleksi syöty ja höyheniä oli jäljellä enää siivissä. Onneksi näin itse, kun Onni keräsi linnun talteen vesirajasta, niin ei ainakaan tarvi epäillä, että Onni olis sen höyhentäny.

Onni teki kyllä hienoa hakua kattaen melko hyvin kanavan molemmat laidat vaikka itse kävelin vain toista laitaa mennen tullen. Välillä meidän hylje meni kanavassa siksakkia uimalla. Reissu oli erittäin onnistunut, mutta valitettavasti kovasta vedessä läträämisestä seurasi vesihäntä.

Heti kotiin päästyä (ainoastaan 5 min ajomatka kanavalta kotiin) huuhtelin koiran ja kuivasin hyvin, mutta siitä huolimatta Onni reppana sai ensimmäisen vesihäntänsä. Raukka on aivan maansa myynyt, kun häntä ei heilu vaikka kuinka tahtoisi emännälle sitä venksuttaa. Onneksi häntä ei kuitenkaan ole vaikuttanut kovin kipeältä, ainoastaan surkealta.

Vesilinnustuksen aloitus 2010

2010-08-21T13:10:00.005+03:00

20.8. pitkän harkinnan jälkeen päätin ottaa Onnin mukaan päivällä ja säästää iltalennon Muskalle. Myöhemmin valinta osoittautu ainoaksi järkeväksi ratkaisuksi :)

Aamulle kello kymmenen aikaan mentiin valmiiksi passiin, jolloin Onnille tuli parin tunnin odottelu ennen rytinän alkamista. Odottelu teki Onnille varmaankin ihan hyvää, kun oppii pikkukoirakin rauhoittumaan, jos mitään ei tapahdu. Ampujina meillä oli allekirjoittaneen veli ja isä, mutta valitettavasti kohtuullisista tilanteista huolimatta alas tuli vain yksi tavi, jonka Onni kävi vapaaksi päästyään nopeasti hakemassa.

Tovin odottelun jälkeen käytiin toiselle porukalle etsimässä pari heinäsorsaa. Onni siis oli vaapaana ilman mitään käskyjä ja ohjaaja kulki koiran mukana kaislikossa.. Kaikki löydökset ja noudot tapahtuivat siis täysin spontaanisti. Hienosti Onni sorsat löysi ja liikkui aika varmasti kaislikossa (tosin kaislikko ei ollut pahinta, mitä tältä saarelta löytyy).

Viimeistä hukkaan mennyttä sorsaa käytiin kolmeen eri otteeseen etsiskelemässä, mutta ei löydetty. Onni kyllä tuli reippasti kaislikkoon, mutta itsevarmuus ei aivan riittänyt erkanemaan riittävän kauas ohjaajasta ja väsymyskin taisi jo painaa päälle (ja nyt kyseessä oli siis sellainen pahimmanlaatuinen tiheä, pohjamudalla varustettu yli kaksimetrinen ryteikkö, jossa ohjaajankin itseluottamus on koetuksella). Luovutettiin homma jo ennen, kuin koiran voimat loppuivat.

Kaiken kaikkiaan Onnin päivälle tuli mittaa neljä tuntia ja saldona kolme lintua. Ihan mukava päivä, eikä ainakaan liikaa tilanteita nuorelle koiralle. Tuloksettomia laukauksia kuului kyllä senkin edestä ;)

Haavakkona noudettu tavi on tainnut kuvaushetkeen mennessä jo hieman jäykistyä :)

Iltalennolle lähdin siis Muskan kans ja ennen varsinaisen äksönin alkamista käytiin etsimässä se aiemmin hukkaan jäänyt sorsa. Asetelma saattoi ehkä ulkopuolisen silmään näyttää huvittavalta, kun ampujia oli yhteensä kahdeksan ja ainostaan yksi koira, sekin venäjänajokoira :) Mutta luotto Muskan nenään on vankkumaton, eikä Muska the suuri metsästäjä taaskaan pettänyt luottamusta.

Kaiken kaikkiaan illan aikana Muska etsi 9 (-10) lintua välillä erittäinkin haastavasta maastosta (aiemmin kuvailemani ryteikkö). Mutta Muska on siis ajokoira, eli irti päästyään se vaihtaa työmaata välittömästi. Tämän vuoksi narun päässä kompuroivan ohjaajan kunto oli todellisella koteuksella. Ohjaajan kaulassa roikkuva gps tosin lisäsi hieman itseluottamusta (männä vuosina kun on oltu välillä vähän hukassakin ryteikön seassa).

Hurja päiva siis kaikenkaikkiaan ja kotiin päästyään menivät niin koirat kuin ohjaajakin kaikkensa antaneina nukkumaan.

Kokoelma sekalaisia treenejä

2010-08-21T11:12:00.010+03:00

Kesän aikana ollaan käyty useampaan otteeseen mantereen puolella reenaamassa porukalla sekä kuivan maan harjoituksia että vesijuttuja. Vesitreeneissä on harjoiteltu monipuolisesti markkeerauksia ja ohjauksia.

Kotona ollaan käyty muutaman kerran reenaamassa hiekkamontulla erilaisia linjoja ja jonkin verran myös markkeerauksia. Linjoja on harjoiteltu muun muassa siten, että lähetys on tapahtunut montun pohjalta, jolloin koira on linjalla juossut ylös montusta ja edennyt vielä jonkin matkaa harvapuustoisessa metsässä.

Harjoitus 6 (linjoja ja ohjauksia)

(kuva suurenee, kun sitä klikkaa)

-Aluksi vietiin koiran kans damit paikkaan '1'
1) Linja
-Tämän jälkeen vietiin damit paikkaan '2' ja '3'
-Koira jäi istumaan lähetyspaikkaan ja ohjaaja siirtyi paikkaan 'a'
2) Ohjaus eteen vasemmalla kädellä
3) Ohjaus oikealle
4) Ohjaus eteen vasemmalla kädellä
5) Linja
6) Lähihaulla dami ylös paikasta '3'
7) Linja (hieman pidemmällä matkalla kuin kohdassa 5) )

Pari kertaa ollaan käyty Onnin kans lentokentällä tekemässä vauhtitreenejä. Vauhtitreenejä ne ovat siksi, että maasto on tasainen ja erittäin helppokulkuinen, jolloin Onni saa rauhassa juosta niin lujaa kuin pääsee. Tällöin ollaan yleensä tehty vain pari hieman pidempää linjaa eikä mitään muuta.

Kokoelma peltoharjoituksia

2010-08-19T14:12:00.010+03:00

Nyt onkin jäänyt pitkältä ajalta reenipäivitykset kirjaamatta. Seuraavassa on muutama esimerkki kesän aikana tehdyistä peltoharjoituksista. Toki muutakin ollaan harjoiteltu (mm. ihan lyhyitä parin heiton markkeerausharjoituksia) ja ennen b-kokeiden startteja harjoiteltiin myös helppoja juttuja riistalla.

Harjoitus 1 (linjoja)

Linjaharjoituksiin on jonkin verran lisätty esteiden, kuten polkujen, ojien, kuusiaitojen ja maavallien, ylittämistä sekä erilaisia maastonmuutoksia.

Harjoitus 2 (markkeerauksia ja muistijuttuja)

-Vietiin koiran kans damit muistipaikkaan (motivointi) ja palattiin lähetyspaikkaan.
1) Linja muistipaikalle
2) Normaali markkeeraus ja nouto
- Koira katsoi heiton (dami lensi suurinpiirtein samaan paikkaan, kuin edeltävässä markkeerauksessa)
3) Koira lähetettiin linjalle muistipaikkaan.
4) Äskeisen markkeerauksen nouto.
5) Lopuksi vielä normaali markkeeraus ja nouto

Harjoitus 3 (markkeerauksia)

1) Markkeeraus paikkaan '1'
2) Markkeeraus paikkaan '2'
- Tuplaheitto: ensin heitto paikkaan '1', sitten paikkaan '2'
3) Koira ohjattiin noutamaan ensimmäinen pudotus (eli dami paikasta '1').
4) Ohjaaja haki jälkimmäisen pudotuksen koiran odottaessa lähetyspaikalla.
-Tuplaheitto: heittojärjestys kuten edellä
5) ja 6) Koira teki normaalin tuplamarkkeerauksen ja nouti siis ensin jälkimmäisen pudotuksen ja tämän jälkeen pelkällä 'nouto'käskyllä muistiinsa luottaen myös ensimmäisen pudotuksen.
7) ja 8) Kahdesta eri paikasta normaalit ykkkösmarkkeeraukset ojan yli.

Harjoitus 4 (markkeerauksia ja linjoja)

-Aluksi vietiin koiran kans damit metsikön reunaan.
1) Linja
- Siirryttiin kauemmas (lähetyspaikkaan)
2) Ykkösmarkkeeraus
3) Ykkösmarkkeeraus, jonka ohjaaja haki
- Heitto samaan paikkaan kuin kohdassa 2) (koira katsoi heiton)
4.1) Linja
4.2) Äskeisen markkeerauksen nouto

Harjoitus 5

-Ennen harjoituksen aloittamista ohjaaja kävi piilottamassa pari damia ajouran ja nurmikkoalueen väliseen heinikkokaistaleeseen.
-Vietiin koiran kans damit kuusiaidan taakse pellolle.
1) Normaali ykkösmarkkeeraus
-Koira jäi istumaan lähetyspaikalle ja ohjaaja siirtyi paikkaan 'a'
2) Ohjaaja kutsui koiran luokse ja koiran lähestyessä piilotettuja dameja annettiin lähihakupillitys, koira etsi damin ja palasi loppumatkan ohjaajan luokse.
3) Linja
4) Markkeeraus, jonka ohjaaja haki (heittäjä maapenkan takana piilossa)
5) Normaali ykkösmarkkeeraus (heittäjä edelleen maapenkan takana piilossa)
6) Linja
7) Poislähtiessä lähihakuna toinen piilotetuista dameista talteen.

Kohta 2) tehtiin sen vuoksi, että Derbyssä Onni ei useammasta kehotuksesta huolimatta lähtenyt tulemaan lähemmäs ohjaajaa vaikka se olisi ollut oleellista damin nopean löytymisen kannalta. Tarkoituksena olisi siis saada muutaman esimerkin avulla Onni ymmärtämään, että myös silloin, kun ohjaaja kutsuu lähemmäs kesken tehtävän, niin kannattaa kuunnella.

Kyyhkyjahti 10.-11.8.2010

2010-08-15T20:40:00.002+03:00

Kyyhkyjahdissa Onni pääsi viimeinkin ensimmäisen kerran tositoimiin. Jahtikoiranhommat aloitettiin kuitenkin pienellä liekillä, ettei koira kuumenis liiaksi. Aloituksen aamurytinöihin Onni ei päässyt ollenkaan vaan ilmaannuttiin jahtipaikalle vasta kahdeksan aikoihin, kun pahin sota oli jo ohi, mutta kyyhkyä silti tasaiseen tahtiin lennossa. Aluksi ihan vaan istuttiin ja ihmeteltiin, kaikessa rauhassa. Päivän aikana Onni nouti kolme kyyhkyä vapaalla haulla ja yhden markkeerauksena. Kaikenkaikkiaan päivän sessio kesti Onnin osalta puolitoista tuntia, josta suurin osa paikallaan istumista.

Illalla, kun ampujat oli hommansa hoitaneet, tultiin takaisin jahtipaikalle ja käytiin Onnin kans metsässä kävelemässä haavikoita etsimässä. Aluksi Onni kulki epätavallisen lähellä, kun lenkillä normaalisti tekee tosi mukavaa hakukuviota. Päivällä oli pikkukoiran päähän jäänyt vissiin mieleen, että siellä tapahtuu, missä ukko on pyssyn kans. No sitten onneksi sattui niin, että Onni löysi kyyhkyn :) Ja fiksuna koirana Onnipoika totesi saman tien, että nämähän mötköttää jo valmiiksi täällä maassa, ja hakukuvio laajeni saman tien normaaleihin mittoihinsa.

Iltalenkin loppupuolella Onni löysi vielä yhden haavikon, joka oli sen verran hyvässä kunnossa, että pyrähti puunoksalle istumaan. Tosi nätisti Onni lopetti itse linnun jallittamisen, kun huomasi sen nousevan korkeuksiin. Otin Onnin naruun ja rauhassa katsottiin, kun Janne ampui kyyhkyn alas puusta, minkä jälkeen päästin koiran noutoon.

Lopullinen saldo Onnin osalta oli siis kuusi kyyhkyä. Todellinen saalismäärä oli melkolailla mehukkaampi, mutta suurimman osan noutamisista hoiti kokeneemmat konkarit :) Oottakaas vaan ens vuotta, niin kyllä Onnikin sitten ;)

Derby 2010

2010-08-12T20:46:00.013+03:00

Viikkoja kestänyt jännitys huipentui lopulta 6.-8.8. helteisessä kelissä. Muutamaa kuukautta aikaisemmin ei vielä uskallettu haaveillakaan derbyyn osallistumisesta, mutta kuinkas ollakkaan sieltä kuitenkin itsemme löydettiin :) Kiitokset vielä 'coachille' ja reenikavereille, ilman tsemmppiä ja hyviä neuvoja olisi jäänyt tämäkin kokemus kokematta.

Ja tästä se lähti. Ensimmäiselle rastille astellessa tuntui kuin olisi mestauspölkylle ollut menossa (Onni reppanan ohjaaja on maailmankaikkeuden kovin jännittäjä, joka kerta toisensa jälkeen saattaa itsensä ehdoin tahdoin vatsaa vääntäviin koettelemuksiin :) )

Rasti oli kuitenkin ihan kiva. Ensin hieman seuraamista ja sitten tuplamarkkeeraus. Ensimmäinen nouto meni nappiin, mutta toinen teetti vähän töitä, kun koira muisti etäisyyden hieman pitkäksi (dami tippui suoraan pyöröpaalin taakse). Pisteitä tuli kuitenkin 17/20.

Toinen rasti oli lähetys ylämäessä olevalle lähihakualueelle, jossa hieman pidempi heinikko. Metsä veti Onnia hieman puoleensa, joten jouduin ohjaamaan yhdesti oikealle. Onni suoriutui tehtävästä mallikkaasti pistein 17/20.

Kolmas rasti oli pystysuora markkeeraus vesilampareen takana pöpelikköisellä rannalla. Onni markkeerasi hyvin ja pisteitä saatiinkin huimat 20/20.

Viimeisellä rastilla oli ohjaus vesilampareen toiselle puolelle, jossa dami oli rannan tuntumassa koivun juurella. Onni lähti hyvin uimaan suoraan, mutta valitettavasti linja meni hieman sivuun, joten jouduin ohjaamaan. Onni pysähtyi vastarannalla erittäin nätisti pillin kuultuaan, mutta kun yritin ohjata vasemmalla, Onni säntäsi pari metriä taakse, palasi takaisin pysäytyspaikkaan ja vasta sitten eteni vasemmalle kohti damia. Pisteitä saatiin kuitenkin hurjat 19/20.

Ensimmäisen päivän pisteet löivät kyllä ohjaajan ällikällä, kun ei me oikeastaan uskallettu niin hyvästä suoriutumisesta uneksiakaan. Niinhän siinä siis kävi, että päästiin finaaliin ja jännitys jatkui lauantaille.

Finaalin ensimmäinen tehtävä oli drive, jossa ensin kuunneltiin hirvittävää älämölöä ja katseltiin pari häiriöheittoa. Tämän jälkeen kukin ryhmän neljästä koirakosta suoritti kaksi kertaa ohjauksen pellon toiselle puolelle metsikköön, jossa oli damit piilossa. Metsikön kulmaus veti useita koiria puoleensa, samoin myös Onnia, joten jouduin hieman ohjailemaan, ennen kuin Onni löysi itsensä hakualueelle. Toisella lähetyksellä ei tarvinnut ohjata, mutta Onnin linja oli hieman kaareva. Kahdesta linjasta/ohjauksesta sekä hausta piseitä tuli 15/20 ja 18/20.

Finaalin viimeinen tehtävä oli walk up, jossa sama neljän koiran ryhmä kulki pellolla rivissä ja kullekin koiralle tuli yksittäinen markkeeraus eteen ja taakse. Ensimmäisessä markkeerauksessa Onni vilkaisi muualle ennen noutokäskyä (keskittyminen herpaantui hetkeksi) sillä seurauksella, että se ei muistanut etäisyyttä enää oikein ja juoksi aivan liian kauas. Varsinainen ongelma muodostui kuitenkin siitä, että Onni ei halunnut tulla lähemmäs pillityksistä ja käskyistä huolimatta. Siellä se tapitti keskellä peltoa, että mennäänkö vasemmalle, oikealle vai vielä kauemmas :)

Onneksi se lopulta lähti valumaan oikeaan suuntaan ja saatiin kuin saatiinkin dami talteen pistein 8/20. Toinen markkeeraus meni loistavasti ja pisteitä tulikin 20/20.

Tukalassa kelissä oman suoritusvuoron odottaminen kävi kyllä työstä, mutta onneksi sekä koiran että ohjaajan pää kesti sulamatta helteeseen :)

Kaikenkaikkiaan pisteitä kertyi 134 (5. sija). Viikonloppu oli kyllä huikea kokemus tälläiselle vasta-alkajalle. Ja vaikka grande finaaleen ei päästykään, niin täytyy sanoa että ei harmita yhtään. Onni ylitti meidän odotukset moninkertaisesti ja ohjaajakin selvisi hengissä, joten siinä on jo syytä juhlaan :)

NOME-B ALO Tornio 18.7.

2010-07-18T21:16:00.003+03:00

Tänään käytiin Onnimannin kans harjoittelemassa kisajännitystä Torniossa.

Alun markkeeraus meni hyvin, mutta ohjaustehtävässä/linjalla ohjaaja räpästi jotain ihan ihmeellistä, unohti ilmasuunnat ja myös oikea sekä vasen meni vähän sekaisin. Tehtävä oli hieman haastava (ainakin jännittävän ohjaajan mielestä) uomauittoa muistuttava tehtävä. Lopulta Onni onneksi ui suoraan ja nousi maalle vasta lokin kohdalla. Hakutehtävässä Onni käynnisti rakettimoottorit ja kävi lisäksi uimalla tarkistelemassa rannan hetteikköjä. Jännityksestä huolimatta päivän saldona oli ALO 1 :)

Koeselostus: tuomarina Harri Sivén

Haku

Erittäin hyvällä vauhdilla alueella työskentelevä koira, joka liikkuu itsenäisesti ja tehokkaasti.

Ohjattavuus
Uusintalähetyksen turvin tehtävästä suoriudutaan mallikkaasti.

Paikallistamiskyky

Selvittää maamarkkeerauksen vaivatta. Vesimarkkeerauksen noutaa myös nopeasti ja suoraviivaisesti.

Riistan käsittely
Reippaat palautukset, hyvät luovutukset.

Jäljestämiskyky
Suorittaa kanijäljen nopeasti.

Muut ominaisuudet

Pysyy paikallaan laukauksessa, käyttää vainuaan hyvin. Työskentelee mielellään vedessä ja kosteikossa.

Yleisvaikutelma
Erittäin hyvin työhönsä motivoitunut koira, joka selvittää kokeen tehtävät varmalla tavalla.

ALO 1

Oulun kv näyttely 10.7.2010

2010-07-10T16:10:00.003+03:00

Onni kävi tänään elämänsä ensimmäisessä näyttelyssä :) Päivi esitti Onnin ja reippaasti lurppakorva kehässä olikin. Tuomarina oli Kreikkalainen Rouli Kantzou.

Arvostelu:

16 months old. Nicely presented and trained for the ring. But he is very lightly built and high on legs for his breed. I'd prefer stronger head. Neck OK. I'd like much more ribcage. Tail OK. I'd prefer stronger bones on the quarters. Nice movement. Coat OK. Nice temperament.
NUO H

Päivi ja Onni

NOME-B ALO Oijärvi 3.7.

2010-07-05T12:25:00.003+03:00

Lauantaina oli siis Onnin ja allekirjoittaneen ensimmäinen virallinen koestartti. Onni oli tosi reipas vaikka ohjaajaa jännitti hurjasti. Onni toimi ihan mallikkaasti, mutta hausta jäi varis löytämättä (löysi riistoja 4/5), joten tulos oli ALO 2. Mukava kokemus ja hengissä selvittiin, joten täytyy olla tyytyväinen :)

Koeselostus: tuomarina Jyry Tuominen

Haku

Tehtävän alussa koira tekee tehokasta työtä ja löytää vesirajassa olevat riistat. Tämän jälkeen se pyrkii hakemaan samaa aluetta eikä osaa laajentaa aluetta. Jonkin ajan kuluttua koira kuitenkin laajentaa hakua kuivalle maalle. Se saisi kuitenkin olla tehokkaampi työssään.

Ohjattavuus

Koira havaitsee riistan varhaisessa vaiheessa ja noutaa riistan.

Paikallistamiskyky

Vesimarkkeerauksessa koira noutaa pudotuksen nopeasti. Maalla koira paikallistaa pudotuksen tarkasti.

Riistan käsittely

Hyvät otteet ja huolelliset luovutukset.

Muut ominaisuudet

Koira käyttää hyvin vainuaan, mutta se saisi uskoa nenäänsä paremmin.

Yleisvaikutelma

Voimakas työskentelijä, joka voisi itsenäisessä työssä olla tehokkaampi ja luottaa vainuunsa paremmin.

Kettujälki

2010-07-05T11:27:00.004+03:00

Ajateltiin tässä pari viikkoa sitten piristää Muskan tylsää ajokoirankesää ja sulatettiin sille pakkasesta kettu ja käytiin vetämässä ketulla jälki metsään. Jäljen pituus taisi olla vaivaiset 500 - 600 m, mutta Muskalla näytti silti olavan hauskaa. Se oikaisi ilmavainulla mutkia suoriksi ja kettu taisi löytyä alta aikayksikön. Heti ketun löydettyään Muska aloitti piilotusoperaation, jonka seurauksena hölmön ajokoiran nokka on ollut kaksi viikkoa ruvella.

Viikko 25: Ohjauksia ja markkeerauksia, markkeerauksia ja ohjauksia

2010-06-30T09:42:00.009+03:00

Maanantain vapaapäivän jälkeen käytiin tiistaina reenaamassa Onnin kans Oulunsalossa. Reenit onnistu hyvin ja saatiin taas paljon hyviä neuvoja ja uusia vinkkejä. Keskiviikkona käytiinkin sitten pellolla tekemässä pari linjaa sekä harjoiteltiin lähihakua sekä illalla vielä pari vesiohjausta/linjaa järvellä. Torstaina käytiin vetämässä Onnille pari pidempää jälkeä (150 m ja 200m), kun Onnilla ei ole aiempaa kokemusta taipparijälkeä pidemmistä jäljistä. Perjantaina olikin sitten taas laiskottelupäivä.

Lauantaina ja sunnuntaina käytiin reenaamassa markkeerauksia ja ohjauksia yhdellä luonnonniityllä, jonka läpi kulkee reilunkokoinen oja. Oja on sen verran suuri, että koira ei pääse siitä hyppäämällä yli vaan sen on käytävä ojassa. Ojan avulla harjoiteltiin myös linjalla vahvistamista.

1) Markkeeraus ojan yli, 2) markkeeraus ojan yli (ei selviä maamerkkejä). 3) Ohjaus ensimmäiseen paikkaan, jonne oli koiran näkemättä heitetty pari damia. Onni meni hieman dameistä ohi/yli, rupesi sitten jäljestämään ja juoksi tien toiselle puolelle pellon reunaan, josta kutsuin sen takaisin luokse. Vaihdettiin hieman lähetyspaikkaa, koska ojan reunassa oli turhan houkuttela loiva paikka. 4) Otettiin uusi markkeeraus, minkä jälkeen 5) ohjaus samaan paikkaan. Onni teki taas samat temput, mutta nyt ehdin reagoida ja pysäytin Onnin pillillä sekä ohjasin oikealle kohti dameja. Onni pysähtyi ja ohjautui yllättävänkin hyvin ja innokkaasti, palkinnoksi tietenkin löysi damin oikeasta paikasta. Tämän jälkeen tehtiin vielä kaksi linjaa samaan paikkaan 6) ja 7). Onnilla oli tainnut jäädä vähän torstain jälkiharjoitus päälle, mutta onneksi tilanne korjautui.

Sunnuntaina harjoiteltiin samassa paikassa, mutta etäisyydet olivat hievenen pidempiä ja lisäksi otettiin ohjaus myös vinosti ojan yli paikkaan, jossa ei ollut selviä maamerkkejä.

Viikonloppuna käytiin lyhyesti harjoittelemassa myös vesimarkkeerauksia meren rannalla (heittoja avoveteen ja kaislikorajaan).

Sotkan pää ja muita herkkuja

2010-06-25T08:53:00.002+03:00

Aamulla emäntä kävi taas asioimassa meidän aarrearkulla eli koirien pakasteella, samalla se höpisi jotain jälkiharjoituksista. Oli kyllä taas vähän epäreilua, kun Onni sai sieltä arkusta kaksi sotkaa ja minä vain yhden ketun. No jokatapauksessa emäntä jätti ne raadot autoon hautumaan, kun se väitti ettei niitä voi jäisenä metsään viedä. Me jouduttiin siis Onnin kans odottamaan koko pitkä päivä. Kaiken huipuksi se epärehellinen petturi (siis emäntä) sanoi illalla, että minä en pääsekään harjoittelemaan, kun se minun kettu ei ollut vielä sulanut. Kuitenkin se ryökäle pakotti myös minut autoon mukaan, eli katselemaan sivusta kun paksupää juoksee metsässä etsii sitä haisevaa sotkaa.

Siinä seuratessa minulle selvisi, että emäntä käy aina ensin kompuroimassa siellä metsässä ja raahaa yhtä raatoa perässänsä pitkin mättäitä. Sitten se kuitenkin jättää se toisen raadon sinne metsään ja tuo sen ensimmäisen autoon levähtämään hetkeksi. En oikein käsittänyt sitäkään hommaa. Luulisi sen raadon olevan jo valmiiksi levännyt, kun se on kerta kuollut. Sitten Onni kävi juoksemassa sen saman reitin, mitä emäntä aiemmin kävi könyämässä. Ja lopuksi se peijakas sai vielä kehuja, kun se tuli sotka suussa sieltä metsästä takaisin.

Sitten kaikki pakkautu takas autoon ja siirryttiin toiseen paikkaan, jossa emäntä alotti samat raahaamisrituaalit. Tällä kertaa emäntä toi jälleen sen raahatun raadon autoon takaisin (samalla kun se haki Onnin), mutta sillä jäi barrikaadien pitävyys tarkistamatta ja minä pääsin asioimaan kuolleidenkuljetusosastolla. Aluksi minä ajattelin vain kokeilla, että mitä ihmeellistä siinä sotkan suussa pitämisessa muka on, mutta sitten sain ajatuksen.

Jos sitä kyseistä sotkaa ei enää olisi, niin me varmaan lopettettais koko hullutus, koska emäntä ei vois enää vetää sitä perässään pöpelikössä. Eli me varmaan mentäis kotiin iltapalle tai sitten emäntä joutuis kiskomaan sitä puoleksi sulanutta repolaista. Ja vihdoinkin olis mun vuoro päästä hommiin, kun nuo kettuhommat kuuluu ainoastaan minun virkaan. Siihen hätään en kuitenkaan keksinyt sotkan varalle muuta katoamistemppua kuin piilottaa se minun mahareppuun.

Koko tohinassa olin arvioinut ajankulun vähän väärin ja hyvä suunnitelma meni ihan pipariksi. Onni ja isäntäväki tuli metsästä jo siinä vaiheessa, kun minä olin ehtinyt vasta kyniä vähän höyheniä ja syödä pään siltä sotkalta. Emäntä komensi tavalliseen tyrannimaiseen tapaansa isännän siivoamaan auton takapenkin. Minun kävi kyllä isäntää vähän sääliksi, kun se ei selvästikään arvostanut revityn sotkanraadon kulinaarisia tuoksuja. Yritin kyllä auttaa isäntäparkaa, mutta emäntä esti kaikki minun jalomieliset avustamisyritykset.

Kuva-arvoitus

2010-06-21T12:53:00.001+03:00

Tunnistatko kuvassa olevan linnun :)

Viikko 24: Linjat ja markkeeraukset

2010-06-18T18:10:00.011+03:00

Maanantaina markkeerausreeneissä huomattiin, että Onni ei malttanut jäädä katsomaan damin putoamispaikkaa (ongelmaa oli havaittavissa jo edellisen viikon sunnuntain vesimarkkeerauksissa). Nokka kyllä osoitti oikeaan suuntaan mutta silmät vilkuilivat mihin sattuu. Asia pisti vähän mietteliääksi, koska Onni on aiemmin ollut suhteellisen hyvä lukitsemaan katseen putoamispaikkaan. Ainoa selitys (mikä keksittiin) äkilliseen muutokseen saattaa olla walk up, jota harjoiteltiin pentuetapaamisessa. Nuoren koiran pää taisi mennä walk upissa hieman sekaisin, kun joka puolella paukkui ja dameja lenteli vähän sieltä sun täältä. Onnilla saattoi ehkä jäädä päälle se, että vaikka yksi dami lensi ja kohta pääsee sen mahdollisesti hakemaan, niin kuitenkin pitää olla vähän varppeillaan, jos vaikka jostain lentää lisää dameja. Oli niin tai näin niin ajateltiin siis tämä viikko harjoitella ihan perus asioita. Eteen lähetyksiä/ linjoja ja ykkösmarkkeerauksia (kohtuullisen helpossa maastossa).

Linjaharjoituksia tehtiin pellolla, jossa hyvänä maamerkkinä/muistipaikkana oli pelto-ojan reunassa kasvava yksinäinen koivu. Pidempiä linjoja (n. 80-90m) käytiin juoksemassa vanhalla metsäautotien pohjalla. Harjoitusket olivat lyhytkestoisia, noin kolme tai neljä suoritusta (esim. linjaa) yhdessä harjoituksessa. Perjantaina tehtiin yksi linjaharjoitus, jossa dameja vietiin kahteen muistipaikkaan.

Vietiin Onnin kans damit ensin kuusiaidan päätyyn, palattiin lähetyspaikalle ja lähetin saman tien Onnin linjalle. Sitten vietiin damit koivun juurelle ja taas lähetys linjalle. Tämän jälkeen lähetin Onnin vielä linjalle kuusiaidan päätyyn ja koivulle. Tehtävä onnistui ihan mukavasti ja Onni malttoi jo paremmin keskittyä suunnan katsomiseen ilma turhaa vilkuilemista. Parin palautuksen jälkeen Onni sai palkaksi paukkunoudon. Lauantaina tehtiin samanlainen harjoitus, mutta vietiin ensin damit kumpaankin muistipaikkaan, minkä jälkeen pari lähetystä vuorotellen kumpaankin suuntaan.

Ykkösarkkeerauksia harjoiteltiin alkuviikosta pellolla. Loppuviikolla käytiin hiekkakankaalla reenaamassa. Maastossa oli sopivasti kumpareita ja muutamia puita, jolloin markkeerauksista ei tullu liian helppoja, mutta ei liian vaikeitakaan. Ideana hiekkakankaalla harjoittelussa oli se, että Onni muistais käyttää myös silmiänsä hakemiseen, jos dami ei ole juuri sen neliömetrin sisällä, jossa Onni sen luulee olevan. Onnilla on ollut taipumusta käyttää tällaisissa tilanteissa ainoastaan nenäänsä eikä se silloin välttämättä laajenna hakua riittävästi. Hiekalla damia on turha hakea pikkupläntiltä, jos ei sitä siinä kerta näy. Harjoitus onnistui ihan mukavasti suunnitelmien mukaan.

Reenien jälkeen käyttiin vähän loppuverryttelemässä :)

Sununtaina aamupäivällä käytiin yhdellä rantaniityllä harjoittelemassa eteenohjausta ja markkeerauksia siipidameilla. Ensin yksi sokkolähetys linjalle kohti niityn keskellä olevaa pientä latoa (linjan pituus n. 30-35m), sitten markkeeraus vesirajassa olevaan kaislikkoon. Tämän jälkeen uusi eteenlähetys (linjan pituus n. 50 m) ja lopuksi markkeeraus veteen (dami ei kylläkään lentänyt uimasyvvyydelle). Ensimmäinen sokkolähetys meni tosi hyvin ja Onni lähti eteen itsevarmana ja hyvällä innolla. Markkeerauskessa Onni joutui tekemään vähän töitä kaislikossa, markkeerasi kyllä aika hyvin, joten dami piti vain kaivaa ylös kaislikosta. Kaikenkaikkiaan harjoitus meni hyvin.

Illalla käytiin tekemässä vielä yksi haku, koska siivet oli jo valmiiksi sulana ja koska kyseessä taitaa olla Onnin lempilaji :) Hakualueen koko oli noin 70*70m ja Onni haki kuusi (6/9) siipidamia suurinpiirtein kuudessa minuutissa. Hakuaikaa kuluu toki myös hieman siinä, että otan koiran aina palautuksen ja luovutuksen jälkeen rauhassa sivulle ennen uutta hakuun lähetystä.
Lähetyspaikka oli tiheän koivikon/pajukon sisällä hirvien kulkureitillä. Hakualueella oli kuitenkin myös sekä harvaa, että tiheää kaislikkoa, jossa pohja oli vetinen. Pari damia oli metsikössä, pari heinikossa/harvassa rytikössä ja loput damit oli heitetty tiehämpään rytikköön. Onni teki hyvää itsenäistä työtä myös kaislikossa vaikka minkäänlaista näköyhteyttä ohjaajaan ei ollut (koska ohjaaja seisoi metsikössä).

Viikon harjoitukset ovat selvästikin palauttaneet/parantaneet Onnin itseluottamusta ja keskittymistä mm. markkeerauksissa. Maanantaina onkin sitten vapaapäivä :)

Viikko 23: Mukavia juttuja ja vähän haparointia markkeerauksissa

2010-06-10T19:07:00.007+03:00

Alkuviikosta käytiin pari kertaa tekemässä linjaharjoituksia, kaksi linjaa (n. 60-80 m)/ harjoitus. Kaksi harjoitusta tehtiin suoralla tienpohjalla, jossa oli hieman korkeusvaihtelua, ja yksi harjoitus tehtiin hiekkarannalla. Onni oli mielissään, kun sai juosta ja kaiken huipuksi sai vielä lopuksi paukkunoudon :)

Torstaina holvasin taas puoli purkillista punkki ja mäkärä -myrkkyä kamppeilleni ja marssin salmen laitamille tekemään hakualuetta Onnille. Muutamaan kertaan harpoin ensin aluetta ja totesin, että alueella ei ollut lintuja pesineen, joten kylvin maastoon muutamisen damia sorsan/tavin siivillä varustettuna sekä pari kestorusakkoa. Maasto oli hivenen haastava, koska alueelta löytyi koivumetsää, heinikkoa ja ah niin ihanaa rytikköä, salmen mutavelliä unohtamatta. Alla olevassa kuvassa on summittainen kaislikossa harpottu arvio hakualueen koosta.

Aluksi Onni teki hakua vain koivikossa ja löysikin kolme damia ihan hetkessä. Sitten se juoksi koivikkoalueen vielä pariin kertaan läpi ja kun ei mitään löytynyt, suunta oli seuraavaksi kaislikkoa kohti. Olin suorastaan ällistynyt, kuinka fiksusti Onni lähti hakua laajentamaan minusta poispäin ja ulos koivikosta. Pari seuraavaa damia löytyikin rytikön reunalta alta aikayksikön, joten lopetettiin harjoitus tyytyväisinä. Onneksi Onni tykkää hakujutuista, koska luultavasti syksyllä niitä tulee eteen paljonkin.

Perjantaina ja lauantaina Onnilla oli täysin vapaata, koska allekirjoittaneen aika meni anopin syntymäpäiväjuhlahumussa :)

Sunnuntaina ajettiin järven rantaan, jossa tehtiin Onnin kans pari vesimarkkeerausta. Markkeerausten kans oli vähän ongelmia. Onni kyllä rannalta markkeerasi ihan hyvin, mutta koska ranta oli hieman ylempänä veden pintaa ja damin väri oli ihan väärä (oranssi), ei Onni enää vedessä ollutkaan varma, että mihin se dami putosi. Onni ui jonkin matkaa ja kääntyi sitten rantaa kohti. Lähetin Onnin uudelleen damille ja taas oli hieman hankaluuksia, mutta onneksi Onni huomasi, että myös vedessä voi hakea, joten se ui hieman ympyrää ja löysi siten damin. Ongelmaa ei olisi välttämättä tullut, jos esim dami olisi ollut valkoinen tai muuten näkyvämpi, mutta oppia ikä kaikki. Kahden päivän vapaan jälkeen Onnilla oli ihan hirveästi säpinä energiaa ja vauhtia, mutta sama määrä olikin sitten pois ällin käytöstä.

Pentutapaaminen Somerniemellä 5.6.

2010-06-07T21:37:00.020+03:00

Käytiin viikonloppuna Onnin kans pikku reissu Somerniemellä pentutapaamisessa, jossa kouluttajina olivat Pauliina Ahola ja Miso Sipola. Jälkeenpäin voi todeta, että jokainen ajettu kilometri oli kyllä vaivan arvoinen :) Oli todella mukava nähdä Onnin pentuesisaruksia ja muita haihattelijoita. Reeneissä saatiin taas monta kullan arvoista vinkkiä.

Vili, Lansu, Vega, Duke, Aada, Viljo ja Onni perhepotretissa

Aamupäivän reenit aloitettiin ykkösmarkkeerauksella, minkä jälkeen vuorossa oli ohjaus/linjatehtävä.

Ensimmäisellä lähetyskerralla ohjaaja elikkä allekirjoittanut ei ollut riittävän huolellinen, kun Onnin rintamasuunta oli kohti väärää pajupusikkoa, lopputuloksen voikin varmaan arvata. Tehtävä Onnistui vasta, kun kävin näyttämässä Onnille damin, minkä jälkeen lurppakorva löysi itsensä oikealle pajupusikolle.

Seuraava ohjaustehtävä aloitettiin viemällä koirien kans rivissä damit mäen päällä olevalle pajupusikolle. Minkä jälkeen palattiin rivistönä koirat sivulla seuraten takaisin lähetyspaikkaan. Jokainen koira lähetettiin vuorollaan linjalle.

Damit vietiin uudelleen samaan paikkaan, minkä jälkeen jokainen koira sai ensin kaksi ykkösmarkkeerausta, jotka noudettiin. Kolmannella kerralla markeerausta ei noudettu, vaan koira ohjattiin linjalle kohti pajupusikkoa, jonne oli aiemmin viety dameja. Tämän jälkeen koira lähetettiin noutamaan äskeinen markkeeraus.

Onni

Vili

Lyhyen tauon jälkeen koirat ohjaajineen levittäytyivät mäen päällä olevan sähköpylvään ja pajupusikon ympärille (n. 40 - 50 metrin etäisyydelle), mistä kaikki katselivat, kun pajupusikon ympärille piilotettiin dameja ja tennispalloja sekä ammuttiin. Tämän jälkeen koirat lähetettiin vuorollaan kohti dameja ja koiran ollessa alueella, jossa damit olivat, vihellettiin lähihakupillitys kerran tai kahdesti, minkä jälkeen odotettiin hiljaa, jos koira teki töitä oikealla alueella. Tehtävän aikana koirat ohjaajineen vaihtoivat keskenään lähetyspaikkaa myötäpäivään kiertäen. Yhteensä yhdelle koirakolle ohjauksia tuli neljästä eri paikasta.

Ensin hiotaan hieman sotasuunnitelmia

Ja sitten ei kun menoksi

Aada palauttaa tennispalloa

Iltapäivällä lounaan jälkeen siirryttiin takapellolle harjoittelemaan walk uppia isojen tyttöjen ja poikien kans. Täytyy kyllä sanoa, että sekä Onni, että minä oltiin aluksi aivan kuutamolla. Loppua kohti päästiin kuitenkin vähän jyvälle hommasta. Onnikin seurasi ihan mukavasti sivulla sittenkin, kun minä uskalsin siirtää huomion koirasta pellon tapahtumiin. Kerran taisin joutua komentamaan Onnia, kun se yritti livistää. Siis parempi se, että koira livistää, mistä sitä sitten korjataan, kuin kokoaikainen reiteen taputus ja muu hissuttaminen (mm. tälläinen pätevä ohje saatiin takataskuun). Näyttäisi myös siltä, että varsinkin Onnin ohjaaja tarvii rutkasti markkeraustreeniä :)

Päivä oli kaikenkaikkiaan erittäin mukava ja antoisa. Kiitos vielä kertaalleen kaikille :)

Loppuun vielä muutama päivän aikana saatu vinkki/neuvo. Kun koira seuraa sivulla taluttimessa, kannattaa talutinta pitää kummallakin kädellä, jolloin koiraa on helpompi korjata tarpeen tullen.
Pillipysäytystä harjoitellessa koira voi juosta vapaana. Heti pillikäskyn kuultuaan, kun koira ottaa edes katsekontakstin ohjaajaan, heitetään sille tennispallo palkaksi (pallo on hyvä heittää mahdollisimman lähelle koiraa).
Walk upissa, kun koira seuraa sivulla (vasemmalla puolella) ja takana ammutaan, kannattaa itse kääntyä oikean kautta ympäri, jolloin koira kiertää sivulla ympäri. Aluksi koiraa voi auttaa taputtamalla vasenta reittä käännöksessä ja kehottaa sanallisesti seuraamaan.
Onnin tapauksessa kehuja ei tarvitse säästellä ja esimerkiksi paukkunoutoja voi tehdä vielä enemmän.

Viikko 22: Hakua ja vesinoutoja

2010-06-03T21:20:00.006+03:00

Onnin viikon mittainen loma siis loppui keskiviikkona taipparitreeneihin. Ohjelmassa oli veneestä heitetyn lokin noutamista sekä hakutehtävä (variksilla). Taas saatiin muutamia hyviä vinkkejä lisää. Lokin noutaminen meni muuten mallikkaasti, mutta vedestä noustua Onni tuli hieman hitaasti luokse. Syynä tähän on ehkä se, että olen yleensä ottanut lokin nopeasti vastaan, ettei Onni ehdi ravistella. Toisella kerralla otin ensin koiran vastaan (ja sitten vasta lokin) ja annoin luovutuksen jälkeen palkaksi vielä lokin takaisin Onnille (tätäkin ollaan kyllä "kuiva"harjoituksissa tehty, mutta vesijutuista se on jäänyt unholaan). Joka tapauksessa Onni ehti ravistella kahteen otteeseen lokki suussa, koska en heti ottanut sitä pois. Neuvoksi saatiin, että kun koira tulee vedestä ja on ehkä alkamassa ravistella, niin kannattaa laittaa käsi koiran pään tai selän päälle, jolloin ravistelu lakkaa (samalla voi myös kieltää koiraa ravistelemasta).

Haku meni muuten ihan ok, mutta aluksi Onni jäi nuuskuttamaan jotain mätästä niin pitkäksi aikaa, että jouduin kutsumaan sen pois ja lähettämään uudelleen hakuun. Hakutehtäviin saatiin vinkiksi, että kannattaa alkaa lisätä haasteita maastonvaihteluiden muodossa. Kaislikkoa, suota, ojia, polkuja, tiheikkojä jne.

Kotimatkalla jouduttiin odottamaan lauttaa niin kauan, että pistäydyttiin pienellä vesiroopilla tekemässä pari vesinoutoa damilla. Otin heti käyttöön taiparitreeneissä saadut neuvot. Ensinnäkään en lähettänyt koiraa vesirajasta vaan hieman kauempaa kuivalta maalta. Vauhtia näytti koiralla olevan aivan hirveästi, se syöksyi veteen (ranta oli äkkijyrkkä) ja tuli samanlaisella tohinalla takaisinkin. Kun koira tuli luokse, laskin käden rauhallisesti selän päälle ja kehuin kovasti. Tällä tavalla luovutus tapahtui rauhallisesti ja Onni ravisteli vasta sen jälkeen (yritin myös ehtiä antaa ravista-käskyn :) ).

Torstaina tehtiin hakuharjoitus hieman haastavammassa maastossa. Hakualue oli koivikossa, jossa kasvoi katajaa ja koivuntaimia välillä melko tiheässäkin. Koska riistaa meillä ei ole tuhlattavaski asti, vein tällä kertaa haettavaksi kaksi kestorusakkoa sekä dameja, joihin olin jesarilla laittanut kiinni hanhen, sorsan tai tavin siiven. Toki haun olis voinut tehdä pelkillä dameillakin, mutta koska haastetta oli jo muuten lisätty, niin ajattelin helpottaa hieman vahvemman hajuisilla dameilla. Vauhtia Onnilla näytti olevan kovastikin ja se haki melko nopeasti kuusi siipi/rusakkodamia yhdeksästä, minkä jälkeen lopetettiin harjoitus varsin tyytyväisinä. Totesin kuitenkin, että ainakin ojien ylitystä hakualueella pitää vielä reenata (kuten ehkä kuvasta näkyy).

Iltaulkoilun yhteydessä kävin järven rannalla pari kertaa heittämässä Onnille sotkaa. Sotka näytti olevan Onnin mieleen, ehkä vähän liikaakin, kun aluksi oli kierrokset melko korkealla.

(Pitää ilmeisesti pyytää joulupukilta piirtopöytä lahjaksi, kun paintilla tahtoo kuvista tulla vähän kökköjä :) )

Viikko 20-21: Tylsistymistä, lisää haasteita (vai lomaa)

2010-05-27T14:12:00.011+03:00

Taippareiden jälkeen Onnilla oli koko alkuviikko lomaa, lukuunottamatta paria kävelyreissua rannalla. Loppuviikosta palattiin sorvin ääreen ja Onni osoitti hyvin selvästi, että lällärijutut ei enää kiinnosta sitä. Vein Onnin kans pitkällä suoralla tiellä dameja linjalle etäisyyksin lähetyspaikka-1. dami 40 m, 1. dami - 2.dami 30 m, 2. dami - 3. dami (kasa) 35 m. Kauimmaiset damit vietiin ensin ja lähimmät viimeisenä, jotta lähin dami olisi tuoreimmassa muistissa. Lähihakupillityksistä huolimatta Onni oli sitä mieltä, että kuka nyt viitsii heti hiljentää, kun on kerran juoksuun lähtenyt. Onni rakastaa lujaa juoksemista niin paljon, että se olisi heti halunnut hakea kauimmaiset damit. Jouduin siis pysäyttämään koiran, koska se sivuutti lähihakupillityksen ihan totaalisesti. Pysäytyksen jälkeen Onnilla oli kuitenkin sama vauhti päällä, kun lähetin sen linjalle. Tällä kertaa se kuitenkin kuunteli pillityksiä paremmin. Joka tapauksessa totesin, että ainakaan motivoidusti tällaisia harjoituksia ei enää tehdä (vähään aikaan).

Vesilinjoja käytiin myös harjoittelemassa ja niistä Onni oli erittäin mielissään. Tehtävissä oli ilmeisesti riittävästi haastetta.

Viikon 21 tiistaina tein yhden harjoituksen sokkolinjoja. Kun kerran lällärijutut tuntuu tylsiltä, niin annetaan vähän haastetta :)

Onnilla riitti intoa, linjat oli ihan mukavan suoria ja lähihakukin toimi moitteettomasti. Yhden kerran jouduin pysäyttämään koiran, kun se valui aivan liikaa oikealle linjalta (ehkä sivutuulen takia). Koska tehtävä oli sokkona, eikä Onni valmiiksi tiennyt missä damit oli, pysähtyi se tosi nätisti ja innokkaana katsoi minuun, että mihinkäs sitten juostaan, missä ne damit on. Ohjasin Onnin vasemmalle kuusiaidan reunaa pitkin ja Onni otti ohjauksen innokkaasti ja mukisematta vastaan, damikin löytyi heinikosta nopeasti.

Keskiviikkona oli taipparitreenit, missä tuli mukavasti malttiharjoitusta ja ihan rauhassa Onni kyllä jaksoikin olla. Kanijälki onnistui hyvin ja ohjelmassa oli myös pari vesinoutoa lokilla. Suunniteltiin, että Onni saa pitää viikon vapaata ensi viikon taipparitreeneihin asti. En kyllä silti usko, että pieni taukokaan saisi Onnia enää kovin hirveästi innostumaan nössötehtävistä (ainakaan kotioloissa), mutta ei pienestä vapaasta mitään haittaakaan mahda olla.

Taipumuskokeet Nivalassa 15.5.10

2010-05-15T19:58:00.004+03:00

NOU 1

Koeselostus:

1. Sosiaalinen käyttäytyminen
-Suhtautuu ystävällisesti ja myötäisesti muihin ihmisiin ja koiriin

2. Uimahalu
-Ui mielellään

3. Hakuinto
-Erinomainen vauhdikas haku

4. Noutohalu
-Nopeat oma-aloitteiset talteenotot

5. Nouto-ote
-Erittäin hyvät pehmeät otteet

6. Palauttaminen
-Hyvällä vauhdilla suoraan ohjaajan käteen

7. Reagointi laukaukseen
-Tarkkaavainen ja rauhallinen

8. Itseluottamus ja aloitekyky
-Hyvä itseluottamus

9. Yhteistyö
-Erinomainen yhteistyö

10. Yleisvaikutelma
-Tänään kaikilla osa-alueilla erinomaisia taipumuksia esittänyt uros, suorittaa tehtävät näytöstyyliin

Viikko 19: Ohjauksia, jälkiä ja lokkijuttuja

2010-05-15T19:02:00.006+03:00

Viikko aloitettiin kellotauluharjoituksilla. Maanantaina kokeiltiin pihalla, mutta Onni on nykyään ollut pihalla hieman flegmaattinen, kun etäisyydet on aika lyhyitä eikä pääse kunnolla juoksemaan. Siirryttiin siis pellolle harjoittelemaan. Pellolla Onnilla olikin tosi kovasti intoa ja se oli niin innoissaan lähdössä uudestaan, että tuli palautuksen ja luovutuksen jälkeen oma-aloitteisesti sivulle (jospa se siitä kehittyisi tavaksi). Seuraavaksi pari kuvaesimerkkiä alkuviikon harjoituksista. Yhteensä lähetyksiä tais tulla 5 - 6 per harjoitus.

Keskiviikkona oli taipparitreenien eka käytännön osuus Oulussa Valkiaisjärvellä. Ohjelmassa oli varikseen tutustumista (vaikka on jo Onnille tuttu) ja hakua dameilla. Tärkeintä meille tais olla harjoitella tilanteessa, jossa lähettyvillä on vieraita ihmisiä ja koiria.

Torstaina ja perjantaina kävin vetämässä Onnille jäljen (autonalle jääneellä ja tienpenkasta löytyneellä, mutta vielä hyväkuntoisella) jäniksellä, vaikkakaan jäljen päähän ei ollut jättää muuta kuin meidän kestorusakko. Onni selvitti jäljet hyvin, kylläkin mahdollisuuksien mukaan ilmavainun avulla oikoen. Kumpanakin päivänä käytiin myös uimassa ja noutamassa lokkia vedestä (meressä ja järvessä). Onnin vesityöskentely meni ihan ok, vaikka useamman kerran lokki tuli rannalle ja ohjaajan käteen siivestä roikuttaen.

Viikko 18: variksia ja vesijuttuja

2010-05-10T18:12:00.009+03:00

Alkuviikosta sulatin pakkasesta kuusi varista ja tein niillä hakuruudun Onnille. Hakualueen toisessa reunassa oli pidempää heinikkoa ja toisessa lyhyttä nurmea sekä muutama puu. Onnilla ei ollut minkäänlaisia ongelmia löytää variksia ja annoin sen hakea kaikki kuusi, kun intoa näytti löytyvän.

Keskiviikkona käytiin Onnin ja Muskan kans lenkillä, minkä jälkeen ajettiin rantaan ja tein Onnin kans kolme vesinoutoa dameilla. Lähetyspaikka oli aivan vesirajassa, ensimmäinen heitto tuli kahluusyvyydelle ja loput kaksi noutoa Onni kävi uimassa.

Torstaina tehtiin Jannen kans Onnille hakuruutu lentokentän päähän, missä osa variksista oli pajukossa ja osa tasaisella maalla. Taaskaan Onnille ei tuottanut mitään ongelmia löytää variksia ja lisäksi Onni käsitteli niitä ihan nätisti eikä sillä ollut minkäänlaista ajatusta vaihtaa.
Hakujuttujen jälkeen ajettiin rantaan ja tehtiin kolme vesinoutoa lokilla (uintimatka oli 10 - 20 m). Nyt lähetyspaikka oli hieman kauempana vesirajasta ja Onni lähti vauhdikkaasti noutoon, mutta jäi hetkeksi miettimään vesirajaan, että mistä olisi lyhin uintimatka. Seuraavalla noudolla lokki lensi hieman eri paikkaan ja Onni lähti rantaa pitkin kiertämään lähemmäs lokkia, jolloin kielsin Onnia ja kävelin koiran kans oikeaan paikkaan vesirajassa ja lähetin Onnin uudestaan noutoon.

Viikonloppuna käytiin uudestaan kokeilemassa uintijuttuja ja taas Onni haki rannasta mieleisensä paikan ennen veteen menoa (n. 2-3 m sivussa oikeasta linjasta). Hieman harmistuneena totesin, että lähdetäänpä hakemaan sellainen ranta, missä ei voi kierrellä ja kaarrella. Toisessa paikassa vettä oli korkeintaan koiraa kylkiin asti, joten uintiharjoitusta ei tullut, mutta veteen menot oli suoria, koska lähetyspaikka oli hiekkasärkän nokasta.

Sunnuntaina lähdettiin Onnin kans rantaan hakemaan Jannea, kun se tuli veneen kans jäiden seasta verkkojen hakureissulta. Onni juoksi vedessä minkä jaksoi ja koira oli korvia myöten märkä, mutta eipä sitä näyttänyt pieni kosteus haittaavan. Välillä Onni suoritti ihan mallikelpoisen seisonnan kahdelle naurulokille :), tai paremminkin seisonta oli himokas kyttäys. Välillä Onni kävi ryteikössä juoksemassa ja siellä se poika paino menemään kuin aropiru ja kaislikko vaan ryskäsi. Illalla haettiin vielä vene samaisesta paikasta ja heitin samalla Onnille pari damia. Onni suorastaan lensi veden päällä, kun se kiisi noutoon.

Yksin kotona tyhjällä vatsalla

2010-05-04T20:57:00.003+03:00

Illalla emäntä pakkas meidät autoon ja tarkoituksena oli mennä ruokkimaan Mökö, Papunen ja Aapo. Päivi ja Panu on ollut reissussa, niin Reetta on käyny antamassa niitten sorkkaelukoille sapuskaa. En kyllä voi käsittää, että miten kukaan voi elää pelkällä heinällä. Ihme sakkia, kun eivät huolehdi omista oikeuksistaan. Lihaa kaikille, on minun motto.

No joka tapauksessa, emäntä ei sitten ottanutkaan minua mukaan, kun olin kuulemma liian tunkeileva Onnia kohtaan. On sekin melko murjaani, kun ei käsitä, että minulla olis nyt ne menopäivät. Emäntäkään ei päästä minua kylille helluja kattomaan. Jouduin siis eteiseen arestiin, kun Onni lähti emännän mukaan. Reetta oli tukkinut herkkuhuoneen oviaukon aidalla ja se raukka kai luuli, että minä tyytyisin makaamaan eteisen matolla ja syömään nuivahtanutta luuta. Pah, sanon minä.

Aikani taisteltuani sain väännettyä aidan yläreunan mutkalle ja pääsin hyppäämällä livahtamaan murkinanlaittohuoneeseen. Samantien bongasin pöydältä ruokakupit, joissa oli minun ja Onnin herkkupapanat vedessä lillumassa. Minua alko hiukomaan aivan hirvittävästi. Tiskasin kupit viimeistä murenta myöten ja jätin ne samaan paikkaan, missä ne olivatkin, tai ainakin yritin. Viimeistelin salakavalan ruokaryöstön kiipeämällä aidan yli takaisin eteiseen.

Olin varma, että ei ne kaks blondia edes huomaa mitään. Täytyy kyllä myöntää, että suunnitelman heikkous oli syntipukin puuttuminen. Onnilla oli vedenpitävä alibi, joten otin strategiakseni täydellisen muistinmenetyksen. Kun emäntä ja Onni sitten tulivat kotiin, makasin eteisen matolla ja vedin mahaa sisään, minkä suinkin pystyin. Pahuksen emäntä kuitenkin äkkäsi välittömästi keittiön tapahtumat. Olin vahingossa kiireissäni tiputtanut Onnin kupin lattialle. Voi raato, että pitikin kärähtää.

Emäntä passitti minut illaksi makuuhuoneeseen ja kuulin, kun se soitti isännälle. Se lurjus kyseli isännältä jotain, että saako se tahallaan päästää minut karkuun ja unohtaa minut sille tielle. Sitten se törkimys uhkasi, etten saa ruokaa ollenkaan huomenna enkä ylihuomennakaan. En kyllä ymmärrä, että miksi emäntä veti herneet palkoineen nenään, kun minä kävin vain hakemassa vähän täytettä nälkäiseen vatsaani.

Viikko 17: Tuplia

2010-05-04T18:37:00.003+03:00

Ollaan harjoiteltu vähän kaikkea sekalaista. Ohjauksia ollaan Onnin kans reenattu kellotauluharjoituksella, jossa damit (n. 3 aina kussakin paikassa) ovat olleet kello 9, 12 ja 3:a tai kello 10, 12 ja 2:a. Erityisesti tavoitteena on ollut, että Onni kääntäisi rintamasuunnan automaattisesti samaan suuntaan kuin minä. Etäisyydet dameille on toistaiseksi olleet vielä kohtalaisen lyhyitä.

Tuplamarkkeerauksia ollaan harjoiteltu useampaankin otteeseen. Janne on ollut meillä heittäjänä ja toistaiseksi ollaan kaikki harjoitukset tehty niin, että ensimmäinen heitto on heitetty muistipaikkaan (samassa paikassa ollaan aiemmin harjoiteltu jonkin verran myös linjoja). Ensimmäiset noudot menee Onnilla monesti vähän pitkiksi, kun intoa on vaikka muille jakaa. Tuplamarkkeeraukset on kuitenkin onnistunut ihan mukavasti, mutta ensimmäisen heiton/markkeerauksen helpottaminen muistipaikalla ja selkeällä maastolla on ollut aika oleellista. Noutomatkat ovat olleet 30-50 m.

Hauskaa vappua, sateesta huolimatta

2010-05-01T13:07:00.005+03:00

Onks tukka hyvin?

Vapun juhlinta voi viedä mehut konkariltakin.

Viikko 16: Lähihaku + pillitys

2010-04-28T19:51:00.005+03:00

Alkuviikosta käytiin vain parilla metsälenkillä, mutta muuten Onnilla oli vapaata. Keskiviikkona aloitettiin meidän lähihaku-teemaviikko. Koska piha on sulannut ihan paljaaksi, käytin viimeisiä lumen rippeitä apukeinona lähihakupillityksen opettelussa. Lapioin nimittäin keskelle paljasta maata lumikasat, joihin damit oli hyvä piilottaa ja koirallekin oli erittäin selvää, että mistä niitä dameja pitää etsiä.

Keskiviikkona tehtiin siis yksi harjoitus, jossa Onni istui lumikasan vieressä ja katsoi, kun piilotin kaksi damia lumikasaan. Tämän jälkeen päästin Onnin etsimään dameja ja pillitin samalla lähihakupillitystä.

Torstaina aamupäivällä toistettiin sama harjoitus. Iltäpäivän harjoitusta varten lapioin kaksi lumikasaa lisää. Käytiin Onnin kans piilottamassa jokaiseen lumikasaan 2-3 damia, minkä jälkeen lähetin Onnin linjalle kohti lumikasaa. Kun Onni oli loikan tai kahden päässä lumikasasta, aloin taas lähihakua.

Perjantaina harjoiteltiin edelleen lähihakua, mutta yhdistettiin harjoitukseen ohjaukset vasemmalle ja oikealle. Koska lähihaut lumikasoista onnistui niin hyvin, siirryttiin iltapäivällä heinikkoon. Kävin Onnin kans viemässä kaksi damia heinikkoon, laitoin damit kaatuneiden heinien alle piiloon, mutta hieroin dameja ensin maahan, jotta Onni varmasti löytäisi ne hajun perusteella. Harjoitus onnistuikin oikein mukavasti eikä Onni juossut kertaakaan yli dameista

Lauantaina oli laiskottelupäivä ja sunnuntaina käytiin tekemässä pari linjaa samaisessa heinikossa ja kokeiltiin myös taaksepäin työntöä linjalle. Viikon harjoituksiin tyytyväisinä taidetaan ensiviikoksi jättää lähihaun harjoittelu hautumaan ja tehdään jotain muuta.

Naapureita ja reviirirajoja

2010-04-25T13:31:00.002+03:00

Me ollaan saatu uusia naapureita tuohon tien toiselle puolelle ja emäntä on käyttäytynyt vähän kummallisesti parina päivänä. Joskus se on istunut ihan rauhassa tietämyskoneella tai katsellu näkölaatikkoa, sitten se on muka nähnyt ulkona jonku hiipparin. Siinä on mökki jytissy, kun emäntä on sännänny ovesta ulos kauhian pöminän kans.

Aikani touhua seurattuna menin ikkunaan katsomaan, kun emäntä laukko ulos. Siellä se juoksi kirjavat kalsarit vilkkuen naapurin terrierin perässä ympäri taloa. Voi taju, että hävetti. Sille kyllä nauraa naapurikylän kapiset ketutkin. Emäntä yritti puolustella rillutteluansa sillä, että Onni lähtee terrin perässä naapuriin huitelemaan tai että meille tulee tappelu sen kans.

Homma näytti siltä, että minun ja Onni uskottavuus laskee ihan pohjalukemiin, jos ei asialle tehdä mitään. Seuraavan kerran, kun emäntä alko ikkunan edessä puhumaan sekavia, vaadin päästä itse ulos. Emäntä päästi vielä sen hönön daminkantajankin avuksi. Onneksi Onnista sentään on apua näissä vahtihommissa ja saatiin ajettua se luolarassi omalle pihalleen. Siellä se kyyristeli peräkärryn alla ja mulkoili tihrusilmillänsä, kun me Onnin kans annettiin kuulua vähän informaatiota meidän reviirirajoista.

Tympäsee kyllä vähän, kun emäntä ei heti antanut meidän itse hoitaa koko selkkausta. Oltais säästytty siltäkin häpeältä.

Salaperäinen piisami

2010-04-18T21:54:00.004+03:00

Käytiin tänään koirien kans Hyypällä katsomassa, joko meidän ulkoilureitit on sulanu. Harjun päällä kyllä oli jo hyvä kulkea, mutta alhaalla oli vielä lunta ihan kahlata asti, joten tyydyttiin vajaan tunnin lenkkiin.

Tulipa taas todettua, etten ikinä lähde koirien (varsinkaan Onnin) kans lenkille ilman hanskoja. Onni nimittäin löysi kuolleen piisamin ja tuli tietenkin ylpeänä sitä esittelemään. Eihän siinä auttanut kuin kehua koiraa ja ottaa, jo hieman haiseva, piisami-aarre käteen. Ongelma olikin siinä, että piisamia piti kantaa niin kauan, että Onni juoksi tarpeeksi kauas, jotta sain vaivihkaa viskattua saaliin piiloon. Jäin kyllä hieman ihmettelemään, että mitä piisami oli tehnyt kuivalla hiekkaharjulla kaukana ojista ja lammikoista.

Hankinome 17.4.2010

2010-04-17T18:05:00.006+03:00

"Hei, hän syntynyt on vauhti kallossaan, hei hei hei ja bensaa suonissaan..." (Rauli Badding Somerjoki)

Tänään lastattiin pahaa aavistamaton Onni autoon ja ajeltiin Oulunsaloon Kisakankaalle hankinomeilemaan. Kyseinen epävirallinen koe oli ihan ensimmäinen koetilanne sekä koiralle että emännälle. Näistä kahdesta osapuolesta emäntä tais kuitenkin olla se, jota jännitti enemmän :)

Meidän suoritusvuoro oli kymmenentenä, joten ehdin käydä katsomassa pari ensimmäistä suoritusta. Nielaisin pari kertaa tyhjää, kun selvisi, että mukana oli myös tuplamarkkeeraus. Onnin kans ei ole harjoiteltu tuplamarkkeerauksia yhtään... ei kerrassaan ollenkaan. Luotin kuitenkin koiraan, että kyllä se molemmat damit tuo, mutta ei välttämättä tehtävän vaatimalla tavalla :)

Ensimmäisen noudon Onni juoksi hieman yli vaikka markkeerasi heiton hyvin. Toisen noudon eli ensimmäisen markkeerauksen Onni juoksi suoraan oikeaan suuntaan, mutta painoi sata lasissa metrin päästä tuulen yläpuolelta damista ohi. Onni kävi melko kaukanakin, mutta lähti sitten palailemaan takaisin tuulen oikealta puolelta ja löysi damin. Toinen dami tuplasta löytyi siis haulla.

Ohjauksessa Onni juoksi taas damista yli. Tuomari jo hieman ehdotti, että pitäiskö koiraa kutsua lähemmäs, mutta kun me ei olla oikein semmosta vielä harjoiteltu. Lähihakupillityskin on vielä sen verran alkeissa, että Onni ei sen avulla hiljentänyt damin kohdalla. Dami kuitenkin tuli ohjaajalle, mutta ohjaamisesta ei ehkä voida puhua :)

Tuomarin sanojen mukaan Onni on TURBOAHDETTU noutaja.

Hakutehtävä oli viimeisenä ja se meni mielestäni hyvin vaikka kolmen minuutin sisällä löytyi vain neljä damia. Haku oli vauhdikasta ja Onni pysyi hyvin hakualueella. Aikaa meni hieman hukkaan, kun otin Onnin aina luovutuksen jälkeen sivulle, yritin hieman asennon avulla suunnata Onnia ja samalla hieman rauhoittaa tilannetta ennen seuraavaa lähetystä.

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen suoritukseen, koska mielestäni koira ja ohjaaja toimivat ihan hyvin tämän hetkisellä tasollaan. Koko hankinomeen lähdettiin täysin harjoitusmielellä ja siihen tilaisuus olikin aivan loistava. Saatiin taas lisää ajatuksia siitä, mitä kaikkea vielä pitää harjoitella :) Ja ennen kaikkea näki miten Onni toimii koetilanteessa (ja kuinka paljon ohjaaja jännittää).

Tulos: Alo pist. 47/60, jaettu 10. sija (29 osallistujaa)

Pihahommia ja päivänpaistetta

2010-04-16T14:32:00.011+03:00

Tänään aamupäivällä ehdittiin nauttia auringonpaisteesta.

Kitalakirusketus, ja miten se hankitaan

Kuolleeksi tekeytyminen tehoaa aina

Kyllä ne sitten on komeita ;)

Hieman hakua ja omatoimisuutta

2010-04-16T13:59:00.004+03:00

Tällä viikolla tuli sitten todettua, että ainakaan hakua ei voida enää harjoitella pihapiirin läheisyydessä, Onnilla on siihen aivan liian hyvä muisti. Vein keskiviikkona tuohon tien toisella puolella olevalla tontille dameja (tontilla sopivasti puita ja muuta maaston vaihtelua), hain Onnin ja päästin sen hakuun.

No Onni pääsi puiden juurelle ja sen haku muuttui ihan nuuskutteluksi, sitten se otti jotain suuhunsa. Onni teki hetken aikaa todella raskasta ajatustyötä ja päätti lopulta tiputtaa suussaan olevan asian. Tämän jälkeen Onni jatkoi hakua omatoimisesti, enkä uskaltanut puhua mitään koko tapahtumasarjan aikana. Pieni epätoivokin ehti iskeä, kun en tiennyt oliko se Onnin suuhunsa ottama ja tiputtama asia damin nyöri/liehuke. Kauhuissani jo ajattelin, että näinkö se rupesi nirsoilemaan damien kans. Tehtiin harjoitus loppuun ja vein Onnin sisälle. Olin melko lailla hämmästynyt, kun kävin tarkistamassa, että minkä kans Onni oli ollut ripasilla. Onni oli nimittäin löytänyt kesken hakuharjoituksen jonkin luun kappaleen, jossa oli vielä hieman kuivuneita lihan jäänteitä. Raukka oli luopunut sellaisesta aarteesta ihan omasta päätöksestään, ja jatkanut tylsien damien hakemista. Täytyy koiralla olla aika hyvä työskentelymotivaatio ja miellyttämisen halu :)

Jätin loput damit vielä maastoon ja ajattelin hakea ne myöhemmin pois, mikä oli tosissaankin virhepäätös. Päästin koirat nimittäin hetkeä myöhemmin ulos ja kun kymmenen minuutin päästä kävin kurkistamassa ikkunasta, istui Onni dami suussa portailla ja odotti. Onni ei selvästikään ollut saanut hakuharjoituksesta kyllikseen vaan oli ajatellut fiksuna poikana olla hieman omatoiminen.

Samalla tuli mieleen, kun viime syksynä Janne oli jättänyt iltalennolta saamansa saaliin hieman liian matalalle puupinon päälle. Aamulla pissareissun päätteksi Onni, silloin vielä ihan pikkupoika, istui portailla tavi suussa ja odotti, että joku tulisi vastaanottamaan aarteen.

Viikko 14: pitkiä linjoja ja taipparitreenejä

2010-04-11T13:33:00.005+03:00

Tiistain lasikottelun jälkeen pakkasin koirat autoon ja ajeltiin yhden metsäautotien päähän, missä on muutama pitkähkö suora. Talven mittaan kaikki linjaharjoitukset on rajoittunut pisimmillään 70 metriin, joten päätettiin nyt vähän pidentää.

Aluksi lähetin Onnin suoran puoleenväliin hakemaan ensimmäisen damin, minkä jälkeen vuorossa oli koko pitkä linja. Edellisen damin kohdalla huusin vahvistuskäskyn, ja vaikka Onni hidasti ja vähän nuuhki maata tällä kohdalla, jatkoi se kuitenkin loppulinjan hyvällä vauhdilla. Tehtiin välissä vähän seuraamista ja pari damin suussapitoharjoitusta, minkä jälkeen lähetin Onnin hakemaan vielä viimeisen damin. Onni juoksi koko pitkän suoran innokkaasti ja hidastelematta. Damit vietiin Onnin kans yhdessä ja motivoinnin aikana Onni istui ilman remmiä ja katsoi.

Seuraavana päivänä käytiin samassa paikassa harjoittelemassa linjoja. Käytettiin kahta eri suoraa, joista toinen oli kokonaan sula ja toinen vielä ohuen lumikerroksen peittämä. Ensin käytiin sulalla suoralla tekemässä samanlainen harjoitus, kuin edellisenä päivänä. Sitten pidettiin lyhyt hengähdystauko ja vietiin damit toiselle (lumen peitossa) suoralle. Tällä suoralla ei tarvinut tehdä kuin yksi pitkä suora lyhyen jälkeen, koska Onni ei hidastellut ollenkaan ensimmäisen damin paikan kohdalla. Hyvin näytti Onnilla vauhtia ja intoa riittävän pitkähköstä juoksumatkasta huolimatta. Ehkä asiaan vaikuttaa koiran hyvä kunto, joka on hankittu talven aikana metsälenkeillä pitkin pehmeitä hankia :)

Perjantaina käytiin koirien kans kävelemässä metsässä, kumpikin koira pääsi vuorollaan ja toinen odotti autossa. Onnin kans otin damin mukaan ja lenkin aikana pysäytin Onnin pari kertaa pillillä. Onnin pysähdyttyä, heitin damin. Onni pääsi paikaltansa noutoon luvan saatuaan. Pysähdykset sujui hyvin ja tulipahan samalla harjoiteltua markkeerauksia.

Lauantaina oli taipparitreenien ryhmiin jako. Oli tosi mielenkiintoista päästä ensimmäistä kertaa näkemään, miten Onni toimii tilanteissa, joissa on paljon ihmisiä ja muita koiria. Itse tehtävät (luoksetulo ja lyhyt markkeeraus/nouto) olivat helppoja, mutta oli hyvä tilaisuus harjoitella rauhassa istumista ja odottelua vaikka ympärillä oli melkoinen vilske. Onni käyttäytyi mallikkaasti, ei kertaakaan edes puksauttanut vieraille ihmisille. Tehtävät onnistui ihan mukavasti eikä Onni hirveästi häiriintynyt ympärillä olevista tapahtumista, rauhassa istuminenkin onnistui ihan hyvin. Istuessa Onni toki kuunteli ja vilkuili muita koiria, mutta pysyi silti rauhassa paikallaan. Tässä testitilanteessa ohjaaja oli täysin rauhallinen eikä jännittänyt, joten saapas nähdä miten sitten käy, kun ohjaajan jännitysmomentti on hieman korkeampi :) Ohjaajan usko koiran kykyihin on vahva, joten jos jokin menee mönkään, voi allekirjoittanut ainoastaan katsoa peiliin.

Kestorusakko ja ensimmäinen jälkiharjoitus

2010-04-04T20:07:00.007+03:00

Kelit on lauhtunut niin kovasti, että tänään piti keksiä käyttöä varastossa roikkuneelle rusakolle ennen, kuin se menee pilalle. Varastoon rusakko oli jäänyt, koska Janne oli räjäyttänyt sen syömäkelvottomaksi. Pakastin on ääriään myöten täynnä, joten sinnekään sitä ei voinut laittaa. Päätettiin siis vetää Onnille ensimmäinen jälki (n. 70 - 80m). Onneksi tuosta piha-alueelta on sulannut lumet paikoitellen kokonaan, niin ei tarvinut ihan hankeen vetää jälkeä. En viitsinyt jättää jäljen päähän vettynyttä ja nuhjaantunutta rusakkoa, joten tein valmiiksi kestorusakon.

Kestorusakon teko-ohje :)

1. Metsästä rusakko
2. Riiputa ja nylje rusakko siten, että saat koko nahan talteen, lihoista voi keittää vaikka kastikkeen
3. Venytä nahka paksun pahvin päälle kuivumaan (neuloilla tai nauloilla voi kiinnittää nahan reunoistaan pahviin)
4. Leikkaa nahka keskeltä poikki ja kääri nahkakappale damin ympärille
5. Solmi nahka villalangalla tiukasti damin ympärille kiinni esim. siansorkka-solmuilla

Jäljen päähän siis jätin kestorusakon ja poistuin tietä pitkin paikalta. Hain Onnin ja päästin sen jäljelle etsi-käskyllä. Onni lähti juoksemaan suoraan eikä huomannut parin metrin päässä olevaa jäljen alkupäätä (syy oli jäljen vetäjässä, koska jälki oli osittain vesilammikossa ja tuuli taisi tuoda jäljen hajut hieman kauempaa). Lopulta Onni juoksi suoraan jälkeen pahki ja pysähtyi kuin seinään. Sitten se lähti muutamien kehujen saattelemana nokka maassa tuksuttamaan kohti jäljen päätä. Saalis löytyi ja Onni tuli tohkeissaan kestorusakko suussa takaisin. Ja koira, emäntä sekä kameran takana oleva isäntä olivat erittäin tyytyväisiä :)

Seuraavana päivänä harjoiteltiin rusakon jälkeä kahteen otteeseen, minkä jälkeen rusakko pääsi haudan lepoon. Ensimmäinen jälki ei ollut täysin onnistunut, koska päästin Onnin jäljelle jäljen suuntaisesti, mutta joka tapauksessa Onni palasi saalis suussa. Iltapäivällä vedettiin vielä yksi jälki, joka meni sulalla maalla ja hangella. Tämä harjoitus onnistui jo ihan mukavasti (siis jälki oli vedetty suht järkevästi). Onni lähti hyvin seuraamaan jälkeä, mutta puolessa välissä tuli pieni hukka. Ohjaajan tuntiessa jo hetkellistä epätoivoa koira kuitenkin teki loistavaa työtä. Hukan kohdalla se lähti tekemään pientä ympyrää hieman laajentaen, kunnes törmäsi taas jälkeen. Tämän jälkeen loppu meni kuin elokuvissa ja Onni löysi kestorusakon pellonreunasta. Vaikka jäljellä ei ollut mittaa kovin hirveästi, sai Onni tehdä silti sopivasti töitä sen kanssa.

Vinkkejä Onnin kasvattajalta ja taipparikurssilta

2010-04-04T10:52:00.006+03:00

Tässäpä siis viikonlopun antia, joka ei varsinaisesti ole meille Onnin kans vielä ajankohtaista, mutta joka on parempi kirjoittaa muistiin mahdollista myöhempää tarvetta varten.

Mikäli koiralla on taipumus vaihtaa damia, jos esimerkiksi linjoja harjoitellessa koiralle on tarjolla useampi kuin yksi dami, on avustaja erittäin tarpeellinen. Eli avustaja seisoo damien vieressä, kun ohjaaja lähettää koiran linjalle/noutoon. Avustaja pyrkii estämään vaihdon eikä anna koiralla muuta vaihtoehtoa kuin palauttaa ohjaajalle se dami, jonka ensimmäisenä otti suuhunsa. Mikäli koira tiputtaa ensimmäisen damin ja on ottamassa tai ehtii ottaa jo toisen damin, avustaja äänenkäytöllä tahi muilla keinoin saa koiran tiputtamaan väärän damin. Tämän jälkeen koira ohjataan ottamaan oikea dami tai tarpeen tullen avustaja antaa koiralle oikean damin, minkä jälkeen damin palautus ohjaajalle tapahtuu normaalisti.

Taipparikurssilla vaihtamisongelman korjaamiseen/ ennaltaehkäisyyn annettiin sellainen vaihtoehto, jossa avustajaa ei tarvita. Eli ohjaaja tiputtelee useamman damin korkeintaan parin metrin päähän itsestään. Tämän jälkeen koiran annetaan noutaa dami ja ohjaaja itse pitää huolen, että koira ei vaihda.

Hieman vaativampiin linjaharjoituksiin saatiin myös kasvattajalta vinkkejä ja ohjeita. Ensinnäkin, jos samalla linjalla on useampia dameja peräkkäin, koira ohjaataan aina ensin lähimmälle damille. Koiraa ei saa koskaan ohjata riistan yli.

Mikäli linja/ohjausharjoituksissa koira pysäytetään linjalla ja ohjataan esimerkiksi tästä sivulle, kannattaa harjoitus kuitenkin aina lopettaa niin, että koira saa juosta koko pitkän linjan ilman pysäytyksiä. Tavoitteena on siis säilyttää pitkät ja vahvat linjat.

Lyra, Vega ja Lansu kyläilemässä 28.3.

2010-04-03T20:15:00.013+03:00

Sunnuntaina 28.3. saatiin harvinaisia vieraita Somerniemeltä :) Varsinkin Onni oli odottanut vieraita koko loppuviikon. Anna, Timo ja koirat tuli käymään Hailuodossa Onnia katsomassa ja samalla vähän reenattiin veljesten kans. Se olikin ihan ensimmäinen "ryhmä"reeni Onnille ja minulle. Sankan lumisateen jäljiltä Janne oli aamulla traktorin kans käynyt aukomassa meidän reenipaikkaa, joten päästiin sinne kokeilemaan vähän linjoja.

Onni toimi tosi mukavasti yleisöstä ja Lansun läsnäolosta huolimatta. Ensin käytiin koirien kans viemässä dameja kolmeen eri paikkaan, jolloin lähetyspaikalta saatiin tehtyä linjoja kolmeen eri suuntaan. Aluksi käytiin viemässä koirien kans damit suorien päähän. Motivoinnin ajaksi koirat käskettiin istumaan ja otettiin remmi pois kaulasta. Heiteltiin muutama dami, kytkettiin koirat ja palattiin lähetyspaikkaan.

Ihan aluksi huomasi, että sivulla kulkemista meidän pitää reenata (ainakin muiden harjoitusten ohessa) paljon lisää. Vaikka Onni kulkeekin suht nätisti sivulla, niin aina välillä sen kuono harhautuu ihan omiin nuuskutteluihin ja välillä koko koira lähtee edistämään.

Eteen lähdöt ja linjat Onnilta sujui ihan mukavasti, mutta palautusvauhti ei haittaisi vaikka olisi vielä ripeämpi. Elikkä varsinkin, jos Onni palautukseen lähtiessään epäröi ja miettii, että menikö kaikki ihan oikein, niin minun pitää innostua ja riemastua ja kannustaa Onnia reippaasti.

Ja sitten on tämä meidän häpeäpilkku eli lähihakupillitys. Me ei olla harjoiteltu Onnin kans sitä oikeastaan ollenkaan ja ensimmäinen harjoitus pari viikkoa sitten oli turhan vaikea. Joku mutteri minun päässä oli ilmeisesti hirttänyt kiinni, kun en ollut ajatellut, että lähihakupillityksen voi yhdistää damin ottamis/etsimishetkeen ihan normaaleissa linjaharjoituksissa. No nyt kasvattajien hyvien neuvojen ansiosta tämäkin asia selvisi minulle :)

Pari kertaa harjoiteltiin myös taaksepäin lähetystä. Tässäkin asiassa sain paljon hyviä neuvoja siitä, kuinka oikealla ja vasemmalla kädellä taaksepäin lähetykset voi koiralle opettaa. Onnille taaksepäin lähetykset ovat jokseenkin tuttuja, mutta oikean tai vasemman käden käyttöön en ollut aiemmin kiinnittänyt hirveästi huomiota. Tarkoituksenahan olisi siis se, että koira kääntyisi ohjaavan käden puoleisen kyljen kautta taakselähtöön, jolloin koiraa voi suunnata halutulla tavalla. Alussa kannattaa tarkastella istuuko koira vinossa. Jos koira istuu esim. vasemmalle päin vinosti niin kannattaa lähettää vasemmalla kädellä, jolloin koira jo luonnostaan kierähtää vasemman kyljen kautta lähtöön. Eräs tapa on myös se, että istuttaa koiran linjalla esim. lumipenkan viereen siten, että sen on ainoastaan toisen kyljen kautta helppo kierähtää taaksepäin.

Damin oikean kanto-otteen harjoitteluun saatiin myös vinkkejä. Onni nimittäin ottaa helposti damin toisesta päästä kiinni, jos dami on lumessa. Eli käsketään koira istumaan, annetaan sille dami suuhun siten, että koira ottaa siitä keskeltä kiinni, kehutaan, kävellään muutaman metrin päähän koirasta, pyydetään koira luokse, kehutaan ja otetaan dami ihan normaalisti. Ihan simppeli harjoitus siis tämäkin :)

Anna myös totesi, että Onnin luovutus tapahtuu sen verran hyvin ja rauhallisesti, että minä voisin ottaa damin Onnilta nopeammin heti palautuksen jälkeen.

Hirveästi saatiin taas uusia ideoita. Erittäin mukavaa oli se, että saatiin vähän tilannekatsausta siitä, missä ollaan Onnin kans menossa ja miten jatkaa eteenpäin. Kaiken lisäksi Lansun näkeminen ihan livenä oli hauskaa, sai vähän vertailla veljeksien olemusta ja ulkonäköä :)

(Tekstin kuvat Päivi Kuusisto)

Taipparikurssille

2010-04-03T20:00:00.003+03:00

Lauantaina 27.3. oli Kempeleessä Oulun seudun noutajakoirayhdistyksen järjestämän taipparikurssin teoriaosuus, jossa oltiin Jannen kans kuuntelemassa. Perusasioista ja koulutuksesta oli paljon asiallista asiaa, osa asioista oli ehkä jo hieman "myöhässä" Onnin tapauksessa, mutta eihän oppi ojaan kaada ja varsinkin näin märkäkorvana on mukava kuunnella eri kouluttajien ja koiranohjaajien näkemyksiä noutajan kouluttamisesta. Ehkä kaikkein mielenkiintoisin osuus, käsitteli itse taipumuskoetta: kokeen kulkua käytännössä sekä arvostelua.

Nyt sitten odotellaan innolla taipparikurssin käytännön harjoituksia :)

Suuri vankilapako... ja hieman jänisajoa

2010-03-22T09:21:00.002+02:00

Perjantaina käytiin Onnin ja Reetan kans kävelyllä metsässä. Onni sai tapansa mukaan juosta irti, ja minä jouduin roikkumaan narun nokassa. Voi mikä vääryys, en käsitä minkä tähtien alla Onni on oikein syntynyt, kun se saa aina tehdä kaikkea kivaa ja minun pitää katsella vierestä. Siinä synkkiä ajatuksia pyöritellessäni metsästä leijui huumaava jäniksen polkuanturahien tuoksu. Mutta eipä auttanut taaskaan itku markkinoilla. Lumessa uiminen on muutenkin niin raskasta, saatikka jos olis pitänyt raahata hidasta emäntää perässä. Emäntä siinä lässytti, muka niin säälivän näköisenä, että vasta puolen vuoden päästä saa taas juosta jänisten ja kettujen perässä. Katotaan perhana, ajattelin ja mulkaisin emäntää oikein pahasti.

Lauantaiaamuna emäntä ja isäntä pakkas meidät autoon, mutta innostus laski kuin kamuran häntä, kun minut nakattiin kaltereiden taakse ja Onni lähti kyläreissulle emännän ja isännän kans. En voi ymmärtää, että mistä minua taas rangaistiin. Aikani kuluksi aloin suunnitella suurta vankilapakoa. Naapurisellissä röhnöttävä isäukko ei aikonut osallistua kapinaan, joten minun piti tehdä yksin kaikki aivotyö. Tunnin ajan mittailin häkkiä ja totesin, että ainoa tie vapauteen on kiivetä häkin seiniä pitkin. Kerrankin isoista kinoksista oli jotakin hyötyä.

Lopulta sain pungerrettua itseni ulos ja Onnittelin itseäni oivallisesti suoritetusta työstä. Ennen metsään säntäämistä soin hetken ivallisen ajatuksen emännälle ja Onnille, ei tässä kuulkaa ruveta puolta vuotta odottelemaan... hah. Sain moukuttaa pitkäkorvan perässä kokonaiset neljä tuntia, ennen kuin pako huomattiin ja minut löydettiin metsästä. En olis kyllä jaksanutkaan enää juosta hangessa, joten iltapäiväunet leivinuunin kyljessä kuulosti ihan hyvältä vaihtoehdolta. Kävelin siis jokseenkin kiltisti kahleissa, kun vanginvartija Pirkko talutti minut metsästä vankilanjohtajan päämajaan.

Linjoja ja lähihakupillityksiä, vko 11

2010-03-22T08:46:00.007+02:00

Maanantaina oli naapureilla taas ihmettelemistä, kun mittailin pihan laidalle neliön (3*3 m), jonka laidoille asettelin kepit ja niihin sidoin vielä riekaleet mustaa muovipussia. Kaiken lisäksi kolasin kaikki irtolumet ruudun ulkopuolelta. Kaiken tämän tarkoituksena oli aloittaa Onnin kans lähihakupillityksen opetteleminen.

Jätin Onnin istumaan jonkin matkan päähän ruudusta ja piilotin Onnin nähden dameja ruutuun (n. 5 kpl). Tämän jälkeen lähetin Onnin ruutuun ja heti, kun Onni oli ruudussa aloin viheltää lähihakupillitystä. Tai siis ainakin tämä oli tarkoitus, mutta Onni oli jokseenkin kuutamolla koko touhusta. Ensimmäinen virhe, jonka tein, oli viheltää pilliin heti ensimmäisellä kerralla, koska Onni tuli heti takaisn ruudusta. Parilla seuraavalla kerralla kehuin ensin sanallisesti, kun Onni oli ruudussa ja alkoi etsiä dameja, sitten yhdistin kehuihin pillityksen ja lopulta ainoastaan pillitin. Lopulta Onni sai hataran käsityksen jutun juonesta. Iltapäivällä käytiin harjoittelemassa uudestaan, jotta asiasta jäisi vahvempi mielikuva. Harjoitus onnnistuikin jo huomattavasti paremmin.

Tiistaina käytiin harjoittelemassa ihan normaaleja linjoja. Motivoinnin tein niin, että vietiin Onnin kans kahteen eri paikkaan dameja ja sitten lähetin Onnin aikaisemmin viedyille dameille. Toistettiin tätä ikäänkuin kuviona, jolloin linjoja tuli tehtyä viiteen eri paikkaan. Loppuviikko keskityttiinkin ihan vaan ulkoilemiseen ja asioiden sulattelemiseen :)

Lumikenkäilyä Marjaniemessä

2010-03-15T19:57:00.006+02:00

Oli niin upea auringon paiste, että päätettiin koirien kanssa lähteä Marjaniemeen ulkoilemaan. Otin lumikengät mukaan siinä toivossa, että jäällä olisi vähemmän lunta kuin metsässä. Lumikengillä pääsi tosi hyvin kulkemaan ja käytiinkin Muskan ja Onnin kans tallustelemassa noin tunnin lenkki.

Niin ja vihdoinkin saatiin laitettua ulko-oveen Onnista varoittava kyltti. Valiettavasti kyltti on täysin aiheellinen, Onni on nimittäin ottanut hyvin vakavissaan nämä vahtimishommat.

Viikon 10 sekalaisia reenejä

2010-03-14T14:53:00.018+02:00

Viikko 9 meni Onnin osalta lähinnä sohvalla maaten ja pihalla Muskan kans kaiskaten, mutta tällä viikolla ollaankin sitten touhuttu kaikenlaista. Viime sunnuntaina tehtiin muutama helpohko linja ja markkeeraus yleisön läsnäollessa.

Viikolla harjoiteltiinkin sitten Onnin kanssa kahdestaan. Maanantaina ohjelmassa oli linjoja, joita tehtiin sekä motivoituna, että sokkona. Aluksi siis pihalla tehtiin muutama linja siten, että oltiin Onnin kans viety damit yhdessä. Keskellä harjoitusta käytiin tekemässä pari linjaa sokkona aiemmin kaivamillani juoksuränneillä. Lopuksi otettiin vielä motivoitu linja. Onnista löytyi jo kiitettävästi vauhtia myös sokkolinjoilla (toki apuna oli selkeät urat). Motivoiduissa linjoissa damit olivat joko lumikasan rinteellä tai osittaisen näköesteen takana, mutta matkat eivät olleet hirvittävän pitkiä (30 - 40 m). Linjojen välillä harjoiteltiin hieman sivulla kulkemista.

Tiistaina tehtiin yksi hakuruutu. Piilotin n. 15 damia hakualueelle (n. 30*40 m) siten, että useimmat (värilliset) damit olivat lumikokkareen alla ja osa dameista (valkoisia) oli osittain näkyvillä. Hanki oli niin porkattu, että ainakaaan näkyvien jälkien perusteella Onni ei voinut hakua tehdä. Onni haki oikein mukavasti ja kuuden löytyneen damin jälkeen lopetettiin haku.

Torstaina ohjelmassa oli linjoja suurinpiirtein samanlainen repertuaari kuin maanantaina. Lisäksi Muska oli pihalla hillumassa häiriötekijänä, mutta se ei Onnia haitannut (tilanne olisi ehkä ollut toinen, jos Muskan tilalla olisi ollut joku muu).

Lauantaina käytiin harjoittelemassa markkeerauksia, kun Janne oli heittäjänä. Heittoihin liitettiin oikein autenttiset sorsapillin ränkytykset :) Ensimmäiset markkeeraukset meni ihan ok, mutta sitten Onni livisti. Se istui minun vieressä ja katsoi lentävää damia, sitten jokin sen muutamasta älynystyrästä pyörähti vahingossa väärään suuntaan ja se lähti damin perään. Oikeastaan heti lähdettyään Onni huomasi itsekin, että kaikki ei mennyt, niin kuin piti ja se tulikin heti komennosta takaisin. Asiasta ei tehty kovin suurta numeroa, vaan heitettiin uusi dami ja Onni lähti luvan kanssa noutoon. Maastojen löytäminen kaikenlaisiin harjoituksiin on nyt todella vaikeaa, kun on niin paljon lunta. Markkeeraukset tehtiinkin pellolla, johon Janne oli möyrinyt traktorin kans uria vähän joka suuntaan.

Sunnuntaina käytiin harjoittelemassa linjoja ampujan kera. Kävin ensin Onnin kans viemässä dameja suoran päähän, sitten Janne ampui ko. suuntaan (haulikolla pelkästään nallitettuja panoksia). Tämän jälkeen ohjasin Onnin linjalle. Kahden linjan jälkeen siirryttiin toiseen paikkaan, jossa damit oli valmiiksi viety suoran päästä hieman edemmäksi hankeen (damit olivat näkyvissä). Jälleen Janne ensin ampui ja sitten Onni ohjattiin linjalle. Nämä viimeiset linjat oli aika helpohkoja. Ainoa ongelma oli, että hangessa Onni meni dameille polkua pitkin, joka oli metrin sivussa tarkasta linjasta (pieni suunnitteluvirhe harjoituksen keksijältä).

Hirveitä veritekoja ja pienempiä rikoksia

2010-03-13T13:13:00.008+02:00

No niin, nyt on sitten jahtikausi loppunut tällä erää. Järkyttävän pitkä aika pitää taas odotella ennen kuin pääsee itekseen tuonne juoksentelemaan, jos ei emännälle tai isännälle käy kämmiä tuon ulko-oven lukituksen kanssa... sitä odotellessa...

Viimeisenä jahtipäivänä pääsin maastoon, mutta päivä loppui valitettavasti lyhyeen. Isäntä tuli aamun lumessamährimisen jälkeen käymään minun kans kotona. Sitten se lähti kattomaan jotain emännän ja Onnin typeriä damijuttuja. Isäntä oli kaiken lisäksi niin häikäilemätön pirulainen, että asetteli leipäpussin pöydänreunalle oikein houkuttelevasti. Sitten kun ne tuli sisälle, niin emäntä riemastu oikein toden teolla. Minä jäin kotiarestiin, kun emäntä sano, että tulee vatsalaukun kiertymä metsässä, kun maharepussa hölskyy puoli kiloa kauraleipää. Loppujen lopuksi jouduin puoleksi viikoksi häkkiin. En kylläkään ymmärrä, että miksi isäntä sai kulkea vapaalla jalalla tuon ajan, vaikka oli syyllistynyt törkeään rikokseen yllyttämiseen.

Lopulta tuli onneksi sen verran pakkasta, että emäntä heltyi ja päästi minut sisäkoiraksi.

Viime torstaina jäätiin taas Onnin kans kotimiehiksi, kun emäntä lähti käymään mantereen puolella. Siinä sohvalla maatessani laskeskelin päiviä ja totesin, että loppiaisesta on kulunut jo monta jäniksen juoksua ja silti pöydällä tökötti olkipukki. Siinä se seisoi sarvet kaarella ja tuijotti minua olkisilla silmillään, enkä minä saanut enää unta. Emäntä aina hospottaa meidän karvoista, joita lojuu pitkin nurkkia, mutta itse se jättää joulukoristeet lojumaan pitkin pöytiä. Asialle oli siis tehtävä jotain, ja kiireesti.

Muistelin, että joskus pari vuotta sitten Reetalla oli pöydällä joku tosi pahalle haiseva ihoöljypurkki. Ja koska se haju ärsytti minun herkkää nenää, niin purin siitä korkin auki ja valutin öljyt nukkumahuoneen paksulle matolle, eikä emäntä huomannut mitään. Sain siis kuningasajatuksen olkipukin pään menoksi.

Otin pukin pöydältä, revin sen tuhasen silpuksi ja levittelin sen nukkumahuoneen paksulle matolle.

Mutta en ymmärrä mikä meni pieleen, kun tällä kertaa emäntä huomasi kotiin tultuaan minun ja olkipukin yhteenotosta jääneet suolen pätkät. Onnikin tuli siihen jotain mielistelemään ja taas sillä oli se saamarin vinkuva leijona alibina. Emäntä vain lässytti Onnille, että voi sinua pientä raasua, sinulla ei varmaan ole mitään osallisuutta tähän hirveään veritekoon. Ja leijona Onnin suussa säesti nyyhkuvirttä ja väitti, että oli muka nukkunut koko päivän Onnin hampaiden välissä ja että Onni ei siis ollut voinut yhtäaikaa syyllistyä aiemmin päivällä tapahtuneeseen henkirikokseen.

Ja jälleen kerran minä sain kaikki syyt niskoilleni.

-Muska

Ensimmäiset sokkolähetykset, viikko 8

2010-02-27T16:01:00.008+02:00

Tällä viikolla aloitettiin Onnin kans sokkolähetysten harjoittelu, Onnin kasvattajan innostamana. Kaivoin ja kolasin lumeen suoria rännejä, n. 15-30 m pitkiä. Piilotin uralle damin lumikokkareen taakse, eli eteen lähetyksessä Onni ei nähnyt damia vaan ainoa apu oli valmiiksi aurattu juoksu-ura. Onni lähti ihan kiitettävällä vauhdilla ja innolla juoksemaan, vaikka ei lähetyksessä damia nähnytkään. Tällaisia harjoituksia tehtiin tällä viikolla pariinkin otteeseen, ilman ongelmia.

Tänään ajattelin lisätä harjoitukseen hieman extraa (en tiedä oliko uhkarohkeaa, mutta onnistui kuitenkin). Eli kuten aikaisemmin, piilotin damin lumikokkareen taakse, mutta tällä kertaa rännin puoleenväliin ja lisäksi piilotin toisen damin rännin toiseen päähän. Tarkoitus siis oli lähettää Onni linjalle, jolloin se hakee ensimmäisen damin. Tämän jälkeen lähetin Onnin uudelleen samalle linjalle ja edellisen damin kohdalla sekä sen jälkeen huusin Onnille vahvistuksena eteen-käskyjä (ihan uusi asia Onnille).

Ihan ensimmäisellä kerralla Onni alkoi hidastella edellisen damin kohdalla ja eksyi hieman uralta sivuun etsiessään damia. Automaattisesti Onnin harhailun huomatessani huusin sitä nimeltä, ja kun Onni katsoi minua, nostin käden ylös ja lähetin Onnin uudelleen eteen (siis siten, että koira kääntyi ensin 180 astetta). Jopa minun yllätykseksi Onni teki juuri niinkuin sen kuuluikin, se kääntyi ympäri ja jatkoi uralla suoraan damille. Oli suorastaan upea huomata, että Onni muisti kyseisen ohjauksen vaikka sitä on harjoiteltu viimeksi syksyllä.

Seuraavalla kahdella linjalla Onni haki moitteettomasti ja vauhdikkaasti ensimmäisen damin. Toisella lähetyksellä se alkoi hieman hidastella ensimmäisen damin kohdalla, mutta vahvistuskäskyjen kanssa se kuitenkin jolkotti uralla suoraan seuraavalle damille asti. Minun tavoitteena olikin siis harjoitella lyhyitä sokkolähetyksiä ja samalla alkaa opettaa Onnille vahvistuskäskyjä linjalla. Mielestäni harjoitus meni loppujen lopuksi juuri niin kuin olin toivonutkin (saattoihan mukana olla myös aloittelijan tuuria :) ).

Niin ja tällä viikolla Onni pääsi noutamaan rusakon melkein heti ampumisen jälkeen, eli rusakko oli vielä lämmin. Ja kaikenlisäksi se oli melkoinen mötkäle, mutta Onni oli todella tohkeissaan ja jälleen kantoi pitkäkorvaa hyvällä otteella.

Onni nauttii auringosta ja muhkeista hangista

Viikko 6: markkeerauksia ja rusakoita

2010-02-14T14:54:00.007+02:00

Viime viikko ja suurin osa tästäkin viikosta on mennyt ulkoillessa ja metsäkävelyillä, mutta mitään sen kummempaa ei olla harjoiteltu. Kunnes nyt viikonloppuna skarpattiin hieman harjoitusten merkeissä. Lauantaina käytiin metsässä harjoittelemassa markeerauksia. Janne oli heittäjänä, vaikka markkeeraukset olivatkin suht lyhyitä, kun lunta oli sen verran paljon. Muutama markkeeraus meni Onnilla hukkaan, mutta osa sentään onnistui ihan hyvin.

Tänään lähdin Onnin kans metsään kävelylle, kun oli niin hieno ilmakin. Otettiin kamera ja pari damia reppuun. Markkeerausmatkat oli jälleen suht lyhyitä, mutta hieman haastetta toi pehmeät hanget ja damin lentoradan ja koiran välissä olevat puut. Onni löysi kuitenkin jokaisen markkeerauksen nopeasti ja suoraviivaisesti, joten harjoitus Onnistui mielestäni ihan mallikkaasti.

Samaisella metsälenkillä tuli myös testattua Onnin kuuliaisuutta. Onni juoksi vapaana ja etäisyyttä minuun oli jonkin verran, kun mäen takaa ilmestyi hiihtäjä. Onni lähti sen kummemmin empimättä laukkomaan suoraan kohti hiihtäjää (luojan kiitos ei sentään ruvennut haukkumaan). Etäisyyttä hiihtäjään ei ollut enää kovin hirveästi, kun minä ehdin regoida. Onni pysähtyi välittömästi, kun huusin sitä nimeltä, ja tuli kiltisti luokse tänne-käskystä. Näyttäisi siis, että on sinne Onnin päähän täytynyt jotain jäädä, joten minä voin ainakin salaa olla ylpeä edes jostain saavutuksesta :)

Lauantai-iltana oltiin kyläilemässä Jannen vanhempien luona, jossa Onni sai ensi kosketuksensa rusakon kanssa. Janne ampui kaksi 'puutarha'rusakkoa ruokintapaikalta ja hieman myöhemmin minä menin Onnin kans tutustumaan pitkäkorvaan. Loppu illan leijailinkin sitten ihan pilvissä, kun Onnin käytös oli niin hienoa. Se otti kainostelematta tarjotun rusakon suuhun, teki sillä muutaman noudon hyvällä nouto-otteella, eikä rusakkoonkaan tullut yhtään reikää lisää. Onni kyllä innostui kovasti rusakkotouhusta, mutta ei mennyt ylikierroksille ja pysyi hyvin kontrollissa. Toivottavasti Onni muistaa toimia yhtä hienosti myös seuraavalla kerralla.

Koiran lihashuolto

2010-02-13T16:23:00.006+02:00

Löysin tällä viikolla Akateemisesta kirjakaupasta koiran lihashuoltoon liittyvän kirjan. Koiran lihashuolto - Hieronta, venyttely, verryttely ja peruskuntoharjoittelu; Minna Saarelainen ja Timo Vallius. Kirjassa oli mielestäni hyvät ja selkeät kuvat, hyvien ohjeiden lisäksi. En siis voinut vastustaa itseäni ja jälleen kerran mukaan tarttui yksi kirja lisää.

Onnikin innostui aiheesta siinä määrin, että kanniskeli jumppamattoa niska vääränä. No ehkäpä koiran venyttelyyn riittää tuo lattialla oleva villamatto, kun näytti jumppamatto nostavan siinä määrin kierroksia nelijalkaisissa.

Köyhän koiran palapeli

2010-02-13T15:14:00.011+02:00

Täna perjantaina oli maailman kirjat sekaisin. Reetta sai houkuteltua isännän kaupungille ostoksille. Tällaisia poikkeamia tapahtuu minun kirjanpitojeni mukaan keskimäärin kerran vuodessa. No joka tapauksessa lopputulos oli sama, eli minä ja Onni jouduttiin jäämään keskenään kotiin. Kyllähän me toki aina silloin tällöin ollaan yksin kotona, kun Reetta käy yliopistolla, ja osataan olla ihan koiriksi.

Reetta passitti meidät ennen lähtöä ulos tarpeille ja purkamaan energiaa. Mehän tehtiin työtä käskettyä ja juostiin rallia pihalla. Onnin kans riekkumisessa on vain se huono puoli, että se kuolaa. Onni siis luulee kovistelevansa minua säälittävillä hampaillansa, mutta tosiasiassa ei saa aikaiseksi muuta, kuin kasteltua minun turkin kuolalla.

Sisälle tullessa huomasin, että Reetta oli taas muistanut rakentaa esteradan keittiöön menevälle kulkuradalle. Hieman pettyneenä tyydyin rouskuttamaan tarjottua koirankeksiä ja kömmin sohvalle nukkumaan. Onni näki ilmeisen vauhdikkaita päiväunia, kun havahduin vähän väliä sen yninään. Onni kyllä aina väittää, että se olen minä, joka kuorsaa. Se taitaa kuitenkin puhua palturia, kun en minä ole koskaan kuullut kuorsaavani.

Kun ulkona alkoi jo hämärtyä, ei minulla riittänyt enää unta ja kävin herättämässä Onninkin. Tuumailtiin, että mitä tehtäis. Minä löysin saavista kaminapuiden seasta tyhjän pahvisen teerasian ja vessapaperihylsän. Annoin Onnille teeboksin ja olihan meillä vähän aikaa hauskaa niitä repiessämme. Sitten minä löysin pöydän reunalta jonkin kinkulle haisevan paperin. Onni kyllä yritti purra minua jalasta ja repiä alas, kun Reetta on kuulemma kieltänyt ottamasta pöydältä mitään. No olenkin aina sanonut, että Onni on sellainen mammanpoika ja mukamas niin kuuliainen... yök, ei mitään särmää eikä kapinahenkeä.

No siinä se paksupää sitten katsoi vierestä, kun minä nautin löytämästäni aarteesta. Kun olin saanut puolet syötyä, alkoi paperinpala maistua jo liian puisevalta minun makuuni. Kun emäntä ja isäntä sitten tulivat kotiin, yllytin kaiken varalta Onnin ottamaan paperin palan suuhun ja menemään ovelle vastaan. Sanoin, että ne on varmaan tosi onnellisia tuommoisesta valmiiksi pureskellusta paperista. Ja taas se hölmö meni lankaan.

Tässä viaton syntipukki

Pahuksen Onni kuitenkin tiputti paperin ihan viime tingassa. Lopulta selvisi, että se paperi oli (ollut) isännän hotellikuitti, joka olis pitänyt viedä työnantajalle laskutettavaksi. Illalla Reetta teippasi kuitin palasia yhteen ja loi murhanhimoisia katseita meihin kahteen syyttömään. Isäntäkin sai osansa, kun meni paljastamaan, että oli säilyttänyt kuittia samassa pussissa eväsleikkeleiden kanssa. Täytyy kyllä sanoa, että onneksi en jäänyt itseteosta kiinni, olisin varmaan joutunut häkkiin yöksi. Reetta ei oikein ajatellut lämmöllä minun itse omin tassuin ja hampain rakentamaani köyhän koiran palapeliä.

Ja tässä köyhän koiran palapeli

-Muska

Viikon 4 touhuja

2010-01-30T21:06:00.004+02:00

Tämän viikon tiistaina harjoiteltiin taas koirien kans yhtäaikaa. Onnin kannalta keskityttiin taas rauhassa istumiseen, kun Muska nouti damia. Onnikin sai kyllä noutaa lopuksi, kun istui kiltisti. Hairjoiteltiin viikolla myös pariin otteeseen lyhyesti sivulla kulkemista. Reenaamista ei olla kuitenkaan otettu turhan vakavasti, eli enimmäkseen koirat ovat saaneet maata sohvalla ja riekkua pihalla keskenään.

Perjantaina Janne tuli työreissulta kotiin, joten harjoiteltiin Onnin kans hieman pidempiä markkeerauksia pihalla, kun Janne oli heittäjänä. Kahdestaan kun harjoitellaan Onnin kans, niin heitot jää turhan lyhyiksi, koska minun pitää ne itse heittää.

Tänään käytiin pellolla harjoittelemassa linjoja. Meillä on Onnin kans pellolla tosi hyvä muistipaikka, kun keskellä peltoa on sähköpylväs. Jätettiin damit pylvään juurelle ja kierrettiin pylvään ympärillä sopivalla säteellä. Kierroksen aikana välillä pysähdyttiin ja lähetin Onnin linjaan pylväälle noutamaan damin. Pisimmillään etäisyyttä pylväälle oli n. 70 m. Vastaavia harjoituksia on tehty muutaman kerran aiemminkin.

Ensimmäinen linja meni mainiosti, mutta toisesta linjasta tuli hieman kaareva, kun Onni otti häiriötä viereisestä metsästä (jäi kait juostessaan tuijottelemaan metsään päin :)). Loput pari linjaa meni kuitenkin mielestäni mallikelpoisesti ja lopetettiin harjoitus, kun hangessa juokseminen on kuitenkin aika raskasta. Onni kyllä vaikutti siltä, että olis vielä juossut ihan mielissään.

Viikon 3 harrastuksia

2010-01-25T19:31:00.006+02:00

Viime viikolla piteli sen verta kovia pakkasia, että pitkät metsälenkit tehtiin huomattavasti lyhennettyinä versioina. Jotain pientä kuitenkin hommattiin Onnin kans pihalla, ihan vaan mielen virkistykseksi. Muutamaan otteeseen harjoiteltiin sivulla seuraamista noutajataluttimessa. Hieman haastetta harjoitukseen toi se, että pihalla ei taida olla paikkaa, mistä ei löytyisi edes yhtä jäniksen papanaa. Kaikenkaikkiaan homma sujui kuitenkin ihan mallikkaasti.

Muutaman kerran otin Muskankin ulos ja harjoiteltiin malttia tai oikeastaan Onni harjoitteli rauhassa istumista ja Muska noutamista. Harjoituksessa palkintona oli nameja, koska Muska ei toimi ilman niitä (sallittakoon se ajokoiralle). Muska siis sai namin palkaksi damin noutamisesta ja Onni sai namin palkaksi siitä, että istui sillä välin kiltisti aloillaan. Onnikin sai pari kertaa hakea damin, koska istui niin kiltisti.

Viikonloppuna harjoiteltiin taas hankeen piilotettujen damien hakemista. Lauantaina keli oli aika haastava, koska pakkasta oli kohtuullisesti ja ilmankosteus oli alhainen. Damit ei juurikaan haissut hangesta vaikka päällä oli vain ohuesti lunta (estäen damien näkemisen). Onni kyllä löysi kaikenkaikkiaan muutaman damin, vaikka joutuikin tekemään melko kovasti töitä. Valitettavasti hakuhommat keskeytyi välillä, kun Janne tuli verstaalta pihalle ja Onnin pasmat meni vähän sekaisin (unohti mitä oli tekemässä). Uudella yrittämällä kahden löytyneen damin jälkeen lopetettiin. Oli kyllä hauska nähdä, kun Onni tovin etsittyään lopulta paikallisti damin hajun, alkoi häntä vemputtaa ihan mahdottomasti ja korvat meni ihan rullalle. Sunnuntaina toistettiin sama harjoitus ja Onni löysi dameja kuin liukuhihnalta. Saatiin myös videokuvattua harjoitus, joten saa sitten ihmetellä itsekin, että miltä se oma yhteistyö koiran kanssa näyttää ulospäin.

Murphyn laki murrosikäisten koirien omistajille

2010-01-21T19:33:00.002+02:00

1§
Mikäli aiemmin sisäsiisti koira tekee yllättäen tarpeensa sisälle, tapahtuu se juuri silloin, kun olet kehumassa koiraasi sisäsiistiksi.

Murphy on se pieni mies, joka istuu olallasi ja pitää huolen siitä, ettei elämästä tule liian yksitoikkoista.

Tänään oli puhetta Onnin leikkikaverista Kerttu-Bretonista, jolla on vielä silloin tällöin taipumusta pissa-juoma -rumbaan (ensin juodaan, sitten käydään eteisessä pissalla ja taas mennään juomaan). Keskustelun lomassa tuli todettua, että onneksi Onni ei enää käy eteisessä tarpeillansa. Ja juuri noiden sanojen pullahtaessa ulos suusta, alkoi eteisestä kuulua lorinaa. Sain Onnin verekseltään kiinni, koipi ylhäällä ja edelleen rakkoa tyhjentämässä. Siinä tuli Onnipojalle perslähdöt ovesta ulos muutaman murahduksen saattelemana.

Onneksi Onni on vielä niin harjaantumaton tässä koiven nostamisessa, että pissä lensi kaaressa keskelle lattiaa eikä pitkin seiniä. Ja sattumalta minä olin aivan eteisen välittömässä läheisyydessä.

Mitä tästä siis opimme?
-Älä koskaan kehu koiraasi sisäsiistiksi, jos ei koira ole ulkona juuri silloin.

Nenänkäyttöä vai jotain ihan muuta

2010-01-16T18:36:00.005+02:00

Vajaa viikko sitten heittelin Onnille damia pihalla ja yritin keskittyä siihen, että Onni todella katsoo tarkasti, minne dami putoaa. Pari kertaa dami lensi hangen puolelle eikä kolatulle alueelle. Onni on toki ihan menestyksekkäästi hakenut dameja myös hangesta, mutta jostain syystä tässä kyseisessä harjoituksessa, kun damia ei heti näkynyt putoamispaikalla, Onni laajensi markkeerauksen hauksi ja aika laajaksi sellaiseksi. Selvästikään maltti ei riittänyt siihen, että olis laittanut nokan maahan ja etsinyt damin, jonka päällä melkein seisoi jo kerran. Harjoitus lopetettiin kyllä onnistumseen, mutta hieman harjoituksen kulkuun pettyneenä totesin, että pitäisi varmaan kehittää vartavasten myös nenän käyttöä vastaavissa tilanteissa.

Toissapäivänä Onni löysi mainiosti damit hakuharjoituksessa, jossa olin tiputtanut noin kymmenen damia hankeen (syvyys n. 20 cm) noin 7 m* 7 m alalle. Hakualuueena ollut hanki oli kaiken lisäksi rajattu (rakennuksen seinä sekä kolattua aluetta ympärillä).

Tänään oli tarkoituksena toistaa sama harjoitus päivän valossa. Onni haki mallikkaasti kaikki damit, joista sai pienenkään näköhavainnon (n. 3 kpl). Tämän jälkeen totesi, että damit loppui, jäi tuijottamaan minua hetkeksi ja lähti sitten laukkomaan pitkin pihaa. Tässä vaiheessa pyysin koiran luokse ja lähetin sen uudelleen etsimään dameja. Onni juoksi hakualueen halki pariin kertaan, kun mitään ei näkynyt, koira otti ja häipyi hakualuuelta ja rupesi tyhjentämään rakkoa. Tässä vaiheessa hieman turhautuneena (hivenen myös hammasta purren) hain koiran kiinni ja vein sisälle. Aikalisän kuluessa yritin keksia taktiikan, jolla harjoitus saataisiin kunnialla loppuun.

Epätoivoisena ajattelin, että ei kai auta muu kuin kantaa koko damivarasto hakualueelle, että koira löytäis edes yhden damin nokkansa avulla tai edes kompastumalla siihen. Hain koiran uudelleen pihalle ja lähetin hakemaan dameja (hieman eri lähetyskulma kuin aiemmin). Onni löysi kaksi damia helposti (silmillänsä) ja tämän jälkeen koira näytti suunnittelevan etsintöjen laajentamista. Juuri kun Onni pienessä päässään pähkäili hakualueen olevan tyhjä, tuuli kuljetti sen isoon kärsään damin tuoksuja. Minä suorastaan näin lampun syttyvän blondin lurppakorvien väliin ja kiitin tuulen henkiä palveluksesta. Tämän jälkeen alkoi kuulua tuttu tuksutus ja häntä rupes pyörimään. Dameja löytyi hajun perusteella vielä kolme ja sitten minä lopetin leikin tyytyväisenä lopputulokseen.

Täytyy kyllä taas sanoa, että aika haastavaa on noutajan kouluttaminen näin aloittelijana, mutta sen takia kai se on myös niin kiehtovaa ja mielenkiintoista. Ja vaikka oppi ohjaajan päähän kulkeutuisikin kantapään kautta, niin onneksi tälle yksilölle on ajan saatossa kehittynyt jo melko suora ja nopea hermorata kantapäästä älynystyröille.

Potkupalloa ja pullonpyöritystä

2010-01-08T20:48:00.007+02:00

Pakkanen on pysytellyt sitkeästi alle -25 asteen, joten ulkona ei ole tullut oltua ihan yhtä paljon, kuin normaalisti. Pakkaspäivän iloksi ja ajankuluksi pelattiin Muskan ja Onnin kans potkupalloa ja pullonpyöritystä. Muska on tässä pelissä jo aika mestari, mutta Onni vaatii vielä vähän harjoitusta. Pelin säännöt ovat hyvin yksinkertaiset:

1. Pelaaminen vaatii huomattavaa tassunäppäryyttä

2. Ei kannata haukata liian suurta palaa kerralla

3. Jos tunteet kuumenevat pelikentällä, piiloutuminen on sallittua

4. Pelin tiimellyksessä kannattaa myös tutustua vastustajan taktiikkaan ja tekniikkaan.

5. Ja muista, että nopeat syövät... hitaat eivät

Muskalle kettu koppeliajona 20.12.2009

2010-01-06T10:04:00.005+02:00

Eilen käytiin illalla metsälenkillä ja jopa isäntä lähti mukaan. Käytiin Hyypänmäellä ja kierreltiin metsäteillä. Isäntä oli tohkeissaan, kun löydettiin ketun jäljet. Emäntä kyllä marmatti jotain tähdistä ja kuutamosta ja, että kuinka menee koko lenkki pilalle taskulampun valokeilan pomppiessa pitkin hankia. Emäntä rassukka ei taida oikein ymmärtää näistä kettuhommista mitään. Mitä kukaan mistään tähdistä välittää, kun voi haistella hangesta ketun polkuanturoiden jättämiä kitkerän huumaavia hajuja. Lenkin jälkeen lähdettiin vielä ajelemaan, josko niitä jälkiä löytyis muualtakin. Välillä piti vaihtaa kuskiakin, kun emäntä ajoi liian lujaa eikä me isännän kans ehditty yhtään seurata ikkunasta tien penkalla kulkevia jälkiä.

Tänä aamuna lähdettiin siis isännän kans kahdestaan metsälle ja jätettiin emäntä sen pullamössönoutajan kans nukkumaan. Täytyy kyllä sanoa, että päivä meni ihan putkeen. Tai no ainakin melkein. Löydettiin sopiva punaturkin jälki ja minä pääsin antamaan sille vähän haipakkaa. Esa toi Jehunkin urakoimaan. Juostiin Jehun kans kilpaa ketun perässä, minä kylläkin otin muutaman mutkan suoriksi ja olin välillä vähän edelläkin.

Isäntä väitti taas, että minulla taitaa olla kaukaisia vinttikoirasukulaisia, kun juoksutyyli on niin sulavaa ja matkaavoittavaa jopa amerikankettukoiraan verrattuna. No joka tapauksessa isäntä yritti jossain vaiheessa ampua sitä kettua, mutta ei saanut kokonaan hengettömäksi. Senkin tumpelo räpläs taas jotain typerää radiopuhelinta just sillon kun ois pitäny ampua ja sössi koko tilanteen. Isännälle ei oo vieläkään menny kaaliin, että vain lännenmiehet osuu tähtäämättä.

Me kyllä löydettiin Jehun kans kettu kuusen alta kyyräämästä. Vielä varman lopun edessäkin se pannahinen kehtas haistatella meille ja päästeli ilmoille semmosia solvauksia ja herjauksia, että heikompia olis alkanu pyörryttään. Minulta meinas kyllä käämit palaa ja pauhasin minkä kurkusta lähti kymmenen sentin päässä ketunretaleen naamasta. Jehu ei malttanut pitää naamaansa turvaetäisyydellä, vaan tukki monta kertaa kuononsa suoraan ketun hampaiden väliin. Sitten se huusi ja veri lensi.

Lopulta kettu hermostui liiaan lähelle tulleista jahtimiehistä ja yritti päästä livohkaan. Se oli kyllä kardinaalimunaus ketun kannalta. Jehu nimittäin nappas sitä etulavasta kiinni ja minä perspuolesta. Täytyy kyllä sanoa, että ketun retuuttaminen tais tunnekuohuissa mennä vähän överiksi, mutta ketulle sentään tuli nopea loppu.

Esa haki Jehun pois ketulta ja saalis jäi minulle. En olis kyllä millään malttanut lopettaa ketun pehmentämistä, mutta Esa ja isantä lupas, että minä saan pitää sen. Nyt se rietas roikuu tuolla puukatoksessa ja voitte muuten olla varmoja, että sillä noutajanpällisköllä ei ole mitään asiaa viittä metriä lähemmäksi. Metsästäköön itse omat aarteena.

-Muska

Muskan tapaaminen arkkiviholllisen kanssa 30.8.2009

2010-01-06T09:46:00.004+02:00

Tänä aamuna Janne vei minut ja Onnit häkkiin jo ennen kukon laulua vaikka oltais Onnin kans haluttu jäädä nukkumaan sohvalle. Päivä ei siis ilmeisestikään alkanut parhaalla mahdollisella tavalla.

Iltapäivällä, kun Reetta tuli mantereesta takaisin saareen, niin me päästiin vähän metsään kuntoilemaan. Olivat ilmeisesti tulleet päivän aikana omantunnontuskiin ja tajunneet, että meilläkin on Onnin kanssa oikeuksia.

Minä en kyllä aina käsitä, että mitä ne tuossa Onnissa näkee, kun eihän se osaa kunnolla edes juosta. Reppana yritti lähteä minun perään juoksemaan metsään ja sinnehän se jäi kuin nalli kalliolle. Säälittävää suorastaan. Puolen kymmentä kertaa se yritti lähteä peesaamaan, mutta luovutti sitten. Sinne se jäi emännän ja isännän helmoihin poukkoilemaan, pullamössö koira.

Parikymmentä minuuttia juostuani, tuli ojan penkalta sellaiset hajut nokkaan, että karvat nousi pystyyn. Siellä se punaturkkinen arkkivihollinen kehtasi maata mötköttää. Annoin sen kyllä kuulla kunniansa, olis vähän vanhoja kalavelkoja makseltavana. Nynneröllä tais tulla sellasesta sadattelusta kurat alle ja sitten se lähti pinkomaan. Typerys luuli, että minä jättäisin leikin siihen. Sen päivän kun näkis.

Siinä ketun ryökälettä takaa ajaessani muistin, että Janne tosiaan oli ottanut haulikonkin mukaan. Toivoin, että kettu suuntais kulkunsa Jannen passipaikan ohi. Niin ja kyllä se tosiaan sinne päin lähtikin, mutta sitten se hiivatin noutaja piti sellasta rytinääsiellä pusikossa, että kyllähän sen olis tajunnu päivän vanha rusakkokin kiertää.

Tein kyllä kovasti töitä kettua jallittaessani, räyhäsin ja pauhasin, niin että metsä raikui. Ja sitten ihan yks kaks se hävisi kuin maan nielemänä. Voi että rupes tympäseen.

-Muska

Muskan hirviä ja hirviöitä 29.8.2009

2010-01-06T09:31:00.004+02:00

Tänään ne viimein haki kesäteloilta sen oranssin pannan, jossa on se keltainen mutikka ja antenni. Arvasin kyllä heti, että mistä on kysymys ja siitähän se riemu ratkesi. Yritin rauhoitella itseäni nojatuolissa nyyhkyttäen. Onnin tolvana tuli repimään minua korvista ja jaloista pois tuolista, luuli kai raukka, että minulla oli siinä kurja olla. Se on reppana vielä niin vihreä, ettei tajua näistä jahtihommista tuon taivaallista.

Keli ei kyllä ollut mikään paras ajohommiin. Vettä satoi koko ajan ja oli satanut koko aamuyön. Eihän ne jäniksetkään silloin juokse, makaavat vaan käpäliensä päällä. Saahan niitä silloin yrittää etsiä. Lopulta löysin tosi väkevän hajuisen jäljen ja innolla lähdin sen perään moukuttamaan. En ollu kyllä ennen semmosta jänistä nähny. Niin iso ja ruskea, pitkä alahuuli ja muutenkin vähän ääliön näköinen. Totesin, että enhän minä kyllä tuon näköisten kuvatusten perässä juokse ja läksin emännän ja isännän luo. Ne puhu jostakin hirvestä tai hirviöstä vai mikähän se nyt oli, ei se hirviö kyllä minusta ainakaan kovin pelottavalta näyttänyt. Emäntä oli kyllä sitä mieltä, että saisin pysytellä kaukana niistä isoista mollosilmistä.

-Muska

Muska sorsajahdin aloituksessa 2009

2010-01-05T16:00:00.007+02:00

Tänään oli taas se päivä, syntymäpäivä, joulu, juhannus, vappu ja uusivuosi, kaikki yhdessä. Tai ainakin tätä mieltä isäntä on, jos joku siltä kysyy. Isäntä lähti jo ennen kukkonlaulua huitelemaan ja muukin porukka alkoi valua rytikköön hyvissä ajoin ennen puolta päivää. Minä makasin koko aamun jalka potkassa kopin portailla ja odottelin. Lopulta odotus palkittiin, kun emäntä marssi maastokamppeissa paikalle ja valjasti minut sorsastusreleisiin.

Kumma kyllä ehdittiin salmelle ja jopa passipaikalle ennen kuin sota alkoi. Mentiin viimeiseen pajupusikkoon emännän isälle linnunhakijoiksi, koska toisella porukalla oli jo kaksi tolleria kaverina. Ja sitten, kun koko saari hukkui paukkeeseen ja rytinään, minä muistinkin, kuinka hiivatin pitkäveteistä on vain istua ja odotella jotain tapahtuvaksi.

Kaiken kaikkeaan Risto sai kuusi lintua alas, mutta me ei Reetan kans löydetty kuin kolme. Tai minä kyllä olisin löytänyt, mutta Reetalla alko puntti tutiseen, kun ois pitänyt lähtä niin kauas kolme metrisen rytikön keskelle. Sitä ei ihan heti arvaiskaan, kuinka raskasta on seurata tarkasti linnun hajua, tarpoa tiheässä kaislikossa ja kaiken lisäksi vielä kiskoa emäntää perässä, kun se kompastelee ja juuttuu ryteikköön. Tänä vuonna minun pitikin jo ottaa edellä rääpättävä haavakko suuhun, kun hidasliikkeinen emäntä ei olis mutten ikinä saanut sitä kiinni. Siitä minä kyllä sainkin hirveästi kehuja ja ylistystä päivän mittaan.

Minä, emäntä ja sorsat

Iltäpäiväsiestan jälkeen lähdettiin iltalennolle samaiseen paikkaan. Mentiin sinne liian aikaisin, kun minä olin pitkästyä kuoliaaksi. Emäntäkin oli jo hikeentyä, kun minä valitin sille, että ei ne linnut vielä lennä. Noutajaporukka luovutti jo ennen kuin iltalento edes kunnolla alkoi. Ne tais olla vähän pettyneitä päivän tulokseen, kun melkein koko saalis jäi hukkaan kahdesta noutajasta huolimatta.

Kun sorsat sitten alkoivat lentää, niin Risto sai heti kaksi haapanaa alas, joista toinen tippu kauemmas rytikköön eli minä kävin sen etsimässä emännän kans. Samalla Janne ja Akikin tulivat iltalennolle ja arvasin, että tulis minullekin työntäyteinen ilta, kun kolme pyssymiestä kykkii passissa. Loppujen lopuksi lintuja tuli alas kymmenen, joista kahdeksan oli sen verta hankalissa paikoissa, että vain minä osasin ne etsiä. Hukkaprosentti illan saaliille oli pyöreä nolla ja minä sain taas kovasti glooriaa. Tämä sorsastus kyllä hivelee itsetuntoa melkoisesti, kun kaikki kuorossa ylistävät minua ja minun pitkää nenää. Pakko kyllä heittää tähän loppuun että, kun noutajat hyytyy, niin yksi pieni venakko vaan jatkaa porskuttamista.

-Muska

Muskan turkinvaihtoturinoita 16.8.2009

2010-01-05T14:25:00.008+02:00

No nyt se viimein tajusi. Minä olen jo monta viikkoa yrittänyt vaihtaa karvaa ja parhaani mukaan myös pyrkinyt emäntää saamaan avuksi. Vaikka aina tilaisuuden tullen olen kuorruttanut sen housut karvoilla, niin ei se ole ottanut onkeensa. Talvella muka osti sellaisen furminaattorin, mutta näyttää olevan emännällä kanan muisti, kun ei ole kaivanut sitä kaapista esille vasta kuin nyt. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Minä luulen, että emännälle on tullut vähän huono omatunto, kun se on niin paljon hommannut sen Onninkin kans. Tänään se sitten visiin yritti paikkailla aiheuttamaansa mielipahaa, kun se kävi minun kans lenkillä ja veti pellolle jälkeä kuolleella tavilla ja puunas mun turkkia ja sain myös kuivattuja maksanpaloja ihan typerän yksinkertaisista tempuista. Niin ja se jälki oli muuten ihan lastentarha kamaa, ei minkään laista haastetta minulle.

Kohtahan se tosiaan alkaa se ankkajahtikin ja minun pitää varmaan mennä nuita raukkoja vähän jelppimään. Ne onnettomat aina hukkaa linnut sinne kaislikkoon ja ilman minun apua syötäis varmaan pelkkiä pottuja.

-Muska

Muskan uimajuttuja ja tunneliprojektin suunnittelua 12.8.2009

2010-01-05T14:20:00.007+02:00

Tänään on ollut tosi kuuma päivä, joten olen suosiolla jättänyt kaivuuhommatkin tältä päivältä. Aamulla suunnittelin makoilevani koko päivän auringossa tai tarpeen vaatiessa kopin takana varjossa, mutta melkein heti kun pääsin kopista ulos, niin suunnitelmat menikin ihan häneksi. Reetta toi Onnin minulle hoitoon, joten se siitä laiskottelusta. Onni on riekkunut sielunsa kyllyydestä ja yrittänyt saada minua leikkimään. En voi käsittää, miten se jaksaa ja näköjään se ei voi käsittää, että minä en jaksa. Onneksi Onni on tässä päivän mittaan pitänyt pari patterinlataustaukoa, joten minäkin olen saanut sillä välin rauhassa ottaa arskaa, ilman että joku on koko ajan kurkussa kiinni.

Saman päivän iltana...

Minä olin jo suunnitellut haukkuvani Reetalle suorat sanat, että ei tarvi tuoda näin kuumana päivänä mitään keskenkasvuisia kersoja minun riesaksi. Mutta onneksi päivän kärsimykset hyvitettiin, kun päästiin koko konkkaronkka uimaan Itänenälle. Jopa minäkin kävin ihan oikeasti uimassa ja tiirailin siinä samalla lokkeja ja hanhia. Pahus vaan, kun nuo tollot piti niin kovaa meteliä, että hanhetkin karkas ihan mun pitkän nenän alta. Tai no olinhan minä vielä Reetalla narun nokassa, joten ehkä siitä lintujahdista ei olis kuitenkaan tullut mitään. Janne kyllä sano, että ei niitä saa metsästää vasta kun kaheskymmenes päivä. Pah, sanon minä. Eihän kukaan olis huomannu mitään, jos minä olisin yhden räähkän kietassu huuleen.

Jos huomenna on vähän vilposampi päivä, niin aattelin jatkaa tuota tunneliprojektia, kun Reetta ei näköjään muistanut täyttää sitä tänään.

-Muska

Mökkeilemässä 1.6.2009

2010-01-04T22:32:00.004+02:00

Kesäkuun ensimmäisenä päivänä keksittiin koirien kans, että voitais lähteä vähän mökkeilemään. Ryhdyttiin tuumasta toimeen, emäntä pakkas auton ja koiruudet vahti silmä tarkkana, että kummallekin tulee riittävä määrä myös nappuloita mukaan.

Matkalla Muska oli tyypilliseen tapaansa vänkärinpenkin takana lattialla, joten Onni valtasi koko takapenkin. Ihmeen kiltisti Onni-poika jaksoi matkustaa, vaikka ei olla vielä kovin paljoa autoiltu. Mökillä olikin innokkaat isovanhemmat vastaanottamassa, Muska olikin jo vanha tuttu ja Onni otti hyvin onnimaisen mutkattomasti myös nämä kaksijalkaiset kaverikseen.

Käytiin Onnin ja muskan kanssa lyhyillä lenkeillä metsässä ja sorateillä, niin ja Onni pääsi ensimmäistä kertaa tutustumaan mereen. Hetken aikaa poika katseli ihmeissään ulapalle päin ja sitten se jo tekikin lähempää tuttavuutta rannalle syntyneiden vaahtokokkareiden kanssa. Pikku monnikka uskalsi kastella myös tassunsa vaikka vesi olikin vielä melko kylmää, Muskaa tosin moinen kylmyys ei hetkauttanut. Emäntä pisti vielä paremmaksi ja kävi ottamassa talviturkin pois.

Illalla Muska sai ihmeellisen noutovimman ja retuutti kelluvaa vinkulelua pitkin pihaa ja käteen luovutus oli joka kerta hyvin kouluhevosmainen. Onni otti mallia ja toi nahkahansikasta, mutta toivottavasti Onni ei kuitenkaan opi Muskalta tuota kaula kaarella etutassujen ojentelua. Voisi myöhemmin tulla mahdollisissa kokeissa sanomista moisesta keekoilusta.

-Reetta, Muska ja Onni

Ketunhiihtoa 14.2.2009

2010-01-04T22:12:00.007+02:00

Edellisen päivän hiihtoreissusta innostuneena saatiin Muskan kans ylipuhuttua Janne meidän mukaan ulkoilemaan. Janne siis palasi jälkienhakureissulta ja otti meidät kyytiin. Metsässä Muska päästettiin heti autolta irti ja se hävisikin omille teilleen. Me puolestaan lähdimme Jannen kans hiihtämään suolle päin eikä aikaakaan, kun yhytimme ketun jäljet. Aikamme ketun jälkien perässä hiihdettyämme löytyi myös tuoreet jäljet.

Hetken miettimistauon jälkeen päätettiin hakea Muska kettutyömaalle. Pahaa aavistamaton emäntä ei vielä tässä vaiheessa aavistanut, että edessä olisi pitkä päivä. Muska saatiin kyllä kohtuudella kiinni ja vietiin ketun jäljelle. Aurinko kimalsi puhtaan valkeilla hangilla ja oli upeaa hiihdellä jälkien perässä, kun Muska seurasi niitä koko ajan näköyhteyden päässä.

Suolta metsän reunaan päästyämme Muskan seuraaminen kävi vaikeammaksi. Ylipitkillä metsäsuksilla tiheässä pajukossa hiihtäminen ei ole mitään kovin suoraviivaista hommaa ja sitä manatessani jyrähti Muskan äänenantokoneisto päälle. Aluksi olimme toiveikkaina, että olisiko se saanut kettuajon käyntiin, mutta ilo oli ennenaikaista. Siinä Muskan ajoa kuunnellessa tuli kylmä ja ilmakin rupesi iltaa kohti pakastua niin, ettei hiki tullut puseroon enää ollenkaan. Päätettiin ottaa Muska kiinni, mutta päätöksen toteuttaminen osoittautui melko haastavaksi tehtäväksi.

Toisaalta ei voi kuin olla ylpeä siitä, kuinka hyvin Muska ajoi jänistä vaikka kulku oli upottavan hangen vuoksi hyvinkin raskasta. Siinä vaiheessa, kun Muska oli livahtanut jäniksen perässä aivan Jannen nenän edestä ja minä onneton jäin suksineni ojan pohjalle, iski melkoinen turhautuminen päälle. Kun Janne oli hiihtänyt nauraen ohi jyrähti myös emännän äänenantokneisto käyntiin. Muska ei moisesta mielenilmauksesta ollut mokisiskaan, mutta luultavasti kaikki muut metsässä liikkujat painuivat korvat punaisina koloihinsa.

Kun koira lopulta antoi kiinni oltiin jo kaukana autosta ja pimeän tulokin oli ihan nurkan takana. Päätettiin soittaa Päivi apuun. Kaiken kaikkiaan päivästä jäi kuitenkin ihan hyvä mieli ja varmaan erityisesti Muskalle.

-Reetta ja Muska